Pitsi Agipitseillä 19.7. 2014

Rauman kirous on viimein murrettu, nyt nimittäin tehtiin ihan oikeita tuloksia! Jostain syystä meikäläisellä on aina Raumalla ollut huonoa tuuria tai muuten huonoja suorituksia, mutta tänään otettiin sitten sitä vahinkoa takaisin oikein kunnolla. Pitsi nimittäin otti kuin ottikin sen nousunollan ja SERTin kakkosiin, ja pisteli siellä kakkosissakin yhden nollan + LUVAn taskuunsa. Eikä ollut kolmaskaan kaukana.

Aikaisin aamulla startattiin ykkösluokan agiradalle, tuomarina oli Timo Teileri. Rata oli mielestäni ykkösluokaksi hiukan haastava, ja jotenkin ärsyttävästi tönkköilin, pusersin ja väkisin varmistelin meille nollan. Puomilta koira meinasi hypätä alas jo pari metriä etuajassa ja luiskahti kontaktiltakin pysähtymättä, keinu oli aivan siinä ja siinä, oliko lentokeinu vai ok. Pujottelu sentään sujui hyvin. Ohjaus oli tönkköä ja nykivää, mutta ainakin koira keskittyi hyvin, pysyi lähdössä ja oli iloinen.En ollut rataan millään muotoa tyytyväinen, mutta nolla se oli, ja sillä irtosi 2. sija ja menolippu kakkosluokkaan, jeejee!
 

Päivän loput startit kisattiinkin sitten kakkosissa. Ensimmäisen ja toisen radan välissä kului aikaa nelisen tuntia, ja Pitsi väsähti siinä ajassa aikalailla. Se ei enää jaksanut olla erityisen innoissaan, mutta kilttinä tyttönä teki töitä kuten käskettiin.

Pukukisaan osallistuttiin..

Kakkosluokan ekan agiradan tuomaroi Johanna Wütrich, rata oli mukavampi kuin edellinen, mutta ansapaikkoja riitti. Tämä suoritus oli hiukan siedettävämpi kuin ensimmäinen, ohjasin rennommin ja rohkeammin. Homma pysyi muuten kasassa, keinukin oli nyt parempi, mutta harmillisesti Pitsi ponnisti A-esteelle tosi kaukaa, ja kun askelrytmi oli alusta asti väärä ja harjan ylitys tapahtui väärin, se ei osunut alastulokontaktille. Siitä siis 5, muuten virheittä maaliin ajalla, joka olisi riittänyt voittoon, siis ilman sitä vitosta. Toinen sija kuitenkin saatiin taas, ja olihan sitä kuitenkin startattu ekaa kertaa kakkosissa, vieläpä ekana lähtijänä. Jännitys meikäläisellä loppui kyllä silloin kuin ykkösluokkakin, en stressannut näitä kakkosen startteja ollenkaan, enkä edes tuota lähtöpaikkaa, joka yleensä ei meikäläiselle ole ihanteellinen.

tyylikkäästi, kuten aina!

Viimeinen rata oli hyppäri, ja tässä vaiheessa koira vaikutti väsyneeltä jo boksista otettaessa. Lämmintä oli varjossa 26 astetta, ja hyvin onnistuneesta nesteytyksestä huolimatta se ei vaan enää oikein olisi jaksanut. Kisakentälle porotti aurinko kuumasti, ja lämpö vielä hohkasi kivituhkasta siihen malliin, että koiralla oli varmaan vielä puolet kuumempi kuin meikäläisellä pitsihepeneissäni.

Hyppäri oli Kermisen Petterin käsialaa, ja muuten oikein mukava ja simppeli, mutta alkupuoliskolla oli vikkeliä kinttuja ja hyvää koiran hallintaa vaativa osio, jossa piti tehdä valssi ja kaksi takaakiertovalssia peräkkäisillä esteillä. Pitsi oli vähän hidas, mutta tuli kiltisti ohjauksen mukaan, pujotteli oikein, ja vauhtisuorilla melkein innostui juoksemaan. Itsellä pätki ajatus oikein kunnolla pari kertaa, mutta koiran normaalia hitaampi vauhti pelasti meikäläisen tällä kertaa. Ihan lopussa Pitsi jäi vähän katselemaan maailmaa, ja meinasi missata takaakierron, mutta jotenkin sain sen huitaistua esteen taakse ja kunnialla maaliin. Nolla tämäkin, aikaa tosin jäi käyttämättä alle sekunti. En edes jaksanut seurata tuloksia, kun aika kerran oli noin huono, ja lähdin jäähdyttelylenkille koirien kanssa miettimättä asiaa sen enempää. Kakkosluokassa ei siis LUVAn saamiseksi riitä pelkkä nolla, vaan pitää vielä sijoittua kärkikahinoihin, vähän osallistujamäärästä riippuen. Yllätyksekseni Pitsi olikin keikkunut kärjessä koko kisan ajan, ja siis voitti sen! Pari muutakin oli kyllä nollan tehnyt, mutta kuumuus oli tehnyt tepposet heillekin, ja olivat saaneet yliaikaa.

Palkintopallille Pitsi pääsi siis kokonaista kolme kertaa, päivän sijoitusten ollessa siis 2., 2. ja 1. Palkinnoiksi saatiin muumimukeja, leluja, koiralle herkkuja sekä tietenkin SERT-ruusuke. Kyllä koiran kelpasi, mutta olivathan ne nyt sen nimikkokisat, kuitenkin!

Pitsi & palkintosaalis, erityisesti vasemmanpuolimmaisessa setissä ollut orava oli heti tosi rakas.

Yhteenkään rataan en ollut oikein tyytyväinen, eikä yhdenkään radan jälkeen ollut sellainen "olipas hyvä rata/jes mikä fiilis" -tunne, mutta kun tyylipisteitä ei jaeta, niin ei kyllä pitäisi näillä tuloksilla valittaa. Erityisesti tuo SERT lämmittää mieltä, se kun oli vähän varovaisena tavoitteena tänään. Harmittaa hiukan se, että päivän ainoa vitonen napsahti juuri sieltä, mistä ei olisi saanut, siis A-esteeltä! Jonkin muun vitosen olisin sietänyt kahden nollan välissä korviani lotkauttamatta. No, toivotaan, että tuo oli vain kertaluontoinen kömmähdys, voihan koira hypylläkin pudottaa riman, enkä silti ala epäillä, etteikö se osaa hypätä!

Kisakalenteria saadaan nyt katsella uusin silmin, kakkosille on esim. kivoja iltakisoja tarjolla elokuussa, jeejee! Alkavan viikon Pitsi saa tosin lomailla agista, ja nauttia auringosta ja uintireissuista.



P.s. Treenilistalle takaakierto-niisto-persjättö!