Pitsille kello käyntiin!

Kylläpäs on ollut tapahtumarikas viikko harrastusrintamalla!

Tiistaina treenattiin Turussa Elina J:n yksärillä, aiheena oli takaakierrot/käännökset ja niistä liikkuminen ajoissa ja rohkeasti. Pohkeet vähän hapottivat treenin lopussa, mutta tuloksia saatiin aikaan. Pitsi lukitsi hienosti esteet ja kääntyi tosi näppärästi hyvä hyvä! Läksyksi saatiin erilaiset loppusuorat ja putkeen lähetyksen vahvistaminen.

Perjantaina käväistiin nopsasti hallilla, Penni teki kontaktit ja kepit, Pitsi kotiläksyt ja kontaktit. Penni oli hyvä ja räyhäkäs, Pitsi kovasti innoissaan ja vauhdikas. Kotiläksyt saatiin muuten tehtyä, mutta putkeen lähetystä pitää vielä pohtia ja aloittaa ehkä vieläkin lähempää.

Lauantaina oli vuorossa Maalahden kisat, 3 x agi, tuomarina Timo Teileri. Halliin oli vaihdettu kivituhkan tilalle Saltexin keinonurmi, ja sehän oli tosi hyvän tuntuinen juosta! Järjestelyt olivat taas muutenkin mukavat, puffettikin monipuolinen ja edullinen. Kahvista plussaa.

Ekasta radasta en reunalta käsin oikein saanut mitään kokonaiskuvaa, ja tutustumisessakin huomio kiinnittyi lähinnä A-esteen ympäristöön. Esteeltä poistuttiin ekalla suorituskerralla lähes suoraan sivulle ja siitä tosi pitkän etäisyyden välistävetoon, tokalla suorituskerralla pitkälle eteen vedättäen kohti paikkaa, johon oli pakko ehtiä. Siis pientä testausta juoksarikoiria kohtaan?

Penni suoritti radan tasaisen varmasti, vaikka itse jouduin välillä vähän reittiä muistelemaan:

Pitsi puolestaan yllätti osumalla A-esteen kontaktille molemmilla kerroilla, ja se hankala välistävetokohtakin sujui täydellisesti!

En ollut lainkaan ehtinyt seurata muita minikoirakkoja, mutta sen tiesin, että Pitsin reippaalla radalla saattaisi päästä palkinnoille. Yllätys oli iso ja iloinen, kun tulosten mukaan Pitsi oli voittanut radan ja saanut AGISERTIN! Eikä siinä vielä kaikki, Pennin nolla oli riittänyt kolmanteen sijaan!

Pitsi siis käynnisti valiokellonsa, eikä lainkaan hullummalla tuloksella, kaulaa toiseksi sijoittuneeseen koirakkoon oli peräti kaksi sekuntia.

Kuinka kuuliaisilta koirani näyttävätkään!

No nyt on normihärdelli päällä

Tokalla radalla tein itse vähän typeriä virheitä, Penni puikahti yhden hypyn väärinpäin, Pitsi yritti aloittaa pujottelun tokasta välistä.

Viimeisellä radalla Penni teki nollan, mutta juoksi vähän nokka maassa haistellen, ja sai harmilliset 0,48 sek yliaikaa. Tällä se kuitenkin sijoittui toiseksi, ja Pitsi kolmanneksi, vaikka sillä oli virhepisteitä peräti 10. Palkintoja siis saatiin kahmalokaupalla, kolme lelua, remmi, neljä pussia makupaloja ja neljä pussia jotain luontaistuotteita. Ja tietenkin se sertiruusuke.

Punamusta matchy matchy!

Pitsin tie kisauran alusta tähän pisteeseen, ekaan kolmosluokan sertiin, on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja suoraviivainen. Vieläkin tekemistä on valtavasti, etenkin sen A-esteen kanssa (tänään muuten onnistui 3/4!), mutta nyt tuntuu, että tämä koira on vihdoin päässyt näyttämään kyntensä! Olen siitä niin valtavan ylpeä, ja sen ohjaamisen aiheuttamasta wau-fiiliksestä todella onnellinen.

Juoksariseminaarissa juoksemassa

Tänään oltiin ihan koirakkopaikalla Pitsin kanssa Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa Mouhijärvellä. Koulutus oli todella antoisa ja sain kyllä rahalleni vastinetta, suosittelen!

Aamun luento-osuudessa käytiin läpi juoksariopetuksen edellytyksiä (suhde koiraan, oma motivaatio ja koirankoulutustyyli, resurssit, tarvikkeet ja välineet), sekä puomin ja A-esteen opetusta vaihe vaiheelta videoiden ja kuvien avulla. Käsiteltiin sekä aivan alkeista aloittamista, sekä pelkän juoksu-A:n opettamista tai pysäytys-A:n muuttamista juoksu-A:ksi.

Pitsin A-ongelmaan (viimeinen askel jää liian lyhyeksi, early take-off) saatiin tiivistettynä seuraavanlaisia ohjeita:

Voimme joko

- ottaa käyttöön maton, jolle koira opetetaan tökkäämään takatassunsa, ja sitten matto lätkäistään A-esteen alastulopinnalle (pysyyköhän se siinä vai liukuuko alta pois?)

tai

- lisätä A-esteen ylösmenopuolelle yhden bumperin tarkkaan valittuun kohtaan.

Taidan nyt sulatella ja pohtia tätä muutamien treenien yli, ja kysellä vielä viisaammiltani mielipiteitä. Juoksupuomikin kiinnostaisi, ihan siis lähinnä ihmiskokeena, osaanko minä kouluttaa sen koiralle? Pitsi on tosi älykäs ja nopea oppimaan, sillehän voi opettaa melkein mitä vain, mutta täytyy pohtia, mihin oma aika ja resurssit riittävät.

P.s. Olen superylpeä Pitsistä, joka kipitteli iloisesti siellä seminaarissa, vaikka radalla oli melkein nelisenkymmentä katsojaa retkituoleissaan A-esteen vieressä kyttäämässä!

Loppiaiskisat

Loppiaisena kisattiin 2 rataa per koira kotikisoissa, eli vuosien varrella tutuiksi tulleissa loppiaiskisoissa. Kisapäivä (1, 2 ja 3lka) oli kokonaisuudessaan valtavan pitkä, ja pakkastakin vähän oli, mutta sekä talkooväki, koirat että kisaajat selvisivät tosi hyvin hallissa, jossa taisi kylmimmillään olla -7 astetta sisällä. Ulkona pakkasta oli aamulla -17, ja muutamat peruivatkin starttejaan. Hassua, miten se joillekin tulee yllärinä, että Suomessa voi tammikuussa olla kylmä. Pakkanen yllätti suomalaisen?

Meille ei tällä kertaa nollia herunut, koirat kyllä kulkivat hienosti ja olen niihin tosi tyytyväinen.

Ensin oli hyppäri, jolla oli vähän tiukka etenemävaatimus, ei siihen meinannut oikein kukaan ehtiä. Penni teki nollan, mutta sai valitettavasti 1,5 sekuntia yliaikaa. Harmitti vähän, mutta rata oli kuitenkin ollut hyvä.

Pitsin hyppäri oli hieno ja sujuva, mutta takakulmassa tapahtui jotain outoa. Olin tekemässä takaaleikkausta, ja mielestäni olin ihan ajoissa, vastakäsi näkyvissä, ja silti se kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan. Ja hyppäsi sen sitten takaisin, joten HYL. Muuten olin tyytyväinen menoon, varsinkin suoran putken jälkeinen päällejuoksu ja persjättö olivat oikein mallikkaat! Melkein liikuin siinä kohdassa.

Agiradalla Penni olisi ansainnut nollan, mutta hosuin itse A:lla ja hupsis, kontaktivirhe. En tiedä sanoinko edes kontaktikäskyä?! Voi tuska. Muuten taas hyvä rata, ei siinä mitään.

Pitsin agirataa ei valitettavasti tullut videolle, mutta se oli upea. Harmi vaan, että ohjasin kolmosesteen väärinpäin! En käsitä miten tämäkään on mahdollista. Jopa A-este olisi toiminut tällä radalla, eli nolla olisi ollut tyrkyllä, pöh.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2017 on: OLE NYT HYVÄ IHMINEN HUOLELLISEMPI! ;)

P.s. Huomaa uusi edustusasu!

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.

Aurinko? Mitä ihmettä!

Kisakuumetta!

Nyt on ollut taas yksi niitä viikonloppuja, jolloin tuntuu, että KAIKKI ovat kisoissa! Tai oikeastaan sama fiilis oli jo viime viikonloppuna, kun oli Agirotu. Kisakuume on meikäläiselläkin kova, onneksi perjantaina päästään pinkomaan yksi startti, tasan viikon päästä sunnuntaina kolme.

Olen yrittänyt suunnitella kisakalenteria loppukesälle/alkusyksylle, ja kylläpäs on ollut vaikeaa. Onneksi sentään syyskuun ekan viikonlopun dilemma, kotikisat vs. rotumestaruuskisat, ratkesi sillä, että kotikisat pidetään ulkona. Rotumestikset ovat Kouvolassa ja mahdollisesti hallissa, sinne osallistuu siis ainakin Penni, ehkä myös Pitsi.

Elokuussa kisoja onkin tarjolla monenmoisia, on Ellivuoren kisaviikonloppua ja muuta. TSAU:lla olisi jo hallikisatkin, joihin ehkä Pitsikin voisi osallistua. Vaasassa en ole koskaan käynyt kisoissa, Janakkalassakin on kisat varsin kivoilla tuomareilla. Onpa hankalaa! Syyskuussa on helpompaa, siellä on sitten em. rotumestisten lisäksi piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. ja muutakin mukavaa.

Ollaankos me sitten valmiita kisoihin?

Penni on. Se on lepäillyt, tehnyt kontakteja, yrittänyt kääntyä tiukemmin. Tänään annoin yhden tutun kokeilla Penniä, ja sehän kulki varsin mainiosti. Aion käydä kertaalleen tekemässä kontakteja ennen Agipitsiä, ja sitten me ollaankin pukusuunnittelua vaille valmiita.

Pitsistä en tiedä! Se tekee kaiken kiltisti ja hienosti. Pujottelujutut edistyy, tänään tehtiin A-estettä uusilla bumpereilla. Hallilla asuvat bumperit ovat niin pitkät, että ne näkyvät esteen sivuista, nämä uudet ovat kapeammat ja muutenkin pienet ja kivan kevyet. Ja ihan meidän omat! Pitsin A:n toimivuudesta ei oikein tiedä ennen kuin sen kanssa on päässyt kisaamaan, pitää katsoa mikä on onnistumisprosentti kisavireessä. Treeneissä se tekee sen hyvin bumpereilla, ilman en ole taas hetkeen kokeillut. Pitää uskaltautua siihen alkavalla viikolla. Ja löytää kadoksissa oleva naksutin!

Alla video Pitsin A-treenistä, on se kyllä kiltti ja viisas.

Yleisesti ottaen tuntuu, että nämä kesän tekniikkatreenit vievät meitä eteenpäin, mutta että muuten junnataan paikoillaan. Olen hakenut syksyksi treenipaikkaa Reetalta, voi kunpa tieto tulisi pian & päästäisiin hommiin! Lisäksi havittelen yksäreitä Turun suunnalta, toivottavasti tulevat pian myyntiin. Intoa meillä ainakin piisaa!

Leluja ja toistoja

Shoppasin koirille uuden, hauskan palkkalelun. Kyseessä on ennenkin suosimani Tug-E-Nuffin simpukkalelu, joka on siis vähän kuin litteä pallo. Sen sisään voi piilottaa pienen herkun, jonka koira saa itse kaivelemalla esiin. Mainio ratkaisu namipalkan heittämiseen, koira näkee, mihin nami laskeutuu, eikä namia lentele pitkin hallia.

Pitsi näyttää: tälläi näi!

Simpukka kiinni

Simpukka auki

Pitsin kanssa kävin keskiviikkona hallilla lelua testaamassa, ja se kyllä tykkäsi kovasti. Tehtiin rataa, jossa sai thedä mm. persjättöjä ja vippauksenkin taas pitkästä aikaa. Se toimi Pitsillä muuten hyvin, mutta se teki se viskileikkauksena muutaman kerran! Outo pikkukoira, ehkä sitten liikuin jotenkin hassuun suuntaan sen mielestä. Olisipa kyllä kätevää, jos voisi tuonkin ohjauksen noin päin sille opettaa, tosin en tiedä miten se sitten erottelisi tämän ja vippauksen välillä? Ei varmaan oikein mitenkään.

Pitsin kanssa aloitetaan nyt tekniikkatreenit, enkä siis tarkoita ohjaustekniikoita. Haluan sen kontakteista ja pujottelusta entistäkin varmemmat ja nopeammat. SM-kisoissa nähty pujottelun sijoittelu a) putken kylkeä kohti b) putken sisäänmenon viereen varmaan tulee toistumaan kisaradoilla lähikuukausina.

Tekniikkajuttuja tehtiin Pitskan kanssa sunnuntaiaamuna, ja sepäs olikin pätevä! Pujottelua teki aivan itsekseen kivasti minun jäädessä taakse, A sujui, samoin puomi. Lisäksi tehtiin vippaus molempiin suuntiin ja putkiin irtoamista. Tämmöinen vähän kaikkea -treeni tuntui sopivan pitskalle, kun ei tarvinnut hinkuttaa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan.

Penni teki rataa, ja oli tosi näppärä! Keskittymisessä ehkä olisi ollut parantamisen varaa. Simpukkalelusta se tietenkin tykkäsi kovasti.

Yritän saada jotain videota taas tänne pitkästä aikaa, katsotaan mitä keksitään!

ATT:n kisailut

Eilen kisailtiin ATT:llä, Penni kaksi agirataa ja Pitsi yhden hyppärin. Alun perin piti vain Pennin kisata, mutta joustavan vastaavan koetoimitsijan ansiosta sain vaihdettua Pitsin hyppärille. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata, miten Pitsi tuossa hallissa kulkee. ATT:llähän tilaa piisaa, mutta yleisö on aika lähellä koko pitkän sivun matkalta, eikä aita ole umpinaista nähnytkään.

Nukuin kisoja edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, unta taisin saada vain reilut kolme tuntia, ja lähtö kotoa oli aamulla klo 6:00. Olo oli väsynyt ja huono, maha oli sekaisin eikä hölkkä kulkenut edes rataantutustumisessa. Yritin kaikin voimin tsempata itseäni radalle, mutta jalat tuntuivat lyijypötköiltä.

Ekalta radalta Penni teki nollan, mutta yliaikaa napsahti 0,45 sekuntia. Kyllä ärsytti, rata oli ollut aika vaikea, ja kaikesta oli selvitty kunnialla, yritin olla ekstrahuolellinen kontakteilla. Hetken jo mietin, että pitäisikö luovuttaa Pennin kanssa, kun homma on niin hemmetin vaikeaa, mutta sitten ajattelin kahta harvinaisen huono-onnista tuttuani. Toisella on koira karussa jo kolmatta päivää, toisen koira kuoli tapaturmaisesti eilen vain 13 kk iässä. Eli ihan hyvin meidän tiimissä asiat kuitenkin on, kaksi tervettä koiraa, joilla voi harrastaa ja kisata.

Tokalle agiradalle keräsin kaiken sisun, minkä itsestäni löydin, ja lähdin viemään Penniä kauhealla tsempillä radan läpi. Vauhti oli hyvä, ja kaikki sujui hyvin, mutta puomilla kiire kostautui. Siitä 5. Muuten rata menikin ihan mukavasti.

Viimeiselle yritin nollata aivoni ja keskittyä Pitsiin. Se on ATT:llä kisannut kerran aiemmin epiksissä, mutta siitä on aikaa jo yli kaksi vuotta. Lähtöön se istui heti, ja jäi kiltisti odottamaan. Ohjaussuunnitelman olin tehnyt siltä pohjalta, että se tarvitsee tukea paljon, mutta höpö höpö, sieltä se tuli ykkösen takaa kuin tykinkuula, ja pisteli menemään oikein hyvää vauhtia! Hylkäsin tehostetun tuen mallin ja päästelin reippainta mahdollista vauhtia koko radan, suoritus oli muuten erinomainen, mutta yhden putken Pitsi jätti välistä, tuloksena siis HYL. En vahtinut lukitusta, en ohjannut loppuun asti, pieni työtapaturma meikäläiseltä, siis. Hylystä huolimatta olin tosi tyytyväinen Pitskaan, se oli reipas, iloinen, rohkea ja ihan saman tuntuinen kuin treeneissä. Fiilis oli mahtava, jopa niin mahtava että päätin ilmoittaa Pitsin TSAU:n seuraaviin kisoihin hyppärille.

Surkeasti alkanut kisareissu siis päättyi kuitenkin ihan positiivisesti, vaikka mitään nollajuhlia ei tällä kertaa saatukaan. Vielä on kahdeksan viikkoa aikaa tempoa ne Pennin nollat kasaan, en aio panikoida. Jos niitä ei saada, niin sitten niitä ei saada, ei siihen maa kaadu. Sitten kisaan lämmittelykisat ja joukkuekisan, jos joukkueeseen pääsen, ja olen yksilökisan päivänä turistina. Tekisi kauheasti mieli keskittyä nyt Pitsiin, kun se kerran on alkanut väläytellä hienoja pätkiä kisoissa, mutta toisaalta kyllä nuo Pemun kortit nyt kannattaa katsoa keruukauden loppuun asti.

Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna ei kisata, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin oman seuran epiksissä. Perheen toinen auto on vähän reistaillut, ja sen takia on vietetty paljon aikaa mummulassa, siis koirien lomakeskuksessa. Siellä niiden tosiaankin kelpaa, ikkunoista voi vahtia joka suuntaan, ja aidatulla pihalla saa juoksennella (ja vahtia) niin paljon kuin sielu sietää. Mummulapäivien jälkeen ovat koirat olleet melkoisen väsyneitä, ja hyvä niin.

Pitsi lentää

Vahdittavaa riittää

Tältä mä näyttäisin, jos mulla ois pystyt korvat!

Penni nautiskelee

Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, varovainen koirien ylirasittamisen ja liiallisen kisaamisen kanssa. Vaikka ne siitä tykkäävät, ja varmasti menisivät joka viikonloppu, pyrin pitämään kisamäärät kohtuullisina. Nyt tosin pitää paiskia hommia vähän tiiviimmin, että saadaan ne viimeiset nollat läjään. Jos ei saada, niin ei siihen maa kaadu, haluaisin vaan itselleni todistaa, että me pystytään siihen. Ilmoitinkin molemmat koirat 10.4. AK-6:en kisoihin Noormarkkuun (yksi agirata ja yksi hyppäri), ja harkitsen 16.4. ATT:n kisoja Pennille. Kuun viimeisenä viikonloppuna on taas TSAU:lla 4 rataa, joista meille sopisi siis 3 agirataa juuri kivasti. Täytyy pohtia ja seurata koiran jaksamista. Ja SM-nollia halajan siis tosiaan vain Pennille, Pitsi ei SM-kisoihin lähde, vaikka nollat saisikin kokoon. Sen suuruusluokan häiriö kisatilanteessa olisi varmasti Pitskalle vähän liikaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hallilla tekemässä omatoimitreeni ihan yksikseen, ja kyllä oli muuten kivaa. Lähti sunnuntai kivasti käyntiin, kun klo 11 mennessä oli jo molemmat koirat treenattu.

Penni teki keinua targetilla, ja puomia. Ei ongelmia näissä, intoa piisasi ja tarkkuus oli erinomainen, myös kisanomaisessa suorituksessa.

Pitsi teki keinua targetilla, A-estettä ja puomia. Ei ongelmia tässäkään, luulen, että ryhdyn pitämään sillä etupalkkaa puomilla nyt enemmänkin.

Pinteli + Kitekat + kertakäyttölautanen = erinomainen keinutargetti

Tämä keinuun kiinnitettävä targetti ei suinkaan ollut oma ideani, vaan koutsilta kuultu ja varmasti monen mutkan kautta kiertänyt idea. Kissanruoka sopii tähän hyvin, koska se on niin tahmeaa, että jää kiinni lautaseen eikä lentele ympäriinsä kun koira pamauttaa keinun alas. Maksamakkarakin olisi varmasti sopinut, mutta sitä ei Valintatalosta löytynyt siistissä tuubissa, ja pötkönäkin se maksoi kolme kertaa enemmän kuin Kitekat.

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.

Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

Viimeistelyt reerassa

Kumpikin koira on nyt viimeistelytreenannut viikonlopun kisareissua varten, kumpikin itselleen sopivalla tavalla.

Penni kävi sunnuntaina tekemässä kontaktitreenin seuran treeneissä. Se oli innokas ja tehokas, ja toimi pääasiassa hyvin. Saa nähdä miten sen kanssa käy lauantaina!

Pitsillä oli tänään Reetan treenit, ja kylläpäs olikin kivaa. Sitä sai ohjata rohkeasti ja ennakoiden, ja se teki töitä tosi näppärästi. Olen koko ajan pitänyt mielessä ne Teemu Linnan sanat sieltä joulukuun koulutuksesta, ei sitä koiraa tarvitse vahtia, anna sen mennä! Voi kunpa vaan uskaltaisin kisatilanteessakin antaa sen mennä, etenkin jos sille sattuu tosi vauhdikas ja sujuva päivä lauantaina.

Perjantaina siis suunnataan töiden jälkeen Lappeenrantaan, lauantaina kumpikin koira kisaa kolme rataa, ja sunnuntaina ollaan ihan turistina vaan. Yöpyminen tapahtuu jossakin hotellissa, ja iltaohjelmaakin on jo suunniteltu. Kiva pieni irtiotto arjesta!

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.

Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?

Puomiremontti jatkuu

Kyllä sinne Kankaanpään epiksiin tuli sitten lähdettyä, kun kerran oli tilaisuus puomitreeniin tarjolla. Kisattiin Pematsun kanssa 2 x avoimen rata, Pitskan jätin kotiin huilimaan ja keräämään virtaa keskiviikon Reetan treenejä varten. Pennillä virtaa piisasi, ei yhtään huomannut, että tokaa päivää peräkkäin kisailtiin.

Avoimen rata oli ihan sellainen tavanomainen 3-luokan rata, jossa oli onneksi kaikki kontaktit tarjolla. Alkukoukero vaati tarkkuutta, mutta ei varsinaisesti ollut vaikea sekään. Keinulle piti kuljettaa putkesta täyspitkä 7,5 m väli puomin ja yhden hypyn ohi. Yritin taas keskittää ajatukset puomiin ja siihen, että sinne on pysähdyttävä, etujalat maassa, muuten ei mennä mihinkään.

Ekalla kierroksella alkukoukero sujui hyvin, ja puomilla koira pysähtyi kontaktille, ja puolen sekunnin paussin jälkeen tökkäsi etujalan maahan. Jes! Pujottelussa sitten tökkikin keppien loppuosa, en tiedä oliko siellä jokin haju, mutta muutkin koirat siinä tekivät outoja virheitä. Keinulle kuljetus sujui yllättävän hyvin! Tulos tästä HYL, kun ei niitä keppejä saatu tehtyä kokonaan, enkä kehdannut enää jäädä hinkuttamaan.

Tokalla kerralla alku meni vieläkin paremmin, ja puomikin sujui taas hyvin. Nyt Penni mietti inasen pitempään, mutta löi molemmat etutassut maahan oikein kauniisti. Tästä sitten jatkettiin pätevästi nollilla maaliin, tai niin ainakin luultiin, sekä minä että tuomari. Pennihän pokkasi nollavoiton tästä luokasta, tosin myöhemmin huomasin videolta, että eihän se pujotellut sitä viimistä keppiväliä ollenkaan! Eli HYL olisi kuulunut tulla, tuomari vain ei nähnyt tai huomannut. Vahinko kun on jo tapahtunut, ja palkintosuklaatkin syöty, ei sille oikein mitään voi, joten en aio asiasta stressata. Ei sieltä kyllä yhtään nollaa mineissä tullut, eli ehjimmästä päästä se meidän suoritus joka tapauksessa oli. Vähän nolottaa, mutta suklaat maistuivat kyllä.

Puomin kanssa tilanne on siis sikäli parempi, että koira ei enää liidä liito-oravan lailla kontaktialueen yli. Hidashan tuo suoritus on, mutta ainakin siinä on joku tolkku oikeasta tekemisestä. Nyt pitää käydä hallilla palkkaamassa nopeista suorituksista, ja järkätä vaikka nollatreenit, että saa kisatilanteen päälle ennen retkeä kohti mystistä orienttia, siis Lappeenrantaa. Suunta on kuitenkin parempaan, täytyy vaan pysyä lujana!

Vuosikokous & sikakisat

Eilen illalla vietettiin agiseuran vuosikokousta, ja löysin sitten itseni illan päätteeksi seuran hallituksesta. Ehdokkaita oli pitkälti toistakymmentä, hieno juttu, että niin monia kiinnostaa viedä seuraa eteenpäin!

Illalla vuosikokouksen jatkoilla katseltiin 2014 vuoden agin MM-kisoja, ja tänään pääsin itsekin tästä innoittuneena kisaradalle. Käytiin siis Paneliassa RKS:n epiksissä tutulla Sika-areenalla.

Penni juoksi avoimen radan kaksi kertaa, ja selvitti alun putki-kontakti-erottelut moitteettomasti. Linjasin puomille rohkeasti, mutta mielestäni ainoalla järkevällä ja turvallisella tavalla, ja koira luki sen aivan oikein. Ekalla radalla Penni kyllä pysähtyi kontaktille, mutta etujalat eivät olleet maassa (palautin) tokalla kerralla asento oli oikea, 2on2off, mutta etujalat olivat ihmeellisesti hiukan esteen sivussa. Olin tähän silti tosi tyytyväinen, eihän se tehnyt yhtään pomppua kontaktin yli! Muuten Pennin radat menivät hyvin, tokalla kerralla olisi tullut nolla, mutta ihan viime metreillä olin itse huolimaton, enkä katsonut koiraa, joten se tuli yhden hypyn ohi. Pennille siis HYL ja HYL.

Pitsi myös juoksi avoimen kahdesti, tyystin ilman suurempia ongelmia. Putki-kontakti-erottelukin toimi, vaikka sitä ei Pitsin kanssa edelleenkään ole harjoiteltu tarpeeksi (MIKSI EI?). Ekalla radalla virtaa oli vanttuussa sen verran, että A:n kontakti jäi otamatta kummallakin suorituskerralla, mutta jälkimmäisellä ongelma korjaantui, ja Pitsi teki nollan. Vauhti riitti toiseen sijaan. Pitsiin jotenkin vaikuttaa se hallin pienuus enemmän, se kyllä kulkee lujempaa isossa, avarassa hallissa, tuolla oli ehkä hiukan jarru päällä paikoitellen. Toisaalta estevälitkin olivat aika lyhyet, mielestäni. Pitsille siis 10 ja 0, sij. 2. Palkinnoksi herkkuja ja starttilahjakortti.

Nyt yritän pohtia jatkoa kisasuunnitelmille, mieli tekisi TAMSKille 28.2., mutta toisaalta maaliskuussa häämöttävään Lappeenrannan-ekskursioon pitäisi kyllä säästää rahaa. Huomenna olisi Kankaanpäässä epikset, ja kimppakyytikin tarjolla, mutta enpä tiedä kannattaako Pennin kisailla kahtena päivänä peräkkäin?

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.

Fiiliksellä?

Tässä vähän yli kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä on se etu, että sitä alkaa pikkuhiljaa tunnistaa omia tunnetilojaan. Se ei kuitenkaan valitettavasti aina tarkoita sitä, että niiden mukaan osaisi toimia.

Tänään oli seuran treenit, joissa on aina kyllä kivaa, mutta jostain syystä tänään ärsytti kaikki. Keli oli aivan mahdottoman liukas, liukuesteet rikki, pimeää, märkää, ja onnettomalla verkkalenkillä sain risusta silmääni. Kaiken lisäksi olin unohtanut speedcrossit kotiin, ei auttanut kuin juosta vaelluskengissä. Tällä fiiliksellä siis kuitenkin halusin välttämättä tehdä Pennin kanssa nollatreenin, vaikka paremmin olisi ehkä sopinut metsälenkki hyvässä juttuseurassa, tai vaikka kotisohva.

Rata oli kolmosluokan tasoa, ja se päästiin melkein nollilla loppuun saakka. Yhden kerran oma valssini valui liikaa, ja koira sujahti ahtaassa kohdassa putken väärään päähän. Hyödyllinen opetus meikäläiselle, älä valu, äläkä unohda katsoa koiraa silmiin tuollaisessa kohdassa, kun kurvi on tiukka ja ansoja tarjolla.

Puomiakin tehtiin sitten vielä yksittäisenä, siinä saatiin persjätöllä provosoitua Penni varastamaan kontaktilta. Yllättäen kun sanoin kontaktikäskyn yhden kerran vähän ärjymmällä äänellä, salaisesti herkkä Pemu pysähtyikin jo ennen kuin etutassut olivat maassa, siis 4 on. Se on kyllä juuri tuommoinen, päälle päin kovis, mutta oikeasti mamman mussu. Muutamalla korjauskerralla saatiin aika hyvin se kontakti toimimaan, mutta luulen, että se leviää taas kisatilanteessa. Seuraavat epiksetkin on vasta parin viikon päästä, harmi.

Lenkkeily on ollut vähän huonoa, kun on niin liukasta, mutta peltolenkkiä on päästy tekemään. Ilmoitin Pennin TSAU:lle kolmeen starttiin 14. päivä, siis agiratoja kaikki. Onneksi se tupla on jo plakkarissa, ei varmaan olisi edes meikäläisen kohtalaisen hyvät kisahermot kestäneet sitä, jos tuplan teko olisi jäänyt viime tinkaan!

Kisavuosi korkattu komeasti!

Aloitimme tänään kisavuoden 2016 kirmaamalla Pennin kanssa neljä starttia TSAU:n hallikisoissa Liedossa. Näissä on aina sen verran häiriötä, kun kerran kahdella radalla yhtä aikaa mennään, etten ilmoittanut Pitsiä ollenkaan. Muutenkin tavoitteena on ollut saada ensisijaisesti Pennille SM-nollat mahdollisimman hyvin plakkariin, ja sitten vasta keskittyä Pitsin kisailuihin.

Edelliset kisat olivat itsenäisyyspäivänä, siis n. 1½ kk sitten. Aamulla mietin, että jos yhden nollan saisi, mutta Pennipä tekaisi kaksi, vieläpä peräkkäin, eli nyt meillä on tämän kauden tupla taskussa, jee! :)

Radat menivät suunnilleen näin:

A-rata agi: HYL
Penni oli todella innoissaan, mutta sillä taisi mennä jokin roska, ehkä kumirouheenpala sieraimeen tai kurkkuun, koska se yski ja räki koko radan. Meinasin jo keskeyttää, mutta kun nollaa pukkasi, niin ajattelin että jatketaan nyt, kyllä se sitten pysähtyy jos huono olo tulee. Yli puolen välin päästiin, kunnes Penni ei yskimiseltä ehtinyt seurata ohjausta, vaan hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, muuten ihan virheetön rata. Huono tuuri tietenkin ärsytti, mutta minkäs teet.

B-rata agi: HYL
Tämä olisi ollut helppo rata, mutta sähläsin itse vähän radan vaikeimmassa kohdassa, eikä Penni sietänyt sitä, joten jälleen hyppy väärin päin. Myöhemmin tuli erimielisyyttä puomin kontaktista, sinne ei nyt vaan olisi voinut pysähtyä. Keskeytin radan tietenkin kontaktitreenailun jälkeen. Tällä radalla oli Pemulla paras vauhti ja meininki.

C-rata agi: nolla, aika -4,3 s
Nyt saatiin nolllatili auki, jee! Rata ei ollut kovin kaunis eikä sujuva, Pemu taisi ottaa vähän itseensä siitä kontaktitaistelusta B-radalla. Jännäsin etukäteen puomia, mutta jollain tuurilla se sen kontaktin otti. Keinukin sujui ongelmitta, ja maaliin päästiin nollilla suunnilleen 3,9 m/s etenemällä.

D-rata agi: nolla, aika -2,9
Hyppäri ei ollut aivan helppo, etenkin meidän lentävä lähtö tuotti päänvaivaa. Jouduin tekemään kaksi takaaleikkausta, joista kumpikaan ei ollut aivan onnistunut, ja jopa leijeröinnin, joka meni kyllä ylättäen ihan nappiin! En onneksi kerännyt hirveitä paineita radalle, ihanneaika kuulosti etukäteen aika tiukalta, mutta hyvinhän me siihen ehdittiin.


Videolla nollaradat, A-rata ei tullut videolle ja tuossa B-radan toheloinnissa nyt ei nähtävää ollut:

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö Pennin kanssa unohtaa kisailut, kun sen kanssa on välillä niin kovin vaikeaa. Eikä se edes hyvin mennessään mene erityisen lujaa, ainakaan niin, että sen kanssa voisi päästä palkinnoille. Tänään se kuitenkin näytti, että kyllä sitä pitää kisoihin viedä, koska se yritti ekalle radalle kirjaimellisesti kiivetä väliaidan yli! Niin kova oli polte kisaradalle, ettei omaa vuoroa olisi malttanut odottaa lainkaan.

On se ihanaa, kun on sellainen harrastus, josta koirakin nauttii täysillä ja vielä vähän enemmänkin!

SM-nollia kasassa: 2A 4 H **

P.s. Kävin eilen pikaisesti hallillakin, Penni teki kontakteja ja Pitsi kotiläksyjä. Pakkanen on lauhtunut, niin uskalletaan taas treenailla.

Treenejä vuonna 2016:
Penni 3
Pitsi 4

Lupaukset mielessä!

Uudenvuodenlupauksiini kuului mm. se, että tänä vuonna itsenäinen treenimme on aina suunniteltua. Tänään kävin lunastamassa lupauksia hallilla tekniikkatreenin merkeissä. Ajatuksena oli vahvistaa keinun nopeaa ja itsenäistä suorittamista, ja Pennin kohdalla vahvistaa puomin kontaktia, Pitsi puolestaan teki sitä iän ikuista A-estettään.

Suunnitelma piti, ja kaiken lisäksi toimi erinomaisesti! Penni teki ensin keinulle muutaman toiston, joista viimeiset aika huikealla sivuirtoamisella. Alla on näistä videokin, viimeisillä toistoilla juoksen kameran takaa eli n. neljän metrin päässä esteestä sivusuunnassa.

Lisäksi Penni teki puomin kontaktin liikehäiriöitä, sitä samaa vanhaa, mutta onpahan ainakin koiran mielestä mukavaa.

Pitsikin aloitti keinulla, mutta sen videon jouduin kuvaamaan tabletilla (kamerasta loppui tietenkin akku), ja videosta tuli niin tuhruinen, ettei siitä oikein näe mitään. Pitsinkin keinu oli hyvä, ja sekin kesti sivuirtoamisen hienosti. Tarkkana saa olla, jos toppuuttelee liikaa, se jää hiipimään ja haaskaamaan aikaa, toisaalta jos päästää liikaa menemään, se hyppää pois suoraan pompusta, ja siitä nyt on aika lyhyt matka lentokeinuun. Esteen suorittaminen on siis kummallakin koiralla hanskassa, itsenäisyyttä ja nopeutta yhdistettynä malttiin saadaan vielä treenata. Mutta valtavan hyviä toistoja kummaltakin, ei siinä mitään.

Pitsi jatkoi vielä A-esteellä, jolle kokeilin nyt yläponnarin siirtämistä hiukan aiempaa ylemmäs ja alaponnarin korvaamista ilmastointiteipillä. Luin tuon teippivinkin facebookin juoksukontaktiryhmästä, ja uumoilinkin, että herkällä Pitsillä kikka voisi toimia. Tällä varustuksella tehtiin nyt 6 vai 7 toistoa, kaikki täysin oikein ja omien havaintojeni mukaan kolmen tai neljän tassun osumilla, jee! Onnistumisprosentti 100! Tätä täytyy nyt jatkaa, että saadaan se A taas siihen kuosiin mitä se parhaimmillaan oli. En tiedä mihin se tässä välissä meni, mutta oli kyllä ihanaa huomata koirankin ilmeestä, että hei nyt tää sujuu, minä osaan! Ihana korvaeläin <3

Suunnitelmalliset treenit menivät siis aikalailla putkeen, eiliset ohjatut peruuntuivat pakkasen takia. Nyt työttömänä ja syrjäytyneenä reppanana (hah) voisin ryhtyä näitä aamupäivän tekniikkatreenejä tekemään useamminkin, aamuruoka koirille kyllä kelpaa.

P.s. Ylihuomenna alkavat Reetan treenit, jippii! Yritän muistaa virittää kameran sinnekin edes joskus.

Treenejä vuonna 2016

Penni 2

Pitsi 2

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!