Loppiaiskisat

Loppiaisena kisattiin 2 rataa per koira kotikisoissa, eli vuosien varrella tutuiksi tulleissa loppiaiskisoissa. Kisapäivä (1, 2 ja 3lka) oli kokonaisuudessaan valtavan pitkä, ja pakkastakin vähän oli, mutta sekä talkooväki, koirat että kisaajat selvisivät tosi hyvin hallissa, jossa taisi kylmimmillään olla -7 astetta sisällä. Ulkona pakkasta oli aamulla -17, ja muutamat peruivatkin starttejaan. Hassua, miten se joillekin tulee yllärinä, että Suomessa voi tammikuussa olla kylmä. Pakkanen yllätti suomalaisen?

Meille ei tällä kertaa nollia herunut, koirat kyllä kulkivat hienosti ja olen niihin tosi tyytyväinen.

Ensin oli hyppäri, jolla oli vähän tiukka etenemävaatimus, ei siihen meinannut oikein kukaan ehtiä. Penni teki nollan, mutta sai valitettavasti 1,5 sekuntia yliaikaa. Harmitti vähän, mutta rata oli kuitenkin ollut hyvä.

Pitsin hyppäri oli hieno ja sujuva, mutta takakulmassa tapahtui jotain outoa. Olin tekemässä takaaleikkausta, ja mielestäni olin ihan ajoissa, vastakäsi näkyvissä, ja silti se kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan. Ja hyppäsi sen sitten takaisin, joten HYL. Muuten olin tyytyväinen menoon, varsinkin suoran putken jälkeinen päällejuoksu ja persjättö olivat oikein mallikkaat! Melkein liikuin siinä kohdassa.

Agiradalla Penni olisi ansainnut nollan, mutta hosuin itse A:lla ja hupsis, kontaktivirhe. En tiedä sanoinko edes kontaktikäskyä?! Voi tuska. Muuten taas hyvä rata, ei siinä mitään.

Pitsin agirataa ei valitettavasti tullut videolle, mutta se oli upea. Harmi vaan, että ohjasin kolmosesteen väärinpäin! En käsitä miten tämäkään on mahdollista. Jopa A-este olisi toiminut tällä radalla, eli nolla olisi ollut tyrkyllä, pöh.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2017 on: OLE NYT HYVÄ IHMINEN HUOLELLISEMPI! ;)

P.s. Huomaa uusi edustusasu!

Kaikki tiet vievät Turkuun

Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.

Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava

Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle

Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.

Aurinko? Mitä ihmettä!

Harvaa kirjoittelua

Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.

En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.

Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.

Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.

Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.

Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!

Kesän loppu ja ohjaustekniikoita

Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.

Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.

Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.

Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.

Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.

Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.

Hallil eka, hallil vika

Viimeisen neljän päivän aikana ollaan viihdytty hallilla poikkeuksellisen paljon! Yleensähän luotan mieluummin treenin laatuun kuin määrään, mutta nyt olen päättänyt, että käyn Pitsin kanssa tekemässä tekniikkajuttuja kaksi kertaa viikossa. Siis pääasiassa pujottelua ja kontakteja. Haluan niihin lisää varmuutta ja nopeutta, lisää mahdollisuuksia nipistää sekunteja radalla.

Perjantaina Pitska ja Penni tekivät hallilla ollutta hyppäriä kumpikin, ja kauhukseni huomasin, että putkijarrut ei toimi kummallakaan koiralla. Lisäksi Pitsi harjoitteli pujottelua "seinää päin", knuutituksia ja hankalia sisäänmenoja kepeille.

Sunnuntaina lähdin hallille, kun ajattelin, että viikolla en varmaan kerkeä, ja nyt hinkattiin putkijarrut kuntoon. Kumpikin koira teki oikein hyvin, kun näytin vähän vastakkaista kättä ennen putkeen sujahdusta. Reilut palkat näistä, ja kumpikin teki oikein hyvin. Pitsi teki pujotteluharjoituksia, joissa liikkuin itse koiraa hämäävällä tavalla + hämynä oli vielä ylimääräinen putkikin pujottelun takana (piirros alla, putkeen ei siis mennä ollenkaan). Yritän nyt käyttää mielikuvitusta ja keksiä kaikki mahdolliset hankalat kulmat ym. ennen kuin Pitska palaa tauoltaan kisakentille.

Kuvan pujotteluharjoituksessa oli siis ideana se, että koira joutuu tulemaan avokulmaan/umpikulmaan, ja ohjaaja juoksee ulkokaarteessa. Tätä ei olla varmaan koskaan ennen harjoiteltu, kysynpähän vaan että miksi?

Maanantaina tupsahti kännykkään peruutuspaikka ohjatuun täsmätreeniin, joten tartuin tilaisuuteen ja lähdin parantamaan meidän valsseja (ja puolivalsseja). Niissä olikin tekemistä, erityisesti ihan tavallisissa valsseissa.

Ongelmana oli se, että paitsi että koira hyppää suoraksi hypyn jolla pitäisi kääntyä, se myös ottaa ns. korjaavan laukan suoraan sen sijaan että korjaisi linjaansa kohti seuraavaa estettä. Palkkaamalla saatiin tilannetta paremmaksi, tätä täytyy itsekin jatkaa. En osaa sanoa mistä ongelma johtuu, olenko itse väärässä paikassa (joskus olen, joskus en), varooko koira pohjaa, onko se alun perinkin nuorena oppinut tekemään noin, onko se jumissa vai vähän kaikkea edellä mainittua? Fyssarin ainakin varasin sille parin viikon päähän.

Videolta näkyy parempia ja huonompia suorituksia tuon kolmosesteen valssin kanssa. Muuten sujui ihan ok, puolivalssit oli hyviä joka kerta. Lopussa huomaa, että Pitsi vähän väsähtää, vauhti ainakin hiipuu. Pitää antaa sen vähän huilia nyt. Videoon muuten jäi typerästi tuo editoriohjelman vesileima, katsotaan jos siitä pääsisi eroon tavalla tai toisella.

Pennin aion ilmoittaa Agipitseille Raumalle, tod näk perjantaina se ainoa tarjolla oleva rata ja sunnuntaina kaikki kolme.

Leluja ja toistoja

Shoppasin koirille uuden, hauskan palkkalelun. Kyseessä on ennenkin suosimani Tug-E-Nuffin simpukkalelu, joka on siis vähän kuin litteä pallo. Sen sisään voi piilottaa pienen herkun, jonka koira saa itse kaivelemalla esiin. Mainio ratkaisu namipalkan heittämiseen, koira näkee, mihin nami laskeutuu, eikä namia lentele pitkin hallia.

Pitsi näyttää: tälläi näi!

Simpukka kiinni

Simpukka auki

Pitsin kanssa kävin keskiviikkona hallilla lelua testaamassa, ja se kyllä tykkäsi kovasti. Tehtiin rataa, jossa sai thedä mm. persjättöjä ja vippauksenkin taas pitkästä aikaa. Se toimi Pitsillä muuten hyvin, mutta se teki se viskileikkauksena muutaman kerran! Outo pikkukoira, ehkä sitten liikuin jotenkin hassuun suuntaan sen mielestä. Olisipa kyllä kätevää, jos voisi tuonkin ohjauksen noin päin sille opettaa, tosin en tiedä miten se sitten erottelisi tämän ja vippauksen välillä? Ei varmaan oikein mitenkään.

Pitsin kanssa aloitetaan nyt tekniikkatreenit, enkä siis tarkoita ohjaustekniikoita. Haluan sen kontakteista ja pujottelusta entistäkin varmemmat ja nopeammat. SM-kisoissa nähty pujottelun sijoittelu a) putken kylkeä kohti b) putken sisäänmenon viereen varmaan tulee toistumaan kisaradoilla lähikuukausina.

Tekniikkajuttuja tehtiin Pitskan kanssa sunnuntaiaamuna, ja sepäs olikin pätevä! Pujottelua teki aivan itsekseen kivasti minun jäädessä taakse, A sujui, samoin puomi. Lisäksi tehtiin vippaus molempiin suuntiin ja putkiin irtoamista. Tämmöinen vähän kaikkea -treeni tuntui sopivan pitskalle, kun ei tarvinnut hinkuttaa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan.

Penni teki rataa, ja oli tosi näppärä! Keskittymisessä ehkä olisi ollut parantamisen varaa. Simpukkalelusta se tietenkin tykkäsi kovasti.

Yritän saada jotain videota taas tänne pitkästä aikaa, katsotaan mitä keksitään!

Retkeilyä, rentoa oloa ja kevätaurinkoa

No nyt ei olla kisattu, eikä oikein treenattukaan, paitsi viime viikolla. Reetan treenit veti Tanja Kurikka, joka oli varsin mukava, uusi kouluttajatuttavuus. Hän panosti kovasti liikkumiseen ohjeissaan, eli treenin teemat sopivat meikäläiselle oikein passelisti. Erityisesti pohdittiin valsseja, niiden tekemisen tekniikkaa ja sijoittamista.

Pitsi juoksi ensin, ja oli aika hyvä. Se teki kaiken oikein ja kuuliaisesti, jokin viimeinen terä kuitenkin jäi tällä kertaa puuttumaan. Penni oli tosi raivokkaalla tuulella ja tykitti hyvää vauhtia, tekipä radan lopuksi nollilla läpikin. Tällä kertaa siis Penni veti kehut kotiin, poikkeuksellisesti.

Agilityrintamalla saatiin sellainen uutinen, että Penni on valittu edustamaan seuraamme WeCA:a SM-joukkueeseen tänäkin vuonna. Enpä olisi ikinä uskonut, että Pemu on jonain päivänä SM-joukkueessa, saatika kahtena vuotena peräkkäin! Aika pitkälle on tämän meikäläisen ekan agikoiran kanssa päästy, kun tosiaan ihan nollasta silloin aika tarkkaan kuutisen vuotta sitten aloitettiin. Olen joukkuepaikasta todella iloinen, ja koirastani varsin ylpeä :)

Yksilö-SM karsintarata 2015

Nyt olen antanut koirille vähän lepotaukoa, ollaan tehty pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, ja tänään käytiin Pomarkussa Isonevallakin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin hippasen yli kaksi vuotta, ipana oli silloin niin pieni, että oli kantorepussa, kun ei jaksanut pitkästi kävellä. Eikä olisi pysynyt pitkospuilla.

Koirat on pakko pitää kiinni, ne uppoavat heti kaulaa myöten, jos poistuvat pitkospuilta. Kokeiltu on.

Vino horisontti, mutta kelvatkoot!

Blogi jääkin nyt pienelle alkukesän tauolle, mutta lupaan, että tauon jälkeen meillä on varmasti jotain mielenkiintoista päivitettävää! ;) Ja ei, se ei valitettavasti ole pentu.

P.s. Sain äitienpäivälahjaksi uuden treenikassin, jee! Vanhastahan koirat söivät itsensä läpi hiljattain. Lisäksi tilasin nettikaupasta vähän urheiluvaatetta, katsotaan jos niistä saisi vielä postauksen kasaan ennen taukoa.

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.

Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

Reissukoirat reissussa

Nyt on Lappeenrannan-turneelta kotiuduttu, ja pyykitkin melkein pesty. Retki oli monella tapaa onnistunut, seura oli mahtavaa, maisemat samoin, ja uusiinkin ihmisiin pääsin tutustumaan. Kisameininki oli Lappeessa rentoa ja mukavaa, metsästyskoiria näkyi radalla enemmän kuin tällä syrjällä Suomea. 9-ryhmän pikkukoirat loistivat poissaolollaan, ja show-kelpieitä näytti olevan poikkeuksellisen paljon.

Meillä oli kolme rataa, joista kaksi tuomaroi Sami Topra, yhden reissukaverimme eli Reetta Pirttikoski.

Pitsin eka rata oli muuten ok, mutta se vähän kyttäili tuomaria, ja oli puomilla hidas. A:lla se häiriintyi tuomarista siinä määrin, että jätti kontaktin ottamatta, siitä 5. Penni teki tällä radalla sen tutun melkein-nollan, eli pomppasi puomin kontaktin. Plaah. Pitsi 5, Penni HYL.

Tokalla radalla Pitsiä haittasi tuomari pujottelussa, mutta ihan hyvääkin pätkää tehtiin. Penni teki nollan, myös puomi oli ok, mutta saatiin yliaikaa 0,17 sekuntia. Kyllä ärsytti! Mutta ei voi mitään, varmistelin vähän liikaa, ja se sitten kostautui näin. Pitsi HYL, Penni ya-nolla.

Hyppärillä ajattelin että nyt vaan mennään eikä meinata, Pitsin hyppärin alku oli upea! Renkaalla varmistelin, ja siksi radan keskiosa oli vähän kökkö, mukaan lukien meikäläisen huonosti ajoitettu takanaleikkaus. Vauhtia Pitsillä oli 4,05 m/s, sijoitus oli 9/28. Pitsille  saatiin kuitenkin tästä eka kolmosten nolla kisakirjaan, jee! Penni kulki muuten hyvin, mutta viipyi ekassa putkessa vähän kauan, ja se sekoitti oman ajoitukseni pakkovalssissa. Koira siis hyppäsi kolmoshypyn väärin päin. Testasin kuitenkin itsenäistä rengasta Pennille, ja se onnistui yli odotusten! Eli ihan hyviäkin kohtia oli Pennin hyppärissä. Pitsi nolla, Penni HYL.

Iltaohjelmassa meillä oli ravintolassa käyntiä, juoruilua ja herkuttelua, eipä paljon hauskempaa olisi voinut olla! Ekana yönä tosin tuli hotellissa palohälytys, mutta sen oli kuulemma aiheuttanut joku huoneessaan tupakoinut känniääliö. Hotelli (Scandic Patria) oli muuten oikein koiraystävällinen, huoneessa oli siisti laminaattilattia, ja sieltä pääsi suoraan omasta ovesta hotellin sisäpihalle pikapisulle. Pinserit antaa 4/5, oli tullut 5, jos sen sisäpihalla asuneen oravan olisi saanut syödä...

Tästäkö pääsee sänkyyn? Ai eikö?

Aurinko lämmitti palvojiaan

Design-huonekalut haltuun hotellilla!

Kisahalli: sopivan kokoinen ja valoisa.

Syntisen hyvä suklaakakku, tätä edeltänyt sisäfile ei ehtinyt kameraa nähdä...

Lappeenrannan linnoitus

Pinsut linnoituksella, taustalla Saimaa.

Siellä se orava on. Se nauraa meille!

Ratatreenin rata

Unohtui edellisessä mainita, minähän ne treenit järjestin, ja olin siis myös vastuussa ratasuunnittelusta. Olen nyt yrittänyt vähän sitäkin hommaa opetella, vaikka haastavalta se välillä tuntuu. Nyt, kun työkiireet pukkasivat päälle, tein kompromissin, ja käytin pohjana yhtä ikivanhaa 3lkan kisarataa. Muokkasin radasta helpomman, kuitenkin säilyttäen perusideat: putkijarrut ja suorien putkien tuoman vauhdin.

1-3
2-esteelle voi tehdä vastakäännöksen, niisto-persjätön tai kabai-sokkarin. Pitsi kääntyi tällä jälkimmäisellä tosi hyvin. Putkijarru pitää muistaa.

7-11
Rata rakentui halliin hiukan eri tavalla kuin tässä, mutta 8-esteelle piti edelleen törkätä, koira ei ota sitä ilmaiseksi. Tein itse kummallakin koiralla kokeilumielessä takaaleikkauksen 9-10 väliin, hyvin hakivat siitä putkeen.

11-14
Putkien väliin ehti hyvin persjättöön, kun ei tarvinnut saatella kovin pitkälle 11-putkeen. Hypyllä 13 ei edes tarvitse takaakiertoa tehdä, koira kaartaa esteen taakse itse, ja päällejuoksu riittää.

14-19
Tein tähän 14-hypylle takaakierron seinän puolelta, varmaan putken puolikin olisi mahdollinen. Taas pitää muistaa putkijarru.

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.

Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?

Flip ja flop

Viime keskiviikon Reetan treenit peruuntuivat, mutta sunnuntaina päästiin seuran treeneihin mukavan haastavalle ja tekniselle radalle. Kontakteista käytössä oli vain keinu, eikä keppejäkään ollut, mutta tekemistä kyllä piisasi.

Radalla oli varsin haastavia putken valikointikohtia, koska kaksi putkea oli sijoitettu suorastaan lusikka-asentoon keskenään. Tämä ratkaistiin flipillä, joka onnistui meiltä nappiin joka kerta, molemmista suunnista. Hyvä me! Pitsi oli tosi hyvin kuulolla, ja itselläkin ajoitukset osuivat kohdalleen.

Radan puolivälissä tehtiinkin sitten jaakotuksia oikein urakalla. Näissä ilmeni ongelmia, jotka johtuivat sekä meikäläisen ontuvasta tekniikasta, että huonosta ajoituksesta. Lisäksi en tuntunut oikein ensin tajuavan, että jaakotuksen ohjaamiseen vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu ennen sitä jaakotusta. Tämä siis harjoituslistalle!

Treenistä on koostevideokin, kamera sijaitsi hiukan turhan alhaalla, mutta kyllä siitä jotain näkee. Loppun nollaveto oli muuten nolla, mutta Pitska pujahti neloshypyn ohi. Se sietää edelleen huonosti sitä kun vilkuilen esteitä, tätä on vaikea muistaa, kun Penni ei sitä edes huomaa.

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.

Hallittua riskinottoa

Tämän päivän treeniradalla piti uskaltaa vähän kaikenlaista. Jättää lähtöön vähän sivuttain, olla törkkimättä turhia, edetä rohkeasti. Ja piti uskaltaa tehdä niitä japanilaisia, joissa oikea ajoitus on kaikki kaikessa.

Hyvää tänään:
+ koiran vauhti ja meininki oli jälleen upea!
+ rata oli inasen tavallista haastavampi, ja silti meni hyvin, myös putki-kontakti-erottelut
+ rohkeat ratkaisut toimivat hyvin, samoin viime kerralla läksyksi tullut niisto-persjättö (enimmäkseen)

Parantaa pitää:
- omaa radanlukutaitoa. Esim. tuo nelosesteen "koira poimii itse" -kohta jäi huomaamatta, ei siihen mitään takaakiertoa tarvita
- yhden kerran edelleen tuli virhe niisto-persjätössä, pitää olla tarkempi omasta katseesta ja jatkaa tämän harjoittelua!

Kotiläksyiksi asetin itselleni niisto-persjätön lisäksi hankalien lähtöjen harjoitteluun, sivuirtoamista ja muuta sellaista ei tule hirveästi tehtyä, vaikka pitäisi.


P.s. Penni repäisi tänään, ja innostui ekaa kertaa ikinä saunomisesta! Aiemmin se on vaan lähinnä ahdistunut, enkä ole sitä montaa kertaa edes viitsinyt saunaan kokeilla. Nyt levitin lauteille pyyhkeen, ja siellä se olisi köllinyt vaikka loppuillan. Saa nähdä, onko koiria ensi lauantaina yhden sijasta kaksi siellä saunan oven takana jonossa...

Treenikausi käyntiin

Eilen starttasivat Reetan treenit Noormarkussa, ja kyllä tätä olikin odotettu. Näitä on siis huhtikuun lopulle asti, yhteensä 8 kertaa kahden viikon välein.

Tänään tehtiin hyppäriä, jolla korostui mielestäni juuri se meikäläisen uudenvuodenlupaus, siis se, että en enää vahdi Pitsiä joka esteellä, vaan annan sen mennä ja suorittaa itse. Lisäksi sai olla tarkkana katseesta, monessa kohdassa piti malttaa katsoa oikeaan suuntaan tai paikkaan ja siis auttaa koiraa etenemään oikein samalla kun liikkui jo itse seuraavaan paikkaan. Juuri tätä me tarvitaan nyt Pitsin kanssa, meidän vahvuudet ja heikkoudet tulivat tällä radalla mielestäni hyvin esiin.

Onnistumiset
+ liikuin jo paikoitellen aika rohkeasti, enkä halannut ihan jokaista estettä enää
+ persjätöt joka kerta hienosti kahdessa eri kohdassa, alan luottaa Pitsiin näissä jo pikkuhiljaa
+ koiralla älyttömän hyvä meininki ja vauhti, Pitsi oli ihan riemuissaan päästessään pitkästä aikaa tuttuun paikkaan treeneihin :)

Parantamisen varaa
- niistopersjättö radan takaosassa (ennen suoraa putkea) ei onnistunut sitten millään. Tai siis onnistui, mutta koira hyppäsi vähän pitkäksi joka kerta. Tätä pitää harjoitella ja palkata runsaasti, lähiaikoina ollaan harjoiteltu ristiin hypyttämistä aika paljon, se voi vaikuttaa.

Siis niistopersjättö ja muutenkin tuo siivekkeen ympärille "wrappaaminen" täytyy nyt ottaa treenilistalle (joka onkin lyhentynyt kiitettävästi lähiviikkoina). Kisavireessä meille käy helposti juuri näin, että kokoaminen ennen hyppyä jää uupumaan, ja hyppy menee herkästi pitkäksi. Eikä asiaa tietenkään auta, jos olen itse myöhässä.

Seuraavat treenit ovatkin sitten kahden viikon päästä, siihen mennessä saadaan harjoitella tämä juttu valmiiksi ja varmaksi.


Treenejä vuonna 2016
Penni 2
Pitsi 3

Penni rokkaa!

Penni kävi tänään syyskauden viimeisissä seuran treeneissä näyttämässä, mistä pinseri pissii. Se siis revitti eilisellä koulutusradalla sellaista vauhtia, että heikommilla meinasi katsomossa joulutortut mennä väärään kurkkuun.

Ekaan putkiansaan se ei edes katsonut, ja teki 5/6 japanilaista täysin oikein, 3/3 saksalaista täysin oikein, valssit napsahteli kohdalleen ja isompaa ongelmaa ei ollut melkein missään. Pujotteluun meno oli sille vaikea, mutta muuten se pisteli menemään kuin vanha tekijä. Ja sehän se onkin, vanha ja luotettavan epäluotettava.

Itselleni annan nyt papukaijamerkin niistä japanilaisista, eilen Pitsin kanssa tein vaihdon ainakin kolmesti liian aikaisin, nyt kerran liian myöhään, ja muuten koko ajan oikea-aikaisesti. Jee!

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :)

Rytmityksiä!

Tänään oli vuorossa kauan odotettu Teemu Linnan koulutus omalla kotihallilla, ja koulutusta kyllä saatiin koko rahan edestä. Radalla piti kiinnittää paljon huomiota omaan liikkumiseen ja siihen mystiseen rytmittämiseen, josta kaikki kyllä puhuvat, mutta eivät oikein osaa tyhjentävästi sitä selittää.

Pitsillä oli sangen hyvä päivä ja se kulki ihan niin hienosti kuin aina muutenkin, saatiin kehuja mm. pujotteluun sisäänmenoista ja siitä, miten hyvin se vaihtaa estefokuksen ja ohjaajafokuksen välillä. Näinhän se juuri onkin, se on teknisesti taitava, ja osaa lukea rataa hyvin, mutta tulee kuitenkin yleensä kiltisti ja kuuliaisesti ohjauksiin. Meiltä onnistui jopa takaakierto ansaputken edessä, ja pujotteluun meno ansaputken edessä, vaikka kumpikaan ei kuitenkaan ekalla yrittämällä. Näissä tarvittiin juuri sitä rytmitystä, että saatiin koiran linja muotoutumaan oikeanlaiseksi.

Käteen jäi lyhyesti muotoiltuna seuraavat asiat:

-oikeaan rytmiin pääsee, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja liikkuu oikealla nopeudella oikeaan suuntaan
-koiran on siirryttävä estefokuksesta ohjaajafokukseen salamannopeasti
-palkkaus pitää aina suunnitella tarkasti etukäteen; missä kohdassa, mihin suuntaa, riittävän usein jne.
-en saa jäädä vahtimaan Pitsiä, siihen pitää luottaa ja uskaltaa itse edetä
-eurooppalainen valssi
-kun koira kerran reagoi herkästi ohjaajan rytminmuutokseen, voi sen antaa painaa todella lujaa mahdollisimman pitkään, ja tehdä "jarrun" vasta melko myöhään -> ei tule turhaan menetettyä vauhtia

Ja sitten käteen jäi myös tämmöinen aika väsynyt koira:

<3

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Nollia, mutta vääränlaisia

Juu, nolliakin voi saada vääränlaisia, tosin olen edelleen jokaisesta jollain tasolla iloinen.

Tämän päivän kisareissu ei ollut great success, mutta ei se nyt ihan niin huono retki ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kisat olivat siis Seinäjoella, ja herätys oli viideltä, mutta edelleen tässä reilut 12 tuntia myöhemmin samoilla silmillä killitetään. Pimeässä ajaminen on kyllä ällöä, etenkin runsasriistaisilla alueilla. Alkaa pieni ihminen nähdä kaikenlaisia sarvipäitä pitkin pientareita.

Päivän tulossaldo oli siis seuraavanlainen:

Penni: HYL, 5, nolla
Pitsi: yliaikanolla, HYL, HYL

Pennin plussat ja miinukset:
+ pujottelussa ei pienintäkään ongelmaa, ei edes haastavammalla sisäänmenolla!
+ hyvä vauhti (hyppärillä yli 4 m/s), hyvä draivi, lähdöt onnistuivat
+ hieno loppusuora hyppärillä

- ekalta radalta poistin koiran puomin jälkeen, hyppäsi kontaktin sikamaisesti

Penni olisi tänään tehnyt tuplan, ellen olisi itse sählännyt B-kisassa A-esteen kontaktia. Vapautin siis liian aikaisin, ja siitä tuli sen radan ainoat virhepisteet, aikaakin jäi nelisen sekuntia käyttämättä. Hyppärinolla me kuitenkin saatiin, vaikka niitähän meillä jo tarvittavat kaksi on. Ratana hyppäri oli kuitenkin hyvä ja ohjasin mielestäni rohkeasti, tein useamman persjätön, yhden jopa aika hurjaa juoksemista vaativaan paikkaan.

Pitsin plussat ja miinukset:

+ A-este toimi! Kummallakin radalla!
+ Lähtötilanteet olivat kohtuullisen levolliset
+ Rengas onnistui 2/3
+ Haki A-esteen itsenäisesti, vaikka itse vaan juoksin ja luotin koiraan

- Tuomaria Pitsi jännitti tänään kovasti
- Puomi oli ok, mutta olisi voinut olla paljon nopeampikin
- Renkaasta se juoksi taas kerran ohi

Pitsin nollaradan yliaika johtui tuomarin pällistelystä, se siis toppasi puomilla, ja kääntyi muutenkin vilkuilemaan tuomaria pari kertaa. Rata tuntui kuitenkin helpolta tehdä sen kanssa, voi kun pääsisi ihan todellisessa vauhdissa kisailemaan sen kanssa taas! Häiriön puolesta tämä oli kyllä pahin, missä Pitsi on nyt ollut, yleisöä ja koiria kahdella sivulla, ja harvinaisen liikkuvainen tuomari. Häiriintymisen takia ne kaksi jälkimmäistä rataa menivätkin hylyiksi, toivotaan, että ei tullut takapakkia.

Videoita ei nyt kisapäivästä ole, kun kerran olin yksin liikkeellä, eikä niissä paljoa näkemistä olisi ollutkaan. Pennin hyppärin olisin halunnut nähdä, etenkin se onnistunut persjättökohta olisi ollut kiva katsoa.



No, eipä paljon kostuttu siitä kisareissusta, mutta tämmöistä tämä on. Nähtiin kuitenkin muutamia maajoukkuetason koirakkoja tositoimissa, ja se kyllä antaa aina uusia ideoita ja ihailunaiheita. Ohjausratkaisuja etenkin tykkään katsoa, ja yritän ottaa niistä oppia.


P.s. Täytyy kyllä kehaista sitä Seinäjoen porukkaa, hienot kisat pyörittivät taas, ja kyllä se niiden halli vaan on komea. Nyt olivat saaneet sisävessatkin sinne, oli vallan luksusta!