Pääosassa Pitsi

Penni on lähiaikoina taukoillut harrastuksista juoksun vuoksi, Noormarkun hallille ei juoksuisena ole asiaa, ja WeCAn treeneihin ei viime viikolla päästy, kun lusmu ohjaaja lähtikin elokuviin Hobittia katsomaan. No, kai sitä kerran voi treenit jättää välistä ilman hyvää syytä. Ei sitä aina vaan muista, mitkä treenit on millekin päivälle itselleen organisoinut, ja joskus tulee luvattua päällekkäisyyksiä.

Pitsi onkin sitten puuhaillut monenmoista, myös Pennin edestä: näyttelytreenit ovat sujuneet hyvin, ja sunnuntaina päästiin tositoimiin Turku KV:ssa. Tuomari oli norjalainen Petter Fodstad, joka vaikutti oikein mukavalta, selitti ja perusteli valintojaan ja oli muutenkin ystävällisen oloinen. Pitsi seisoi pöydällä kiltisti, ja esiintyi periaatteessa kuten pitikin, mutta oli kovin jännittynyt oikeastaan koko reissun ajan. Toivotaan, että kyseessä oli jokin ohimenevä, yli kuukauden reissutauosta johtuva teinijuttu, ainakin se onneksi ilostui kun sille vähän höpötteli ja hassutteli. Tuomari totesi siinä arvostelun lomassa että lisää harjoitusta vaan, hän on hieman hermostunut, mutta liikkuu todella hyvin.

Kahdestatoista (vai 11?) junnunartusta Pitsi oli neljäs, ja sai onneksi ERIn. Arvostelu suoraan sanoen lämmitti omistajan mieltä, on se kiva kun joku muukin mun lisäksi tykkää tuon koira ulkomuodosta:

1 year old. Feminine. Nice head and expression. Well developed forechest. Stands well on her feet. Correct length of body. Good tailset. Well angulated behind. Moves very well.


Agilityn saralla Pitsi on suorastaan kunnostautunut, sehän on siis ollut kahdesti Pennin tilalla maanantaitreeneissä itselleen vieraalla hallilla, ja on kyllä suoriutunut hommasta yllättävänkin hienosti! Se on kestänyt hienosti häiriötä (väliseinän takana tokoilevat ryhmät, vieraat koirat radan varrella, ihmisiä kulkee ovesta ulos ja sisään) ja on malttanut olla nuuskimatta tekonurmea melko hyvin. Yhtään kertaa se ei ole rallatellut hullun lailla hallia ympäri. Lähtötilanteista olen tosi ylpeä, se ei varasta, joskus harvoin kyllä vähän hiippailee.

Pitsin kanssa on harjoiteltu ihan vaan perusohjauksia, ekalla kerralla peruskäännöstä ja valssia, tänään tokalla kerralla valssia, takaakiertoa ja päällejuoksua. Se on kyllä melkoinen tättähäärä, ja kovasti innoissaan tekemisestä, eli huumorintajua vaaditaan sekä ohjaajalta että kouluttajalta. Sitä on onneksi kummallakin, onhan kouluttajamme oikeasti russelisti. Pätkät täytyy pitää lyhyinä, jotta vauhti säilyy, ja ennen kaikkea mielenkiinto.

Ovat ne kyllä vaan tässäkin asiassa erilaiset, siis kaksi pikkupinseriä; Penni tykkää pysyä lähellä ohjaajaa, eikä koskaan hulluttele radalla vaan puurtaa ja puskee otsa kurtussa. Joskus se yrittää lintsata, jos huomaa tilaisuuden tulleen, mutta palautuu kyllä ruotuun kun sille vähän karjaisee. Kompasteluista ja muista kömmähdyksistä se ei ole moksiskaan. Pitsi puolestaan irtoaa vähän joka suuntaan välillä liikaakin, on ohjaajan näpeissä liukas kuin märkä saippua, ja joskus vähän herkkis komentamiselle. Se oppii nopeammin kuin Penni, ja on tavallaan kiltimpi luonteeltaan. Vaikka Pitsu välillä (aina) tuntuu treeneissä vähän kohvelilta, täytyy muistaa, ettei Penni olisi ikimaailmassa tuon ikäisenä pystynyt 1) treenaamaan vapaana agia & istumaan lähdössä samassa häiriössä kuin Pitsi, ja 2) pystynyt tekemään noin pitkiä ratapätkiä ja samoja ohjauksia kuin Pitsi nyt tekee. Vuoden vanhana Penni oli vasta aloittamassa agin alkeiskurssia!

Toivottavasti pääsen tällä viikolla myös omatoimitreenaamaan, Pitsin pujotteluprojekti on ollut tauolla jo kaksi viikkoa, ja Pennillä hajoaa kohta kuuppa, kun ei pääse tekemään mitään (muuta kuin peltolenkkiä vapaana ihanassa pikkupakkasessa, onpas hänellä vaativa maku!).