perjantai 26. syyskuuta 2014

Kisakalenterissa on merkintöjä!

Pitkästä aikaa meidän kisakalenterissa on merkintöjä, ja oon siitä enemmän kuin iloinen! Treenaaminen on hauskaa ja aina tarpeen, mutta kisoissa se osaaminen sitten punnitaan, ja sieltä ne parhaat kotiläksyt saa. Jos treeneissä koira vilahtaa väärään putkeen, se ei niin haittaa kun aina voi ottaa uudestaan, mutta kisojen jälkeen minä ainakin soimaan itseäni vielä pitkään, jos oma hiturointi on hyllyn aiheuttanut. Tai ohjausvirhe, tai radanlukuvirhe.

Kalenterissa on nyt siis seuraavat merkinnät:
27.9. Lempäälä, Pitsi tempaisee kolme agirataa.
5.10. Jyväskylä, rotumestaruudet, kummallekin koiralle 2 starttia.
12.10. Kotikisat, Pitsi saa juosta kaikki kakkosen radat, niitä taisi olla 3 kpl.

Huomenna siis ajellaan Lempäälään, lähden tällä kertaa Pitsin kanssa ihan kahdestaan, Penni kun aloitti juoksun alkuviikolla. Se saa siis kisata Jattilassa juoksuisena, sehän on nykyään sääntöjen mukaan ihan sallittua. En usko että sitä kauheasti haittaa moinen, odotukset Pemun suoritusten suhteen nyt eivät kovin korkealla ole muutenkaan. Treeneissä se on ollut ihan mahtava, jos samaa rähinää saisi kisaradalle niin sehän olisi ihan huippua, harmi vaan että koira on koko vuoden säännönmukaisesti lässähtänyt kisatilanteessa ja lähinnä vilkuillut yleisöön juostessaan. Johtunee liian vähäisestä kisaamisesta, mutta minkäs teet.

Pitsin huomisia startteja odotan myös mielenkiinnolla, se saattaa olla tosi hyvä, tai sitten edelleen hormonihäröinen ja outo. Onneksi Lempäälän halli on sille ollut aina ihan mieluisa kisapaikka, itsekin olen siitä vuosien varrella oppinut pitämään.

Das Modell

Armas aviomies sponsoroi koirille tuon paksumman Back on Track -takin, se kun oli tarjouksessa Mustin ja Mirrin verkkokaupassa edulliseen hintaan, vain 35 euroa. Sillä hinnalla ei saa edes tavallista toppatakkia koiralle, ja verkkokankainen malli on talvella huono, joten tartuimme tarjoukseen. Tänään bongasin vielä Topsportin muuttomyynnistä ohuen urheilupaidan, joka soveltunee näihin talven hallikisoihin kivasti. Kovin usein en tämmöistä välineurheilua harrasta, enkä edelleenkään laita sellaisia trikoita jalkaani, mutta eiköhän näillä taas hetki pärjätä!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Laatuaikaa kera koirain

Taas on ollut kyllä niin kiireinen viikko, että hädin tuskin olen lenkille ehtinyt koirien kanssa! Onneksi perjantai on akateemisen maailman lauantai, ja silloin ehtii myös opsikelija-äiti-vaimo-yksityisyrittäjä harrastaa harrastuskoiriensa kanssa.

Tänään harrastimme agilityä ihan keskenämme, kuvasin Pitsin treenit videolle, koska halusin tietää miltä homma näyttää. Ja hyvä oli, että kuvasin, kaikenlaista valkeni taasen. Aikomus oli tehdä 1) A- ja keinutreeniä 2) nollatreeniä, koska 27. päivän kisat Lempäälässä lähestyvät uhkaavasti.

Rata oli kiva ja helpohko, oikeastaan ihan tarkoitukseen sopiva: nolla oli tehtävissä helposti, mutta tiukkojen kurvien takia joutui hiukan raapimaan päätään. A-esteeltä loppuun olikin sellainen osio, johon kokeilin monia vaihtoehtoja, enkä oikein millään saanut mieleistäni lopputulosta. Ekalle hypylle joko valssi tai vastakäännös, pituuden jälkeiselle paras oli vastakäännös. Takaakin kokeilin ohjata, eikä se itse asiassa videolla näytä lainkaan huonolta.


Videon kun katsoin, niin muutama pointti nousi esiin:

1) Takaa ohjatessa koiran vauhti pysyy yllä yllättävän hyvin
2) A:ta edeltävällä takaakiertohypyllä vauhti pysyy yllä hienosti tiukasta kurvista huolimatta
3) Sen valssin olisi saanut tehdä vieläkin aikaisemmin tuohon A-esteestä seuraavalle hypylle
4) Pituuden jälkeisellä hypyllä ei riitä se, että heittää koiran ja liikkuu, jotain on tehtävä enemmän.

Ennen kisoja pitää vielä käydä muistuttamassa koiraa pussin olemassaolosta, ja sitten vaan kisailemaan, jee! Lempäälässä tarjolla onkin yhteensä neljä kakkosten rataa, joista me osallistutaan 3 x agiin. Hyppärin jätän väliin kun hyppyluva meillä jo on, eikä ole järkeä rasittaa koiraa neljännellä startilla turhaan.

P.s. Pennikin treenasi tänään, ja oli ihan super-Penni! Sehän oikein taistelee lelusta nykyään! Innolla odotan rotumestiksiä, joissa Pennikin sitten pääsee radalle, mikäli nyt sinne ollaan lähdössä.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Verikoirat verijäljellä

AD-päivillä me innostuttiin verijäljestä tai siis oikeastaan MEJÄstä sen verran kovasti, että päätettiin tutustua lajiin lähemmin. Penni pääsi siellä Sysmässä jälkeä  kokeilemaankin, ja Pitsi nyt on aika avoin uusille jutuille, joten suuntasin lähikaupan pakastealtaan kautta metsään.

Homma meni vikaan jo pakastealtaalla, kun mukaan tarttui vahingossa poron eikä naudan verta. No, sama veri se porossakin virtaa, kaipa se paremman puutteessa ajaa saman asian. Ja niin ajoikin. Veren levittämiseen tarvittiin narun päähän kiinnitetty pesusienenpala, sekä kirkkaan värisiä pyykkipoikia jäljen merkitsemiseksi. Kaadolta pitäisi tositilanteessa löytyä kuollut hirvi, jota kokeissa ja harjoituksissa simuloidaan peuran sorkalla. Sellaista meillä ei kuitenkaan nyt ollut, joten kaadon virkaa toimitti mikäs muukaan kuin iltaruokakuppi.

Tänään aamupäivällä kävin tekemässä jäljen netistä lukemieni ohjeiden mukaisesti. Olo metsässä pesusienen kanssa oli lievästi sanoen typerä, ja alkoi tuntua siltä, että pitäisi mennä johonkin kurssille opettelemaan tätä lajia ihan kunnolla. No niin ehkä pitäisikin, mutta ajattelin että kokeillaan nyt mitä tästä tulee, ja tallustin pesusienentä perässäni vetäen kummallekin koiralle n. 20-30 m pitkän jäljen. Pennin jälki oli vähän pitempi, siinä oli yksi makaus ja yksi sellainen kohta, jossa piti hypätä n. 50 cm korkean kivipaaden päälle matkan jatkumiseksi. Pitsin jälki oli helpommassa maastossa ja hiukan lyhyempi, koska se ei ollut mukana AD-päivien jäljestysretkellä, enkä voinut sorkan puuttuessa edes tehdä sille laahausjälkeä alkulämmittelyksi.

Penni jäljesti juuri kuten hänen luonteeseensa kuuluu: innokkaasti, mutta hieman suurpiirteisesti. Se meinasi pari kertaa joutua jäljeltä hukkaan, mutta pienellä opastuksella löysi oikean reitin nopsasti. Makausta se ei merkannut, mutta luulen, että tekemäni alue oli liian pieni. Maaston vaikeammat kohdat se selvitti tosi hienosti, eikä edes se kivipaasi saanut koiraa pois jäljeltä.

Pitsi pyöri alkuun jäljen lähtöpaikalla, ja ihmetteli veren hajua innostuneena. Kehotin sitä jatkamaan jäljelle, ja sepäs meni jonkinlaiseen työmoodiin: häntä suoristui maanpinnan suuntaiseksi, nokka napsahti maahan ja tasainen puksutus kohti kaatoa alkoi. Siinä se eteni, sentilleen jälkeä pitkin, tasaista vauhtia kohti päämäärää. Melkoinen suoritus ekakertalaiselle!

Onhan tuossa lajissa oma vaivansa, säilytellä verta ja sorkkia ja käydä tekemässä jälkiä  ties mihin pusikkoihin, mutta jokin viehätys siinä vaan on. Koirat kun osaavat homman luonnostaan, ja ohjaajan tehtävä on lähinnä seurata vierestä. Kääpiöpinserihän ei mikään varsinainen metsästyskoira ole, mutta kyllä vaan niidenkin nenä toimii hienosti!

torstai 11. syyskuuta 2014

Ne hullut kääpiöpinseri-ihmiset

Lauantaiaamuna koitti odotettu hetki, pakkasin pinsut autoon ja suuntasin kohti Sysmää jo kukonlaulun aikaan. Tarkoitus oli körötellä Porista Päijänteen rannalla sijaitsevaan Sysmä Campingiin n. neljässä tunnissa, mutta matka venähti viiteen tietöistä johtuen. No, tulipahan heti aamutuimaan järvi-Suomi tutuksi, kaunista oli, vaikka väsyttikin.

On the road again.


Perillä suunnattiin heti mustaruskeita pikkukoiria vilisevään ryhmäkuvaan, ja sieltä Kimmon verijälkikoulutukseen. Homma käytiin ensin teoriassa läpi, ja sitten suunnattiin metsään kokeilemaan käytäntöä. Otin matkaan Pennin, joka osoittautui ihan näppäräksi jälkikoiraksi; se pysyi jäljellä, keskittyi hommaan ja eteni välillä turhankin vauhdikkaasti kohti sorkkaa! Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan uudestaankin, tämmöinen zen-olotilaa vaativa nenänkäyttöharrastus sopii varmasti vilkkaille koirille kuin nenä päähän! (Pyykkipojat, veri ja pesusienikin on jo hankittuina!)

Jäljestyksen jälkeen Pitsi pääsi näyttelytreeneihin, ja ruuan jälkeen käynnistyivät olympialaiset. Joukkueemme jäi viimeiseksi, mutta mitäs  tuosta, hauskaa oli ja kylkiluut rytkyivät sählyn tiimellyksessä! Ammunnassa sain täydet pisteet, pitääköhän tässä ruveta metsästystä harkitsemaan harrastukseksi? No  jaa, ne elukat kuulemma liikkuu siellä metsässä, ovat siis vähän vaikeampia saaliita kuin siideritölkit.

Pitsin uusi posekuva, ikää siis 2 v 8 kk (Kuva M-L Kurvinen)

Iltajuhlassa kerrattiin vuoden kohokohtia ja jaettiin palkintoja, mekin saatiin omamme. Ne kyllä lämmittivät mieltä, koska Pitsin valioitumista ei silloin tammikuussa oikein AD-porukalla päästy juhlimaan. Nyt iloittiin kuitenkin kaikkien tuloksista yhteisesti, ja kilvoiteltiin jos jonkinlaisissa lajeissa, joista ei sitten enempää ole mainittavaa. Eikä toivottavasti kovin paljoa valokuviakaan.

Päijänteen rannalla palkintojen kera

Pinsut poseeraa, tosin vähän huonosti.


Sunnuntaina oli kiihdytyskisat ja mätsäri, ja ruuan jälkeen köröttelin taas kotiin. Pitsi reissasi kuin vanha tekijä, Penni ei oikein 4½ tunnin ajomatkaa osannut arvostaa. Penni sai leirillä osallistua kaikkiin aktiviteetteihin siinä missä Pitsikin, vaikkei AD-koira olekaan, ja sekös oli Pennistä mukavaa.

Reissu oli rankka ja ajomatka pitkä, mutta todellakin kaiken sen arvoinen. Oli hauskaa nähdä muita tiimiläisiä pitkästä aikaa, ja ohjelma oli kyllä huolella koostettu ja suunniteltu. Paikkana Sysmä Camping oli vallan mainio, ruoka oli hyvää, yrittäjä erittäin  palveluhenkinen ja säätkin suosivat. Tänne tullaan ensi vuonna uudestaan!

Alkuillan grillailut järvimaisemassa.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kaupunkitaistelua ja vadelmanlehtiä

Lauantaina kokoonnuttiin Harjavaltaan Hosiossaaren kentälle taistelemaan agilitykaupungin herruudesta. Meiltä kisaan osallistui Penni, ja se oli kyllä vielä illallakin kaksinkerroin onnesta, kun sain olla koko päivän pääosassa, ja Pitsi joutui kärvistelemään autossa. Ihan oikein Pennille, pitää senkin saada huomiota, ja tekemistä mamman kanssa.

Kaupunkitaistelu on siis joukkuekilpailu, jossa lähiseudun seurat mittelevät toisiaan vastaan 9-12 koiran joukkuein. Kussakin säkäryhmässä lopputuloksiin lasketaan joukkueen kolmen parhaan koiran tulokset, koiria per säkäluokka saa olla korkeintaan neljä.

Rata oli tänä vuonna oikein kiva, ja kävinkin harjoittelemassa sitä Pemun kanssa hallilla ja puolen viikon aikaan. Tänä vuonna meidän rakentama versio radasta osui melko lähelle itse kisarataa, ja etukäteistreenistä oli kyllä apua.

Lähdössä tuli jotain pientä härväämistä, ja hieman kiire, joten tein itselleni tyypillisen virheen putken jälkeen, ja koira lipsahti näkökentästä. Pitäisi nyt vaan uskoa, että koiran näkyminen näkökentän reunalla ei riitä, vaan täytyy olla katsekontakti. No, siitä 5, ja rata loppuun nollilla.

Penni oli hiukan pihalla, mutta ei laisinkaan niin huono kuin elokuun alussa kotikisoissa. Se oli jopa melko vauhdikas radan jälkimmäisellä puolikkaalla! Ja pujottelikin tosi vauhdikkaasti. Ehkä viileä ilma on vaan sille kivampi, mene ja tiedä.




Pitsi puolestaan on  viettänyt ansaittua huilia, ja nauttinut vadelmanlehtiuutteesta tehtyjä tabletteja. Niiden pitäisi vähentää valeraskauden oireita, ja muutenkin tasoittaa tätä nuoren naisen hormonaalista heittelehtimistä, joka kyllä onneksi on tässä viimeisimmässä juoksussa ollut aika vähäistä. Kyseessä on puhdas luonnontuote, eivätkä tabletit sisällä mitään doping-aineeksi luokiteltavaa.

Dorwest Herbs Vadelmanlehti tabletti vahvistaa sileiden lihasten, kuten virtsarakon ja kohdun toimintaa. Sen synnytystä helpottava ja nopeuttava vaikutus on tunnettu jo satojen vuosien ajan. Dorwest Herbs on valmistanut vadelmanlehtitabletteja lemmikeille jo yli 60 vuoden ajan.
 Vadelmanlehtitabletteja annostellaan nartulle tiineyden kolmannesta viikosta alkaen. Annostelua jatketaan viikon ajan synnytyksen jälkeen.  Vadelmanlehtitableteista on apua myös virtsankarkailusta kärsiville nartuille. Virtsankarkailu voi aiheuta ikääntymisestä, steriloinnista tai muusta leikkauksesta.  Vadelmanlehtitabletit ennaltaehkäisevät ja lievittävät valeraskauden oireita. Annostelu tulee aloittaa varhaisimpien valeraskauden oireiden ilmaantuessa ja jatkaa noin 12 viikon ajan. Käytä suurinta suositeltua päiväannosta nartun painon mukaan.
(Petenkoiratarvike.net)

Tabletteja onneksi löytyi ihan tuosta paikallisesta Petporista, ja vielä kohtuulliseen hintaan. Näyttää niitä saavan tosi monesta nettikaupastakin. Pitsi on nyt viitisen päivää näitä nappaillut, ja vaikuttaa mielestäni oikein iloiselta. Pitää käydä hallilla testaamassa, miten se kulkee.

Kisakalenteriakin täytyisi katsella, varsin kivoja kisoja siintää syyskuun lopussa, eikä pidä unohtaa rotumestaruuskisoja lokakuussa. Myös A'dreams-kennelpäivät siintävät lähitulevaisuudessa, siis hauska syksy tiedossa!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Yksärillä Kaarinassa

Viime vuoden marraskuussa oltiin Pitsin kanssa Äetsässä Elina  Jänesniemen koulutuksessa, ja nyt kun tarjoutui mahdollisuus lähteä saman kouluttajan yksäriä jakamaan, niin mehän hypättiin kyytiin heti. 1½ tunnin ajo suuntaansa on vähän pitkä yhtä treeniä varten, mutta kyllä se ehdottomasti kannatti, niin hyviä ohjeita ja vinkkejä saatiin taas!

Mekka.


Rata oli jäätävän pitkä, mutta opettelimme sen "vain" esteelle 28 asti. Matkan varrella alusta loppuun olikin sitten kaikenlaista, heti ekat neljä estettä näyttivät siltä, ettemme matkaseuran kanssa itse keksineet siihen oikein mitään ohjauksia, mutta ei hätää, Elina kyllä keksi!

Radanlukuun saatiin monenlaisia vinkkejä, kuten olin etukäteen toivonutkin: yhdessä mietittiin, miksi kannattaa kierrättää koira tämän siivekkeen ympäri, vai miksi tuo toinen olisi parempi vaihtoehto? Opeteltiin myös tunnistamaan kohtia, joissa koiraa ei tarvitse ohjata esteelle, vaan se este tulee tavallaan ilmaiseksi, koska koira on jo linjalla sitä kohti. Näin ohjaajalle jää enemmän aikaa siirtyä seuraavaan paikkaan.

Elina oli juuri palannut Euroopan kisakiertueelta, ja oli ottanut sieltä vaikutteita kisanomaiseen hyppyrataansa. Monessa kohtaa tuli tilanteita, joissa "ristiin" hypyttäminen kovassa vauhdissa osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi, ja tällaista on nyt kuulemma luvassa kotimaankin radoilla. Sopii meille, paremminhan tuo suoraan menee lujaa, kuin pyörii paikallaan ympäri!

Pitsi oli onneksi valeraskautensa unohtanut, ja oli yllättäen aika vikkelällä tuulella. Ei se ihan täysillä painellut, mutta tarpeeksi lujaa kuitenkin. Oma juoksuvauhti jäi vähän vajaaksi, en jotenkin päässyt ainakaan alussa mukaan tähän vauhtiin, kun olin juuri pari päivää aikaisemmin ohjannut samaa koiraa puolet hitaammassa tempossa. Yllättävän kivasti saatiin vaikeitakin juttuja tehtyä, joissakin kohdissa oma hitaus ja kömpelöys harmitti, joissakin yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon koiran edelle pääsin, kun vaan luotin siihen, että kyllä se sieltä tulee, ja poimii esteet tullessaan.

Tärkeimmät ohjeet, jotka ohjaamiseen saatiin, olivat 1. nopeampi juoksuvauhti 2. parempi kontakti koiraan ja 3. koiraan luottaminen. Ihan perusjuttuja siis, ja juuri niitä, joita olen itsekin pohtinut. Lisäksi palkkaamiseen saatiin uusia vinkkejä, ja ehdoton kielto palkata koiraa paikallaan seisten. Olenkin aloittanut eilen illalla koiran ruokkimisen lelun sisältä, katsotaan mitä siitä seuraa...

Videota ei paljon ehditty kuvata, vain tuosta ihan alkuvaiheesta, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Parhaat pätkät jäivät kuvaamatta, mutta fiilis niistä jäi kyllä selkärankaan, sitä tavoitellaan pian uudestaan! Lisäksi tein parin oikein hyvin onnistunutta flippiä, jee!


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Pitsin kisailut Raumalla 24.8.

Kävin sitten kuitenkin lauantai-iltana ottamassa ne pari keinua hallilla, ja havaitsin, että Pitsi on tukevasti valeraskaana. Mikään ei huvittanut, eikä kiinnostanut, se kyllä teki kaiken kuten käskin, mutta mitenkään innokas se ei tosiaankaan ollut.

Sama meno jatkui tänään kisoissa, vauhti oli huono ja koira kautta linjan vaisu. Hyviäkin hetkiä koettiin, mutta nyt olen kyllä ihan iloinen siitä, että meidän seuraaviin kisoihin on vielä kuukausi aikaa...

Tuomarina toimi Jari Suomalainen, ja voin kyllä suositella hänen ratojaan lämpimästi! Radat olivat vaikeusasteeltaan juuri sopivat, monipuoliset ja ihan vaan hauskat. Hyppärillä tein ohjausvalinnat hieman rivakamman vauhdin mukaan, toisinkin olisi pärjännyt, mutta onnistuu se takaaleikkaus hitaammassakin vauhdissa. Vääriä putkenpäitä piti ohitella, ja nämä onnistuivat yllättävän hyvin, samoin takaakiertotouhut. Yllättäen olin lähes ainoa miniohjaaja, joka valitsi takaakierron, vaikka vetohan nyt tunnetusti on vaikeampaa, kuin pois päin työntäminen. Nollilla päästiin maaliin, etenemä vaivaiset 3,6 m/s, mutta toinen sija sillä irtosi. Saatiinpahan sentään starttilahjakortti palkinnoksi, ja päästään siis jatkossakin Raumalle kisailemaan! :)


Sen verran koleaa jo oli, että Pitsi meni palkintojenjakoon nuttu päällä.



Ekalla agiradalla vauhti oli vähän parempi, mutta kepeillä sattui pieni kömmähdys. Lähestyminen pujotteluun oli putki-pituus-yhdistelmän ja siis melkoisen vauhtisuoran päässä, Pitsi meni oikein sisään, mutta kolmas keppiväli meni pitkäksi. Ihan siis kokoamisen puutetta, ei muuta. Muuten rata oli oikein siisti, A oli superhyvä, keinukin ihan siedettävä. Tuosta A-esteestä olen tietenkin iloinen, se toimi, vaikka lähestyiminen & vauhti eivät olleetkaan ihanteelliset.

Viimeinen agirata oli selvästi päivän vaikein, ja alkoi heti kunnon testillä: tuomari oli suunnitellut meille ALKUsuoran, jossa testattiin koiran kuuliaisuutta, tai vastaavasti ohjaajan juoksuvauhtia. Suorassa oli heti lähtöpaikalta alkaen hyppy, hyppy, pituus ja suora putki aivan suoralla linjalla, ja putken päähän oli ehdittävä pakkovalsiin seuraavaa hyppyä varten.

Enhän minä tuota koiraa kiinni juokse, edes nyt kun se on vähän hitaampi, joten pakko oli jättää koira lähtöön ja kävellä niin pitkälle, kuin persaus kesti. Melkein putkelle asti uskalsin, sitten käännyin, ja näin vain pienet, pystyt korvat töröttämässä jossain kaukana esteiden takana! Se oli siis tosiaan istunut kiltisti paikoillaan, vaikka olin itse jo yli puolen välin kenttää pituussuunnassa! Sieltä se lähti tulemaan, kun kutsuin, ja suoritti tehtävän aivan virheittä! Eihän tämän tietenkään pitäisi olla mikään ihmeteko, mutta kun ei se ole noin pitkältä lähtenyt edes treeneissä koskaan, ja nyt oli sentään kisatilanne ja vielä paha mielikin ilmeisesti, kun mielikuvituspennut potkivat masussa. Pisteet tästä Pitsille, pitää vaan luottaa siihen ja antaa sille mahdollisuus tämmöisissäkin tilanteissa.

Loppurata meni muuten ihan ok, mitä nyt ohjasin itse koiran yhdestä hypystä tyystin ohi, ja Pitsu hyppäsi sen väärin päin, josta hylkäys. Eli peiliin on jälleen katsominen, koira parka, ohjaajakin vielä sabotoi hänen yrityksiään! En vaan hahmottanut yhtään omaa sijaintiani seuraavaan esteeseen nähden, typerä virhe.

Harmittaa, kun meininki oli noin vaisua tänään, mutta toisaalta oli siellä paljon hyvääkin. Oma radanlukutaitokin on jo hiukan kehittynyt tälle koiralle sopivaksi, sen verran kivasti vältettiin niitä vääriä putkenpäitä, ja muutenkin päädyttiin lähes koko ajan oikeille esteille oikeassa rytmissä. Se on sitten eri asia, miten hommat sujuvat, kun ollaan Pitsin normivauhdissa. Toivottavasti siinä ollaan pian!

Kyhjöttävä knääpiö



P.s. Videota radoista ei nyt ole, en edes huomannut tyrkätä kännykkää kenellekään, ja eipä niissä paljon olisi nähtävää ollutkaan.


perjantai 22. elokuuta 2014

Kesän kohokohta korvessa

Tämä viikko on vietetty suunnitellusti maalla, jopa korvessa, ihanien sukulaisten lainaamalla mökillä tai oikeastaan huvilalla. Olemme sanoinkuvaamattoman kiitollisia siitä, että saamme möksällä vuosittain lomailla, se on kyllä oikea kesän kohokohta ja varsin odotettu tapaus joka vuosi.



Ennen mökille lähtöä kurvasin kuitenkin vielä Noormarkkuun, siis edullisesti ostamaani peruutuspaikkatreeniin Reetan agitunnille. Hallia oli uusittu, siis ainakin eristetty, mutta aiempaa vaaleampia seiniä lukuun ottamatta se näytti ihan samalta kuin ennenkin.

Treenirata oli suunnilleen kakkosluokan vaikeusastetta, ja sujui itse asiassa aika hienosti meiltä. Yksi kohta tuotti ongelmia, mutta se oli odotettavissakin, siinä nimittäin tarvittiin sekä jaakotusta että putki-kontakti-erottelua, joista kumpikaan ei ole meidän vahvinta osaamista. No, niitä sitten harjoittelemaan!

Muuten meno oli kivaa ja sujuvaa, sain jopa mielestäni aika onnistuneita ajoituksia radan loppuvaiheen valsseihin. Näissä kuulemma koiran vauhti pysyy hienosti yllä myös kääntyessä, kunhan vain itse olen ajoissa.

Mökille kurvattiin heti agitreenin jälkeen, ja tunnelma jokirannassa oli suorastaan raukea:

Mökillä keskityttiin muutenkin lähinnä rentoutumiseen, ruokakin nautittiin kertakäyttölautasista, ja sauna lämmitettiin melkein joka ilta. Pitsi ei kyllä saunaan päässyt, ja sitä vähän harmittikin, mutta se pääsee sitten taas kotona tuohon vähän turvallisempaan sähkösaunaan.

Pihapiiri mökillä on aika hulppean kokoinen, joten koirat saivat nautti siitä täysin rinnoin. Frisbeegolfin pelaamisen ajaksi koirat oli vietävä sisälle, lentävät kiekot kiinnostivat hiukan liikaa.



Penni on ihan  relax.




Eihän noin mahtavaa, tasaista nurmikenttää tietenkään maltetttu olla hyödyntämättä, vaan olihan meillä myös pujottelukepit ja yksi tunneli mukana. Pikkukoirat kun ovat siksi käteviä, että niille kelpaa tuommoinen Ikean leikkitunnelikin, kunhan se vain ei tuulen mukana hilpaise joelle.

Kauheasti en toki koiria prässännyt, lomaa niilläkin oli, joten vinkuleluleikin ohella sitten otettiin vähän leijeröintiä, ja tee-se-itse -hyppyesteellä vähän niistoakin. On se vaan helppoa, kun koira palkkautuu lelulla, ihan eri tekemisen meininki!


Kyllä maalla vaan on mukavaa, täytyy tässä rivitalohelvetin sohvalla naputellessa vaan toivoa, että muutto omakotitaloon haja-asutusalueelle saapuu meidänkin kohdalle mahdollisimman pian. Lapsen ja koirien riemua muistellessa ei paljon tee mieli pienelle rivarin takapihapläntille palloa potkimaan.


Nyt ollaan siis möksältä kotiuduttu, ja sunnuntaina olisi kuulemma agikisatkin. En yleensä harrasta viime hetken treenejä, mutta nyt tekisi mieli mennä ottamaan pari keinua.... Hmm, ehkä annan koiran lepäillä ja menen sunnuntaina suoraan kisoihin, onhan meillä sitten tiistaina se kauan odotettu Jänesniemen yksärinpuolikaskin.

P.s. Penni pääsi WeCAn kaupunkitaistelujoukkueeseen jo kolmantena vuotena peräkkäin jippiaijee, ja silleen. Agilitykaupungin herruudesta taistellaan siis 30.8. Harjavallassa.

tiistai 12. elokuuta 2014

(Vähäisiä) treenikuulumisia

Pennin toipuessa kisoista ja Pitsin ollessa edelleen juoksuinen on treenaamiset jätetty tietoisesti aika vähälle. Pitää joskus pinserinkin huilata, vaikka melkoisia energiapakkauksia ovatkin.

Lähiviikkoina me ollaan löydetty uudelleen eräs vanha harrastus, nimittäin hölkkääminen. Aika usein päädyn lenkille tuohon Kokemäenjoen rantatörmän pururadalle, ja sieltä Pormestarinluotoa kiertävälle reitille, ja mikäs sen mukavampaa, kuin hölkötellä pitkin purkkaria nyt, kun ei tarvitse edes vaatteista ja vilustumisesta niin murehtia. Juoksu on kulkenut hyvin, spurtit vain aiheuttavat koirissa vähän vastalauseita.

Penni pääsi sattumalta seuran ohjattuihin treeneihin viime torstaina, ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Rata oli lyhyehkö, mutta tekemistä ja ohjaamista piisasi, mm. leijeröintiä ja sen sellaista. Koira oli vauhdikas ja näppärän oloinen, ja yllättäen osasi juosta puomin päästä päähän ihan virheettömästi, toisin kuin edellisviikonlopun kisoissa. Tästä en ole laisinkaan yllättynyt, tutkimattomia ovat kääpiöpinserin aivoitukset.

Pitsi pääsi samana iltana esittelemään juoksu-A-taitojaan kotihallille pöksyt jalassa. Yleensä en ole sitä viitsinyt pöksyt jalassa juoksuttaa, kun ei se oikein kulje, mutta nyt yllättäen kulkikin mitä parhaimmin. Vauhtia oli jotta hippulat vinkuivat, ja A:n se teki niin kauniisti, että oli tosi tyytyväinen. Tarkoitus oli siis kertoa kaverille, miten tätä A:ta on koiralle opetettu, mikä tuntui hyvältä ja mikä huonolta metodilta ja mitä ongelmia voi olla odotettavissa. Mikään juoksukontaktiekspertti en tietenkään ole, vaan edennyt enemmänkin yritys-erehdys-tekniikalla. Pitäisi se A-estepostauskin tänne blogiin kirjoittaa, jahka ehtii moiseen keskittyä.

Penni lepäilee mummulassa

Pitska teki myös niistoja, niitä olen nyt päättänyt ruveta sille opettamaa oikein olan takaa. Sehän on kuitenkin ohjaus, joka on helppo opettaa koiralle, ja helppo tehdä radalla, mutta silti jäänyt jotenkin harmillisen vähäiselle käytölle. Lisäksi huomasin, että sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä ei ole tehty aikoihin, niitä voisi myös vähän puuhailla lähiaikoina.

Piirinmestaruuskisatkin taas lähestyvät, ne ovat 23.8. Raumalla. Penni ei osallistu, en näe mitään järkeä lähteä sen kanssa töpeksimään, kun kerran viimeksikin  meni ihan surkeasti. Sen pitäisi kisata tasaisesti koko ajan, eikä joka neljäs kuukausi. Pitsi saa puolestaan osallistua seuraavan päivän kakkosten kisoihin, ja kokeilla, josko agi-LUVA heltiäisi. Torstain perusteella vauhtia voi olla siihen malliin, että saa meikäläinenkin pistää töppöstä toisen eteen, jos meinaa paikkoihin ehtiä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Pennin kotikisat ja pitkä talkoopäivä

Penni starttasi eilen kaksi agirataa laihoin tuloksin. Ekalta radalta saatiin HYL esteen uusimisen vuoksi, ja tokalta 5 kieltäytymisen vuoksi. No, kun tavoitteet eivät ole korkealla,  niin eipä ole pettymyskään suuri.

Radat olivat sanalla sanoen vaikeat, enkä oikein tiedä, kenellä nyt sitten olisi pitänyt olla hauskaa näillä radoilla. Kiemuraa piisasi, kepeille menot olivat haastavat ja eteneminen oli kaikkea muuta kuin loogista.

Ekan radan alussa otettiin heti vauhti pois jyrkillä käännöksillä, ja niitä seuranneelta keinulta Penni hyppäsi pois puolivälin jälkeen. Tästä olisi saanut vain viitosen (kontaktivirhe), mutta päästin koulutuksellisista syistä ottaa esteen uusiksi, joten suoritus hylättiin. Muuten mentiin virheittä maaliin, paitsi pujottelun alkua piti vähän haeskella. Koira ei oikein keskittynyt, vaan kyttäili rata-alueen ulkopuolelle, mitä se ei kyllä normaalisti tee. Radan loppupää oli jo ihan kelvollista menoa kuitenkin.

Tokalla radalla kaikki sujui ihan kohtalaisesti melkein loppuun asti, kunnes Pemu loikkasi pois puomin ylösmenolta. En oikein ymmärrä miksi se moista teki, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Muuten rata oli virheetön ja ihan sujuvakin, mutta armottoman hidas. Yliaikaa saatiin roimasti, ja oltaisiin kyllä saatu ilman sitä poishyppyäkin.

Tulokset eivät siis olleet erityisen hyvät, eikä kyllä ratojen fiiliksetkään, kun koira ei taaskaan ihan vauhdikkaimmillaan ollut. Se varmaankin kulkisi paremmin ja tasaisemmin, jos sen kanssa pääsisi kisaamaan enemmän, nyt tuntui, että etenkin ekassa startissa puolet energiasta meni yleisön pällistelyyn.

Jotain hyvääkin päivästä sain kuitenkin kaivettua, nyt nimittäin keksin vihdoin nesteen, jota Penni suostuu kisapäivän aikana juomaan. Sehän on surullisenkuuluisa siitä, miten vaikea sitä on nesteyttää, kun oikein mikään ei tunnu maistuvan. Tällä kertaa se kuitenkin latki n. 2½ dl rasvatonta, vähälaktoosista maitoa napaansa, ja oli mielestäni normaalia virkeämpi kisojen jälkeen illalla!


Maito nautitaan tietenkin mukista!

Itse en kyllä kovin virkeä ollut illalla, olin nimittäin koko päivän myös talkoohommissa kisoissa omien starttien lisäksi, reissussa siis yhteensä 13 tuntia. Lisäksi olin vielä perjantai-illalla pari tuntia kuskaamassa peräkärryllä esteitä kisakentälle, samaa hommaa tehtiin lauantai-illalla toiseen suuntaan peräti viiden ihmisen voimin.

Kisatalkoissa on mielestäni kivaa, ja tykkään kovasti opetella uusia tehtäviä, mutta rajansa kaikella. Seuraaviin kotikisoihin taidan tulla joko kisaamaan tai talkoilemaan, mutta kisaaminen talkoohommista väsyneenä ei ole mielekästä. Etenkään helteessä.

Olen nyt kolme kuukautta toiminut meidän agiseuran talkoovastaavana, toimenkuvanani on siis koota talkooväki kisoja ja muita projekteja varten, ja laatia "työvuorolistat" kisapäiville. Meidän seurassa ei talkoovelvoitetta (enää) ole, joten jäsenten talkoointoon on luottaminen. Olen yrittänyt miettiä keinoja innostaa väkeä talkoisiin, näyttänyt esimerkkiä, leiponut kakkua ja yrittänyt innostaa myös tuoreempia harrastajia osallistumaan rohkeasti. Lisäksi olen yrittänyt itse opetella kaikki mahdolliset tehtävät, jotta voin laittaa itseni mihin tahansa jopiin listojen niin vaatiessa. Jossain määrin yritelmäni ovat tuottaneet tulostakin, mutta edelleen on paljon jäseniä, joita ei talkoissa näy. No, tapahtumien järjestäminen ei vaan ole kaikkien juttu, osallistuminen kyllä tuntuu sopivan aika monille. Koko koiraharrastus perustuu aika paljolti talkootyöhön, siis kaikki kilpailut, kokeet ja näyttelyt. Ilman talkooväkeä ei ole kisojakaan, eikä näyttelyitä, eikä muuten meidän seurassa treenejäkään, kun kouluttajatkin kouluttavat ihan vaan lämpimikseen.

Mistä sitä talkoointoa saisi, miten sitä voisi seuran väessä herättää? Osoittamalla arvostusta yksilön työpanosta kohtaan? Tekemällä talkoilusta mahdollisimman helppoa ja mukavaa? Jaa-a. Ehdotuksia otetaan vastaan!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Pitsi juoksee, Penni kerää virtaa

Pitsi piruvie aloitti sunnuntaina (27.7.) juoksun, eikä siis pääsekään kisailemaan mihinkään niistä kivoista iltakisoista, mitä olin sille katsellut. Harmi. No, se pääsee sitten elokuun lopulla Raumalle taasen, siellähän kulki mukavasti heinäkuussakin, eikä ole ainakaan pitkä matka. Valitsin siis oikein, kun ilmoitin ylihuomisiin kotikisoihin Pennin.

Penni kävi sunnuntaina hallilla vähän treenimässä, mutta onkin muuten viettänyt lomaa pelkän lenkkeilyn merkeissä. Se siis kerää virtaa lauantain kisoja varten. Saa nähdä, kuinka paljon virtaa on ohjaajassa, kun on puoli kahdeksasta asti aamulla ollut kisatalkoissa ennen omia startteja, no, sen näkee sitten...

Helteiden vuoksi kaikki liikunta on suoritettu myöhään iltayöstä, ja sekös koirille sopii, ovat käytännössä näkymättömiä ilta yhdeksään asti. Sen jälkeen alkaakin sitten sellainen riehuminen, että oksat pois...

On muuten valehtelematta 20 vuotta vanha lelu, vielä vaan kestää!





Pitsi pääsee elokuun lopulla paitsi kisoihin, myös ohjattuun treeniin, jee! Eikä ihan mihin tahansa treeniin, vaan Elina Jänesniemen yksärinpuolikkaalle Kaarinaan. Tätä odotamme lievästi sanoen innolla! Toinen syksyn kohokohta tulee olemaan A'dreams kennelpäivät syyskuun alussa Sysmässä, sinne matkaamme viettämään viikonloppua samanhenkisessä ja -sukuisessa seurassa. Ohjelmassa on ilmeisesti kaikenlaista jännää, uusia lajeja ja runsaasti hyvää seuraa! :)

Niin juu, se myöhäisillan valokuvaussessio. Nyt on Pitsistä kelpo kuva paitsi kisakirjan kanteen, myös Snautseri-pinseri-lehteen luokkanousuilmoitukseen:

Kuva: Susanna Nieminen

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Penni puuhailee, Pitsi lomailee

Penni on ilmoitettu 2.8. kotikisoihin, jotka käydään siis Vähärauman pesiskentällä. Tarjolla on muistaakseni kaksi agirataa. Pitsi jättää nämä skabat väliin, ensinnäkin siksi että pitää nyt välillä Penninkin päästä, enkä ehdi kahdella koiralla kisata talkoilun vuoksi, ja toisekseen siksi, että tuo kenttä on kaiken kaikkiaan niin avoin ja tyystin aidaton, etten Pitsin kanssa halua siellä startata. Yleisökin levittäytyy lähestulkoon kisakehän kaikille neljälle sivulle koirineen, joten parempi jättää väliin kuin stressata asiaa liikaa. Kiva päästä kuitenkin pitkästä aikaa kolmosluokan radalle, pysyypähän totuus mielessä myös siitä, mihin Pitsinkin kanssa pitäisi jonain päivänä pystyä.

Pitsi on pitänyt lomaa, mutta Penni treenasi keskiviikkona rataa ja sensellaista, lähinnä hyvän mielen ja fiiliksen saavuttamiseksi. Sitä on niin helppo ohjata, kun ehtii vaikka mihin, hiukan hitaampi vauhti ja pysäytyskontaktit auttavat asiaa. Ja kuuntelihan se tosi hyvin, kääntyikin aika tiukasti.



En oikein osaa tavoitteita laittaa näille kisoille, muuta kuin että hyvän fiiliksen ratoja olisi kiva saada tehtyä. Penni on viimeksi ollut kisoissa maaliskuussa, eli siinä on tavoitetta kerrakseen.

Agipitseillä on joka vuosi ollut useampi ihminen napsimassa valokuvia, ja niin oli tänäkin vuonna. Harmillisesti vaan pienen, mustan koiran kuvaaminen ei kovin monia kiehdo, ja Pitsistä löytyikin kokonaista kaksi kuvaa lauantaipäivän radoilta. No, parempi nekin kuin ei mitään, vaikka onhan se tietysti vähän ankeaa, että nämä pienet mustat eivät yleensä muuallakaan pahemmin kameroihin osu. Siksipä ovelimmat pienten mustien omistajat värväävät kuvaustaitoiset kaverinsa myöhäisillan fotosessioihin, niistä lisää myöhemmin!

2lkan agirata, kuva M. Hakala

2lkan hyppäri, jolta nollavoitto, kuva M. Hakala

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pitsi Agipitseillä 19.7. 2014

Rauman kirous on viimein murrettu, nyt nimittäin tehtiin ihan oikeita tuloksia! Jostain syystä meikäläisellä on aina Raumalla ollut huonoa tuuria tai muuten huonoja suorituksia, mutta tänään otettiin sitten sitä vahinkoa takaisin oikein kunnolla. Pitsi nimittäin otti kuin ottikin sen nousunollan ja SERTin kakkosiin, ja pisteli siellä kakkosissakin yhden nollan + LUVAn taskuunsa. Eikä ollut kolmaskaan kaukana.

Aikaisin aamulla startattiin ykkösluokan agiradalle, tuomarina oli Timo Teileri. Rata oli mielestäni ykkösluokaksi hiukan haastava, ja jotenkin ärsyttävästi tönkköilin, pusersin ja väkisin varmistelin meille nollan. Puomilta koira meinasi hypätä alas jo pari metriä etuajassa ja luiskahti kontaktiltakin pysähtymättä, keinu oli aivan siinä ja siinä, oliko lentokeinu vai ok. Pujottelu sentään sujui hyvin. Ohjaus oli tönkköä ja nykivää, mutta ainakin koira keskittyi hyvin, pysyi lähdössä ja oli iloinen.En ollut rataan millään muotoa tyytyväinen, mutta nolla se oli, ja sillä irtosi 2. sija ja menolippu kakkosluokkaan, jeejee!
 

Päivän loput startit kisattiinkin sitten kakkosissa. Ensimmäisen ja toisen radan välissä kului aikaa nelisen tuntia, ja Pitsi väsähti siinä ajassa aikalailla. Se ei enää jaksanut olla erityisen innoissaan, mutta kilttinä tyttönä teki töitä kuten käskettiin.

Pukukisaan osallistuttiin..
Kakkosluokan ekan agiradan tuomaroi Johanna Wütrich, rata oli mukavampi kuin edellinen, mutta ansapaikkoja riitti. Tämä suoritus oli hiukan siedettävämpi kuin ensimmäinen, ohjasin rennommin ja rohkeammin. Homma pysyi muuten kasassa, keinukin oli nyt parempi, mutta harmillisesti Pitsi ponnisti A-esteelle tosi kaukaa, ja kun askelrytmi oli alusta asti väärä ja harjan ylitys tapahtui väärin, se ei osunut alastulokontaktille. Siitä siis 5, muuten virheittä maaliin ajalla, joka olisi riittänyt voittoon, siis ilman sitä vitosta. Toinen sija kuitenkin saatiin taas, ja olihan sitä kuitenkin startattu ekaa kertaa kakkosissa, vieläpä ekana lähtijänä. Jännitys meikäläisellä loppui kyllä silloin kuin ykkösluokkakin, en stressannut näitä kakkosen startteja ollenkaan, enkä edes tuota lähtöpaikkaa, joka yleensä ei meikäläiselle ole ihanteellinen.

tyylikkäästi, kuten aina!
Viimeinen rata oli hyppäri, ja tässä vaiheessa koira vaikutti väsyneeltä jo boksista otettaessa. Lämmintä oli varjossa 26 astetta, ja hyvin onnistuneesta nesteytyksestä huolimatta se ei vaan enää oikein olisi jaksanut. Kisakentälle porotti aurinko kuumasti, ja lämpö vielä hohkasi kivituhkasta siihen malliin, että koiralla oli varmaan vielä puolet kuumempi kuin meikäläisellä pitsihepeneissäni.

Hyppäri oli Kermisen Petterin käsialaa, ja muuten oikein mukava ja simppeli, mutta alkupuoliskolla oli vikkeliä kinttuja ja hyvää koiran hallintaa vaativa osio, jossa piti tehdä valssi ja kaksi takaakiertovalssia peräkkäisillä esteillä. Pitsi oli vähän hidas, mutta tuli kiltisti ohjauksen mukaan, pujotteli oikein, ja vauhtisuorilla melkein innostui juoksemaan. Itsellä pätki ajatus oikein kunnolla pari kertaa, mutta koiran normaalia hitaampi vauhti pelasti meikäläisen tällä kertaa. Ihan lopussa Pitsi jäi vähän katselemaan maailmaa, ja meinasi missata takaakierron, mutta jotenkin sain sen huitaistua esteen taakse ja kunnialla maaliin. Nolla tämäkin, aikaa tosin jäi käyttämättä alle sekunti. En edes jaksanut seurata tuloksia, kun aika kerran oli noin huono, ja lähdin jäähdyttelylenkille koirien kanssa miettimättä asiaa sen enempää. Kakkosluokassa ei siis LUVAn saamiseksi riitä pelkkä nolla, vaan pitää vielä sijoittua kärkikahinoihin, vähän osallistujamäärästä riippuen. Yllätyksekseni Pitsi olikin keikkunut kärjessä koko kisan ajan, ja siis voitti sen! Pari muutakin oli kyllä nollan tehnyt, mutta kuumuus oli tehnyt tepposet heillekin, ja olivat saaneet yliaikaa.




Palkintopallille Pitsi pääsi siis kokonaista kolme kertaa, päivän sijoitusten ollessa siis 2., 2. ja 1. Palkinnoiksi saatiin muumimukeja, leluja, koiralle herkkuja sekä tietenkin SERT-ruusuke. Kyllä koiran kelpasi, mutta olivathan ne nyt sen nimikkokisat, kuitenkin!

Pitsi & palkintosaalis, erityisesti vasemmanpuolimmaisessa setissä ollut orava oli heti tosi rakas.

Yhteenkään rataan en ollut oikein tyytyväinen, eikä yhdenkään radan jälkeen ollut sellainen "olipas hyvä rata/jes mikä fiilis" -tunne, mutta kun tyylipisteitä ei jaeta, niin ei kyllä pitäisi näillä tuloksilla valittaa. Erityisesti tuo SERT lämmittää mieltä, se kun oli vähän varovaisena tavoitteena tänään. Harmittaa hiukan se, että päivän ainoa vitonen napsahti juuri sieltä, mistä ei olisi saanut, siis A-esteeltä! Jonkin muun vitosen olisin sietänyt kahden nollan välissä korviani lotkauttamatta. No, toivotaan, että tuo oli vain kertaluontoinen kömmähdys, voihan koira hypylläkin pudottaa riman, enkä silti ala epäillä, etteikö se osaa hypätä!

Kisakalenteria saadaan nyt katsella uusin silmin, kakkosille on esim. kivoja iltakisoja tarjolla elokuussa, jeejee! Alkavan viikon Pitsi saa tosin lomailla agista, ja nauttia auringosta ja uintireissuista.



P.s. Treenilistalle takaakierto-niisto-persjättö!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Keinonurmen koeajot

Sunnuntaina asennettiin seuran treenihalliin uusvanha, siis käytettynä ostettu, kumirouhetäytteinen keinonurmi. Homma oli hikistä, mutta talkoissa oli kivaa, ja viidessä tunnissa urakka oli valmis.

Tänään päästiin sitä nurmea myös kokeilemaan omatoimitreenin muodossa, ja oli se kyllä hyvä! Matto on peräisin Lempäälän SporDogParkista, ja siitä olen tykännyt kyllä ennenkin kovasti. Pohjanvaihdoksen lisäksi oli hallia suorastaan sisustettu, niin hyvältä estevarastot peittävä jättimäinen pressu näytti peräseinällä. Yleisilme siistiytyi ainakin 200%!

Pressu vielä puuttuu vasemmalta seinältä tässä kuvassa.

Tänään tehtiin siis vähän viimeistelytreeniä lauantaita varten, Pitsi kiskaisee silloin kolme virallista starttia Raumalla (A+A+H). Kaikki sujui kivasti, rata oli kyllä ykkösluokkaa hiukan haastavampi, mutta teknisiä ongelmia ei onneksi ollut. Ohjauksessa olisi kyllä ollut skarpattavaa, putki-kontakti-erottelu ei näemmä ole aivan parhaalla tolalla!

Mutta A oli hyvä, pujottelu oli hyvä (myös poispäinkäännöllä joka kerta oikein sisään!), keinu oli hyvä ja puomikin aika hyvä. Renkaalla ei ongelmia, okserilta tuli kerran rima alas.

Pennikin oli liekeissä taasen, ja nakutti tasaiseen tahtiin rataa ihan kelvolllisesti. Itse sähläsin ihmisnuolen kanssa, mutta no, ei ollut koiran vika. Se ei tehnyt poispäinkäännöllä sitä pujottelua, vaan törkkäyksellä, se oli sille parempi ohjausvalinta, ja paljon varmempi myös.


Palkkauksessa olen nyt parina kertana käyttänyt tälläistä pikku hamsteria, jonka lapsi on muutaman välikäden kautta saanut Japanin-tuliaisena.

Hamster á la nami.





Härskillä pikku hamsterilla on peräpäässään juurikin makupalan mentävä aukko, ja namulla täytettyä jyrsijää heittämällä saa kyllä kummankin koiran onnesta soikeaksi. Sorminukkehan tämä siis oikeasti on, vaikka vähän surkuhupaisalta näyttääkin. Kaikkea ne japsit keksiikin.



Lauantaille toivomme tarkkuutta ja tekniikkaa, sekä hyvää säätä, en lainkaan laittaisi vastaan, jos yksi aginollakin sieltä tilille kilahtaisi. Se tietäisi menolippua kakkosiin, ja hiukan haastavampia ratoja jatkossa. No, toivossa on hyvä elää!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hellettä, hellettä!

Lähipäivinä on saatu nauttia ihanasta lämmöstä, jonka johdosta päivän liikuntapläjäys joudutaan useimmiten suorittamaan joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Viellä klo 23.30 on lämpömittari huidellut parinkymmenen paremmalla puolella, joten helteenkestoa on kyllä treenattu koirille väkisinkin.

Agia treenailtiin eilen aamulla, ja mikäs siinä treenatessa, hallissa oli melkein viileää, ja koira kulki hienosti! Treenaamassa oli siis vain Pitsi, koska mukaan otettiin myös pikkuihminen, joka kyllä käyttäytyi varsin mallikelpoisesti sopivien viihdykkeiden voimin.

Tällä kertaa treenattiin sitä A-estettä, suoraan, tiukasti kääntyen ja loivasti kääntyen, oli valssia ja persjättöä ja vastakäännöstä ja vaikka mitä. Ja joka kerta Pitsi tuli sen A:n aivan virheettömästi, jeejee! Keinuakin otettiin hiukan, ja sekin oli oikein hyvä. Treenailtiin myös pujottelua etupalkan kanssa, tein valssia ja persjättöä siihen loppuun, ja hyvin sujui. Tätä olisi voinut tehdä kyllä enemmän, mutta kyllä siellä hallissa sen verran lämmin oli, että katsoin paremmaksi säästää koiraa.

Pitsin A-este on nyt kyllä sujunut varsin mukavasti (uskaltaako tätä edes todeta ääneen?), ja olenkin miettinyt, että uskaltaisikohan sen kouluttamisesta nyt kirjoittaa samanlaisen projektipäivityksen, kuin aikoinani pujottelusta tein? Jospa sitten Agipitsin jälkeen, siellähän se A  testataaan ainakin kahteen kertaan.

Varjossa 29 astetta, auringossa ihan passeli keli pienille torkuille!


Helteisiä kuvia on tullut napsittua lähipäivinä, rotuun perehtymättömille siis tiedoksi, että kääpiöpinseri on täysin lämpöohjautuva, ja kestää näin lekotellessaan aika korkeitakin lämpötiloja varsin hyvin. Pennikin nykyään ymmärtää jo tulla itse sisälle tai varjoon viilenemään, nuorempana se piti aina komentaa pois paisteesta. Mietinkin tänään myös Pennin ilmoittamista tunnetusti helteiseen Agipitsiin, mutta se saattaa kaatua sekä keliin että päivän pituuteen: Pitsi aloittaa ykkösissä kisapäivän n. klo 8, ja kolmoset ovat vasta päivän viimeisinä. Voipi siis olla, ettei helteessä ryytyneestä Pennistä paljon irtoa enää iltapäivällä/illalla, enkä viitsisi kahtena päivänä ajella edestakaisin.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Henkistä ja fyysistä treeniä

Maanantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa mentaalivalmennusluennolla, sen järjesti täällä Porissa TVA Pori ry, ja luennoitsijana toimi urheilupsykologi Markku Gardin. Kisajännitykseni on aika maltillista tasoa, enkä siksi koe, että tällä osa-alueella olisi kovin suuria ongelmia kohdallani, mutta ainahan omaa keskittymistä voi parantaa ja tehostaa, etenkin kun lähiaikoina olen näköjään ottanut tavakseni tehdä tosi alkeellisia virheitä kisoissa.

Luennon pääpointti oli se, että urheilijan osaaminen koostuu kolmesta osa-alueesta, siis fyysisestä kunnosta, lajitaidoista ja henkisestä vahvuudesta. Niinhän se on, jos yksikin näistä kolmesta on puutteellinen, ei muiden osa-alueiden kehittämisellä pitkälle pötkitä.

Luennolla saatiin vinkkejä siihen, miten voi keskittyä paremmin omaan suoritukseensa, miten jännitystä voi käsitellä, ja miten kisapäivän aikana kannattaa toimia/ajatella. Itselleni mielenkiintoisin oli osuus, jossa puhuttiin keskittymisen suuntaamisesta; pitää unohtaa asiat, joita ei itse voi kontrolloida, ja keskittyä asioihin, joihin vaikuttaminen on mahdollista.

Agikisoissa jako voisi olla esimerkiksi tällainen:

En voi vaikuttaa, joten vältän murehtimasta:
-ratapiirros & estevalikoima
-muiden suoritukset ja kommentit ratapiirroksesta
-suoritustani seuraavat katsojat ja heidän reaktionsa
-säätila
-häiriöt
-lähtöjärjestys
-kisakentän pohja
-tuomarin linja/päätökset
-starttien ajankohdat/aikataulun venyminen

Voin itse vaikuttaa, joten keskitän ajattelun, tekemisen, havainnoinnin:
-kisoihin valmistautuminen
-oma ja koiran osaamistaso
-omat ajatukset, keskittyminen
-ohjaussuunnitelma
-oma kehonkieli
-katse
-oma ja koiran vireystila
-oma ja koiran fyysinen kunto
-suhde ja kontakti koiraan
-oma ja koiran ruokailu ja nesteytys

Loppukaneetiksi saatiin jokaiselle agiharrastajalle (ja toki moneen muuhunkin lajiin) sopiva ohje: TAVOITTELE TULOSTA ENNEN KISAA, EI KISAN AIKANA! Tähän siis pyritään jatkossa, ei mietitä mitään numeroita kisan aikana, ei siis nollia, eikä ainakaan vitosia.


Fyysisesti treenattiin tällä viikolla vippausta ja pujottelua, olen ottanut projektiksi kehittää kummallekin koiralle häiriövarmemman pujottelun. Tällä kertaa yritettiin irrota eteenpäin, ja etenkin Pitsin kohdalla se sujui jo lupaavasti. Oivalluksiakin tapahtui, kun sain hyviä vinkkejä, tajusin vasta nyt  miten aikaisin se valssi tai persjättö pitää aloittaa, jos käännöksen haluaa tapahtuvan heti viimeisen kepin jälkeen.

Ohjausten puolesta piti harjoitella pyörityksiä ja niistoja, mutta niistojen sijaan päädyttiinkin tekemään vippauksia. Meikäläiselle aika vieras ohjaus, olen joskus Pennin kanssa kokeillut, mutta jättänyt vähälle harjoittelulle. Pennin kanssa tätä ei pahemmin tarvitse, koska sen edelle ehtii yleensä aina, mutta Pitsin kanssa se saattaa osoittautua ihan käteväksi jossain tilanteessa. Vippauksen etuhan on se, että siinä saa koiran hypyn taakse ja kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri 360 astetta ilman, että tarvitsee ehtiä survomaan itseään koiran ja hypyn väliin. Koira siis kääntyy ohjaajasta poispäin.

Videotakin kuvattiin, samoissa treeneissä tehtiin myös putki-kontakti-erottelua (sujui hyvin!) sekä takaakiertoja ja päällejuoksuja, jotka eivät edelleenkään ole Pitsin bravuuri. Penni tekee ne vaikka unissaan, eli treeniä treeniä tarvitsee myös Piiseli. Ehkä näen unta, ehkä en, mutta välillä tuntuu, että Pitsi on alkanut kääntyä vähän tiukemmin. Harmi kun Penniä ei tullut kuvattua videolle, sekin hoksasi vippauksen mukavasti, ja teki taas kivaa ratapätkää.

Testasin tähän videoon editointiohjelman hidastus- ja nopeutustoimintoja, jospa niille joskus olisi  käyttöä... Ehkä ei, mutta tulipahan kokeiltua!



Pitää kyllä pohtia noita mentaalivalmennuksen asioita oikein ajan kanssa, ja katsoa onko niistä hyötyä seuraavissa kisoissa. Monia juttuja olen jo vaistonvaraisesti tehnytkin ihan oikein, mutta uskon, että luennosta kyllä oli hyötyä tulevaa ajatellen.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Nakkila KV 28.6.

Tänään päästiin testaamaan uutta näyttelypaikkaa tutussa näyttelyssä, kyseessä oli siis Pori KV, joka järjestettiin poikkeuksellisesti Nakkilan urheilukeskuksessa. Paikka oli tarkoitukseen oivallinen, lähistöllä oli ilmaista (!) pysäköintitilaa, ja alueen ympäristössä kiersi kivoja lenkkipolkuja. Kehien pohjat olivat tosin paikoin aika muhkuraiset, mutta se onkin sitten ainoa moite, jonka saatan keksiä. Kahvia ei muuten taaskaan testattu, meillä oli omaa mukana! Metrilakut sen sijaan maistuivat pitkästä aikaa oikein makoisalta.

Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.

Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:

Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI

Häh, nämäkö isot? 
 Harmillista, kun ei tuon parempaa tulosta saatu, nyt olisi nimittäin ollut se CACIB tarjolla, jollaista Pitsi vähän itselleen havittelee. Itämaiset tuomarit voivat olla arvaamattomia, se on ennenkin kyllä huomattu! En kuitenkaan ole asiasta kovin pahoillani, koska niin kauan kuin koira häviää näillä itätuomareilla, mutta pärjää kotimaisilla ja pohjoismaisilla, eivät asiat voi olla ihan kauhean huonosti.

Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Kakkaa ja käännöksiä

Koiraihmisillä ja pikkulasten vanhemmilla on yksi yhteinen piirre: kummallekin kakasta, sekä sen määrästä ja koostumuksesta keskusteleminen on aivan luontevaa sangen informatiivista ajanvietettä.

Luontevasti mutta lyhyesti toteankin siis, että n. kuukausi sitten testiin ottamamme Taste of the Wild -kuivaruoka on vähentänyt koirien kakkimäärää puolella! Aika uskomatonta, mutta niin se vaan on. Laadussakaan ei ole valittamista, ja muutenkin koirat näyttävät mielestäni hyvältä, pulskia ne eivät ainakaan ole, ja lihaksiakin näkyy siellä täällä olevan. Kaasunmuodostus on samalla tasolla kuin ennenkin, mutta sekin taitaa johtua enemmän hotkivasta syömistavasta kuin syödyn ruuan ainesosista, etenkin Pennin kohdalla. Se pistää aamuruualla suun suppilolle ja imaisee kupin tyhjäksi myötäpäivään suoritettavalla pyöräytyksellä, iltaisin joutuu vähän sentään pureskelemaan, kun kupissa on muutakin kuin nappulaa. Ja tämä nappulahan niille maistuu, vertoja sille vetää ainoastaan raaka naudanmaha (yöks), joka pistää nuo elukat ihan päästään sekaisin herkullisuudellaan.

Viime virallisten jälkeen Pitsin treenilistalle tulivat 90 asteen käännökset A-esteeltä, ja tänään niitä on sitten viimein harjoiteltu. Toteutin käännöksen poikkarilla, tuntui hassulta ja ajoitusta hieman hapuilin, mutta kääntämisen suhteen se toimi kuin junan vessa. Käännös oli pieni ja sievä, kontaktille osumistarkkuus 100%. Tämän lisäksi Pitsi treenasi eteenlähetystä hyppysuoralla (lähti kyllä) ja päällejuoksuja. Näitä jälkimmäisiä pitää vielä pohtia paljon lisää, ja mahdollisimman erilaisissa tilanteissa. Ne eivät varsinaisesti ole ykkösluokan murhe, mutta kannattaahan ne treenailla kuntoon kolmosluokkaan pääsyä odotellessa.

Pennikin teki eteenlähetystä, ja oli helpoista herkuista hyvin riemuissaan. Puomilla sen kanssa harjoiteltiin pysähtymistä kontaktille ja siitä vapautusta parin metrin päässä odottavalle namikupille. Kyllä oli pinserillä vaikeaa, ne etujalat kun ihan vaan väkisin veivät sinne pitkälle kohti kuppia, eikä vartalo yksinkertaisesti venynyt niin pitkulaiseksi, että takakintut olisivat samalla vielä yltäneet puomin kontaktille! Muutaman toiston jälkeen Penni hillitsi itsensä ja totteli kiltisti, pisteet sille siitä! Muutenkin se ohjautui kivasti ja yllättävän kaukaa, jopa vastakkaisella kädellä, mikä yleensä on sille vähän haastavaa. Se oli kyllä niin ärhäkällä tuulella taas, että nauratti oikein, kyllä sen täytyy kisoihin päästä elokuussa, kun starttimaksutkin melkein kuittaantuvat talkoopisteillä. Voisikohan sen kanssa saada aikaetua, jos ottaisi yhteislähdön, pitänee testata...

Aksailun lisäksi tällä viikolla on lenkkeilty aika ahkerasti ja nautittu kesäisestä luonnosta, lauantaina päästään vielä näyttelyhommiinkin. Erinäisistä syistä johtuen Pori KV järjestetään tänä vuonna Nakkilassa, ja sinne on ilmoitettu 36 kääpiöpinseriä. Tuomari on muistaakseni slovenialainen, eikä ole tainnut ainakaan lähivuosina kääkkiä Suomessa arvostella, joten astelemme kehään avoimin mielin ja vähäisin odotuksin. Pessimisti kun ei edelleenkään pety.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Yllätyskisat Raumalla

Yllätystreenien perään sopivat mukavasti yllätysepikset, joihin lähdettiin eilen. Olin siis kuvitellut, että ne ovat vasta torstaina ja hylännyt ajatuksen osallistumisesta miehen työvuorojen takia, mutta kyllähän tämä keskiviikko meille sopi!


Kisat olivat kivasti Raumalla, ja sekös meille passasi, siellä aiomme startata seuraavat virallisetkin siellä heinäkuussa. Tarjolla oli möllin lisäksi kaikille avoin agirata ja avoin hyppäri, ilmoitin Pitsin kumpaankin sillä varauksella, että jälkimmäiselle saattaisin ehkä vaihtaa Pennin. No, en vaihtanut, koska Pitsin kanssa vaan oli ihan liian hauskaa siinä ekalla radalla!

Tällä kentällä lähtötilanteet ovat aina olleet Pennille vähän hankalia, koska yleisö, vuoroaan odottavat koirakot, ilmoittautumiseen jonottajat ja makkaranpaistajakin vielä häälyvät juurikin lähtöalueen takana. Lisäksi osa katsojista levittäytyy aika lähelle kentän toista pitkää sivua, johon oli nyt onneksi väsätty aidantekele pitämään ylimääräiset koirat poissa radalta. Siksi olin tietenkin jälleen hieman huolissani Pitsin häiriönkestävyydestä, huoli tosin onneksi osoittautui turhaksi.

Häiriöstä huolimatta Pitsi istui lähdössä kuin tatti kummallakin radalla, pysyi tarkkaavaisena, seurasi ohjausta eikä edes vilkaissut yleisöä, toisia koiria tai ratatyöntekijöitä! Fiilis oli kuin olisi kokeneemmankin koiran kanssa radalla ollut, sai keskittyä tekemiseen ja etenemiseen, ihanaa!

Ekan radan alku oli pienesti plagioitu viikonlopun SM-kisoista, ja ohjasin sen juuri kuten olin livestreamia katsellessani ajatellut tuollaisen kohdan ohjaavani. Vastakäännös, pyöritys, ja A-esteelle hanat auki kohti seuraavia esteitä. Tämä toimi, ja Pitsi teki ehkä parhaan A-esteen kontaktin, minkä se on koskaan kisatilanteessa tehnyt! Jee! Pujottelussa jäin itse typerästi töpöttämään ja myöhästyin pujottelun jälkeisessä valssissa, jolloin koira tupsahti väärälle esteelle. Hupsis. Siitä eteenpäin jatkettiin virheetöntä rataa, puomi oli hieno, keinu oli hieno, loppusuora oli hieno. Vauhti oli kaikkiaan hyvä, ja tunne ohjaajalla mahtava.

Hyppärillä päänvaivaa aiheutti alkuradan putkiansa, jonka käsittelystä en ollut ihan varma edes rataantutustumisen jälkeen. Päädyin hyvinajoitettuun valssiin, joka onnistui muuten hienosti, mutta unohdinpas sitten taas katsoa koiraa, ja sehän vilahti sinne putkeen jotta hupsis. Jokin muu ohjaus olisi voinut muutenkin sopia tuohon paremmin, mutta kaikki mitä mietin, olisi aiheuttanut ongelmia kepeille. Tämän kohdan jälkeen tehtiin mm. eka onnistunut takaaleikkaus kepeille kisatilanteessa, ja muutenkin näppärää rataa paria lipsahdusta lukuunottamatta. Uskalsin luottaa Pitsiin renkaalla, mutta loppuvaiheen takaakierrossa luotin jo liikaa. Vauhti pysyi loppuun asti hyvänä, ja maalissa koira kävi oikein kuumana ja kähisi riemuissaan!



Tätä lisää, tämä oli niin hauskaa, että melkein nauratti radalla! Siitä A-esteestä olen todella iloinen, ja muutenkin siitä, että uuden kisakoiran sovittaminen "omaan käteen"  sujuu hyvin. Vielä ei nollia pursu ovista, saati ikkunoista, mutta kyllä niidenkin aika tulee.

Penni ei kisaradalle päässyt, mutta tein sen kanssa kontakti- ja keppitreenin viereisellä kentällä, ja se oli kyllä varsin liekeissä sekin. Raumalla on Pennin kanssa aikoinaan startattu ekat viralliset ikinä, siitä on aikaakin jo... 3 vuotta?

Nyt saavat pinskaleet hiukan lepäillä ja viettää juhannusta mm. mummulan piha-aitauksessa kirmaillen, auringonottoa ei taideta tänä vuonna päästä harrastamaan. Korvaamme sen runsaalla grillaamisella ja saunomisella, eiköhän tästä hyvä jussi saada viileämmälläkin kelillä!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Yllätystreenit x 2

Tänään päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, ja sekös oli mukavaa! Kyseessä oli siis Reetan treeni Harjavallassa ulkokentällä, ostin peruutuspaikan Pitsille, ja sain vielä toisen samaan ryhmään lahjoituksena Pennille. Mainio tuuri siis, edellisistä ohjatuista treeneistä onkin vierähtänyt jo 1½ kuukautta, Pennillä useampi kuukausi.

Radassa oli 24 estettä, ja lyhyiden itse keksittyjen harjoitusten jälkeen se tuntui valtavan pitkältä! Kyseessä oli hyppäri, jossa tehtiin kepit kahdesti, ja muuten sitten monenlaista ohjauskuviota.

Pitsi luki hienosti ja tottelevaisesti kaikki ohjaukset, kuten kuuluukin. Takaakierto-päällejuoksun sijaan testasin yhteen kohtaan pakkovalssia ja persjättöä, ja sehän tuntui mainiolta ratkaisulta, paremmalta, kuin kuin pakkovalssijaakotus, josta minun on yleensä aina vaikea päästä rivakasti liikkeelle. Radan keskivaiheilla tehtiin flippi, joka on meille vielä hiukan vieras asia, etenkin nyt kun se oli osa useamman ohjauksen sarjaa, ja sen jälkeen piti vielä ehtiä persjättöönkin. Tämä onnistui kuitenkin hienosti, harmi vaan, ettei yksikään onnistuminen tarttunut videolle asti. Loppua kohti Pitsin vauhti hiipui reilusti, en oikein tiedä miksi! Ihan terve se on, ja fyssarilla käynyt, eikä keli ollut missään nimessä kuuma, päin vastoin. Pitää vähän tarkkailla sitä, toisaalta onhan se vielä ulkokentällä kovin kokematon, ja treenipätkäkin oli ajallisesti melko pitkä.

Penni treenasi samaa rataa, ja olin varsin liekeissä! Se meni samoilla ohjauksilla kuin Pitsikin, sikaili hiukan pujottelussa tosin, mutta muuten oli oikein näppärä pieni otus. Kyllä se varmaankin vielä pääsee vähän kisailemaan, ehkä kotikisoihin elokuussa? Kehuja saatiin kummankin koiran kanssa onnistuneista persjätöistä, ja on niitä kyllä harjoiteltukin! Kiva tietää, että harjoitus on tuottanut tulosta.




Oli se vaan kivaa pitkästä aikaa, toivottavasti päästään pian uudestaan!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hölläily jatkuu

Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vaan löysäilty ja lepäilty koko viikko, mutta onhan sitä taas kaikenlaista ehditty.

Työn alla on edelleen ollut pujottelu, siis kummankin koiran kanssa, ja alkuviikolla treenailtiin sisäänmenoja kotipihassa. Siellä ne onnistuvat yleensä aina hyvin, kun vauhti on pieni ja keskittyminen hyvä, ja on kiva päästä palkkaamaan kumpaakin koiraa lelulla. Penni on kyllä yllättänyt osumatarkkuudellaan, eihän se mene sinne kepeille väärin enää lainkaan!


Kentällä kävin perjantaina, ja A-esteen ollessa edelleen poissa käytöstä päädyin rakentamaan pienen pätkän, jossa oli avokulma kepeille, ja niiden lopusta poispäinkääntö mukavasti houkuttelevaan putkeen. Penni on vastaavaa tehnyt ennenkin, ja oli ihan liekeissä, Pitsikin hoksasi hienosti jutun jujun. Sisään pujotteluun ne piti kyllä ohjata ihan eri tavalla, Pennille sopi vastakäännös esteellä 3, Pitsi taas kannatti viedä kolmoselle sylkkärillä (edeten itse esteiden 1 ja 2 "yläpuolta"). Se tarvitsee muutenkin aina vähän enemmän lebensraumia, ja mitä enemmän se sitä saa, sen paremmin se myös etenee.






Jemmasin taas namikupin tuonne putken jälkeen, toimi hyvin, ja etenkin Pennille tämä systeemi tuntuu sopivan hyvin. Se kun on aavistuksen ahne. Pitää jatkaa näitä pujotteluharjoituksia kummankin koiran kanssa, ainakin siihen takaaleikkaukseen saatiin varmuutta kummallakin  ihan parilla harjoituskerralla. Harjoitus tuottaa tulosta, onpas yllättävää!


Tänä viikonloppuna kisailivat maamme taitavimmat Suomenmestaruuksista Tampereella, ja me vähemmän taitavat tai muuten kotiin jäänet katseltiin kisoja livestreamista, jonka Koirakuvat.fi armollisesti jälleen järjesti. Kiitos siitä!

On se huippuagility vaan hienoa katseltavaa, ei voi muuta sanoa! Ja taas kerran sen niin kouriintuntuvasti huomaa, miten herkkä laji tämä on. Täydellisen ja hylätyn suorituksen ero on aivan hiuksenhieno, koira voi lipsahtaa hyppysistä väärälle esteelle aivan mikroskooppisen pienen virheen takia, tai rima pudota kompuroinnin vuoksi, tai oikosulku iskeä ohjaajalle tai koiralle, kummalle vaan. Suomen huiput siellä jännittivät, mokasivat ja onnistuivat, ihan niin kuin me tavalliset tallaajatkin. Paine teki monelle varmasti tepposet, ja jännityksen vuoksi taitotaso tipahtaa helposti.

Oma haaveeni on olla jonain päivänä myös siellä SM-karkeloissa, nimenomaan yksilökisassa, ja selvitä hommasta pyörtymättä, muulla ei niin väliä olekaan. Vielä tänä vuonna se haave ei toteutunut, enkä tiedä toteutuuko vielä ensi vuonnakaan, mutta jonain vuonna aion sinne asti päästä.

Penni hölläilee



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sekalaisia puuhia

Tällä viikolla on nautiskeltu kesästä ja auringosta, tehty pitkiä lenkkejä ja käyty vähän treenailemassakin.

Hallilla kävin alkuviikolla, ja tein kummankin kanssa helpohkoa rataa. Penni oli tosi skarppi, se on kyllä nykyään ihailtavan täsmällinen tekemisissään, vaikkei edelleenkään nopeudella loista. A-esteen kontaktikin on just ja jetsulleen se mitä pitääkin, eikä se edes sekoa rytmissä pujottelussa! Pitsi teki radan lisäksi takaaleikkausta kepeille apparin kanssa, ja homma sujui hyvin, heti kun vaan itse ymmärsin ajoittaa liikkumiseni oikein. Pitää kuitenkin opettaa se "kestämään" myös huonompi ajoitus, kun homma alkaa toimia, enhän minä ikinä kisoissa pysty millisekunnin tarkkuudella liikehtimään!

Puolen viikon kieppeillä tarjoutui tilaisuus kokeilla jotakin uutta, siis tällä kertaa juoksumattoa. Kaverin isä oli sellaisen hankkinut, ja kun pinsurit kerran oikein kutsuttiin sitä kokeilemaan, niin mikäs siinä. Kokeilua ei ehkä suoritettu ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta jostain syystä Pitsi hoksasi homman melkein heti. Penni-parka puolestaan liukui alas matolta pari kertaa, mutta kaipa sekin seuraavalla kerralla saa jo hommasta kiinni. Lopputulos oli sinänsä vähän yllättävä, Penni kun yleensä lämpeää uusille jutuille nopeammin kuin Pitsi, joka useimmiten haluaa ensin vähän katsella sivusta, ja sitten vasta kokeilla itse.

Tilanne oli niin huvittava, että siitä kuvattiin myös video:



Sunnuntaina käytiin ulkokentällä aksaamassa, enkä valitettavasti päässyt rakentamaan hienoa A-estetreeniäni, jonka olin piirrellyt valmiiksi. No, se säilyy kyllä puhelimen muistissa sopivaa hetkeä odottaen. Tein sen sijaan kentällä olleen simppelin ohjausharjoituksen ensin valsseilla ja sitten persjätöillä. Lisäksi kumpikin koira harjoitteli takaaleikkausta kepeille. Työskentelyinto ei ehkä ollut paras mahdollinen tänään, kentällä oli tainnut yöllä olla pupujussien aksakisat, niin tiiviisti upposi kummallakin koiralla kuono ruohikkoon! Ne toistot, jotka onnistuivat, onnistuivat kuitenkin hyvin, etenkin kepeillä. Jopa Penni teki ne takaaleikkaukset ihan kelvollisesti!

Aksailun jälkeen suunnattiin mummulaan, ja siellä sai kumpikin koira nauttia lempiharrastuksestaan: Pitsi leluilla leikkimisestä, ja Penni auringonotosta. Oli kyllä onnellisen oloisia koiria! Muutenkin kaikki mahdollinen aika on vietetty ulkoilmassa myös kotosalla, ja sekös koirille sopii. Penni sentään jossain vaiheessa päivää vetäytyy olohuoneen sohvalle lepäilemään, mutta Pitsi Pihakoira olisi kyllä ulkona aamusta iltaan.

Aurinkoa...

...leluja...

...aurinkoa...

...ja vielä vähän aurinkoa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

"Kotikisat" Harjavallassa 1.6.2014

25.5. Pitsi kävi taas Raumalla fyssarilla, ja varisti noin neljänneksen karvoistaan hoitomatolle. Koira oli parempi kuin viimeksi, ja sovittiin, että se tulee hoitoon tarpeen vaatiessa. Jono hoitoaikoihin on tällä hetkellä kolmisen viikkoa, eli toivomme, ettei ainakaan kovin akuutteja ongelmia ilmene.

Helatorstaina olin Noormarkun koiraharrastajien mätsärissä tuomarin ominaisuudessa, ja hauskaa oli. Heidän tapahtumat ovat olleet ennenkin hyvin järjestettyjä, ja sama linja jatkui. On se vaan niin vaikeaa laittaa paremmuusjärjestykseen toinen toistaan hienommin esiintyviä koirakkoja, etenkin nyt kun kaikki tuntuivat menevän niin pirskatin hienosti! Yritin pitää valinnoissa linjani, ja laitoin kärkeen koiria, jotka antoivat käsitellä hyvin, olivat hyväkuntoisia ja hyvinhoidettuja, ja joilla oli handlerinsa kanssa mukavaa.

Kuun vaihteessa koittikin varsinainen koitos, siis meidän seuran & HPSH:n yhteisesti järkkäämät kaksipäiväiset agikisat Hosiossaaressa. Niissä puitteissa kelpasi kyllä järjestää ja kisailla, oli siistit sisävessat, teltat, kuulutusvehkeet ja muut. Talkoovastaavan ominaisuudessa vietinkin koko viikonlopun Harjavallassa, ja onnekseni kaikki hoitivat hommansa hienosti; vielä torstai-perjantai-iltoina kyseltiin, pääsisikö vielä talkoisiin, ja viime hetken poisjäänneistä huolimatta kaikki hommat hoituivat ongelmitta. Sääkin oli ihan siedettävä, lauantaina vähän sateli, mutta sunnuntaina saatiin jo aurinkoakin.

Sunnuntain päätteeksi starttasivat ykköset, ja jossain mielenhäiriössä (ja melkein ilmaisten starttien huumassa) olin ilmoittanut Pitsin kahdelle agiradalle. Onneksi startit tosiaan olivat koko viikonlopun viimeisinä, niin en ehtinyt kerätä ihan suhteettoman suurta jännitystä Pitsin ekoja ulkostartteja varten. Kyllä siinä lähtövuoroa odotellessa kurkkua kuristi ja sydän tykytti, sen verran tuoreessa muistissa on Piiselin karkuretki ja sen aiheuttama kuristava kauhun tunne, jota en kyllä unohda ikinä.

Jostain kuitenkin kaivoin rohkeuden starttaamiseen, ja kaksi rataa me juostiin, kuten pitikin. Ensimmäinen sujui ihan mukavasti (koira tuntui alussa hiukan hitaalta, mutta olin itsekin kuin pökkelö), mutta A-esteen täysin onnistuneen kontaktin jälkeen Pitsi vilahti hypystä ohi. Tein siis A:lle "tarpeettoman" valssin, koska halusin vetää koiran vauhdin A:lla tappiin, ja varmistaa sen kontaktin. Harmi vaan, että valssissa käänsin katseen pois koirasta liian aikaisin, ja se tuli ohi seuraavasta hypystä. Radan loppuvaiheessa oli myös jotain sählinkiä, mutta tokavikana esteenä ollut keinu oli aivan täydellinen. Kiva kun oli radan lopussa, niin pääsin siitä kehumaan ja palkkaamaan!

Tokalla radalla räpsähti alas heti ensimmäinen rima, eli harjoitteluksi meni sekin. A:lta piti taas kääntyä n. 90 astetta, ja yritin tällä kertaa vekkaamalla, mutta pitkäksi meni sekin, siis hypystä ohi. Keppien aloituksessa Pitsi löysin jonkin hajun, mutta tuli heti kutsusta takaisin, ja teki loppuradan oikein mallikkaasti, ehdin valssiin ja vauhti pysyi hyvänä.


Radat olivat mielestäni mukavat ja ihan ykkösluokan tasoiset, ohjaustehtäviä oli sopivasti ja sopivan helpoilla esteillä. Hiukan olisivat tosin voineet olla keskenään erilaisemmat, mutta tässä vaiheessa kisaviikonloppua ihan jokainen arvostaa sitä, että luokkien välissä tarvitsee vain kääntää keinu ja vaihtaa numerointi...

Tuloksia ei tehty, mutta saavutuksia kylläkin. Ei siitä kovin paljon ole aikaa, kun vielä ajattelin, etten ehkä ikinä uskalla startata Pitsin kanssa ulkona, ainakaan aidattomalla kentällä. Asiasta on kasvanut meikäläisen mieleen ihan kauhea mörkö, vaikka ollaanhan me ulkona treenattu koko viime kesä ja tämä kevät, ja lenkeilläkin Pitsi on ollut irti, ja tullut aina kutsusta luokse kilttiin tyyliinsä. Kisatilanteessa on kuitenkin paljon enemmän liikkuvia osia, ja asioita, joita en voi hallita. Olen siis ihan pikkuisen ylpeä itsestäni, kun sinne lähtöpaikalle uskaltauduin, peräti kahdesti.

Pitsillä ei kisatilanteen kanssa näyttänyt olevan ongelmaa, eihän se edes vilkuillut yleisöä, ratahenkilöitä tai puomin vieressä hölkkäävää tuomaria. Niin se vaan koirakin kasvaa ja aikuistuu, ja tulee varmemmaksi kokemuksen myötä. Lähdössäkin se pysyi, ja teki kontaktit, ja pujottelun, ja kaikki. Ainoa este Pitsin ja kakkosluokan välillä oli siis tälläkin kertaa töpeksivä ohjaaja.

Näiden kisojen jäljiltä treenilistaan saatiin siis ainakin seuraavat asiat:
- käännökset A-esteen jälkeen
- takaaleikkaukset kepeille



P.s. Vaikea uskoa, mutta mulla on kuulemma kauhean rauhallisia koiria. Ne siis viettivät Harjavallan mummulassa suurimman osan viikonloppua, ja olivat siellä lähinnä nukkuneet ja muuten vaan makoilleet. Kyllä niillä sitten iltaisin riittikin virtaa, kun omistajansa olisi vain halunnut nostaa kintut ylös kisapäivien päälle...