Henkistä ja fyysistä treeniä

Maanantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa mentaalivalmennusluennolla, sen järjesti täällä Porissa TVA Pori ry, ja luennoitsijana toimi urheilupsykologi Markku Gardin. Kisajännitykseni on aika maltillista tasoa, enkä siksi koe, että tällä osa-alueella olisi kovin suuria ongelmia kohdallani, mutta ainahan omaa keskittymistä voi parantaa ja tehostaa, etenkin kun lähiaikoina olen näköjään ottanut tavakseni tehdä tosi alkeellisia virheitä kisoissa.

Luennon pääpointti oli se, että urheilijan osaaminen koostuu kolmesta osa-alueesta, siis fyysisestä kunnosta, lajitaidoista ja henkisestä vahvuudesta. Niinhän se on, jos yksikin näistä kolmesta on puutteellinen, ei muiden osa-alueiden kehittämisellä pitkälle pötkitä.

Luennolla saatiin vinkkejä siihen, miten voi keskittyä paremmin omaan suoritukseensa, miten jännitystä voi käsitellä, ja miten kisapäivän aikana kannattaa toimia/ajatella. Itselleni mielenkiintoisin oli osuus, jossa puhuttiin keskittymisen suuntaamisesta; pitää unohtaa asiat, joita ei itse voi kontrolloida, ja keskittyä asioihin, joihin vaikuttaminen on mahdollista.

Agikisoissa jako voisi olla esimerkiksi tällainen:

En voi vaikuttaa, joten vältän murehtimasta:
-ratapiirros & estevalikoima
-muiden suoritukset ja kommentit ratapiirroksesta
-suoritustani seuraavat katsojat ja heidän reaktionsa
-säätila
-häiriöt
-lähtöjärjestys
-kisakentän pohja
-tuomarin linja/päätökset
-starttien ajankohdat/aikataulun venyminen

Voin itse vaikuttaa, joten keskitän ajattelun, tekemisen, havainnoinnin:
-kisoihin valmistautuminen
-oma ja koiran osaamistaso
-omat ajatukset, keskittyminen
-ohjaussuunnitelma
-oma kehonkieli
-katse
-oma ja koiran vireystila
-oma ja koiran fyysinen kunto
-suhde ja kontakti koiraan
-oma ja koiran ruokailu ja nesteytys

Loppukaneetiksi saatiin jokaiselle agiharrastajalle (ja toki moneen muuhunkin lajiin) sopiva ohje: TAVOITTELE TULOSTA ENNEN KISAA, EI KISAN AIKANA! Tähän siis pyritään jatkossa, ei mietitä mitään numeroita kisan aikana, ei siis nollia, eikä ainakaan vitosia.


Fyysisesti treenattiin tällä viikolla vippausta ja pujottelua, olen ottanut projektiksi kehittää kummallekin koiralle häiriövarmemman pujottelun. Tällä kertaa yritettiin irrota eteenpäin, ja etenkin Pitsin kohdalla se sujui jo lupaavasti. Oivalluksiakin tapahtui, kun sain hyviä vinkkejä, tajusin vasta nyt  miten aikaisin se valssi tai persjättö pitää aloittaa, jos käännöksen haluaa tapahtuvan heti viimeisen kepin jälkeen.

Ohjausten puolesta piti harjoitella pyörityksiä ja niistoja, mutta niistojen sijaan päädyttiinkin tekemään vippauksia. Meikäläiselle aika vieras ohjaus, olen joskus Pennin kanssa kokeillut, mutta jättänyt vähälle harjoittelulle. Pennin kanssa tätä ei pahemmin tarvitse, koska sen edelle ehtii yleensä aina, mutta Pitsin kanssa se saattaa osoittautua ihan käteväksi jossain tilanteessa. Vippauksen etuhan on se, että siinä saa koiran hypyn taakse ja kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri 360 astetta ilman, että tarvitsee ehtiä survomaan itseään koiran ja hypyn väliin. Koira siis kääntyy ohjaajasta poispäin.

Videotakin kuvattiin, samoissa treeneissä tehtiin myös putki-kontakti-erottelua (sujui hyvin!) sekä takaakiertoja ja päällejuoksuja, jotka eivät edelleenkään ole Pitsin bravuuri. Penni tekee ne vaikka unissaan, eli treeniä treeniä tarvitsee myös Piiseli. Ehkä näen unta, ehkä en, mutta välillä tuntuu, että Pitsi on alkanut kääntyä vähän tiukemmin. Harmi kun Penniä ei tullut kuvattua videolle, sekin hoksasi vippauksen mukavasti, ja teki taas kivaa ratapätkää.

Testasin tähän videoon editointiohjelman hidastus- ja nopeutustoimintoja, jospa niille joskus olisi  käyttöä... Ehkä ei, mutta tulipahan kokeiltua!

Pitää kyllä pohtia noita mentaalivalmennuksen asioita oikein ajan kanssa, ja katsoa onko niistä hyötyä seuraavissa kisoissa. Monia juttuja olen jo vaistonvaraisesti tehnytkin ihan oikein, mutta uskon, että luennosta kyllä oli hyötyä tulevaa ajatellen.