torstai 31. heinäkuuta 2014

Pitsi juoksee, Penni kerää virtaa

Pitsi piruvie aloitti sunnuntaina (27.7.) juoksun, eikä siis pääsekään kisailemaan mihinkään niistä kivoista iltakisoista, mitä olin sille katsellut. Harmi. No, se pääsee sitten elokuun lopulla Raumalle taasen, siellähän kulki mukavasti heinäkuussakin, eikä ole ainakaan pitkä matka. Valitsin siis oikein, kun ilmoitin ylihuomisiin kotikisoihin Pennin.

Penni kävi sunnuntaina hallilla vähän treenimässä, mutta onkin muuten viettänyt lomaa pelkän lenkkeilyn merkeissä. Se siis kerää virtaa lauantain kisoja varten. Saa nähdä, kuinka paljon virtaa on ohjaajassa, kun on puoli kahdeksasta asti aamulla ollut kisatalkoissa ennen omia startteja, no, sen näkee sitten...

Helteiden vuoksi kaikki liikunta on suoritettu myöhään iltayöstä, ja sekös koirille sopii, ovat käytännössä näkymättömiä ilta yhdeksään asti. Sen jälkeen alkaakin sitten sellainen riehuminen, että oksat pois...

On muuten valehtelematta 20 vuotta vanha lelu, vielä vaan kestää!





Pitsi pääsee elokuun lopulla paitsi kisoihin, myös ohjattuun treeniin, jee! Eikä ihan mihin tahansa treeniin, vaan Elina Jänesniemen yksärinpuolikkaalle Kaarinaan. Tätä odotamme lievästi sanoen innolla! Toinen syksyn kohokohta tulee olemaan A'dreams kennelpäivät syyskuun alussa Sysmässä, sinne matkaamme viettämään viikonloppua samanhenkisessä ja -sukuisessa seurassa. Ohjelmassa on ilmeisesti kaikenlaista jännää, uusia lajeja ja runsaasti hyvää seuraa! :)

Niin juu, se myöhäisillan valokuvaussessio. Nyt on Pitsistä kelpo kuva paitsi kisakirjan kanteen, myös Snautseri-pinseri-lehteen luokkanousuilmoitukseen:

Kuva: Susanna Nieminen

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Penni puuhailee, Pitsi lomailee

Penni on ilmoitettu 2.8. kotikisoihin, jotka käydään siis Vähärauman pesiskentällä. Tarjolla on muistaakseni kaksi agirataa. Pitsi jättää nämä skabat väliin, ensinnäkin siksi että pitää nyt välillä Penninkin päästä, enkä ehdi kahdella koiralla kisata talkoilun vuoksi, ja toisekseen siksi, että tuo kenttä on kaiken kaikkiaan niin avoin ja tyystin aidaton, etten Pitsin kanssa halua siellä startata. Yleisökin levittäytyy lähestulkoon kisakehän kaikille neljälle sivulle koirineen, joten parempi jättää väliin kuin stressata asiaa liikaa. Kiva päästä kuitenkin pitkästä aikaa kolmosluokan radalle, pysyypähän totuus mielessä myös siitä, mihin Pitsinkin kanssa pitäisi jonain päivänä pystyä.

Pitsi on pitänyt lomaa, mutta Penni treenasi keskiviikkona rataa ja sensellaista, lähinnä hyvän mielen ja fiiliksen saavuttamiseksi. Sitä on niin helppo ohjata, kun ehtii vaikka mihin, hiukan hitaampi vauhti ja pysäytyskontaktit auttavat asiaa. Ja kuuntelihan se tosi hyvin, kääntyikin aika tiukasti.



En oikein osaa tavoitteita laittaa näille kisoille, muuta kuin että hyvän fiiliksen ratoja olisi kiva saada tehtyä. Penni on viimeksi ollut kisoissa maaliskuussa, eli siinä on tavoitetta kerrakseen.

Agipitseillä on joka vuosi ollut useampi ihminen napsimassa valokuvia, ja niin oli tänäkin vuonna. Harmillisesti vaan pienen, mustan koiran kuvaaminen ei kovin monia kiehdo, ja Pitsistä löytyikin kokonaista kaksi kuvaa lauantaipäivän radoilta. No, parempi nekin kuin ei mitään, vaikka onhan se tietysti vähän ankeaa, että nämä pienet mustat eivät yleensä muuallakaan pahemmin kameroihin osu. Siksipä ovelimmat pienten mustien omistajat värväävät kuvaustaitoiset kaverinsa myöhäisillan fotosessioihin, niistä lisää myöhemmin!

2lkan agirata, kuva M. Hakala

2lkan hyppäri, jolta nollavoitto, kuva M. Hakala

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pitsi Agipitseillä 19.7. 2014

Rauman kirous on viimein murrettu, nyt nimittäin tehtiin ihan oikeita tuloksia! Jostain syystä meikäläisellä on aina Raumalla ollut huonoa tuuria tai muuten huonoja suorituksia, mutta tänään otettiin sitten sitä vahinkoa takaisin oikein kunnolla. Pitsi nimittäin otti kuin ottikin sen nousunollan ja SERTin kakkosiin, ja pisteli siellä kakkosissakin yhden nollan + LUVAn taskuunsa. Eikä ollut kolmaskaan kaukana.

Aikaisin aamulla startattiin ykkösluokan agiradalle, tuomarina oli Timo Teileri. Rata oli mielestäni ykkösluokaksi hiukan haastava, ja jotenkin ärsyttävästi tönkköilin, pusersin ja väkisin varmistelin meille nollan. Puomilta koira meinasi hypätä alas jo pari metriä etuajassa ja luiskahti kontaktiltakin pysähtymättä, keinu oli aivan siinä ja siinä, oliko lentokeinu vai ok. Pujottelu sentään sujui hyvin. Ohjaus oli tönkköä ja nykivää, mutta ainakin koira keskittyi hyvin, pysyi lähdössä ja oli iloinen.En ollut rataan millään muotoa tyytyväinen, mutta nolla se oli, ja sillä irtosi 2. sija ja menolippu kakkosluokkaan, jeejee!
 

Päivän loput startit kisattiinkin sitten kakkosissa. Ensimmäisen ja toisen radan välissä kului aikaa nelisen tuntia, ja Pitsi väsähti siinä ajassa aikalailla. Se ei enää jaksanut olla erityisen innoissaan, mutta kilttinä tyttönä teki töitä kuten käskettiin.

Pukukisaan osallistuttiin..
Kakkosluokan ekan agiradan tuomaroi Johanna Wütrich, rata oli mukavampi kuin edellinen, mutta ansapaikkoja riitti. Tämä suoritus oli hiukan siedettävämpi kuin ensimmäinen, ohjasin rennommin ja rohkeammin. Homma pysyi muuten kasassa, keinukin oli nyt parempi, mutta harmillisesti Pitsi ponnisti A-esteelle tosi kaukaa, ja kun askelrytmi oli alusta asti väärä ja harjan ylitys tapahtui väärin, se ei osunut alastulokontaktille. Siitä siis 5, muuten virheittä maaliin ajalla, joka olisi riittänyt voittoon, siis ilman sitä vitosta. Toinen sija kuitenkin saatiin taas, ja olihan sitä kuitenkin startattu ekaa kertaa kakkosissa, vieläpä ekana lähtijänä. Jännitys meikäläisellä loppui kyllä silloin kuin ykkösluokkakin, en stressannut näitä kakkosen startteja ollenkaan, enkä edes tuota lähtöpaikkaa, joka yleensä ei meikäläiselle ole ihanteellinen.

tyylikkäästi, kuten aina!
Viimeinen rata oli hyppäri, ja tässä vaiheessa koira vaikutti väsyneeltä jo boksista otettaessa. Lämmintä oli varjossa 26 astetta, ja hyvin onnistuneesta nesteytyksestä huolimatta se ei vaan enää oikein olisi jaksanut. Kisakentälle porotti aurinko kuumasti, ja lämpö vielä hohkasi kivituhkasta siihen malliin, että koiralla oli varmaan vielä puolet kuumempi kuin meikäläisellä pitsihepeneissäni.

Hyppäri oli Kermisen Petterin käsialaa, ja muuten oikein mukava ja simppeli, mutta alkupuoliskolla oli vikkeliä kinttuja ja hyvää koiran hallintaa vaativa osio, jossa piti tehdä valssi ja kaksi takaakiertovalssia peräkkäisillä esteillä. Pitsi oli vähän hidas, mutta tuli kiltisti ohjauksen mukaan, pujotteli oikein, ja vauhtisuorilla melkein innostui juoksemaan. Itsellä pätki ajatus oikein kunnolla pari kertaa, mutta koiran normaalia hitaampi vauhti pelasti meikäläisen tällä kertaa. Ihan lopussa Pitsi jäi vähän katselemaan maailmaa, ja meinasi missata takaakierron, mutta jotenkin sain sen huitaistua esteen taakse ja kunnialla maaliin. Nolla tämäkin, aikaa tosin jäi käyttämättä alle sekunti. En edes jaksanut seurata tuloksia, kun aika kerran oli noin huono, ja lähdin jäähdyttelylenkille koirien kanssa miettimättä asiaa sen enempää. Kakkosluokassa ei siis LUVAn saamiseksi riitä pelkkä nolla, vaan pitää vielä sijoittua kärkikahinoihin, vähän osallistujamäärästä riippuen. Yllätyksekseni Pitsi olikin keikkunut kärjessä koko kisan ajan, ja siis voitti sen! Pari muutakin oli kyllä nollan tehnyt, mutta kuumuus oli tehnyt tepposet heillekin, ja olivat saaneet yliaikaa.




Palkintopallille Pitsi pääsi siis kokonaista kolme kertaa, päivän sijoitusten ollessa siis 2., 2. ja 1. Palkinnoiksi saatiin muumimukeja, leluja, koiralle herkkuja sekä tietenkin SERT-ruusuke. Kyllä koiran kelpasi, mutta olivathan ne nyt sen nimikkokisat, kuitenkin!

Pitsi & palkintosaalis, erityisesti vasemmanpuolimmaisessa setissä ollut orava oli heti tosi rakas.

Yhteenkään rataan en ollut oikein tyytyväinen, eikä yhdenkään radan jälkeen ollut sellainen "olipas hyvä rata/jes mikä fiilis" -tunne, mutta kun tyylipisteitä ei jaeta, niin ei kyllä pitäisi näillä tuloksilla valittaa. Erityisesti tuo SERT lämmittää mieltä, se kun oli vähän varovaisena tavoitteena tänään. Harmittaa hiukan se, että päivän ainoa vitonen napsahti juuri sieltä, mistä ei olisi saanut, siis A-esteeltä! Jonkin muun vitosen olisin sietänyt kahden nollan välissä korviani lotkauttamatta. No, toivotaan, että tuo oli vain kertaluontoinen kömmähdys, voihan koira hypylläkin pudottaa riman, enkä silti ala epäillä, etteikö se osaa hypätä!

Kisakalenteria saadaan nyt katsella uusin silmin, kakkosille on esim. kivoja iltakisoja tarjolla elokuussa, jeejee! Alkavan viikon Pitsi saa tosin lomailla agista, ja nauttia auringosta ja uintireissuista.



P.s. Treenilistalle takaakierto-niisto-persjättö!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Keinonurmen koeajot

Sunnuntaina asennettiin seuran treenihalliin uusvanha, siis käytettynä ostettu, kumirouhetäytteinen keinonurmi. Homma oli hikistä, mutta talkoissa oli kivaa, ja viidessä tunnissa urakka oli valmis.

Tänään päästiin sitä nurmea myös kokeilemaan omatoimitreenin muodossa, ja oli se kyllä hyvä! Matto on peräisin Lempäälän SporDogParkista, ja siitä olen tykännyt kyllä ennenkin kovasti. Pohjanvaihdoksen lisäksi oli hallia suorastaan sisustettu, niin hyvältä estevarastot peittävä jättimäinen pressu näytti peräseinällä. Yleisilme siistiytyi ainakin 200%!

Pressu vielä puuttuu vasemmalta seinältä tässä kuvassa.

Tänään tehtiin siis vähän viimeistelytreeniä lauantaita varten, Pitsi kiskaisee silloin kolme virallista starttia Raumalla (A+A+H). Kaikki sujui kivasti, rata oli kyllä ykkösluokkaa hiukan haastavampi, mutta teknisiä ongelmia ei onneksi ollut. Ohjauksessa olisi kyllä ollut skarpattavaa, putki-kontakti-erottelu ei näemmä ole aivan parhaalla tolalla!

Mutta A oli hyvä, pujottelu oli hyvä (myös poispäinkäännöllä joka kerta oikein sisään!), keinu oli hyvä ja puomikin aika hyvä. Renkaalla ei ongelmia, okserilta tuli kerran rima alas.

Pennikin oli liekeissä taasen, ja nakutti tasaiseen tahtiin rataa ihan kelvolllisesti. Itse sähläsin ihmisnuolen kanssa, mutta no, ei ollut koiran vika. Se ei tehnyt poispäinkäännöllä sitä pujottelua, vaan törkkäyksellä, se oli sille parempi ohjausvalinta, ja paljon varmempi myös.


Palkkauksessa olen nyt parina kertana käyttänyt tälläistä pikku hamsteria, jonka lapsi on muutaman välikäden kautta saanut Japanin-tuliaisena.

Hamster á la nami.





Härskillä pikku hamsterilla on peräpäässään juurikin makupalan mentävä aukko, ja namulla täytettyä jyrsijää heittämällä saa kyllä kummankin koiran onnesta soikeaksi. Sorminukkehan tämä siis oikeasti on, vaikka vähän surkuhupaisalta näyttääkin. Kaikkea ne japsit keksiikin.



Lauantaille toivomme tarkkuutta ja tekniikkaa, sekä hyvää säätä, en lainkaan laittaisi vastaan, jos yksi aginollakin sieltä tilille kilahtaisi. Se tietäisi menolippua kakkosiin, ja hiukan haastavampia ratoja jatkossa. No, toivossa on hyvä elää!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hellettä, hellettä!

Lähipäivinä on saatu nauttia ihanasta lämmöstä, jonka johdosta päivän liikuntapläjäys joudutaan useimmiten suorittamaan joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Viellä klo 23.30 on lämpömittari huidellut parinkymmenen paremmalla puolella, joten helteenkestoa on kyllä treenattu koirille väkisinkin.

Agia treenailtiin eilen aamulla, ja mikäs siinä treenatessa, hallissa oli melkein viileää, ja koira kulki hienosti! Treenaamassa oli siis vain Pitsi, koska mukaan otettiin myös pikkuihminen, joka kyllä käyttäytyi varsin mallikelpoisesti sopivien viihdykkeiden voimin.

Tällä kertaa treenattiin sitä A-estettä, suoraan, tiukasti kääntyen ja loivasti kääntyen, oli valssia ja persjättöä ja vastakäännöstä ja vaikka mitä. Ja joka kerta Pitsi tuli sen A:n aivan virheettömästi, jeejee! Keinuakin otettiin hiukan, ja sekin oli oikein hyvä. Treenailtiin myös pujottelua etupalkan kanssa, tein valssia ja persjättöä siihen loppuun, ja hyvin sujui. Tätä olisi voinut tehdä kyllä enemmän, mutta kyllä siellä hallissa sen verran lämmin oli, että katsoin paremmaksi säästää koiraa.

Pitsin A-este on nyt kyllä sujunut varsin mukavasti (uskaltaako tätä edes todeta ääneen?), ja olenkin miettinyt, että uskaltaisikohan sen kouluttamisesta nyt kirjoittaa samanlaisen projektipäivityksen, kuin aikoinani pujottelusta tein? Jospa sitten Agipitsin jälkeen, siellähän se A  testataaan ainakin kahteen kertaan.

Varjossa 29 astetta, auringossa ihan passeli keli pienille torkuille!


Helteisiä kuvia on tullut napsittua lähipäivinä, rotuun perehtymättömille siis tiedoksi, että kääpiöpinseri on täysin lämpöohjautuva, ja kestää näin lekotellessaan aika korkeitakin lämpötiloja varsin hyvin. Pennikin nykyään ymmärtää jo tulla itse sisälle tai varjoon viilenemään, nuorempana se piti aina komentaa pois paisteesta. Mietinkin tänään myös Pennin ilmoittamista tunnetusti helteiseen Agipitsiin, mutta se saattaa kaatua sekä keliin että päivän pituuteen: Pitsi aloittaa ykkösissä kisapäivän n. klo 8, ja kolmoset ovat vasta päivän viimeisinä. Voipi siis olla, ettei helteessä ryytyneestä Pennistä paljon irtoa enää iltapäivällä/illalla, enkä viitsisi kahtena päivänä ajella edestakaisin.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Henkistä ja fyysistä treeniä

Maanantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa mentaalivalmennusluennolla, sen järjesti täällä Porissa TVA Pori ry, ja luennoitsijana toimi urheilupsykologi Markku Gardin. Kisajännitykseni on aika maltillista tasoa, enkä siksi koe, että tällä osa-alueella olisi kovin suuria ongelmia kohdallani, mutta ainahan omaa keskittymistä voi parantaa ja tehostaa, etenkin kun lähiaikoina olen näköjään ottanut tavakseni tehdä tosi alkeellisia virheitä kisoissa.

Luennon pääpointti oli se, että urheilijan osaaminen koostuu kolmesta osa-alueesta, siis fyysisestä kunnosta, lajitaidoista ja henkisestä vahvuudesta. Niinhän se on, jos yksikin näistä kolmesta on puutteellinen, ei muiden osa-alueiden kehittämisellä pitkälle pötkitä.

Luennolla saatiin vinkkejä siihen, miten voi keskittyä paremmin omaan suoritukseensa, miten jännitystä voi käsitellä, ja miten kisapäivän aikana kannattaa toimia/ajatella. Itselleni mielenkiintoisin oli osuus, jossa puhuttiin keskittymisen suuntaamisesta; pitää unohtaa asiat, joita ei itse voi kontrolloida, ja keskittyä asioihin, joihin vaikuttaminen on mahdollista.

Agikisoissa jako voisi olla esimerkiksi tällainen:

En voi vaikuttaa, joten vältän murehtimasta:
-ratapiirros & estevalikoima
-muiden suoritukset ja kommentit ratapiirroksesta
-suoritustani seuraavat katsojat ja heidän reaktionsa
-säätila
-häiriöt
-lähtöjärjestys
-kisakentän pohja
-tuomarin linja/päätökset
-starttien ajankohdat/aikataulun venyminen

Voin itse vaikuttaa, joten keskitän ajattelun, tekemisen, havainnoinnin:
-kisoihin valmistautuminen
-oma ja koiran osaamistaso
-omat ajatukset, keskittyminen
-ohjaussuunnitelma
-oma kehonkieli
-katse
-oma ja koiran vireystila
-oma ja koiran fyysinen kunto
-suhde ja kontakti koiraan
-oma ja koiran ruokailu ja nesteytys

Loppukaneetiksi saatiin jokaiselle agiharrastajalle (ja toki moneen muuhunkin lajiin) sopiva ohje: TAVOITTELE TULOSTA ENNEN KISAA, EI KISAN AIKANA! Tähän siis pyritään jatkossa, ei mietitä mitään numeroita kisan aikana, ei siis nollia, eikä ainakaan vitosia.


Fyysisesti treenattiin tällä viikolla vippausta ja pujottelua, olen ottanut projektiksi kehittää kummallekin koiralle häiriövarmemman pujottelun. Tällä kertaa yritettiin irrota eteenpäin, ja etenkin Pitsin kohdalla se sujui jo lupaavasti. Oivalluksiakin tapahtui, kun sain hyviä vinkkejä, tajusin vasta nyt  miten aikaisin se valssi tai persjättö pitää aloittaa, jos käännöksen haluaa tapahtuvan heti viimeisen kepin jälkeen.

Ohjausten puolesta piti harjoitella pyörityksiä ja niistoja, mutta niistojen sijaan päädyttiinkin tekemään vippauksia. Meikäläiselle aika vieras ohjaus, olen joskus Pennin kanssa kokeillut, mutta jättänyt vähälle harjoittelulle. Pennin kanssa tätä ei pahemmin tarvitse, koska sen edelle ehtii yleensä aina, mutta Pitsin kanssa se saattaa osoittautua ihan käteväksi jossain tilanteessa. Vippauksen etuhan on se, että siinä saa koiran hypyn taakse ja kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri 360 astetta ilman, että tarvitsee ehtiä survomaan itseään koiran ja hypyn väliin. Koira siis kääntyy ohjaajasta poispäin.

Videotakin kuvattiin, samoissa treeneissä tehtiin myös putki-kontakti-erottelua (sujui hyvin!) sekä takaakiertoja ja päällejuoksuja, jotka eivät edelleenkään ole Pitsin bravuuri. Penni tekee ne vaikka unissaan, eli treeniä treeniä tarvitsee myös Piiseli. Ehkä näen unta, ehkä en, mutta välillä tuntuu, että Pitsi on alkanut kääntyä vähän tiukemmin. Harmi kun Penniä ei tullut kuvattua videolle, sekin hoksasi vippauksen mukavasti, ja teki taas kivaa ratapätkää.

Testasin tähän videoon editointiohjelman hidastus- ja nopeutustoimintoja, jospa niille joskus olisi  käyttöä... Ehkä ei, mutta tulipahan kokeiltua!



Pitää kyllä pohtia noita mentaalivalmennuksen asioita oikein ajan kanssa, ja katsoa onko niistä hyötyä seuraavissa kisoissa. Monia juttuja olen jo vaistonvaraisesti tehnytkin ihan oikein, mutta uskon, että luennosta kyllä oli hyötyä tulevaa ajatellen.