keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pennin päivitys

Blogin päivitykset ovat lähiaikoina olleet niin Pitsi-painotteisia, että ajattelin tällä kertaa kirjoittaa pelkästään Pennin touhuista. Se on kyllä aika mussukka, vaikka päällisin puolin esittääkin kovista.

Pennin agitreenit ovat siirtyneet ulkokentälle, ja viime keskiviikkona se oli muuten ihan mainio, mutta pujottelu oli aivan hukassa. Sisään kyllä päästiin joten kuten, mutta vauhti oli kateissa ja keppejä jäi välistä. Aavistuksen ärsyyntyneenä suuntasin perjantaina hallille treenaamaan itsekseni, ja vot, koirahan oli ehkä parhaimmillaan ikinä! Se taisteli lelusta, rähisi sopivasti ja kulki kuin rasvattu salama. Ei virheitä pujottelussa, Penniksi hyvät irtoamiset, ja kaikenkaikkiaan tarkkaa ja tehokasta työskentelyä.

Tämän viikon ulkotreenissä pujottelu oli taas hieno, ja muutenkin homma toimi hienosti siihen nähden, että päivä oli taas kaikkea muuta kuin viileä!. Meillä on nyt kuulemma vuoroviikoin ratatreeni ja tekniikkatreeni, ja tämä kyllä kuulostaa mielestäni hyvältä suunnitelmalta. Ei ole mielekästä hinkata rataa radan perään, vaan fiksumpaa on myös hioa niitä yksittäisiä radan palasia entistä paremmiksi ja nopeammiksi. Tänään vuorossa oli siis tekniikkatreeni, aiheinaan pujottelu ja putki-kontakti-erottelu. Penni suoriutui kummastakin melko moitteettomasti, ja etenkin putki-kontakti-erotteluun saatiin hyviä vinkkejä jatkossakin. Olisi hienoa voida kisatilanteessa luottaa siihen, että koira valitsee oikein, eikä tarvitsisi yrittää estää sitä valitsemasta väärin! Tärkeintä hommassa on riittävän aikainen käskytys ja oikean juoksulinjan valinta itselle/koiran linjaaminen oikein.

Pennin hyvästä meiningistä innostuneena ajattelin ilmoittaa sen kisoihin, suuntaamme siis ekaa kertaa ikinä Janakkalaan. Tarjolla on kolmosille kaksi agirataa, joista toisella on oikein ulkomaalainen tuomarikin, mielenkiintoista!

Kiva päästä vähän kisaamaan Pennin kanssa, edellisistä kisailuista onkin kohta vierähtänyt jo kaksi kuukautta. Harvakseltaan kisaaminen ei meillä toimi, mutta muutamien kisareissujen sarjat harvakseltaan toteutettuna sen sijaan pelittävät hyvin. Kaikkein huonoiten Pennille sopii tiheä kisatahti, jossa pitempiä kisataukoja ei ole, se nimittäin menettää mielenkiintonsa melko nopeasti.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Näyttelyviikonloppu satakuntalaiseen tapaan

Toukokuun viimeiselle viikonlopulle olikin Satakuntaan ängetty jos jonkinmoista tapahtumaa; Rauman kaikkien rotujen näyttely, Harjavallan ryhmänäyttely, sekä WeCA:n kaksipäiväiset agilitykisat. Ja mejä-koekin olisi kuulemma ollut tarjolla, jos me sellaisesta jotain ymmärrettäisiin. Alkuperäinen idea oli mennä Pitsin kanssa molempiin näyttelyihin, ja toisena päivänä sitten näyttelyn jälkeen suunnistaa talkoilemaan ja kisaamaan Pennin kanssa, mutta näyttelyiden aikataulut ja koiramäärät eivät oikein antaneet myöden. Kävin sitten edes talkoilemassa jo perjantai-iltana, siis pystyttämässä kisoja ulkokentälle, sekä seuraamassa kisoja sunnuntaina.

Lauantaina vuorossa oli mikä muuka ko Raum, ja Gunnel Holm, kääpijöitä listassa 29 kpl, joista hassusti 21 kpl narttuja. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, kahvi erinomaista ja parkkimaksu kohtuuton (5 e). Ehkä meiltä veloitettiin porilaislisää? Joka tapauksessa näyttely oli jälleen hienosti järjestetty, pisteet siitä raumalaisille.

Lähdin matkaan tavoitteena ERI, koska olin kuullut rouva Holmin tuomaroinnista sekä kehuja että kritiikkiä, ja Pitsin kauniille siskollehan hän antoi taannoin EH:n. No, Pitsi sai ERInsä, voitti luokkansa (yht. 3 junnunarttua) ja sai onneksi SA:n. SA:ta Holm ei kovin auliisti jaellut, PN-kehässä taisi olla vain 6 koiraa. Siellä me seistiin lyhyesti rivissä, pyörähdettiin kaksi kierrosta ympäri, ja seistiin taas. Sitten tuomari nakkasi valionartun ykköseksi, ja totesi yhtäkkiä, että tämä järjestys, onneksi olkoon! Eli Pitsi oli jälleen PN2 ja sai taas SERTin! Ykkönen oli suloinen Mette, jota pääsin vielä handlaamaan ROP-kehään, kun omistajansa kasvatti sattui olemaan PU1. Tuomari kyseli jälkeenpäin Pitsin aiemmasta menestyksestä näyttelyissä, ja vaikutti oikein mukavalta rouvalta.
Pokaalipose!

Pitsin arvostelu oli oikeastaan parempi kuin odotin:

Oikeantyyppinen juniorinarttu, jolla erinomainen ylälinja ja hyvä runko. Hyvä pään pituus. Hyvät silmät. Hyvä etuosa. Hyvä häntä. Riittävät takakulmaukset. Hyvät värimerkit. Saisi liikkua paremmin edestä. JUK1 ERI SA PN2 SERT

Silmät ainakin näyttivät varmasti mantelinmuotoisilta, koira kun tapitti suoraan aurinkoa kohti tuomarin tarkastaessa sen ilmettä. Vähemmästäkin sitä nyt siristelee! Takakulmaukset Pitsillä ovat enemmän kuin riittävät, esitin sen ehkä hieman takajalat "alla" yksilöarvostelussa, koska tuomari oli juuri suureen ääneen moittinut jotain handleria, joka "venytti" koiraansa liiaksi. Myös koiran roikottaminen kaulaimesta seistessä oli ehdoton nounou, ja mielestäni ihan hyvä niin. Pitsi oli 200% paremman oloinen kuin viimeksi Mynämäellä, ja esiintyi oikein iloisesti ja terhakkaasti, sitä oli suorastaan ilo esitellä kehässä! Sen verran on siis juoksun aiheuttama hormoonihässäkkä mennyt jo ohi, että mieleltään koira on oma itsensä, vaikka peräpää hieman turvottaakin.

Sunnuntaina suunnattiin Harjavaltaan ryhmikseen, ajatuksena lähinnä viettää pientä piknikkiä uudessa näyttelyteltantapaisessa koko perheen voimin ja nauttia auringosta. Sertit ovat nyt kasassa siihen asti, kunnes Pitsi täyttää 2 tammikuun alussa, joten paineita mihinkään suuntaan ei ryhmiksessä  meillä ole. Piknik oli sangen onnistunut, ja se kyllä jäikin retken ainoaksi anniksi, tuttujen tapaamisen lisäksi.

Tuomari Anca Giura oli oikein ystävällisen oloinen, ja käsitteli koiraa pöydällä suurella lempeydellä. Pitsin arvostelu oli hyvä, lukuunottamatta korvien osuutta:
  
Very elegant young female with very well-chiselled head. Correct bite, ears could be more high. Elegant neck & topline, good ribcage. Very compact body. Correct angulation & tail. Good quality of coat. JUN ERI  

(Toim. huom. arvostelussa luki well-scissored head, vaikka tuomari selvästi sanoi chiselled, kirjuri ei kai vaan tuntenut kyseistä sanaa. Ei tuon päätä kyllä saksittu ole, eikä mitään muutakaan ruumiinosaa.)

Junnunarttuja oli yhteensä 9 kpl, ja kilpailuluokassa ERIn saanut Pitsi kipattiin kehästä ulos melkein ensimmäisenä; "she is the most elegant bitch here, and the topline and everything, but the ears are too wide set,"  sanoi tuomari. No, prioriteettinsa kullakin, yksi arvostaa yhtä ja toinen toista, siihen on paras tottua, jos aikoo lajia harrastaa. Sai se nyt sentään ERIn, parempi sekin kuin vaikka EH. Tavallaan tällainen antikliimaksi sopiikin huikean toukokuun päätteeksi, kaksi sertiä viikossa oli jo niin pökerryttävän hyvä saavutus, ettei pumppuparkani olisi ehkä kestänyt enempää menestystä! 

Pitsi saakin nyt jatkaa taas kesken jäänyttä pujotteluprojektiaan, nyt sen mielentila on taas hommaan sopiva. Tänään se esiintyi jälleen hienosti näyttelyssä,  ja on muutenkin ollut hilpeä itsensä. Kehään se pääsee seuraavaksi kesäkuussa erkkarissa.

Huomenna meinasin mennä Pennin kanssa hallille vähän treenailemaan, se parka on ollut vähän lapsipuolen asemassa koko viikonlopun. Olen yrittänyt katsoa sille jotain agikisoja, mutta perheen toisen aikuisen työvuorolista ei nyt oikein salli kisailua. Harmi, sillä Pennikin aloittaa kohta juoksun, ja sitten ei kisoihin ole asiaa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kuvasaastetta Mynämäen näyttelystä







Kiitokset kuvista kuuluvat Leenalle, jonka Friidukin korkkasi näyttelyuransa varsin loistokkaasti! Onnea!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

SERT!!!

Nyt on omistajan suu messingillä, ja taas jaksaa koluta näyttelyitä! Pitsi nimittäin nappasi tänään Mynämäen kaikkien  rotujen näyttelyssä itselleen ensimmäisen SERTinsä!

Kääpiöitä oli yhteensä ilmoitettu 21 kpl, joista narttuja oli kai viitisentoista (en ostanut luetteloa, koska turhahko parkkimaksu mielestäni riitti järjestäjän sponsoroinniksi).  Tuomari oli ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten, joka vaikutti kaikin puolin erittäin sympaattiselta, pätevältä ja perusteelliselta tuomarilta. Hän perusteli valintansa, antoi kokemattomille koirille pöydällä aikaa ja tilaa, ja teki jopa omia muistiinpanojaan lehtiöön arvostellessaan.

Uroksilla SERT jäi jakamatta, kun ainoa SA:n saanut oli jo valio, ja nartuissa ei valioluokkaan ollut ilmoitettu koiria lainkaan, siis ykkössijaa haviteltiin. Pitsi voitti luokkansa (3 tai 4 junnunarttua yhteensä), sai SA:n, ja pinnisti PN-kakkoseksi! Pitkään tuomari pyöritti kahta viimeistä koiraa ja pohti järjestystä, vetsku vei voiton elegantimmalla pään ja kaulan muodolla. Ehdin jo iloita PN2-sijasta ja hiukan harmitella jälleen meille osunutta vara-sertiä, kunnes tajusin, että kyseinen vetskuhan oli jo valio, ja SERT lankesikin siis Pitsille!

Tuomari saneli arvostelun ruotsiksi, ja kehäsihteerillä oli kamala käsiala, mutta suurimman osan sain kuitenkin suomennettua:

"16 kk. Feminiininen, riittävän pitkänmallinen pää. Kuono-osa voisi olla pidempi ja voimakkaampi. Hyvät, yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvä purenta. Erinomainen kaula ja ylälinja. (---) Erinomainen rintakehä ja syvyys. Erinomainen luusto. Leveät reidet. Aavistuksen lyhyt olkavarsi tekee etuaskeleesta hieman korkean. Hyvä takaliike. Liikkuu hyvin." JUK1 ERI SA PN2 SERT

Östlund-Holmsten siis löysi koirasta tasan samat asiat kuin omistajansakin, ja kehuja mm. ylälinjasta ja eturinnasta tuli myös kaavakkeen ulkopuolella. Olen todella iloinen siitä, että Pitsin eka SERT tuli näin vaativalta ja säntilliseltä tuomarilta, tietää ainakin, että se on oikeasti ansaittu, eikä mikään onnenkantamoinen! Muutenkin tuomari vaikutti oikein asialliselta, hänhän puuttui meidän kilpailuluokan aikana kehän ulkopuolella rähinöivien rotikoiden touhuihin ja kehotti omistajia poistamaan koiransa näyttelyalueelta, mikäli eivät voi niitä asianmukaisesti hallita. Hyvä hyvä! Muutenkin taisi jostain kumman syystä nousta meikäläisen suosikkituomariksi tämä ruotsalaisrouva!


Kotona kera sertilipareiden ja pokaalin, jota en melkein älynnyt edes hakea!

Hieman veltosta alusta huolimatta juoksuinen Pitsi skarppasi kehässä hyvin, vaikka elohopea huitelikin hellelukemissa. Kotona se päätti vähän palkita itseään, ja mutusteli salaa olohuoneen pöydältä siivun kana-aurajuusto-pitsaa, namnam! Taidan jättää Pitsin tänään kotiin ja painella lenkille kahdestaan Pennin kanssa, kyllä serti-tytöllä on nyt ollut jo ohjelmaa tänään ihan tarpeeksi. Kuvia näyttelyreissulta saattaa olla luvassa lisää jossain vaiheessa.


P.s. Pitsin velipuoli (sama isä) kilpaili tänään pentuluokassa, ja oli kivasti VSP-pentu. Kovasti oli samaa näköä, luonnekin vaikutti yhtä lupsakalta!

torstai 16. toukokuuta 2013

Ihana toukokuu ja kakkaepisodi

Oi, ihana puruluu!
Tänään on kyllä ollut niin makea, aurinkoinen hellepäivä että huh! Koko päivä ollaan vietetty ulkosalla pihahommia tehden, koiratkin ovat nauttineet takapihan auringonpaisteesta ja varjopaikoista täysin siemauksin. Lenkilläkin käytiin, ja viivyttiin 1½ tuntia, sydämentykytyksiä aiheutti valjaistaan karkuun luikerrellut Pitsi, sekä seurueeseen hieman tunkeilevasti tuppautunut westie-herra, joka palautettiin kyllä kotiinsa. Pitsi aloitti juoksun tänään, joten ihmekös tuo, että seuraan oli tunkua. Löydettiin muuten kiva uimapaikkakin Pormestarinluodosta, pitänee testata joku kerta!

Pitsi 16½ kk, masu  täynnä.

Löytyi varpunen.
Penni ei kestä lukea omaa blogiaan, myötähäpeä on liian suuri.


Pitsi on taasen harjoitellut pujottelua, ja edelleen edistynyt hienosti. Kohta saadaan jo laittaa 6 + 6 keppiä n. kolmen metrin välillä,  sen verran mukavasti homma nyt sujuu.


Olen yrittänyt parhaani mukaan vaihdella omaa sijaintiani ja liikettäni silloin, kun koira pujottelee; olen seissyt paikoillani, kävellyt, juossut, irronnut sivulle, tehnyt takaaleikkauksen jne. Aika hyvin tuo kaiken kestää, ja jos ei heti ekalla yrityksellä kestä, niin seuraavalla viimeistään. Nyt pitäisi päästä harjoittelemaan isommassa tilassa ja vähän eri paikoissa, mutta se jäänee sitten juoksun jälkeiseen aikaan, en tiedä mitä tuo pöksyistä sanoo. Mummulassa nyt ainakin on iso piha, sinne mahtuu 12 keppiä leikiten. Maanantaina Pitsi oli treeneissä (Pennillä vatsa löysällä), ja teki pieniä ratapätkiä sujuvasti, A-estettä oikein hienosti! Nyt Pitsin ollessa juoksuinen pääsee Penni taas tekemään enemmän, ja toivottavasti vähän kisaamaankin, jeejee!

Koirankakka on yleensä sellainen asia, että eipä se ketään kiinnosta, ellei siitä löydy jotain ihan omituista. Nyt löytyi, nimittäin sekä Pennin, Pitsin, että kaverikoira Chicon kakasta pieniä valkoisia pipanoita, ihan  kuin ryynejä, ja vaikka millä mitalla. Erinäisten tutkimusten jälkeen pipanat tunnistettiin kasvisoluiksi, ja arveltiin, että kyseessä on NEU-koiranruuasta tulleet, sulamattomat riisinjyvät. NEU-porukka olikin asiasta niin kiinnostunutta, että tulivat oikein hakemaan yhden Chicon ruokapötköistä tutkittavaksi, ja veivätpä samalla pussillisen Pennin kakkaa mennessään. Olivat kuulemma olleet oikein iloisia, kun saivat "tutkimusmateriaalia!" Hyvä, että me voitiin osaltamme vaikuttaa siihen, että edes jonkun päivä oli pikkuisen parempi! Anytime! Joka tapauksessa P & P siirtyivät toistaiseksi nappula-riisi-dieetille, eikä moisia ryyniongelmia ole enää ollut.

Sunnuntaina suunnataan juoksuisen Pitsin kanssa Mynämäelle, jippiaijee. Juuri pääsin ajattelemasta, että on se kiva, kun juoksu ei ole vielä alkanut, voisi alkaakin vasta kesäkuussa. Onneksi koira vaikuttaa fiiliksiltään ihan normaalilta, vaikka perä vuotaakin. Erkkariinkin sen ilmoitin, viimeistä kertaa junnuihin, nyyh! Villinä veikkauksena voisin esittää, että koiria erkkariin tulee likemmäs sata, sanotaan nyt vaikka... 94 kpl. Katsotaan sitten, miten hyvin veikkaus osui oikeaan!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Handleröintikurssilla

Äitienpäivänä heti aamumuodollisuuksien ja uusien reino-tohveleiden jälkeen suunnattiin Pitsin kanssa Saloon Chic Choix -tiimin handlerikurssille. Kurssi kesti neljä tuntia ja harjoituspaikkana oli mukavan valoisa ja avara Salon koirahalli. (Mahtaisikohan niillä olla agikisoja siellä joskus?) Halli oli kuin tehty hommaa varten, tilaa piisasi, ja seiniltä löytyi jopa pari peiliä, joista oli helppo tsekata koiran asentoa ja liikehdintää.

Kurssilaisia oli nelisenkymmentä, eikä siis kovin henkilökohtaista ohjausta ollut tarjolla, mutta muita katselemallakin oppii paljon. Rotukirjoa piisasi aina unkarinvizslasta ja tiibetinmastiffista podengoon ja tipsuun, kakkosryhmä tosin oli hyvin vähäisesti edustettuna. Pieniä valkoisia koiria oli vaikka minkälaisia, valehtelisin, jos väittäisin tunnistaneeni niistä yhtään rotua! (Biisoneita ei  ollut, ne sentään erotan!)

Osaavien kouluttajien opastuksella harjoiteltiin vapaaseisotusta, sekä niitä tavallisia kehätouhujen osa-alueita, juoksemista edestakaisin ja ympäri, sekä pöydällä pönöttämistä. Jonkilainen teoriaosuuskin piti kai olla, mutta se jäi kokonaisuudesta uupumaan.

Pitsi ei paljoa palautetta saanut, lähinnä kehuja sekä maassa että pöydällä seisomisesta. Jotenkin odotin murskakritiikkiä omasta esittämisestä ja sen yksityiskohdista, vuosikymmenien kokemusta hommasta kun ei allekirjoittaneella ole, mutta ehkäpä tarkoitus oli keskittyä koiraan. Tärkeänä kouluttajat pitivät sitä, että koira pyrkii seistessään eteenpäin eikä näytä pystyynkuolleelta, ja no, Pitsihän on varsinainen pyrkyri perusluonteeltaankin. Etujalkojen tuli olla tukevasti "tukilinjalla," siis rungon alla eikä sen edessä, hyvärakenteisella koiralla muu seuraa sitten itsestään. Kovasti siellä ihmiset koiriaan asettelivat, jotenkin tuntuisi, että vähemmälläkin pääsisi.

Edestakaisin liikkeessä sain ohjeeksi kävellä hieman hitaammin, ja sivuliikkeiden näyttämisessäkin oikea vauhti löytyi. Nyt pitää vain harjoitella itsekseenkin, että sopiva tahti pysyy mielessä. Käytännön kehätilanteeseen päästään sunnuntaina Mynämäellä, toivottavasti sää suosii!

Tänään illemmalla vuorossa ovat viikoittaiset agitreenit, koitankin tässä arpoa kumman koiran ottaisin mukaan, vai yrittäisinkö päästä treenaamaan molemmilla...

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Agia ja muuta meininkiä

Maanantaina Penni pääsi agitreeneihin, ja oli jälleen aika terävällä tuulella. Ihmisnuolta on päästy harjoittelemaan lähiaikoina useasti, ja nyt se on pikkuhiljaa seljennyt sekä koiralle, että ohjaajalle. "Takakäden" ojentaminen ja "jättäminen" laskeutumispuolelle oli ahaa-elämys, nyt tässäkin ohjauksessa on jotain järkeä! Taas oli radalla hyvä paikka persjätölle, ja hyvinhän se sujui, kohta ehkä uskallan jo kisoissakin käyttää niitä enemmän.

Kontaktit sujuivat hyvin, puomilla pitää vähän tsekkailla pysähtymisen paikkaa vaikkapa naksuttimen kera. Pujottelussa Pennillä oli verkot, ja niitä pääsikin päivän radalla hyödyntämään kivasti, kun rata vaati ohjaajan jäämistä taakse ja sivulle. Hyvin se veti, toivottavasti verkkokuurista on ollut hyötyä!

Pennille suunnittelin salaa kisoja kesäkuulle, Raumalla ainakin taitaa olla jotkut iltakisat kuun alussa. Katsotaan, mitä keksitään, näihin agikinkereihin ei ainakaan tarvitse yksin ajella ja se on mukavaa!

Pitsi on edelleen panostanut pujotteluun, ja olenkin tosi iloinen sen edistymisestä! Kuusi keppiä menee suorassa jonossa jo hienosti, ja vaikeamman puolen sisäänmenotkin sujuvat jo paremmin. Eilen kuvasin oikein videotakin, jätin siihen kaikki toistot ja editoin välit pois. (Blogger ei nyt valitettavasti löydä ko. videota youtubesta, joten laitan tähän vain linkin videoon.)

Pitsin pujottelu 7.5. 2013

Innokkuuttaan se välillä sohlaa, ja pyrkii loppupään väleihin aloituksen sijasta, mutta heti kun järki on päässä ja se malttaa luopua frisbeestä, se tekee kyllä hienosti oikein. Oma heittokäsi toivottavasti harjaantuu tässä kesän myötä nopeammaksi ja tarkemmaksi! Konsultoin itseäni viisaampaa, ja päätin alkaa jatkossa merkkaamaan myös väärät suoritukset sanomalla "oho!" melko neutraalilla äänellä silloin, kun Pitsu tekee väärin. Videolta nimittäin huomasin, että aina kun se tekee väärin, oma liikkeeni loppuu kuin seinään, ja sen huomatessaan koira tulee takaisin aloitukseen. Tarkoitus olisi opettaa koira pujottelemaan riippumatta meikäläisen liikehdinnästä, joten tämä ei tietenkään ollut toivottavaa, ja siksi "oho!" otettiinkin käyttöön jo tänään. En tiedä tajusiko se siitä mitään vielä, mutta luulisi sen aika nopeasti oppivan, että oho = ei frisbeetä. Leluina olen tosiaan käyttänyt frisbeetä, palloa ja köysilelua.

7. ja 8. keppi eivät sitten mahdukaan kotipihaan ainakaan helposti, joten niitä on harjoiteltava hallilla, mummulassa ja missä nyt milloinkin mahdutaan. DVD:n mukaan tässä vaiheessa otetaan mukaan hyppyeste, ja tätäkin ollaan kertaalleen hallilla kokeiltu, hyvin sujui. Kotona meillä on pieni tunneli, kai sitäkin voi vähän käyttää apuna.

Tänään käytiin siellä valokuvaamossa, ja sekä vauva että koirat käyttäytyivät esimerkillisesti. Koirat istuivat tai makasivat käskystä paikoillaan kauniisti vauvan kanssa tai ilman sitä, ja katsoivat sievästi kameraan. Kuvaus siis sujui huomattavasti vähemmän kaoottisesti, kuin odotin! Ihanaa saada koiristakin oikein studiokuvat, maaliskuun karkureissu opetti meille sen, että jokainen päivä näiden pöppiäisten kanssa voi todellakin olla viimeinen, ja haluan niistä kauniit muistot seinälleni joka tapauksessa.

Tänään laitoin aika mielenkiintoisia näyttelyilmoja menemään, niistä lisää sitten myöhemmin. Aikataulujakin on ilmestynyt meidän seuraaviin näytelmiin, kääpijöitä [sic] on ilmoitettu Mynämäelle 21 kpl, Raumalle 29 kpl ja Harjavaltaan muikeat 46 kpl. Aika erikoista, että kaikkien rotujen näyttelyihin on tulossa alle 30 koiraa, mutta pieneen ja kuppaiseen (aina sataa) Harjavallan ryhmikseen reilusti yli 40. Mahtaisikohan tuomareilla  olla osansa asiaan, Mynämäen Maritha Östlund-Holmsten (SWE) ja Rauman Gunnel Holm (FIN) ovat käsittääkseni jämptissä maineessa, kun taas Harjavallan eksoottinen Anca Giura Romaniasta on, no, Romaniasta. Kenestäkään näistä kolmesta ei meillä aiempaa kokemusta ole, mutta mielenkiinnolla odotan heidän mielipiteitään.




sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tampere INT 5.5. 2013

Tänään näyteltiin tihkusateisella Tampereella, avarassa ja mukavassa Tampereen  messu- ja urheilukeskuksessa, eli tuttavallisemmin "siäl vanhas Pirkka-hallis." Synkästä ja sateisesta säästä huolimatta näyttelyväki oli sangen aurinkoisella tuulella, ja tunnelma oikein lämminhenkinen koko pitkän päivän.

Kääpiöitä oli ilmoitettu siis mukavat 82 kpl, junnunarttuja 15 kpl. Tämän rivistön nähtyään tuomari Francisco Salvador Janeiro istui alas, laittoi kädet poskilleen ja totesi: "Oh my God!" Jep jep, valinnanvaraa piisasi, ja Pitsi oli tulessa ensimmäisenä. Tuomari oli napakkaotteinen, esiintyminen sujui melko mukavasti ja ERI napsahti. Kilpailuluokassa sijoituttiin hienosti toisiksi, ei valitettavasti saatu SA:ta tällä kertaa. Tässä arvostelu käännettynä:

Erinomainen tyyppi. Pitkä pää. Hieno ilme. Elegantti kaula. Erittäin hyvä ylälinja. Liike voisi olla parempi. JUK2 ERI



Pitsi oli kehässä reipas ja näppärä, mutta jostain syystä edestakaisin juoksussa se halusi poukkoilla mihin sattuu. Tämä ongelma on onneksi helposti korjattu, ja onhan meillä viikon päästä luvassa neljä tuntia oikein handlerikoulutusta Juha Kareksen opissa. Toivottavasti kurssi vastaa odotuksia ja on sen arvoinen, että äitienpäivän ratoksi körötellään Saloon ja takaisin...

Näyttelyn jälkeen käytiin vähän shoppailemassa ja kurvattiin kotiin, onneksi matka oli lyhyt! Illemmalla aurinkokin ilmestyi piilostaan, ja säätilasta otettiin tietenkin kaikki irti painelemalla oikein Isomäen metsään lenkille. Siellä Pennille kävi pieni pissaonnettomuus, lenkkiseura nosti koipeaan sen päähän, ja Penni-parka joutui shampoopesuun kotona. Ei lainkaan huono ajoitus, keskiviikkona meillä on nimittäin valokuvaus, otetaan siis kerralla vaunuihmisen 1-vuotiskuvat, koirien potretit ja yhteiskuva kaikista kolmesta. Jälkimmäinen ehkä eri kuvia yhdistelemällä, ihan vaan kaikkien hermoja säästääksemme.