Maanantaina Penni pääsi agitreeneihin, ja oli jälleen aika terävällä tuulella. Ihmisnuolta on päästy harjoittelemaan lähiaikoina useasti, ja nyt se on pikkuhiljaa seljennyt sekä koiralle, että ohjaajalle. "Takakäden" ojentaminen ja "jättäminen" laskeutumispuolelle oli ahaa-elämys, nyt tässäkin ohjauksessa on jotain järkeä! Taas oli radalla hyvä paikka persjätölle, ja hyvinhän se sujui, kohta ehkä uskallan jo kisoissakin käyttää niitä enemmän.
Kontaktit sujuivat hyvin, puomilla pitää vähän tsekkailla pysähtymisen paikkaa vaikkapa naksuttimen kera. Pujottelussa Pennillä oli verkot, ja niitä pääsikin päivän radalla hyödyntämään kivasti, kun rata vaati ohjaajan jäämistä taakse ja sivulle. Hyvin se veti, toivottavasti verkkokuurista on ollut hyötyä!
Pennille suunnittelin salaa kisoja kesäkuulle, Raumalla ainakin taitaa olla jotkut iltakisat kuun alussa. Katsotaan, mitä keksitään, näihin agikinkereihin ei ainakaan tarvitse yksin ajella ja se on mukavaa!
Pitsi on edelleen panostanut pujotteluun, ja olenkin tosi iloinen sen edistymisestä! Kuusi keppiä menee suorassa jonossa jo hienosti, ja vaikeamman puolen sisäänmenotkin sujuvat jo paremmin. Eilen kuvasin oikein videotakin, jätin siihen kaikki toistot ja editoin välit pois. (Blogger ei nyt valitettavasti löydä ko. videota youtubesta, joten laitan tähän vain linkin videoon.)
Pitsin pujottelu 7.5. 2013
Innokkuuttaan se välillä sohlaa, ja pyrkii loppupään väleihin aloituksen sijasta, mutta heti kun järki on päässä ja se malttaa luopua frisbeestä, se tekee kyllä hienosti oikein. Oma heittokäsi toivottavasti harjaantuu tässä kesän myötä nopeammaksi ja tarkemmaksi! Konsultoin itseäni viisaampaa, ja päätin alkaa jatkossa merkkaamaan myös väärät suoritukset sanomalla "oho!" melko neutraalilla äänellä silloin, kun Pitsu tekee väärin. Videolta nimittäin huomasin, että aina kun se tekee väärin, oma liikkeeni loppuu kuin seinään, ja sen huomatessaan koira tulee takaisin aloitukseen. Tarkoitus olisi opettaa koira pujottelemaan riippumatta meikäläisen liikehdinnästä, joten tämä ei tietenkään ollut toivottavaa, ja siksi "oho!" otettiinkin käyttöön jo tänään. En tiedä tajusiko se siitä mitään vielä, mutta luulisi sen aika nopeasti oppivan, että oho = ei frisbeetä. Leluina olen tosiaan käyttänyt frisbeetä, palloa ja köysilelua.
7. ja 8. keppi eivät sitten mahdukaan kotipihaan ainakaan helposti, joten niitä on harjoiteltava hallilla, mummulassa ja missä nyt milloinkin mahdutaan. DVD:n mukaan tässä vaiheessa otetaan mukaan hyppyeste, ja tätäkin ollaan kertaalleen hallilla kokeiltu, hyvin sujui. Kotona meillä on pieni tunneli, kai sitäkin voi vähän käyttää apuna.
Tänään käytiin siellä valokuvaamossa, ja sekä vauva että koirat käyttäytyivät esimerkillisesti. Koirat istuivat tai makasivat käskystä paikoillaan kauniisti vauvan kanssa tai ilman sitä, ja katsoivat sievästi kameraan. Kuvaus siis sujui huomattavasti vähemmän kaoottisesti, kuin odotin! Ihanaa saada koiristakin oikein studiokuvat, maaliskuun karkureissu opetti meille sen, että jokainen päivä näiden pöppiäisten kanssa voi todellakin olla viimeinen, ja haluan niistä kauniit muistot seinälleni joka tapauksessa.
Tänään laitoin aika mielenkiintoisia näyttelyilmoja menemään, niistä lisää sitten myöhemmin. Aikataulujakin on ilmestynyt meidän seuraaviin näytelmiin, kääpijöitä [sic] on ilmoitettu Mynämäelle 21 kpl, Raumalle 29 kpl ja Harjavaltaan muikeat 46 kpl. Aika erikoista, että kaikkien rotujen näyttelyihin on tulossa alle 30 koiraa, mutta pieneen ja kuppaiseen (aina sataa) Harjavallan ryhmikseen reilusti yli 40. Mahtaisikohan tuomareilla olla osansa asiaan, Mynämäen Maritha Östlund-Holmsten (SWE) ja Rauman Gunnel Holm (FIN) ovat käsittääkseni jämptissä maineessa, kun taas Harjavallan eksoottinen Anca Giura Romaniasta on, no, Romaniasta. Kenestäkään näistä kolmesta ei meillä aiempaa kokemusta ole, mutta mielenkiinnolla odotan heidän mielipiteitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti