Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.
En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.
Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.
Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.
Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.
Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!
Eilen starttasivat Reetan treenit Noormarkussa, ja kyllä tätä olikin odotettu. Näitä on siis huhtikuun lopulle asti, yhteensä 8 kertaa kahden viikon välein.
Tänään tehtiin hyppäriä, jolla korostui mielestäni juuri se meikäläisen uudenvuodenlupaus, siis se, että en enää vahdi Pitsiä joka esteellä, vaan annan sen mennä ja suorittaa itse. Lisäksi sai olla tarkkana katseesta, monessa kohdassa piti malttaa katsoa oikeaan suuntaan tai paikkaan ja siis auttaa koiraa etenemään oikein samalla kun liikkui jo itse seuraavaan paikkaan. Juuri tätä me tarvitaan nyt Pitsin kanssa, meidän vahvuudet ja heikkoudet tulivat tällä radalla mielestäni hyvin esiin.
Onnistumiset
+ liikuin jo paikoitellen aika rohkeasti, enkä halannut ihan jokaista estettä enää
+ persjätöt joka kerta hienosti kahdessa eri kohdassa, alan luottaa Pitsiin näissä jo pikkuhiljaa
+ koiralla älyttömän hyvä meininki ja vauhti, Pitsi oli ihan riemuissaan päästessään pitkästä aikaa tuttuun paikkaan treeneihin :)
Parantamisen varaa
- niistopersjättö radan takaosassa (ennen suoraa putkea) ei onnistunut sitten millään. Tai siis onnistui, mutta koira hyppäsi vähän pitkäksi joka kerta. Tätä pitää harjoitella ja palkata runsaasti, lähiaikoina ollaan harjoiteltu ristiin hypyttämistä aika paljon, se voi vaikuttaa.
Siis niistopersjättö ja muutenkin tuo siivekkeen ympärille "wrappaaminen" täytyy nyt ottaa treenilistalle (joka onkin lyhentynyt kiitettävästi lähiviikkoina). Kisavireessä meille käy helposti juuri näin, että kokoaminen ennen hyppyä jää uupumaan, ja hyppy menee herkästi pitkäksi. Eikä asiaa tietenkään auta, jos olen itse myöhässä.
Seuraavat treenit ovatkin sitten kahden viikon päästä, siihen mennessä saadaan harjoitella tämä juttu valmiiksi ja varmaksi.
Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.
Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.
Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!
Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.
Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.
Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.
Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.
Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu pian!
No niin, nyt on kisattu ekaa kertaa Pitsillä kolmosissa, ja myös ekaa kertaa kahdella koiralla samassa virallisessa kisassa. Tuloksilla ei juhlittu, kun ei niitä edes saatu, mutta tuleville palkinnoille ainakin ihan hyvät hyllyt. Kisasin nyt siis ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla samassa kisassa, ja vähän täytyy vielä harjoitella tuota asiaan liittyvää mind gamea, niin sanotusti.
Penni oli tänään vähän pököpää, ihan suoraan sanoen.
A-radan alun sähläsin itse, olin taas lähdössä myöhässä ja muutenkin toikkaroin missä sattuu. Sain kuitenkin homman rullaamaan, mutta taas Penni hyppäsi puomin kontaktin! Lisäksi se lopetti pujottelun kesken, kun lähdin tekemään valssia sinne pujottelun loppuun. Tämä harmitti erityisesti, koska juuri tämmöinen kohta onnistui viimeksi kisatreeneissä hienosti, ja olen yrittänyt paukuttaa päähäni, että Penniin täytyy luottaa enemmän siinä pujottelussa. Pöh. Sama virhe toistui toisella radalla, tosin siinä ei ollut mitään valssia, ihan vaan olisi pitänyt pujotella. Nyt toimi sentään puomin kontakti, kun väkisin sen siihen pysäytin. Hyvin meni tokan radan alku ja siihen kuulunut saksalainen, vaikka etukäteen sitä vähän pohdin, kun siitä piti jatkaa pujotteluun.
Pennillä oli hyvä vauhti ja hyvä meininki, mutta hajoaako siltä nyt pakka sen takia, kun kierrokset nousevat? Täytyy varmaan laittaa se pujottelemaan verkkojen kanssa hallilla... Pennille siis 2 x HYL.
Pitsikin otti kaksi hyllyä, mutta muuten se oli iloinen yllättäjä! Se ei ottanut mistään mitään häiriötä vaan keskittyi tekemiseen täysillä, lukuun ottamatta ekan radan lähtöä, johon se ei olisi halunnut istua. Kärsivällisesti vaadin siltä istumista, ja se näköjään istuikin, mutta nousi heti ylös kun lähdin liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan. Tokalla radalla jätinkin sen jo rohkeasti kolmen esteen päähän, vautsi vau!
Pitsin pujottelut olivat aivan taivaallisen hienot, ja puomikin oli varsin kelvollinen siihen nähden, mitä se olisi voinut olla. A ei toiminut, mutta se nyt ei ollut yllätys, onneksi tiedän, mitä sille pitää tehdä. Renkaasta Pitska halusi mennä ohi molemmilla radoilla, mutta ei sitä voi siitä ruveta ärjymään, pääasia että koira kulkee ja kivaa on.
Pitsin vauhti oli mahtava, itsellä oli paikoin vaikeaa pysyä mukana, mutta ihan onnistuneitakin ohjauksia tehtiin. Oon ihan hirmuisen tyytyväinen Pitsiin ja iloinen siitä, miten iloinen se oli radalla! Ei puhettakaan ahdistuksesta tai mistään kyttäilystä, ei kytännyt koiria eikä ihmisiä. Ihanaa!
Tässä video, jossa kummankin koiran radat:
Viikon päästä jatketaan kisailua Seinäjoella, 3 rataa per koira. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin tämä reissu, mutta tänä vuonna on enää kaksi Pitsille soveltuvaa kisaa, en voinut vastustaa kiusausta!
Kyllä niin on ollut taas tyypillistä agilityä Pitsin kanssa lähiaikoina: kun yksi asia toimii, toinen leviää käsiin, ja kun saat toisen kuntoon, kosahtaa kolmas. No, tätä tää on, kaikkea ei ehdi treenata koko aikaa, resurssit ovat rajalliset, enkä halua rikkoa koiraa.
Viime viikon ratatreeneissä puomi oli tuplasti parempi kuin viimeksi. Pitsi tuli ilman pysähdyksiä alas asti, ei nyt salamannopeasti, mutta kuitenkin ihan juosten. Hienoa! A-esteellä se teki virheitä, mutten niihin tietenkään siellä voinut puuttua. Pujottelu oli upea, pääsin hienosti irtoamaan pitkälle eteen persjättöön/valssiin.
Sunnuntaitreeneissä A oli parempi, puomi edelleen hyvä, mutta nyt olikin vauhtia ja virettä sen verran, että tiukkaan umpikulmaan meno kepeille ei meinannut luonata. Pitää itse olla maltillinen näissä, Pitsin pujottelu on aina ollut niin varma, etten ole kauheasti joutunut sitä omalla sijainnilla tai liikkeellä tukemaan.
Tänään kävin sitten tekemässä sitä A-estettä, ja hoksasin, mistä kiikastaa. Olen pitänyt siinä kahta bumperia, ja koira on tehnyt koko ajan niillä oikein. Olen siis kuvitellut, että näin saan koiralle lihasmuistiin oikean suoritustavan, kun vaan toistoja kertyy, mutta ei. Nyt kun otin alemman bumperin pois, eipä se venyttänytkään itseään tarpeeksi osuakseen kontaktille. Naksuttimen ja makaronilaatikon avulla saatiin kuitenkin hyviä toistoja aikaan, pitää olla tarkka oikeasta fokuksesta ja panostaa tähän kisojen jälkeen!
Kisoihin siis mennään sunnuntaina, vaikka harmittaa, kun ei se A nyt varmaan toimi. Miksi, oi miksi en ole jo alkukesästä hoksannut tätäkin asiaa? Olisi ollut koko kesä aikaa treenata sitä A:ta, ja nyt voisi vaan lasketella menemään kisoissa. Pöh.
Penni teki kaksi kertaa puomin täysillä alas asti oikeaan paikkaan pysähtyen, ja rynnisti etupalkkana odottavalle makaronilaatikolle. Hirmuisen vauhdin se kyllä sai, pitää varmaan hommata samaa sapuskaa evääksi sunnntainakin!
Tämän viikon ratatreenit jätän nyt väliin, mutta sain kuitenkin kunnian suunnitella sinne radan. Tai siis uuden numeroinnin valmiiseen estepohjaan, että selviävät mahdollisimman vähällä esteiden siirtelyllä. Voin julkaista radan tännekin, mutta vasta ratatreenien jälkeen. ;)
Jokainen agissa kisannut tietää, että joskus niitä nollia vaan tulee, ja joskus ei sitten millään. Pennin kanssa on lähiaikoina ollut tätä jälkimmäistä meininkiä, lähellä on käynyt, ja viimeksi tuli ya-nollakin, mutta ekaa SM-nollaa ensi vuoden kisoja varten ei vain ole tullut. Tänään se kuitenkin napsahti, ja nollatili on auki. :)
Kisat olivat Sastamalassa samassa paikassa kuin toukokuussakin, tällä kertaa tuomarina oli Sari Mikkilä.
A-rata alkoi hienosti, yllytin Penniä riehumaan lähdössä, ja lähtikin näpäkästi liikkeelle. Rata kulki hyvin kepeille asti, siellä töpeksin itse, olisi pitänyt joko antaa reilusti tilaa tai mennä ihan näyttämään se aloitus. Tein jotain siltä väliltä sillä seurauksella että Penni teki sisäänmenovirheen. Sen jälkeen testasin vähän puomin kontaktia irtoamalla hiukan tavallista enemmän, ei pitänyt, joten palautin sille ja sitten karautettiin suorinta reittiä maaliin.
B-radalla lähtö oli jälleen hyvä, tein itse pieniä rytmitysvirheitä alussa, mutta koira toimi niistä huolimatta hyvin. 8-hypyllä Pemu löi jalkansa taas rimaan ja vauhti tipahti hetkellisesti, mutta sain tsempattua sen liikkeelle. Tein yhden ei-suunnitellun persjätönkin, joka onnistui tosi hyvin, ja muutenkin rata oli hyvä ja sujuva. Tuloksena nolla, aika -3 ja jotain, sijoitus 7/21. Olin varsin tyytyväinen tähän, aikaakin jäi tällä kertaa ihan reilusti. Etenemä oli muistaakseni 3,81 m/s, eli ihan ok Pemulle.
Kisapäivä sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja vaikkei tällä kertaa palkinnoille asti päästykään, saatiin sentään kotiinviemisiksi rehti, paikallinen ruisleipä.
Penni ei nyt tällä kertaa saanut hampurilaista, mutta kyllä sen iltaruokakuppiin taisi yksi pekonisiivu sujahtaa. Kelpaa makustella sitä, viikon päästä voikin sitten tienata lisää piirinmestiksissä.
Agipitsi on muodostunut meillä jo perinteeksi, mukana ollaan oltu kai neljänä peräkkäisenä vuotena jo, ja aina siellä vaan on yhtä mukavaa. Tunnelma on loistava ja paikkana Susivuori nyt on mitä mainioin tämmöistä kisaa ajattelen. Kahvikin oli erinomaista!
No vähän satoi kyllä.
Tänä vuonna kisasin Pennillä kolme starttia sunnuntaina, jokaisessa eri tuomari: Ritva Herrala, Hilpi Yli-Jaskari ja ranskalaisvahvistus Nicolas Renaud. Penni oli siis ekaa kertaa kisaradalla SM-kisojen jälkeen, ja kulki mielestäni ihan kohtalaisesti. Se oli hyvin kuulolla ja tarkkana, etenikin ihan ok vauhtia, vaikkei ihan nopeimmillaan ollutkaan.
Eka rata oli helpohko, vaati ihan vaan perusohjauksia oikeaan aikaan. Homma toimi sujuvasti, osasin välttää vaaranpaikat ja tulin mielestäni maaliin nollilla. Niin, mielestäni. Pennihän oli loikannut A:n kontaktin, enkä ollut itse edes huomannut tätä! Harmitti niin vietävästi, ihan pelkkä huolimattomuusvirhe. Sekunnin jos olisin kauemmin malttanut odottaa, olisi "keruukauden" ekasta startista ollut nolla taskussa, nyt saatiin sitten vitonen.
Toka rata oli ranskalaisvieraan suunnittelema, ja no, aikas haastava. Etenemävaatimuskin taisi mineillä olla 3,8 m/s, eli meidän nollatoiveet olivat aika hatarat alusta lähtien, etenkin kun n. kuudestakymmenestä maksista nollan teki vain neljä. Tälläkin radalla tapahtui kontaktikömmähdys, tällä kertaa puomilla. Sama vika taas, minä hosuin. On se kumma, kun ei kisatilanteessa voi katsoa sitä koiraa, että missä se on, treeneissä tätä ongelmaa ei ole ollut. Tällä radalla myös pujotteluun menossa tuli häikkää, ja sitten vähän unohdin radankin, mutta siitä sisuuntuneena ohjasin mielestäni loppuradan aika hienosti. Virhepisteitä taisi tulla yhteensä 15 ja lisäksi yliaikaa.
Viimeinen rata oli helpohko hyppäri, valssia valssin perään ja yksi jaakotus johonkin väliin, paljon suoria putkia. Ihan Pennin rata, siis! Alku oli vähän mutkikas, mutta siitä selvittiin ihan kohtalaisesti, ja sitten kosahti, jälleen minun virheeseen. Suorasta putkesta piti vähän irrota hypylle, ja no, ajatuksissani ohjasin ilmeisesti Pitsiä, koska Penni nyt ei ihan sinne hypylle asti sitten irronnut, vaan otti kiellon. Videolta näkyy, että lasken koiran puolen käden liian aikaisin, eikä jalkakaan ole riittävästi mukana heittämässä koiraa esteelle. Taas ärsytti niin maan perusteellisesti, ja rata suoritettiin loppuun varsin tehokkaasti ja virheettömästi. Pitäisi varmaan lähdöstä asti kuvitella, että on vitonen alla, niin tulisi tehtyä täysillä alusta asti?
Videon laitan nyt vain tuosta viimeisestä hyppäristä, muita ratoja en ole vielä saanut youtubeen. Meillä on kotona vähän laajakaistaongelmia, eikä tuo mokkula, jonka varassa nyt kirjoitan, oikein jaksa videoita maailmalle lykkiä. Parannusta tilanteeseen odotetaan kuin kuuta nousevaa!
Näissä kisoissa siis olisi ollut kaksikin nollaa tarjottimella otettavissa, mutta ihan itse mokailin. Hirveästi en jaksanut jäädä näitä murehtimaan, kisoja tulee aina uusia, ja suoritukset olivat pääosin muuten ihan onnistuneita kuitenkin. Ja salaa olen kyllä vähän iloinen siitä, että nyt ei voi sanoa, että kyllä minä tekisin ja osaisin ja ohjaisin, mutta kun tämä koira! Koira oli oikein hyvä ja taitava ja täysillä mukana, sitä ei voi näistä epäonnistumisista syyttää. Monta rataa on meillä lähikuukausina kilpistynyt meikäläisen huolimattomuuteen, täytyy vähän skarpata nyt. En kyllä silti ole itselleni liian ankara näissä asioissa, tähtäimet kun eivät meillä ole kansainvälisessä kärjessä, kilpailuviettini on varsin kohtuullinen.
Meidän leiri. Neljä koiraa ja miljoona muurahaista.
Niin, ja se pitsiasu! Alemyynneistä haalin vähän kaikennäköistä, hyödynsin mummulan kaappien kätköistä löytyneitä materiaaleja, ja voilá, muotiluomus oli valmis:
Vuoden teema oli punavalkoinen, värivalinta perustui lähinnä Gina Tricoon ja H&M:n alerekkien tarjontaan.
Ei me ikinä Pemun kanssa voiteta, niin otettiin ykköspalkinto jo kotoa mukaan.
Eleganza extravaganza!
Niin ja sitten me voitettiin se pukukisa! Palkintoina saatiin koirille vähän lelua ja luuta, ja omistajalle raumlaisel sananparrel kaiverrettu avaimenperä. Siinä lukee siis "Jäiks lukuitten taa?", joka yleiskielelle käännettynä tarkoittaa "Oletko lukinnut itsesi ulos?" Meikäläisen toinen mummula sijaitsee Raumalla, joten ymmärrän raumaa jotenkuten, etenkin ollessani päihtyneenä.
Keskimmäisellä palkintopallilla, kerrankin!
Ja paikallislehteenkin päästiin, oikein haastattelun kera. Tämä on jo toinen meidän esiintyminen Länskärissä, reilu vuosi sitten oltiin Rauman näyttelyn puolesta ihan etukannessa Pitsin kanssa. Itse näytän kuvassa taas vähän urpolta, onneksi koirat sentään ovat kauniita!
Tänään on puuhailtu kaikenlaista agilityn oheistoimintaa, muttei kuitenkaan itse agilityä.
Aamulla osallistuin oman seuran järjestämään juoksutekniikkakoulutukseen, joka kyllä tulee tarpeeseen. Meikäläisen juoksutyyli kun on vuoroin kantapäätömistelyä ja vuoroin pers pitkällä kumartelua, ihan hyvä saada joku roti ja vähän lisää vauhtia tähänkin touhuun.
Oikeaa tekniikkaa pilkottiin osiin ja harjoiteltiin ensin kävelyvauhdissa. Oli yllättävän vaikeaa pitää kaikki osaset kohdallaan yhtä aikaa, miten niin oli vähän kömpelö olo? Tunnissa saatiin kuitenkin sen verran siirrettyä painopistettä oikeaan suuntaan, että viimeisillä pätkillä jalat tuntuivat huomattavasti tavallista pidemmiltä ja voimakkaammilta, vähän sellaisilta vietereiltä. Ilmeisesti hyvä asia?
Se nettikurssi johon osallistun, siis Susan Garrettin Recallers, alkoi tänään. Aiemminhan sinne piti listata omalle koiralle mahdollisia häiriöitä ja arvioida niiden voimakkuutta numeerisella arvolla 1-10, nyt päästään sitten leikkimään ensimmäistä leikkiä. Tarkoitus olisi siis muodostaa palkka-arvoa sille, että ohjaaja tarttuu koiran kaulapantaan. Tätä voi ilmeisesti sitten myöhemmin hyödyntää ainakin draivin hakemisessa, nähtäväksi jää, miten. 3 x 5 minuuttia päivässä pitäisi leikkiä, tai siis minun tapauksessa 2 x 3 x 5, kun koiria kerran on kaksi. Raportoin tästä lisää myöhemmin.
Illan päätteeksi Penni kävi Raumalla fyssarilla, pientä lihasjumia on selässä, mutta siihen jalan pompottamiseen liittyen ei löytynyt mitään ihmeempää. Saimme siis luvan kisata, ja ilmoitinkin Pennin heti agipitsiin sunnuntaille, siis kolme starttia taas pitkästä aikaa.
Sain tänä vuonna äitienpäivälahjaksi maksusitoumuksen valitsemaani kilpailuun/treeniin/näyttelyyn, ja pääsinkin lunastamaan lahjani melkein heti! Lattomeren Royal Canin Sport Centerillä nimittäin koulutti tänään Elina Jänesniemi, ja mehän mahduttiin hienosti mukaan treeneihin.
Valitsin treeniin koiraksi Pitsin, koska Pennillä on lauantaina kisat, ja sen pitää hiukan kerätä puhtia ja painetta, ettei tule sitten niitä nopeusongelmia. Tai oikeastaan hitausongelmia. No, ne on kyllä vuoden ekat ulkokisat, eli voi tulla ihan mitä vaan ongelmia, mutta mietitään niitä sitten myöhemmin.
Rata oli pitkä ja paikoin haastava, en millään meinannut oppia sitä ulkoa, koska pienessä hallissa sahattiin samoja esteitä moneen kertaan.
Parhaat vinkit ja neuvot, jotka Pitsin kanssa saatiin, liittyivät rytmittämiseen ja vireeseen. Pitsi otti vähän häiriötä "yleisön" hälinästä, ja meni kyllä jonkin verran hitaammin kuin normaalisti, ja siksi sitä piti nyt ohjata vähän kuten Penniä; jalkojen pitää käydä koko ajan miljoonaa, ja esteiden lähelle saa juosta, jotta tulisi vähän kiritettyä koiraa, yhdessä tulee juostua lujempaa. Lisäksi sain noottia samasta asiasta kuin Reetaltakin viimeksi, siis koiran tiellä tönöttämisestä (videolla takaakiertohyppy rata-alueen oikeassa reunassa).
Tärkein vinkki, ja myös meidän kotiläksy, koski koiran viretilan nostamista. Sain neuvoksi heittäytyä itse passiiviseksi ja jäädä "kyttäämään" Pitsiä ja seuraavaa estettä ihan kuin leikkiin haastava koira, ja sitten pienillä nytkähdyksillä tai "yksi-kaksi-kolme"-sanoilla nostetaan koiran vire ja vapautetaan esteelle! Ihan järkeenkäypää kyllä, näin ne koirat keskenäänkin tekevät, ja jos itse alkaa hirveästi heilua ja huitoa, heittäytyy Pitsin tyylinen herkempi koira itse passiiviseksi. Tämä toimi tänään hienosti, ja kuulemma normaalitilanteessakin voisin saada sillä vielä lisää vauhtia Pitsiin. Tämä tapa siis otettiin käyttöön vasta treenin puolivälin jälkeen, videollakin se näkyy ihan huomattavana viretilan paranemisena.
Palkkaamiseen sain saman neuvon kuin viimeksi, koiran pitää juosta ohjaajan ohi palkalle. Omat jalat eivät siis saa hidastua ennen kuin palkka irtoaa kädestä, muuten koira palkataan hidastamisesta -> ei hyvä. Siis jos Pitsiä alkaa vähän jännittää, pitää vain jatkaa sitkeästi niin kauan, että sen saa hiukan kiihdyttämään vauhtiaan (vaikka sitten jollain mieluisella esteellä), ja sitten sille voi sen palkan heittää. Himmailusta ei siis palkkaa tipu, eikä siihen lopu työnteko.
Videolla on vähän monenlaista pätkää treenistä, pääasiassa niitä onnistuneimpia. Paikoin oli vähän hankalaa ohjata, kun koira tuntui hiukan tahmealta, mutta oli siellä ihan onnistuneitakin kohtia.
Tämmöiset One Mind Dogs -gurujen treenit eivät valitettavasti ole oikein opiskelijabudjettiin sopivia, mutta onneksi aina on kuitenkin tullut sellainen olo, että treenistä saa paljon irti, ja käteen jää runsaasti kotiinviemistä. Näitä neuvoja ja ohjeita nyt sitten voidaan pureskella ja treenata kummallakin koiralla monta viikkoa, ja ihan varmasti niistä on hyötyä kummankin koiran kanssa!
