lauantai 26. tammikuuta 2013

Pieniä edistysaskeleita

Pennikin on päässyt nyt vähän aksaamaan, onneksi, se alkoi nimittäin olla jo melkoisen rasittava tekemisenpuutteessaan. Keskiviikon kankeuden jälkeen normivauhtia kiitävä pinsuri oli melkoisen hauska ohjattava perjantaina, yllättäen ehdin tekemään yhteen kohtaan jopa flipin, vaikka tiukkaa teki. Sellaista me ei olla ennen oikein osattukaan. Pujottelu sujui kivasti, sisäänmenot ihan super, loppupäässä pujottelua saa kyllä edelleen olla kieli keskellä suuta. Onneksi Pennin juoksutauko loppuu pian, päästään jopa kisaamaan! Kisatauko onkin nyt venähtänyt kohta kahden kuukauden mittaiseksi, mutta onko sillä niin väliä, pysyypähän homma hauskana.

Taistelupari! Kuvasta muuten huomaa, miten paljon tiheämpi turkki Pitsillä (oik.) on kauttaaltaan. Salamavalolla on tapana heijastua koiran ihosta näiden mustuaisten kanssa, ja se saa vähänkin ohutkarvaisemman elukan näyttämään nakulta.

Pitsille tauko pujotteluprojektissa ei ollut tehnyt hyvää, se oli reppana melkein unohtanut kaiken oppimansa. Pitänee aloittaa alusta ja edetä sitten siihen tahtiin kuin lapsosen kuuppa kestää. Uutena juttuna se sai nyt mennä puomin ekaa kertaa ilman hihnaa, ja suoriutui hommasta aika hienosti! Vauhtia piisasi, ja lopussa hän pysähtyi, tosin seuraavilla kerroilla pitää sitten vaikka hihnan kanssa varmistaa, että se pysähdys tulee oikeaan kohtaan. Tai sitten vaan tehdä vielä enemmän toistoja niin, että koiran päästää sylistä alasvievälle lappeelle ja antaa kontaktikäskyn. Keinukaan ei ollut lainkaan pelottava, enää kuusi miljoonaa toistoa, ja uskallan päästää koiran siihen ilman hihnaa. Nyt pitäisi sitten aloittaa A-este, mutta siihen hommaan taidan kysyä kokeneemmalta ensin neuvoa.

Näyttelytreeneissä Pitsu oli hiukan jännittynyt, mutta tämän päivän hallimätsärissä se oli suorastaan mainio; oma, pirteä itsensä! Kehässä oli kivaa, pari pomppuakin tuli, mutta mitäs siitä, kunhan koira on iloinen. Pikkuinen pompotus kuuluu rotuominaisuuksiin. Pöydällä se pönötti kuin patsas, kerran yritti vähän kiemurtaa (kun tuomari seisoi suoraan sen edessä ja otti sen pään kämmentensä väliin), mutta jähmettyi taas seisomaan kun komensin sitä. En ollut sijoituksista niinkään kiinnostunut, vaan harjoittelemisesta, mutta saihan se punaisen ja oli neljän parhaan joukossa (kolme palkittiin).

Kerran me vielä ehditään Pitsun kanssa mätsäriin ennen seuraavaa näyttelyä, pitää sekin tilaisuus käyttää hyväksi!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pääosassa Pitsi

Penni on lähiaikoina taukoillut harrastuksista juoksun vuoksi, Noormarkun hallille ei juoksuisena ole asiaa, ja WeCAn treeneihin ei viime viikolla päästy, kun lusmu ohjaaja lähtikin elokuviin Hobittia katsomaan. No, kai sitä kerran voi treenit jättää välistä ilman hyvää syytä. Ei sitä aina vaan muista, mitkä treenit on millekin päivälle itselleen organisoinut, ja joskus tulee luvattua päällekkäisyyksiä.

Pitsi onkin sitten puuhaillut monenmoista, myös Pennin edestä: näyttelytreenit ovat sujuneet hyvin, ja sunnuntaina päästiin tositoimiin Turku KV:ssa. Tuomari oli norjalainen Petter Fodstad, joka vaikutti oikein mukavalta, selitti ja perusteli valintojaan ja oli muutenkin ystävällisen oloinen. Pitsi seisoi pöydällä kiltisti, ja esiintyi periaatteessa kuten pitikin, mutta oli kovin jännittynyt oikeastaan koko reissun ajan. Toivotaan, että kyseessä oli jokin ohimenevä, yli kuukauden reissutauosta johtuva teinijuttu, ainakin se onneksi ilostui kun sille vähän höpötteli ja hassutteli. Tuomari totesi siinä arvostelun lomassa että lisää harjoitusta vaan, hän on hieman hermostunut, mutta liikkuu todella hyvin.

Kahdestatoista (vai 11?) junnunartusta Pitsi oli neljäs, ja sai onneksi ERIn. Arvostelu suoraan sanoen lämmitti omistajan mieltä, on se kiva kun joku muukin mun lisäksi tykkää tuon koira ulkomuodosta:

1 year old. Feminine. Nice head and expression. Well developed forechest. Stands well on her feet. Correct length of body. Good tailset. Well angulated behind. Moves very well.


Agilityn saralla Pitsi on suorastaan kunnostautunut, sehän on siis ollut kahdesti Pennin tilalla maanantaitreeneissä itselleen vieraalla hallilla, ja on kyllä suoriutunut hommasta yllättävänkin hienosti! Se on kestänyt hienosti häiriötä (väliseinän takana tokoilevat ryhmät, vieraat koirat radan varrella, ihmisiä kulkee ovesta ulos ja sisään) ja on malttanut olla nuuskimatta tekonurmea melko hyvin. Yhtään kertaa se ei ole rallatellut hullun lailla hallia ympäri. Lähtötilanteista olen tosi ylpeä, se ei varasta, joskus harvoin kyllä vähän hiippailee.

Pitsin kanssa on harjoiteltu ihan vaan perusohjauksia, ekalla kerralla peruskäännöstä ja valssia, tänään tokalla kerralla valssia, takaakiertoa ja päällejuoksua. Se on kyllä melkoinen tättähäärä, ja kovasti innoissaan tekemisestä, eli huumorintajua vaaditaan sekä ohjaajalta että kouluttajalta. Sitä on onneksi kummallakin, onhan kouluttajamme oikeasti russelisti. Pätkät täytyy pitää lyhyinä, jotta vauhti säilyy, ja ennen kaikkea mielenkiinto.

Ovat ne kyllä vaan tässäkin asiassa erilaiset, siis kaksi pikkupinseriä; Penni tykkää pysyä lähellä ohjaajaa, eikä koskaan hulluttele radalla vaan puurtaa ja puskee otsa kurtussa. Joskus se yrittää lintsata, jos huomaa tilaisuuden tulleen, mutta palautuu kyllä ruotuun kun sille vähän karjaisee. Kompasteluista ja muista kömmähdyksistä se ei ole moksiskaan. Pitsi puolestaan irtoaa vähän joka suuntaan välillä liikaakin, on ohjaajan näpeissä liukas kuin märkä saippua, ja joskus vähän herkkis komentamiselle. Se oppii nopeammin kuin Penni, ja on tavallaan kiltimpi luonteeltaan. Vaikka Pitsu välillä (aina) tuntuu treeneissä vähän kohvelilta, täytyy muistaa, ettei Penni olisi ikimaailmassa tuon ikäisenä pystynyt 1) treenaamaan vapaana agia & istumaan lähdössä samassa häiriössä kuin Pitsi, ja 2) pystynyt tekemään noin pitkiä ratapätkiä ja samoja ohjauksia kuin Pitsi nyt tekee. Vuoden vanhana Penni oli vasta aloittamassa agin alkeiskurssia!

Toivottavasti pääsen tällä viikolla myös omatoimitreenaamaan, Pitsin pujotteluprojekti on ollut tauolla jo kaksi viikkoa, ja Pennillä hajoaa kohta kuuppa, kun ei pääse tekemään mitään (muuta kuin peltolenkkiä vapaana ihanassa pikkupakkasessa, onpas hänellä vaativa maku!).


lauantai 12. tammikuuta 2013

Penni ja pöksyt

Niinpäs se sitten aloitti juoksun, nimittäin Pennonen. Pallittoman uroksen seura perjantaina ilmeisesti innosti sen verran, että tänään alkoi juoksu, ja kun sohvapeitteet olivat vaatehuoneessa ja vauva jo nukkumassa (vaatehuoneeseen pääsee vain vauvan huoneen läpi), piti Pemulle laittaa pöksyt.

 PMS-vaiheessa Pemu on tunnetusti niin rasittava, että sen voisi vaikka kuristaa, mutta juoksun alkaessa se haluaa lähinnä istua sylissä tai nukkua sohvalla. Parin päivän päästä se on taas oma itsensä, ja luulenkin että se pääsee Pitsin tilalle seuran treeneihin keskiviikkona. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että Pitsku pääsee kurssille maanantaina, saa nähdä mitä siitäkin tulee...

Kisoihin kovasti teki mieli ATT:lle 27. päivä, mutta ei ilmeisesti tarvitse lähteä. Helmikuun alkupuolella ollaan taas back in business, jospa sitten päästäisiin kisailemaan! Tässä välissä voidaan vaikka hinkata sitä pujottelua verkoilla, ja toivon mukaan tehdä puomia, jos joku sen hallille sattuu rakentamaan. Treenitaukoakin toki voisi pitää juoksujen ajan, mutta juurihan me ollaan kuukauden tauolta palattu, ja tämä nyt sattuu toimimaan juoksuisena ihan normaalisti kuten muutenkin, paria ensimmäistä vuotopäivää lukuun ottamatta. Enemmän se varmaan masentuisi, jos ei mihinkään pääsisi!


torstai 10. tammikuuta 2013

Agi, agi ja sipsuttelu

Maanantaina treenasi Penni, mitäpäs muutakaan kuin agia. Rata oli hauska ja kisaratamainen, olin aika tyytyväinen meidän suorituksiin; koira teki kuten käskettiin, enkä itse ollut ihan koko aikaa myöhässä vaan sain ohjattua hankalampiakin kohtia ihan asiallisesti. Pujottelussa takkusi taas, mutta kun muistin itse pitää ohjauksen päällä loppuun asti, homma toimi paremmin. Verkkoja voisi taas käyttää muutaman kerran, jotta koira muistaisi, että tämäkin homma pitää tehdä loppuun asti.

Kotiläksyksi saatiin harjoitella pimeän putkikulman hakemista poispäinkäännöllä, sitä kuulemma tarvitaan sitten kolmosissa. No, siellä me ei vielä olla, ja vaikeaa on tottua ajatukseen, että sinne oikeasti voidaan vielä päästä. Yksi LUVA siihen vielä tarvitaan, mutta sen hankkimisessa nyt voi tunnetusti mennä vaikkapa puoli vuotta. Vieläkin se kahden LUVAN saaminen samalla kisareissulla silloin Seinäjoella tuntuu hiukan uskomattomalta, mutta siellä ne vaan kisakirjassa komeilevat.

Keskiviikkona oli Pitsin agitreenipäivä, oman seuran viikkotreenit alkoivat taas joulutauon jälkeen. Rata oli Pitsille aika vaikea, se ei vielä oikein ymmärrä, miksi sen pitäisi yksin juosta esteen taakse tekemään takaakiertoa, ja muutenkin kaikki, mitkä katkaisee sen "flown" on sille vielä hirveän hankalaa ja ilmeisesti turhauttavaa. Helppoja suoria pätkiä se meni nytkin kuin rasvattu salama, ja toimi lähtötilanteissa oikein mallikkaasti, mutta heti kun piti tehdä vähänkin monimutkaisempia ohjauskuvioita, se hyytyi ja alkoi muutaman yrityksen jälkeen juosta omille teilleen.

Järkevämmältä tuntuisi treenata sen kanssa nyt vähän yksinkertaisempia harjoituksia, joissa sitä sujuvuutta ja vauhtia saisi aina kasvattaa hankalien kohtien välillä, mutta systeemi on mikä on, ihan hyvästä syystäkin. Haluaisin pitää homman koiralle hauskana ja kasvattaa sen itseluottamusta pikkuhiljaa, ilman että sen into ja vauhti kuolevat heti alkuunsa. Pitää vaan itse malttaa tehdä sen kanssa superlyhyitä pätkiä nyt, ja palkata tiheästi.

Torstaina Pitsu kävi näyttelytreeneissä Noormarkussa, ja osasi kaikki sipsutukset ja seisomiset tietenkin hienosti. Pöytäkäytöstä on harjoiteltu kotona kovasti sen hieman epäonnistuneen Helsingin-reissun jälkeen, ja onhan se parantunut. Kotona on kuitenkin aina eri asia tehdä juttuja kuin muualla, ja siksi suuntasimmekin ohjattuihin treeneihin hallille. Pitsiä kopeloitiin pöydällä, katsottiin hampaita, ja mitattiin, kaikki sujui ja kaiken se antoi tietenkin tehdä (ei ollut vaihtoehtoja), mutta kyllä se niin jännittyneeltä näyttää siinä pöydällä, että huhhuh. Mihinkään se ei pääse, eikä yritäkään oikeastaan kiemurrella, mutta ei se kyllä kovin kauniistikaan seiso. Ote kaulaimesta on niin napakka, että se pitää koiran paikoillaan, mutta ilmeisesti sen verran ahdistava, ettei voi ryhdikkäänä seistä.

No, toivotaan että neiti teini-ikäinen nyt  unohtaa moiset hömpötykset, ja alkaa taas esiintyä kunnolla. Se vaan harmittaa, että pöytäkäytös on jo kertaalleen opeteltu, ja aika hyväksi saatu, ja nyt tuli takapakkia. Tätä se on nuoren nartun kanssa, periksi ei saa antaa. Jospa se muutaman näyttelyreissun jälkeen ymmärtäisi, että muita vaihtoehtoja ei ole, ja että ei siihen nyt kuole jos tuomari vähän lääppii. Koiran perusluonne on kuitenkin todella ihmisrakas, ja se tutustuu uusiin ihmisiin hyvin nopeasti, vaikka ensin olisikin hiukan rodunomaisella tavalla pidättyväinen.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Treenailua ja talkoilua

Päästiin taas peräti hallille treenaamaan perjantaina, ja hauskaa oli! Vielä ei ollut koko rata käytössä suolauksen takia, mutta päästiin silti edes jotain tekemään. Kumpikin koira harjoitteli ennakoivaa valssia, Pitsi sen lisäksi keinua ja takaaleikkausta putkeen sekä tietty pujottelua. Penni teki kontakteja ja pujottelua.

Kuvasin meidän touhuja videolle, tarkoitus oli Pitsiä kuvata enemmänkin, sillä kun oli perjantaina 1-vuotissynttärit. Valitettavasti kamerasta simahti akku, mutta saatiin nyt jotain sentään kerättyä talteenkin:


Videolta huomasin, että ohjaan Pitsiä ihan typerästi! Tai siis ohjaan tuon ennakoivan valssin Pennin kanssa ihan hyvin, mutta Pitsin kanssa olen myöhässä. Miksi? Pitääkö sitä muka odotella? Ei vauhdista päätellen ainakaan! Sen kanssa taisin vain kerran ehtiä tuon suoran putken jälkeiseen takaakiertoon, ei vaan riitä itsellä juoksuvauhti, eikä se jää odottelemaan, kuten Penni. Takaaleikkaus ei ehkä ole järkevin vaihtoehto tokalle putkelle, mutta jossain kohtaa sitäkin piti päästä harjoittelemaan. Ei ollut ongelma Pitsille.

Keinu sujui kummallakin koiralla ihan mukavasti, taitotaso huomioonottaen, ja Penni oli A:lla taas ihan loistava. Puojttelun Pemu teki virheittä, jeejee. Pitsin pujottelussa päästiin siirtymään yksi vaihe eteenpäin, siis lisättiin mukaan toinen keppipari. Eihän se koira tietenkään vielä varsinaisesti pujottele  siellä kepeillä, vaan juoksee enemmänkin suoraan niiden välissä, mutta Garretin dvd:n oppeja on noudatettu huolellisesti. Taas oli kiva huomata, että lelupalkka oikeasti toimi Pitsillä tässä pujotteluharjoituksessa, helpottaa hommaa kummasti! Tähän asti tuo pujotteluprojekti on sujunut oikein hyvin ja ongelmitta, mielenkiinnolla katson miten homma etenee.

Loppiaisena talkoilin kotikisoissa, ja kivaa oli! Etenkin kun sain merkitä seurakavereiden ja muiden tuttujen kisakirjoihin niin monta LUVAa ja SERTiäkin, jee! Olin oikein tyytyväinen työtehtävääni kisojen toimistossa, siis lämpimässä asuntovaunussa, eipähän tarvinut kärvistellä pakkasesssa.

Pitsin täytettyä vuoden heräsin siihen, että se tosiaan jo vuoden vanha, ja syö reppana edelleen penturuokaa! Olen siis pikkuhiljaa siirtänyt sitä pentunappulastaan samaan Belcando-nappulaan kuin Pennillä, ja iltaisin antanut pelkkää NEUta. Eilen ostin eräältä barffaamisen lopettaneelta bokserinomistajalta kuutisen kiloa kalkkunaa ja sika-nautaa, tulossa on kuulemma vielä lisääkin, kun vain toisesta pakastimestaan ehtii hakemaan. Pinsut maiskuttivat raakaa kalkkunaa silmät mielihyvästä ymmyrkäisinä, taisi lisäprotsku kelvata neideille!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, samat vanhat kujeet

Vihdoinkin pääsin agihallille omatoimitreenaamaan, jo oli aikakin! Pitsin edellisestä agikerrasta on aikaa kuukausi, Pennillä melkein yhtä kauan.

Hallista puolet oli vastikään suolattu, mutta toiseen puolikkaaseen rakennettu "rata" riitti meille, etenkin kun vähän siirtelin ja lisäilin hyppyjä. Tarkoituksena oli, että kumpikin koira treenaisi keinua, Penni pujottelua ja Pitsi peruskäännöksiä. Peruskäännökset jäivät vähän tilanpuutteestakin johtuen tänään väliin, mutta niitä päästään toivottavasti jatkamaan vielä tällä viikolla.

Penni oli huumassa kuin hieho kesälaitumelle laskettaessa, ja pönttöili siis ihan silkkaa innostustaan kaikenlaista. Pujotteluun täytyy seuraavissa treeneissä laittaa taasen verkot, se nimittäin yritti taas loppupäästä jättää keppejä väliin. Kumpaankin suuntaan saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia, joten en nyt olisi tilanteesta kovin huolissani. Maanantaina päästään taas Reetan ruoskittaviksi, pitkästä aikaa. Keinulla  Pemu oli ihan pro, samoin A:lla, ei tehnyt yhtään ainutta kontaktivirhettä, ei tullut kontaktista läpi, eikä myöskään pysähtynyt liian aikaisin! Jee! Lisää olohuonetreeniä leikkikontakteilla!

Myös Pitsi oli villi kuin pieni paviaani, ja juoksi ensitöikseen viitisen kiekkaa hallia ympäri ihan vaan silkasta ilosta. Tuo on valitettavasti päässyt muodostumaan tavaksi, ja sitä pitää nyt ruveta karsimaan, pitänee siis viedä se hihnassa lähtöpaikalle. Pitsi teki kahta erilaista kuuden esteen pätkää (putkia ja hyppyjä) yllättävän sujuvasti ja todella nopeasti! Olin jopa hiukan yllättynyt moisesta "kypsymisestä" tauon aikana, sehän jopa kuunteli ohjausta! Jospa se on käynyt lukemassa tämän vuoden tavoitteensa blogista? Kiva olisi päästä sen kanssa kokeilemaan agia muuallekin kuin kotihallille, saattaa tosin olla, että muulla pohjalla sen nokka kaivautuu niin syvälle maahan, etten ikinä saa sitä pois nuuskimasta... Pennin piakkoin(?) alkava juoksu saattaa vapauttaa Pitsulle pari treenimahdollisuutta muualla.

No, jyrkempiä käännöksiä Pitsin pitää nyt ruveta opettelemaan joka tapauksessa. Keinulla Pitsku oli ensin vähän epävarma, meidän kotikeinu kun ei palaudu, mutta hallin keinu tietenkin palautuu. Epäilyttävä vehje, kun yksikseen heiluu, vaikka hän on siinä juuri kävellyt. Eli ei päästetä ihan vielä Pitsua keinulle ilman talutinta. A:lle pitäisi nyt keksiä jokin sotasuunnitelma, että saataisiin sekin Pitsin repertuaariin mahdollisimman  pian. 2x2-puojttelua leikittiin samalla tavalla kuin kotonakin, ja wautsiwau, sain koiran innostumaan lelusta! Se ei ole koskaan ennen halunnut leikkiä hallilla! Edistystä siis siinäkin asiassa, pian voidaan jo lisätä toinen keppisetti jonon jatkoksi.