sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.




Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:





Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Penni pe*kele!

Penni kehitti vähän ohjelmaa ja murehtimisen aihetta meikäläiselle, olihan tässä jo pitkään tasaista.

Maanantaina koirat olivat yksin n. klo 11-18, ja aamulla viimeisenä kotoa lähtenyt oli unohtanut keittiön koiraportin auki sillä seurauksella, että Penni oli ahminut itsensä roskiksesta aivan ähkyyn. Nautittu oli ainakin makaronilaatikkoa, ruisleipää, riisiä, mustikoita ja yksi lätty. Varmasti paljon muutakin. On muuten kiva tunne tulla kotiin, kun jo välieteiseen haisee levitetty roskis ja koirankakka. Kakkaakin oli siis lykätty lattialle, sen verran täynnä oli pienen pinserin läpikulkusuolisto.

Tältä se näytti mässäilyn jälkeen:


Pakki oli niin pinkeä, että kun lähdin koiraa yömyöhällä kävelyttämään, ei Hurtta-manttelin vyö ylettynyt sen ympäri edes pisimmilleen säädettynä. Koira oli siis todella paksu, ja varauduin jo lähtemään sen kanssa päivystykseen, suolitukostakin pelkäsin tietenkin. Se kulki vain selkä vähän köyryllä ja pepunpäälliskarvat nostettuina pystyyn, eli olo taisi olla melkoisen epämukava.

Säikähdyksellä onneksi selvittiin tästäkin, pidin Pemua paastolla vuorokauden, ja nyt paria päivää ja rauhallista lenkkiä myöhemmin se näyttää taas ihan normaalilta. Ei voi muuta sanoa, kuin että ahneella on paskainen loppu, ja että jotain tuuria taas oli, kun pahemmilta seurauksilta vältyttiin!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Miten meni?

Agilityharrastaja kuulee otsikon kysymyksen melkoisen usein. Meikäläisen kohdalla sen yleensä kajauttaa ilmoille oma mies, kun treeneistä kotiin saavun tyylillä tai toisella, joskus leijaillen, joskus laahustaen. Sama pätee kisareissuihin, nekin menevät aina jotenkin, hyvin, huonosti, yli odotusten, reisille tai joskus jopa pisin vittua (pardon me my French). Saattaa johtua koulutetusta kielitieteilijän korvasta, tai muusta omituisuudesta ajattelussa, mutta tänään jäähdyttelylenkillä aloin ihan kunnolla puntaroida tätä asiaa.

Millainen on hyvin mennyt treeni? Millainen on hyvä treeni? Tarkoittavatko nämä kaksi samaa asiaa?

Jos treeneissä on mennyt hyvin, se kaiketi tarkoittaa, että ei ole ilmennyt ongelmia. Ei ole jouduttu tahimaan minkään asian kanssa, on pystytty suorittamaan radan ja kouluttajan asettamat tehtävät onnistuneesti. Pitsin kanssa usein tulee tämmöisiä treenejä, se on teknisesti näppärä ja lukee ohjausta kuuliaisesti, eli jos vaan itse olen kartalla ja ajoissa, sen kanssa on aika helppo suorittaa rataa virheittä. (Mainittakoon, että tänään ei ollut tämmöinen päivä, A-esteen kanssa oli edelleen ongelmia, tahia saatiin oikein urakalla.) Mutta mitä tästä sitten oppii? Etenkin, jos tätä pääsee jatkumaan pitkään?

Hyvä treeni on mielestäni sellainen, josta on saatu jotain työkalupakkiin. Suuri idolini Kyra Kyrklundhan puhuu kouluratsastuksen yhteydessä työkalupakista, ratsukon osaamisvarastosta, johon pikkuhiljaa kertyy asioita, eräänlaisia työvälineitä, joita voidaan kaivaa esiin tarpeen mukaan. Kyra on kaikessa eläinten kanssa tekemisessä varmasti suurin esikuvani, vaikka en hevosten kanssa enää ammattimaisesti mitään teekään. Työkalupakin sisältöä ei pidä käsittää väärin, ei agikoirakon pakissa asusta pelkästään kokonaisia ohjaustekniikoita tai teknisesti täydellisiä estesuorituksia, vaan pienenpieniä osasia, joista koostuu erinomaisia ratasuorituksia.

Esimerkkinä tästä voi pitää vaikkapa sitä pientä työkalua, joka meidän pakkiin tänään saatiin; jos aiot laittaa koiran putkeen ja tehdä valssin, tee se valssi jo ennen kuin koira on mennyt putkeen,ei sillä aikaa, kun koira on putkessa. Joo-o, jollekin muulle varmaan ihan itsestään selvä  asia, mutta ei ollut minulle. Hyvin loogiseltahan tuo tuntuu, koska hypylläkin pitäisi valssin olla valmis ennen kuin koira ponnistaa, mutta jostain syystä en ollut osannut siirtää ajatusta putkelle, en ennen kuin tänään sen kouluttajan suusta kuulin. Asian ei tarvinnut olla tuon suurempi, ja silti sillä oli iso merkitys meidän suoritukseen; koira tiesi jo putken sisällä, mihin päin putkelta lähdetään, ja minä olin jo valmiiksi oikein päin, menossa oikeaan suuntaan, enkä ainakaan peruuttamassa pepa edellä siihen suuntaan, mihin koiran kurvi EI saanut valua. Linja oli parempi, vauhti oli kovempi, koira eteni rohkeammin, ja minä ehdin paremmin seuraavaan paikkaan, johon piti ehtiä. Noin pienen asian takia!

Sanoisin, että tämä treeni, jossa tahittiin A-esteen kanssa, ja tahittiin niiden valssien ajoituksenkin kanssa, oli todella hyvä treeni. Työkalupakkiin saatiin jotain uutta, jotain mikä kehittää meitä koirakkona. Ja nyt tulee  se koko jutun pointti: ei pidä stressata tai masentua, jos joskus ei mene hyvin. Tärkeämpää on se, että treeni on ollut hyvä, ja työkaluja on hankittu, tai on paranneltu tai vahvistettu jo olemassa olevaa työkaluvalikoimaa.

Tämän kun vaan muistaisi myös silloin, kun menee pisin vittua.





Kuvat eivät liity aiheeseen, vaan siihen, että meilläkin on vihdoin lunta täällä Lounais-Suomessa, jee! Fiilis on kyllä paljon virkeämpi, kun maisema on kuvankaunis. Toivottavasti lumi nyt pysyy maassa edes jonkin aikaa.

Ensin oltiin, että hyhhyh, täällä sataa räntää...

...sitten olikin kunnolla lunta, ja Pennillä jotain asiaa...

...joten päätettiin juosta vähän lumirallia, sillä ne pienen pinserin aivot tuulettuu!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Nollia, mutta vääränlaisia

Juu, nolliakin voi saada vääränlaisia, tosin olen edelleen jokaisesta jollain tasolla iloinen.

Tämän päivän kisareissu ei ollut great success, mutta ei se nyt ihan niin huono retki ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kisat olivat siis Seinäjoella, ja herätys oli viideltä, mutta edelleen tässä reilut 12 tuntia myöhemmin samoilla silmillä killitetään. Pimeässä ajaminen on kyllä ällöä, etenkin runsasriistaisilla alueilla. Alkaa pieni ihminen nähdä kaikenlaisia sarvipäitä pitkin pientareita.

Päivän tulossaldo oli siis seuraavanlainen:

Penni: HYL, 5, nolla
Pitsi: yliaikanolla, HYL, HYL

Pennin plussat ja miinukset:
+ pujottelussa ei pienintäkään ongelmaa, ei edes haastavammalla sisäänmenolla!
+ hyvä vauhti (hyppärillä yli 4 m/s), hyvä draivi, lähdöt onnistuivat
+ hieno loppusuora hyppärillä

- ekalta radalta poistin koiran puomin jälkeen, hyppäsi kontaktin sikamaisesti

Penni olisi tänään tehnyt tuplan, ellen olisi itse sählännyt B-kisassa A-esteen kontaktia. Vapautin siis liian aikaisin, ja siitä tuli sen radan ainoat virhepisteet, aikaakin jäi nelisen sekuntia käyttämättä. Hyppärinolla me kuitenkin saatiin, vaikka niitähän meillä jo tarvittavat kaksi on. Ratana hyppäri oli kuitenkin hyvä ja ohjasin mielestäni rohkeasti, tein useamman persjätön, yhden jopa aika hurjaa juoksemista vaativaan paikkaan.

Pitsin plussat ja miinukset:

+ A-este toimi! Kummallakin radalla!
+ Lähtötilanteet olivat kohtuullisen levolliset
+ Rengas onnistui 2/3
+ Haki A-esteen itsenäisesti, vaikka itse vaan juoksin ja luotin koiraan

- Tuomaria Pitsi jännitti tänään kovasti
- Puomi oli ok, mutta olisi voinut olla paljon nopeampikin
- Renkaasta se juoksi taas kerran ohi

Pitsin nollaradan yliaika johtui tuomarin pällistelystä, se siis toppasi puomilla, ja kääntyi muutenkin vilkuilemaan tuomaria pari kertaa. Rata tuntui kuitenkin helpolta tehdä sen kanssa, voi kun pääsisi ihan todellisessa vauhdissa kisailemaan sen kanssa taas! Häiriön puolesta tämä oli kyllä pahin, missä Pitsi on nyt ollut, yleisöä ja koiria kahdella sivulla, ja harvinaisen liikkuvainen tuomari. Häiriintymisen takia ne kaksi jälkimmäistä rataa menivätkin hylyiksi, toivotaan, että ei tullut takapakkia.

Videoita ei nyt kisapäivästä ole, kun kerran olin yksin liikkeellä, eikä niissä paljoa näkemistä olisi ollutkaan. Pennin hyppärin olisin halunnut nähdä, etenkin se onnistunut persjättökohta olisi ollut kiva katsoa.



No, eipä paljon kostuttu siitä kisareissusta, mutta tämmöistä tämä on. Nähtiin kuitenkin muutamia maajoukkuetason koirakkoja tositoimissa, ja se kyllä antaa aina uusia ideoita ja ihailunaiheita. Ohjausratkaisuja etenkin tykkään katsoa, ja yritän ottaa niistä oppia.


P.s. Täytyy kyllä kehaista sitä Seinäjoen porukkaa, hienot kisat pyörittivät taas, ja kyllä se niiden halli vaan on komea. Nyt olivat saaneet sisävessatkin sinne, oli vallan luksusta!




lauantai 14. marraskuuta 2015

10/12!

Pitsin A:ta käyty hinkkailemassa, onnistumisprosentti kasvoi! Nyt siis kahdestatoista toistosta vain kaksi meni mönkään. On se vaan viisas koira ja kova pohdiskelemaan, pääkoppa prosessoi koko ajan ja jokaista toistoa. Vaikka ei uskoisi.

Hallilla sattui olemaan myös nollaratatreenit, joihin osallistuin Pennin kanssa, tai siis se teki radasta esteet 1-4 ja kepit siihen perään etupalkalla, aivan moitteettomasti ja hyvällä draivilla.

Eli tilanne ei nyt ehkä näytä ihan toivottomalta huomista ajatellen, kyllä sinne kisoihin nyt sitten lähdetään.

Aamupäivällä käytiin riehumassa mummulassa, ja ilta vietetään rentoutuen ja herkutellen, ei tässä pimeydessä ja kaamoksessa oikein jaksa olla kovin reipas muutenkaan.

Kääpiöpinseri venyneessä (vas.) ja supistuneessa (oik.) muodossaan.

Lentopyllyt?

Kisoihin valmistautumisen eväät: eläinperäistä proteiinia, hiilareita, vitamiineja ja sekä kuumaa että kylmää nesteytystä.

torstai 12. marraskuuta 2015

Korjausliikkeitä

Tänään poikkesin hallilla korjailemassa viikonlopun kisoissa ilmenneitä ongelmia.

Pitsillä ei ollut pienintäkään ongelmaa renkaan kanssa, se sujui virheettömästi. A-esteellä on kyllä nyt ongelmia oikein olan takaa, en saanut onnistumisprosenttia edes 70 kieppeille! Kuvasin sitä videolle
sivusta, mutta kotona vasta huomasin, että kuvakulma on sellainen, ettei siitä edes näe osuuko koira vai ei. Kuvaamisesta oli kuitenkin se hyöty, että nyt ymmärrän paremmin, mistä kiikastaa. Eka osuma pitäisi saada alemmas, ja osumien välinen askel pitemmäksi. Täytyy pohtia asiaa.

Penni kävi kokeilemassa, osaako se pujotella. No, osaa se, vaikka palkka odottaa keppien päässä, ihan sama mitä teen,. Voin vaikka juosta takaperin:



Noh, sunnuntaina on kisat, ja kummankin koiran kanssa on ongelmia. Varmaan oikein ratkiriemukas reissu tulossa, jospa ottaisin tavoitteeksi Pitsin kanssa iloisen ja reippaan meiningin, ja Pennin kanssa vaikka onnistuneet kontaktit? Nollista ei varmaan tarvi haaveilla, saati siitä tuplasta, jonka Penni tarvitsisi.











maanantai 9. marraskuuta 2015

Kolmosten korkkaus ja komeat hyllyt

No niin, nyt on kisattu ekaa kertaa Pitsillä kolmosissa, ja myös ekaa kertaa kahdella koiralla samassa virallisessa kisassa. Tuloksilla ei juhlittu, kun ei niitä edes saatu, mutta tuleville palkinnoille ainakin ihan hyvät hyllyt. Kisasin nyt siis ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla samassa kisassa, ja vähän täytyy vielä harjoitella tuota asiaan liittyvää mind gamea, niin sanotusti.

Penni oli tänään vähän pököpää, ihan suoraan sanoen.

A-radan alun sähläsin itse, olin taas lähdössä myöhässä ja muutenkin toikkaroin missä sattuu. Sain kuitenkin homman rullaamaan, mutta taas Penni hyppäsi puomin kontaktin! Lisäksi se lopetti pujottelun kesken, kun lähdin tekemään valssia sinne pujottelun loppuun. Tämä harmitti erityisesti, koska juuri tämmöinen kohta onnistui viimeksi kisatreeneissä hienosti, ja olen yrittänyt paukuttaa päähäni, että Penniin täytyy luottaa enemmän siinä pujottelussa. Pöh. Sama virhe toistui toisella radalla, tosin siinä ei ollut mitään valssia, ihan vaan olisi pitänyt pujotella. Nyt toimi sentään puomin kontakti, kun väkisin sen siihen pysäytin. Hyvin meni tokan radan alku ja siihen kuulunut saksalainen, vaikka etukäteen sitä vähän pohdin, kun siitä piti jatkaa pujotteluun.

Pennillä oli hyvä vauhti ja hyvä meininki, mutta hajoaako siltä nyt pakka sen takia, kun kierrokset nousevat? Täytyy varmaan laittaa se pujottelemaan verkkojen kanssa hallilla... Pennille siis 2 x HYL.

Pitsikin otti kaksi hyllyä,  mutta muuten se oli iloinen yllättäjä! Se ei ottanut mistään mitään häiriötä vaan keskittyi tekemiseen täysillä, lukuun ottamatta ekan radan lähtöä, johon se ei olisi halunnut istua. Kärsivällisesti vaadin siltä istumista, ja se näköjään istuikin, mutta nousi heti ylös kun lähdin liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan. Tokalla radalla jätinkin sen jo rohkeasti kolmen esteen päähän, vautsi vau!

Pitsin pujottelut olivat aivan taivaallisen hienot, ja puomikin oli varsin kelvollinen siihen nähden, mitä se olisi voinut olla. A ei toiminut, mutta se nyt ei ollut yllätys, onneksi tiedän, mitä sille pitää tehdä. Renkaasta Pitska halusi mennä ohi molemmilla radoilla, mutta ei sitä voi siitä ruveta ärjymään, pääasia että koira kulkee ja kivaa on.

Pitsin vauhti oli mahtava, itsellä oli paikoin vaikeaa pysyä mukana, mutta ihan onnistuneitakin ohjauksia tehtiin. Oon ihan hirmuisen tyytyväinen Pitsiin ja iloinen siitä, miten iloinen se oli radalla! Ei puhettakaan ahdistuksesta tai mistään kyttäilystä, ei kytännyt koiria eikä ihmisiä. Ihanaa!

Tässä video, jossa kummankin koiran radat:




Viikon päästä jatketaan kisailua Seinäjoella, 3 rataa per koira. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin tämä reissu, mutta tänä vuonna on enää kaksi Pitsille soveltuvaa kisaa, en voinut vastustaa kiusausta!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Nollaratatreeni, ratapiirros ja hajatelmia

Sain kunnian/nakin suunnitella radan seuran tämänpäiväisiin nollaratatreeneihin, tai siis oikeastaan suunnitella uuden numeroinnin jo hallilla olevaan rataan. Näin säästetään aikaa ja vaivaa rakennusvaiheessa, suunnittelusta se toki tekee vähän haastavampaa.

Kolmosluokan rataa pyydettiin, ja kyllä tämä sitä vaikeustasoa taisi olla.



1-5
Vaikeuksia voi tuottaa koiran saaminen oikeaan päähän putkea, ajattelisin, että kun ajoissa lähtee liikkeelle, niin pitäisi ehtiä nelosen yläpuolelta, ja sitten poispäinkäännöllä putkeen.

6-8
Tässä ei ihmeellistä, pussista koira mukaan.

8-12
Pyöräyttäisin koiran tuon 9-hypyn puominpuoleisen siivekkeen ympäri, ja tekisin 11:sta flipin.

12-16
Tämä oli ilmeisesti tuottanut päänvaivaa, koirat pyrkivät keinun sijasta joko pujotteluun tai A:lle. 13-hypylle voisi tehdä twistin ja leikata takaa keinulle, tai sitten sakalaisen. Jos koira menee kivasti puomin loppuun itsekseen, pakkovalssi ja flippi voisi toimia hyvin. Joku ehdotti kopteria, pitänee kokeilla.


16-20
Estehakuisuudesta on apua, esteet eivät ole suoralla linjalla.

Ratasuunnitelu on kyllä hauskaa mutta vaikeaa, etenkin kun siitä ei hirveästi ole kokemusta. Nythän olen menossa yksiin epiksiinkin tuomariksi joulukuussa, kun kerran pyydettiin, joten täytyy ruveta pohtimaan oikein optimaalisia mölliratoja heti kun saan hallin mitat...


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Aina joku kohta prakaa

Kyllä niin on ollut taas tyypillistä agilityä Pitsin kanssa lähiaikoina: kun yksi asia toimii, toinen leviää käsiin, ja kun saat toisen kuntoon, kosahtaa kolmas. No, tätä tää on, kaikkea ei ehdi treenata koko aikaa, resurssit ovat rajalliset, enkä halua rikkoa koiraa.

Viime viikon ratatreeneissä puomi oli tuplasti parempi kuin viimeksi. Pitsi tuli ilman pysähdyksiä alas asti, ei nyt salamannopeasti, mutta kuitenkin ihan juosten. Hienoa! A-esteellä se teki virheitä, mutten niihin tietenkään siellä voinut puuttua. Pujottelu oli upea, pääsin hienosti irtoamaan pitkälle eteen persjättöön/valssiin.

Sunnuntaitreeneissä A oli parempi, puomi edelleen hyvä, mutta nyt olikin vauhtia ja virettä sen verran, että tiukkaan umpikulmaan meno kepeille ei meinannut luonata. Pitää itse olla maltillinen näissä, Pitsin pujottelu on aina ollut niin varma, etten ole kauheasti joutunut sitä omalla sijainnilla tai liikkeellä tukemaan.

Tänään kävin sitten tekemässä sitä A-estettä, ja hoksasin, mistä kiikastaa. Olen pitänyt siinä kahta bumperia, ja koira on tehnyt koko ajan niillä oikein. Olen siis kuvitellut, että näin saan koiralle lihasmuistiin oikean suoritustavan, kun vaan toistoja kertyy, mutta ei. Nyt kun otin alemman bumperin pois, eipä se venyttänytkään itseään tarpeeksi osuakseen kontaktille. Naksuttimen ja makaronilaatikon avulla saatiin kuitenkin hyviä toistoja aikaan, pitää olla tarkka oikeasta fokuksesta ja  panostaa tähän kisojen jälkeen!

Kisoihin siis mennään sunnuntaina, vaikka harmittaa, kun ei se A nyt varmaan toimi. Miksi, oi miksi en ole jo alkukesästä hoksannut tätäkin asiaa? Olisi ollut koko kesä aikaa treenata sitä A:ta, ja nyt voisi vaan lasketella menemään kisoissa. Pöh.



Penni teki kaksi kertaa puomin täysillä alas asti oikeaan paikkaan pysähtyen, ja rynnisti etupalkkana odottavalle makaronilaatikolle. Hirmuisen vauhdin se kyllä sai, pitää varmaan hommata samaa sapuskaa evääksi sunnntainakin!


Tämän viikon ratatreenit jätän nyt väliin, mutta sain kuitenkin kunnian suunnitella sinne radan. Tai siis uuden numeroinnin valmiiseen estepohjaan, että selviävät mahdollisimman vähällä esteiden siirtelyllä. Voin julkaista radan tännekin, mutta vasta ratatreenien jälkeen. ;)