Pinserit lomailee & Polkka 12 viikkoa

Pinsut ovat huilineet kisatohinoista ja nauttineet lähinnä lenkkeilystä. Kotona olen aktivoinut niitä tuolla hankkimallani Train & Treat -namiautomaatilla, joka oli kyllä mainio ostos! Uskon, että siitä on vielä paljon iloa monessakin koulutustilanteessa ja aion tehdä siitä myöhemmin erillisen postauksen/tuotearvion.

Tiistaina Pitsin piti mennä agitreeneihin treenaamaan ja Polkan turistiksi, mutta osat vaihtuivat yllättäen. Pitsi oli ihan puolivillaisen oloinen, ehkä johtuen maanantaisesta rokotuksesta, joten "treenaamaan" pääsikin Polkka. Se siis leikki kahden lelun leikkiä ja teki luoksetuloja lelupalkalla, jee. Ja hienosti leikkikin, keskittyi hommiin ja jaksoi tehdä hyvin sen mitä vaadittiin.

Tulin, näin, treenasin.

Myös Pennin kanssa on leikitty kaikenlaista:

Maanantaina tosiaan rokotettiin sekä Polkka että Pitsi, Polkalla oli painoa 5,4 kg. Korkeudeltaan se on varmaankin n. 30 cm tai vähän päälle, hyvin kasvaa, siis. Eläinlääkäri ei rotua tunnistanut, mutta siitä en ole yllättynyt!


Muuten Polkan viikkoon on kuulunut perustaitoja koirahäiriössä, ulkoilua & painimista Lyyti-pennun kanssa sekä sosiaalistumisretki Ruosniemen laskettelurinteelle. Perustaitojen osalla ollaan opeteltu käsikosketus sekä aloiteltu perusasentoa. Kummatkin tuo tuntuu hoksaavan nopeasti, ja tekee nyt ruokapalkallakin mukavasti, kunhan ruoka on tarpeeksi hyvää (keitettyä porsaankieltä). Ulkokentällä käytiin leikkimässä muuten vaan, ja tehtiin parit onnistuneet toistot etupalkalle juoksussa.

Luoksetuloa vahvistetaan joka päivä, ja vapaana ulkoilu/lenkkeily on sujunut toistaiseksi hienosti. Pentu hakee kontaktia tosi hyvin, ja joutuessaan minusta "hukkaan" se juoksee kiljuen perään heti meikäläisen bongatessaan. Polulla se kokee olevansa hyvinkin älykäs ja kaahaa edelle, pysähtyen kuitenkin odottamaan vähän matkan päähän. Olen sitten välillä poikennut metsään ihan piruuttani, oppiipahan olemaan ennakoimatta.

Mettämudi

Muuten sitten elämäntaidoissa Pokkeli on oppinut sen tärkeimmän, nimittäin sohvalle hyppäämisen:

Sohvalla

En nyt ole ihan varma, onko polvenkorkuiseksi kasvavan koiran tarve oleilla sohvalla, mutta no, katsotaan miten käy. Sänkyynhän meillä ei ole asiaa yhdelläkään koiralla, Penni pääsi kerran pienenä, kun oli kuumeessa.

Sunnuntaina Pokkeli pääsi ekaa kertaa Raumalle, kun pinsut kävivät fyssarilla. Vanhassa Raumassa seikkailtiin ja sosiaalistuttiin, hienosti tuo osaa jo myöskin odottaa autossa. Pinskut olivat vuodenaikaan sopivasti jumissa sekä rinta- että lannerangastaan, mutta mitään kovin vakavaa ei kuulemma kummallakaan onneksi ollut. Pennin jumiutumista olen vähän pelännyt, se kun painii Polkan kanssa päivittäin aika antaumuksella.


P.s. Tällä viikolla saatiin muuten Polkan MyDog DNA -tuloksetkin, se on testin mukaan vapaa (testiin sisältyvistä) perinnöllisistä sairauksista, kantaa sekä pientä että suurta kokoa ja on väriltään ruskea, genotyypiltään musta. Se ei ole piilo-merle, eikä sillä ole töpögeeniä, hyvä hyvä!

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...

Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna ei kisata, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin oman seuran epiksissä. Perheen toinen auto on vähän reistaillut, ja sen takia on vietetty paljon aikaa mummulassa, siis koirien lomakeskuksessa. Siellä niiden tosiaankin kelpaa, ikkunoista voi vahtia joka suuntaan, ja aidatulla pihalla saa juoksennella (ja vahtia) niin paljon kuin sielu sietää. Mummulapäivien jälkeen ovat koirat olleet melkoisen väsyneitä, ja hyvä niin.

Pitsi lentää

Vahdittavaa riittää

Tältä mä näyttäisin, jos mulla ois pystyt korvat!

Penni nautiskelee

Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, varovainen koirien ylirasittamisen ja liiallisen kisaamisen kanssa. Vaikka ne siitä tykkäävät, ja varmasti menisivät joka viikonloppu, pyrin pitämään kisamäärät kohtuullisina. Nyt tosin pitää paiskia hommia vähän tiiviimmin, että saadaan ne viimeiset nollat läjään. Jos ei saada, niin ei siihen maa kaadu, haluaisin vaan itselleni todistaa, että me pystytään siihen. Ilmoitinkin molemmat koirat 10.4. AK-6:en kisoihin Noormarkkuun (yksi agirata ja yksi hyppäri), ja harkitsen 16.4. ATT:n kisoja Pennille. Kuun viimeisenä viikonloppuna on taas TSAU:lla 4 rataa, joista meille sopisi siis 3 agirataa juuri kivasti. Täytyy pohtia ja seurata koiran jaksamista. Ja SM-nollia halajan siis tosiaan vain Pennille, Pitsi ei SM-kisoihin lähde, vaikka nollat saisikin kokoon. Sen suuruusluokan häiriö kisatilanteessa olisi varmasti Pitskalle vähän liikaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hallilla tekemässä omatoimitreeni ihan yksikseen, ja kyllä oli muuten kivaa. Lähti sunnuntai kivasti käyntiin, kun klo 11 mennessä oli jo molemmat koirat treenattu.

Penni teki keinua targetilla, ja puomia. Ei ongelmia näissä, intoa piisasi ja tarkkuus oli erinomainen, myös kisanomaisessa suorituksessa.

Pitsi teki keinua targetilla, A-estettä ja puomia. Ei ongelmia tässäkään, luulen, että ryhdyn pitämään sillä etupalkkaa puomilla nyt enemmänkin.

Pinteli + Kitekat + kertakäyttölautanen = erinomainen keinutargetti

Tämä keinuun kiinnitettävä targetti ei suinkaan ollut oma ideani, vaan koutsilta kuultu ja varmasti monen mutkan kautta kiertänyt idea. Kissanruoka sopii tähän hyvin, koska se on niin tahmeaa, että jää kiinni lautaseen eikä lentele ympäriinsä kun koira pamauttaa keinun alas. Maksamakkarakin olisi varmasti sopinut, mutta sitä ei Valintatalosta löytynyt siistissä tuubissa, ja pötkönäkin se maksoi kolme kertaa enemmän kuin Kitekat.

Sunnuntaitouhuja

Tänään ei oltu kisoissa, mutta touhuttiin kaikkea muuta mielenkiintoista.

Päivällä olin Merikarvian koirapoppoon järjestämällä luennolla, jossa opittiin koiran leikittämisen ja lelupalkkaamisen saloja. Luento oli edullinen ja antoisa, mukana oli myös erilaisia demokoiria bordercolliesta hovawartiin ja saksanseisojaan. Pitää kyllä panostaa entistä enemmän tähän lelupalkka-asiaan, luulen, että Pitsin aivokoppa (joka on täysi tippaleipä Pennin tuulitunneliin verrattuna) avautui taas meikäläiselle hiukan entistä paremmin tämän luennon johdosta. Koiria en siis mukaan kuitenkaan ottanut, olin vain kuunteluoppilaana.

Illalla oli seuran aksatreenit, joihin otin Pennin, koska Pitsillä on niin paljon kotiläksyjä treenattavana. Radan teemana oli erikoisesteiltä kääntyminen, siis asia, jota tulee harjoiteltua vähän liian harvoin, vaikka kisoissa sitäkin tarvitaan.

Tiukat käännökset renkaalta, pituudelta ja okserilta onnistuivat Penniltä tosi hyvin, etenkin täyskäännös pituudelta oli todella tiukka ja tehokas. Ongelmia tuotti tänään rengas, jolla Penni hyppäsi sivusta vaikka kuinka monta kertaa yhdessä radan kohdassa, emmekä oikein keksineet syytä moiseen. Pitää käydä sen kanssa hallilla vähän tuumailemassa, mitään rengasongelmaa sillä ei ole ollut, eikä toivottavasti ole nytkään. Olin kuitenkin päivän treeniin tosi tyytyväinen, Penni kääntyy kyllä hyvin tiukasti aina, kun vaan itse ohjaan sitä oikea-aikaisesti ja tarpeeksi selkeästi.

Kotimatkalla poikettiin mäkkäriin, olin Pennille tuplanollasta luvannut tuplajuuston, jota se ei vielä viime viikonloppuna saanut, joten nyt oli aika lunastaa lupaus. Nam. Onni on koira, joka on kuin jätemylly, kaikki menee, eikä pakki mene oikein mistään sekaisin.

Disclaimer: Jos koirallasi on allergioita, herkkä maha, tai se on lihava kuin tykinkuula, don't try this at home! Pennikin on saavuttanut kyvyn nauttia oman päänsä kokoisia purilaisia vain ahkeran harjoittelun tuloksena. Seuraavan burgerin se saa, kun SM-nollat ovat täynnä.

P.s. Jos MacDonald's haluaa ryhtyä meidän sponsoriksi tai blogiyhteistyöhön, ollaan valmiita kuin lukkarit sotaan ;)

Oheistoimintapäivä

Tänään on puuhailtu kaikenlaista agilityn oheistoimintaa, muttei kuitenkaan itse agilityä.

Aamulla osallistuin oman seuran järjestämään juoksutekniikkakoulutukseen, joka kyllä tulee tarpeeseen. Meikäläisen juoksutyyli kun on vuoroin kantapäätömistelyä ja vuoroin pers pitkällä kumartelua, ihan hyvä saada joku roti ja vähän lisää vauhtia tähänkin touhuun.

Oikeaa tekniikkaa pilkottiin osiin ja harjoiteltiin ensin kävelyvauhdissa. Oli yllättävän vaikeaa pitää kaikki osaset kohdallaan yhtä aikaa, miten niin oli vähän kömpelö olo? Tunnissa saatiin kuitenkin sen verran siirrettyä painopistettä oikeaan suuntaan, että viimeisillä pätkillä jalat tuntuivat huomattavasti tavallista pidemmiltä ja voimakkaammilta, vähän sellaisilta vietereiltä. Ilmeisesti hyvä asia?

Se nettikurssi johon osallistun, siis Susan Garrettin Recallers, alkoi tänään. Aiemminhan sinne piti listata omalle koiralle mahdollisia häiriöitä ja arvioida niiden voimakkuutta numeerisella arvolla 1-10,  nyt päästään sitten leikkimään ensimmäistä leikkiä. Tarkoitus olisi siis muodostaa palkka-arvoa sille, että ohjaaja tarttuu koiran kaulapantaan. Tätä voi ilmeisesti sitten myöhemmin hyödyntää ainakin draivin hakemisessa, nähtäväksi jää, miten. 3 x 5 minuuttia päivässä pitäisi leikkiä, tai siis minun tapauksessa 2 x 3 x 5, kun koiria kerran on kaksi. Raportoin tästä lisää myöhemmin.

Illan päätteeksi Penni kävi Raumalla fyssarilla, pientä lihasjumia on selässä, mutta siihen jalan pompottamiseen liittyen ei löytynyt mitään ihmeempää. Saimme siis luvan kisata, ja ilmoitinkin Pennin heti agipitsiin sunnuntaille, siis kolme starttia taas pitkästä aikaa.