tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pitsin vuoro!

Tänään oli Pitskan vuoro vähän treenata, päästiin siis peruutuspaikalle Katja Ojansivun koulutukseen ihan tuonne oman seuran hallille. Treeni oli edullinen ja meille sopivaan aikaan, joten päätin sen kokeeksi napata Pitsille, saisi ainakin häiriötreeniä siinä samalla.

Koira kulki pääosin ihan mukavasti, mutta otti hiukan häiriötä katsomossa haukkuvista koirista ja tavaroita ovesta kanniskelevasta Tapsasta. Kuitenkin se jatkoi tekemistä koko ajan, ja pari oikein hyvääkin pätkää tehtiin ja kehuja saatiin.

Pujotteluun meno oli haastava, siinä piti koiran taittua tokaa keppiväliä varten vahvasti poispäin, ja tässä me tehtiin paljon virheitä. Pitsi kyllä karkasi jo heti alkuunsa sinne tokaan keppiväliin, mikä on sille tosi epätyypillinen virhe. Olisi ehkä pitänyt yrittää jollain poispäinkäännön tapaisella sitä sinne, mutta eipä  tullut tuossa tilanteessa mieleen. Luulen, että käyn vähän hinkuttelemassa tätä vielä jokupäivä itsekseni.

A-este oli hyvä, puomilla Pitsi oli aika hidas. Häiriöstä jännttyminen näkyy sillä helposti juurikin puomilla, mutta onneksi se nyt pysähtyi vain kerran siellä. Ohjaustekniikoiden puolesta iloisen yllätyksen tuotti sylkkäri, joka toimi hienosti tuolla ennen puomia, vaikka sitä ei ole aikoihin tehty.



Leikkimistä yritettiin, muttei onnistuttu, eipä oikein yllättänyt. Kotona ja esim. mummulassa Pitsi leikkii hiukan liiankin innokkaasti, mutta hallilla ei kiinnosta. Täytyy laittaa mietintämyssyyn tämäkin asia, jospa sitä leikkiä saataisiin siirrettyä hallille ja sen avulla nostettua koiran virettä. Tilasin Susan Garretin nettisivustolta Recallers-jäsenyyden, kun sen kerran ilmaiseksi nyt saa, katsotaan jospa sieltä saataisiin ideoita Pitsin draivia kasvattamaan.


P.s. Pennille en edelleenkään ole onnistunut hierojaa saamaan lukuisista yrityksistä huolimatta, joten tilasin sille ajan fyssarille. Se vaikuttaa kaikin puolin hyvältä ja vetreältä, mutta haluan että se tsekataan läpi nyt kuitenkin, onhan tuossa loppukesällä tarkoitus vähän kisailla kuitenkin.


sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Luonnetesti läpäisty!

Penni selvitti luonnetestin varsin hyvin pistein, siis 159 p ja laukausvarma. Kääpiöpinserille se on oikein hyvä pistemäärä, niitä kun on testattu paljon alle 50 p ja alle nollankin, tulokset vaihtelevat melkoisesti. 75 pistettä pitää kuitenkin saada, että testi on hyväksytty. Kääpiöpinserin luonneprofiiliin ja jo testattujen kääpiöiden testituloksiin pääsee halutessaan tutustumaan rotuyhdistyksen sivuilla.

Tuomareina testissä olivat Leena Turunen ja Tarja Matsuoi, en tiedä olisiko tulos ollut erilainen miestuomareilla, ei välttämättä. Etukäteen vähän jännäsin noita puolustushalun ja terävyyden osioita ja luoksepäästävyyttä yleensä, Penni ei ole ketään ikinä purrut, mutta mistä sitä tietää mitä se uhattuna tekee.

Tulokset olivat siis seuraavanlaiset (kursiivilla minun omat kommentit):



TOIMINTAKYKY: +1a kohtuullinen
Penni oli tosi rohkea etenkin kelkalla, ei perääntynyt yhtään! Pimeässä huoneessa se liikkui reippaasti ja etsi minua ilmavainulla, ei edes huomannut lattian jätesäkkejä. Ei lamaantunut missään tilanteessa testin aikana.

TERÄVYYS: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Seinään kytkettynä Penni osoitti aggressiota hyökkäävää tuomaria kohtaan, kaunis hammasrivistö vilkkuu videolla. Antoi kuitenkin koskea itseensä tämän jälkeen, pidättyväiselle koiralle kuulemma riittää tämänlainen luoksepäästävyys, sen ei tarvitse olla ylitsevuotavan ystävällinen.

PUOLUSTUSHALU: +3 kohtuullinen, hillitty
Penni puolusti sekä itseään että minua hyökkäävältä tuomarilta hyvin, ei mennyt suoraan sokkona kohti tuomaria, vaan pysyi minuun nähden etuviistossa. Yllättävän hyvin lähti tuomarin matkaan tämän jälkeen, vaikka haukkuikin.

TAISTELUHALU: +2b kohtuullisen pieni
Leikkiminen meni ihan plörinäksi! Ei leikkinyt edes minun kanssa tutulla lelulla kunnolla, mutta osoitti kuulemma niin hyvää taisteluhalua kelkalla ja pimeässä huoneessa, että sai +2 kuitenkin. 

HERMORAKENNE: +1a hieman rauhaton
Olin varautunut siihen, että voisi olla huonompikin pistemäärä, mutta hienosti Pemu kesti koko testin, ei läähättänyt, tehnyt suurempia sijaistoimintoja jne.

TEMPERAMENTTI: +3 vilkas
Yllätys! No ei! Hyvä ettei ollut häiritsevän vilkas. Kyllähän se toisaalta keskittyi olennaiseen koko ajan kuitenkin, eikä säheltänyt älyttömästi.

KOVUUS: +1 hieman pehmeä
Tämä oli ihan se tulos, mitä odotinkin. Se tosin reagoi jälkijättöisesti vähemmän pelotteisiin, kuin mitä etukäteen  luulin. Haalaria ei pahemmin ihmetellyt, kelkkaa vain vilkaisi.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Tämä kuvasi Penniä täysin. Ei tykkää vieraista ihmisistä, mutta sietää niitä silloin kun täytyy, näin se testissäkin toimi. Yllätyin siitä, miten hyvin se antoi koskea itseensä, vaikka laittoihan se toki hanttiinkin. Ei siis kuitenkaan käyttänyt hampaita, haukkunut, kiljunut jne.

LAUKAUSPELOTTOMUUS: +++ laukausvarma
Pöljä pieni pinseri lähti vetämään laukauksia KOHTI kun ammuttiin, eli ei se ainakaan paukkuarka ole! Ihan oli siis oma itsensä!

YHTEENSÄ: 159 pistettä

Videolla on kaikki testin osiot paitsi pimeä huone, ja lopuksi tuomarin kommentit. Siellä Pemu lähti heti rohkeasti etsimään minua, ja aikansa pyörittyään löysikin ihmisensä ilmavainulla. Ei sitä tarvinnut kutsua tai mitään, aloitti toiminnan ihan itsenäisesti ja eteni kahden pienen huoneen välillä reippaasti.
Mitä tästä nyt sitten opittiin? Ainakin se, että tämä koira ei hampaitaan käytä, vaikka kaikenlaista rähinää ja muuta saattaa pitääkin. Etukäteen pohdiskelin tuota sen pullistelua ja egoilua, että yrittääkö se peittää sillä jotain, mutta ei nyt tämän perusteella ainakaan suurempia heikkouksia tullut esiin, kaikki osiot ovat plussan puolella. Yllättävän rohkea se oli, siitä olen ylpeä ja iloinen! Olen aina sanonut, että Penni ei pelkää mitään tässä maailmassa, paitsi ehkä eläinlääkäriä, ja siltä se vähän tuolla testissäkin näytti. Hyökkääjää vastaankin meni rohkeasti, muttei hullunlailla, kiva tietää siltä varalta jos sattuu joku ryöstäjäraiskaajamuutenvaanhullu lenkkipolulla vastaan.

Tuomarit suhtautuivat koiraan positiivisesti, ja testitilanne oli rento. Itselle oli vaikeaa olla tekemättä mitään, ja koiraakin se selvästi hiukan hämäsi, kun mitään noottia ei tullut, vaikka vähän räksyttikin. Osakokeet seurasivat toisiaan yllättävän nopeasti, vartissa homma oli jo ohi, ja tuomarit toimiston puolella antamassa pisteitä. Herkemmällä koiralla olisi varmasti ollut tekemistä osioista toipumisen kanssa, ei siinä paljoa ehtinyt nollata, ennen kuin taas tuli jotain tynnyriä niskaan jostain. Mutta sehän se kai on tarkoituskin.

Testin jälkeen voi ottaa aurinkoa, melkein päästiin hellelukemiin!




 


 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannustaikoja

Ei, ei me tehty mitään taikoja, ihan vaan rentouduttiin ja kyläiltiin lähisuvun luona, ja tehtiin pitkiä lenkkejä tietenkin. Penni on lopettanut takajalkapompotuksensa, hieroja on kuitenkin tulossa sitä vääntelemään tiistaina. Vaikka Penni ei muuten niin pidäkään vieraiden ihmisten kanssa toimimisesta, hieronta on sille todellinen nautinto, ja se yleensä nukahtaakin hyvän hieroja käsittelyssä.

SM-yksilöradalla, kuva Sirpa Saari

Pitsin kanssa kävin tänään hallilla tekemässä rataa, kun kerran aikaa oli, ja se sujui hiukan vaihtelevissa merkeissä. Lähdöt olivat hyvät, koira ohjautui hienosti ja oli tosi taitava erityisesti pujottelussa, mutta voihan A-este. Ei sitä ole tehty pitkään aikaan, ja sen kyllä huomaa! Kontaktille osuminen oli ihan hakuammuntaa, ja pahimmillaan se hyppäsi kontaktipinnan yläpuolelta vaikka molemmat bumperit olivat paikallaan.

Pysäytys-A:ta en sille millään haluaisi opettaa, ensinnäkin siksi, että se on fyysisesti tosi kuormittava koiralle, ja toisekseen siksi, että se on asiana täysin päinvastainen kuin mitä tähän mennessä Pitsille on A-esteellä opetettu. En haluaisi ruveta korjaamaan sitä toiminnasta, jota olen tähän mennessä yrittänyt vahvistaa. Täytyy nyt vain tehdä noilla bumpereilla muutama kerta, ja katsoa mihin päin se menee, paremmaksi vai huonommaksi.

Ihan pakko oli kokeilla vähän kikkaillakin Pitsin kanssa vaikeammilla ohjauksilla, ja on se kyllä mainio. Aivan kaikki ei sen koiran kanssa aina ole mennyt suunnitelman mukaan, mutta jotain olen sille sentään onnistunut opettamaan!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

SM-kisat 2015

Kotona ollaan, kaikki ehjinä ja elossa, eikä edes mokailtu kauhean pahasti!

Lähdössä matkaan
Kisapaikalle kurvattiin perjantai-iltapäivällä, ja se ehtoo sujuikin sitten rattoisasti tuttujen kisasuorituksia katsellessa. Penniä en perjantain lämmittelyradoille ilmonnut, mutta se kävi kuitenkin tutustumassa kisakenttien pohjaan, siis kumirouhetäytteiseen keinonurmeen.

Retkueemme majoittui Nallikarissa vuokramökkiin, joka oli tosi viihtyisä ja siisti, kuten koko alue muutenkin. Koirapuistoakin kävimme kokeilemassa, mutta Pemu ei oikein tajunnut mitä siellä olisi pitänyt tehdä. Nukkumaan kiipesimme tikkaita pitkin möksän parvelle, hyvin tuli uni kummallekin katonrajassa!



Penni parvella. Hyvin se sinne saatiin, koira kainaloon ja tikkaille!


Lauantaina kisailtiin joukkuemestaruuksista, Penni starttasi joukkueemme ekana koirakkona vuoronumerolla 68. Sen verran minijoukkueita oli kisaan ilmoitettu, ja kun jokainen tiimimme jäsen sai tuloksen, oli lopullinen sijoituksemme 19.! Homma luonasi siis aivan yli odotusten, vaikkei oma suorituksemme kovin loistelias ollutkaan.

Rata vaati todellista tarkkuutta, ja nollia tehtiin melko vähän, mestaruuskin irtosi plusmerkkisellä tuloksella. 

En tiedä johtuiko se jännityksestä, väsymyksestä vai mistä, mutta hengästyin joukkueradalla aivan tuhottomasti, ja pelkäsin kuukahtavani ennen maaliviivaa. Suorituksemme ei ollut mistään kohtaa sujuva, mutta virhepisteiltä vältyttiin puoliväliin asti, kunnes Penni päätti tulla putkesta takaisin. Olin ohjannut sen takaa leikkaamalla suoraan putkeen ja antanut ihan tavanomaisen putkijarrun, jostain syystä se tulkitsi asian niin, että kannattaa kääntyä ympäri puolessa välissä putkea ja tulla ulos. Tästä meille 5, nollaa ei olisi saatukaan ajan puolesta. Koira tuntui yllättävän hyvältä, minä en, mutta taistelin radan loppuun ja selvisimme niistäkin vaaranpaikoista, joista eniten virhepisteitä ja hylkäyksiä koirakoille napsahteli.


Radan jälkeen vähän harmitti oma alisuoriutuminen, mutta toisaalta olin joukkuetuloksesta hirveän iloinen. Illalla juhlittiinkin grillaamisen merkeissä kääpinniporukalla kunnialla selvitettyä kisapäivää sekä Elvis-kääpiöpinserin joukkuekultaa, onnittelut heille arvokisamitalista!

Sunnuntaina olo oli paljon virkeämpi, kun saatiin nukkua hiukan pitempään, ja fiilis yksilökisaan lähtiessä oli eilistä rennompi. Joukkuekisa jännitti siksikin, että siinä on aina vastuussa enemmän kuin itselleen ja omasta tuloksestaan, yksilöissä voi ottaa omat riskinsä ja kerätä niiden voitot tai tappiot ihan keskenään. Lauantaina oli jo harjoiteltu lähtökarsinoissa olemista ja muita arvokisoille ominaisia kuvioita, joten niistä selvittiin ongelmitta. Karsinat itse asiassa sopivat Pemulle hirveän hyvin, se sai pienen rauhoittumishetken siinä ennen radalle menoa.

Yksilörata oli paikoin suoraviivainen ja paikoin todella söheröinen, ja etenemävaatimukseksi Moilanen oli asettanut napakat 4,2 m/s. Pennihän ei ole koskaan noin lujaa mennyt, joten päätin heittää nollapaineet menemään ja tykittää täysillä. Radan alkua oli  mahdoton suorittaa lentävällä lähdöllä hyvin, joten jätin koiran lähtöön seisomaan silläkin riskillä, että se varastaa. Tällaista lähtöä ei siis olla tehty sitten Kuopion-reissun, ja sehän taisi olla joskus helmikuussa? Lähtö kuitenkin onnistui, ja selvitimme ekat putket ihan hyvällä ajoituksella. Takaosan tiukoista kurveista ja lyhyistä etäisyyksistäkin selvittiin, eikä aivan aidan vierelle sijoitettu pujottelukaan tuottanut ongelmia. Rata sujui kyllä sellaisessa flow-tilassa, etten kovin montaa kohtaa sieltä muuttaisi, koira kulki, ajoitukset natsasivat ja suunnitelma toimi kuin junan vessa, ainakin loppusuoralle asti. Radan lopulle olin suunnitellut, että muurin jälkeen joko pyöritän hitaamman kautta tai teen persjätön ja valssin, mutta kiireessä tehty päätös kostautui; jänistin siitä persjätöstä ja juoksin tekemään valssia vähän väärään paikkaan, avasin valssin vähän väärään suuntaan, ja hups, miltei törmäsin väärään esteeseen, jonka koira tietenkin hyppäsi. Hyllytimme siis kolmanneksi viimeisellä esteellä muuten oikein sujuvan radan.


Hylkääntyminen harmitti yllättävän vähän, en ollut haaveillut finaalipaikasta muutenkaan, eikä meidän aikakaan olisi välttämättä puhtaaseen nollaan riittänyt (se vaadittiin finaaliin pääsemiseksi). Suoritus sinänsä  oli kuitenkin niin mahtavan tuntuinen, että melkein liikutuin ihan puhtaasta onnistumisen ilosta. Mistä sitä saisikin aina näin rohkean ja päättäväisen fiiliksen päälle kisaradalle, ja miten olinkin tuon tsempin itsestäni löytänyt koko vuoden jännittävimmässä kisassa?

Pennille täytyy kyllä nostaa hattua, koiraparka istui autossa yhteensä 14 tuntia, nukkui jossain pirskatin parvella, kökötti 3 päivää kisapaikalla häkissä ja edelleen vaan toimi kummallakin radalla hienosti ja vauhdikkaasti. Se ei ottanut häiriötä kolmesta vierekkäisestä kisaradasta, tosi kovalla soineesta musiikista, yleisöstä, yleisössä pyörineistä koirista eikä mistään muustakaan. Etenkin lauantaina koiria karkaili radoilta jonkin verran, joten joillekin se häiriö oli selvästi liikaa. Kokonaisfiilis kisojen jälkeen on todella positiivinen, me tehtiin omaan tasoomme nähden hieno suoritus karsintaradalla ja selvittiin koko reissusta kunnialla.

Onnistuneet fiilikset yksilökisan jälkeen.
Nyt Pemu saa viettää kolmisen viikkoa ansaittua agilomaa, pitää sterkatunkin nartun taukonsa joskus pitää. Koira on toipunut rankasta reissusta muuten hienosti, mutta pompottaa ajoittain lenkillä oikeaa takajalkaansa, siis jättää sillä askeleen väliin. En tiedä syytä moiseen, eikä sellaista ole aiemmin ilmennyt, joten hierojaa olen hätyytellyt ensi töikseni tänään aamulla. Iloisesti tuo kuitenkin lenkkeilee ja venyttelee, en usko, että vaiva on kovin vakava.




Nallikarin santaa, näyttää lämpimältä, mutta tuuli niin että tukka meinasi irrota.

Penni biitsillä vilusta kankeana.


Medien finaalin rataantutustuminen vihdoin aurinkoisessa säässä.

Kun koira saadaan kuntoon ja tauko on lusittu, alkaakin ensi vuoden nollametsästys! SM-kisat 2016 pidetään Nastolassa, matkaa on siis onneksi hiukan vähemmän kuin tänä vuonna. Kotonahan oltiin siis vasta maanantain puolella kahden ja kolmen välillä aamuyöllä, pitihän ne finaalit loppuun asti katsoa, kun kerran kisoihin oli lähdetty.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Let's Roll!

Huomenna me sitten laitetaan Astran nokka kohti pohjoista, ja suunnataan Ouluun agilityn SM-kisoihin. Penni on valmistautunut koitokseen ottamalla rennosti ja lenkkeilemällä suht kevyesti, agia ei olla tehty sitten edellisen treenipäivityksen. Koira on siis ladannut akkujaan, ohjaaja on lähinnä tehnyt kouluhommia ja aina kahvitauoilla hakenut oikeaa kisafiilistä katselemalla taitavien ihmisten upeita kisa- ja treenivideoita. Löysinpä youtubesta yhden kivan ohjaushaasteenkin, jonka voisin toteuttaa jossain vaiheessa kesää, videoituna tietenkin.

Matkaan suunnataan siis aamulla aikaisin, ja Seinäjoelta poimitaan lisää väkeä & kääpiöpinsereitä kyytiin. Google maps näyttää matka-ajaksi kuusi tuntia ja 25 minuuttia, Parkanon kautta ajettuna. Vältän aina sitä Karvian mutkaista pikkutietä, siellä on lähes joka kerta kohdattu jotain ylimääräisiä metsäneläimiäkin ajokaistan puolella.

It's a long way to Tipperary. Pietarikin olisi lähempänä.

Ai että jännittääkö? Sanoisin, että sopivasti, saman verran kuin mihin tahansa kisoihin mennessä. Kukaan tuskin meidän suoritusta katsoo sen enempää kuin muidenkaan, eikä minkäänlaisia menestyspaineita tietenkään ole, joten voidaan tehdä ihan vaan omaa juttuamme, kuten aina. Toivottavasti radat eivät ole ihan käsittämättömän vaikeat, meidän tekninen osaaminen kun ei ole ihan huippuluokkaa edelleenkään. Tavoitteena meillä on saada joukkueradalta yleensäkin tulos, ja yksilöradalta olisi kiva saada ratavirheetön suoritus. Ihanneaika tulee varmasti olemaan tiukka, siihen sitten ehditään, jos ehditään, mutta parhaamme tehdään joka tapauksessa.

Nyt pitää jatkaa pakkaamista, jonkin verran ilmeisesti pitää ottaa vaatetta mukaan, Foreca lupailee Ouluun vähän reilua kymmentä astetta, jonkin verran sadetta ja pikkuisen tuultakin. Kisoista on luvattu järjestää livestreamit, Penni on radalla lauantaina klo 9 ja 9:30 välillä, rata 2/minit, ja sunnuntaina klo 10:50 ja 11:15 välillä, rata 3/minit. Yksilökisassa Pemun lähtönumero on 121, oikein mainio paikka meille.

Tsemppiä kaikille osallistujille tasapuolisesti!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Hyvä kenraali, p*skat kisat?

Toisinpäinhän tuo sanonta yleensä menee, mutta nyt meni kyllä Pemun SM-kisojen viimeistelytreeni (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa) huolestuttavan hyvin. Tein perjantaina nollatreeninä 22:n esteen agiradan, ja sen lisäksi kymmenisen toistoa renkaalle  erilaisista kulmista, koira edellä, ohjaaja edellä, valssin jälkeen persjätön jälkeen, vinoon, suoraan, ihan mitä vaan keksin. Ja oikein meni joka kerta.

Rataharjoitus sujui juuri niin hyvin kuin vain voi, nollilla koko rata laakista läpi. Korjattavaa tietty oli, mm. ekojen esteiden liian suuret kaarrokset ja liian pitkälle pimeään putkikulmaan saattaminen, mutta oli siinä myös hämmästyttävän paljon hyvää. Videonkin meinasin vaan deletoida, mutta päätin kuitenkin säästää ihan vaan siksi, että nyt on piruvie puomin kontakti kohdallaan, vieläpä kahteen kertaan, eli kyse ei ole tuurista!



Pitsi treenasi myös, ja oli hirveän iloinen, kunnes heitin sitä vahingossa palkkalelulla päähän niin että koira oikein rääkäisi. Hupsis. Toivuttuaan järkytyksestä se onneksi toimi taas ihan normaalisti, ja teki kauhean hyviä suorituksia puomille. Se ei aina meinaa tulla loppuun asti sitä, joten harjoittelin nyt lopuksi ihan erikseen sitä puomin alastuloa mm. lähettämällä koiran ohitseni kontaktille. Keinuakin treenailtiin itsenäisemmäksi, ja  tietenkin ihan rataakin. Rata sujui hyvin ja vauhdikkaasti, kurvit venyivät paikoin, koska olin itse myöhässä, voitteko kuvitella! Ei mitenkään harvinaista Pitsin kanssa...

Ja juu, Pennin treenailut ennen SM:iä oli tosiaan tässä, se saa nyt viikon lepuuttaa aivojaan ja kerätä agivirtaa,  eipä tässä vaiheessa enää paljoa ole tehtävissä. :)

torstai 4. kesäkuuta 2015

Luonnetestiin, lomps!

No nyt sen sitten viimeinkin tein, mitä olen jo vuosia ookaillut; ilmoitin meidän Pennin kennelliiton viralliseen luonnetestiin! Ensi vuonnahan Pemu täyttää seitsemän, eikä saa enää luonnetestiin osallistua, joten tänä vuonna alkoi olla viimeiset hetket käsillä tähän hommaan. Rotuyhdistyskin on kai testiä järjestämässä syksymmällä, mutta nyt kun vapaita paikkoja mainostettiin ihan täällä Porissa pidettävään testiin, vieläpä varsin kohtuulliseen hintaan, niin tein itselleni epätyypillisen, spontaanin ratkaisun, ja kysyin paikkaa. Mukaan päästiin, testi on juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina eli 28.6.

Olen nyt kovasti yrittänyt etukäteen arvuutella, miten Penni testin osioihin reagoi, mutta vaikeaahan sitä on ennakoida. Jos Pennin luonnetta pitäisi kuvailla omin sanoin, sanoisin, että se on tosi vilkas ja temperamenttinen, aina hyvin nopea reaktioissaan. Tekee ensin, miettii sitten vasta. Se on tosi itsepäinen, eikä mielestäni ole kovinkaan herkkä tai pehmeä. Vieraista ihmisistä se ei oikein pidä, mutta sietää kyllä, omia ihmisiään se suorastaan palvoo, välillä rasittavuuteen asti. Käytökseltään se on monissa tilanteissa tosi itsevarma, toivottavasti testissä selviää, onko varmuus todellista, vai kompensoiko se jotain heikkoutta pullistelemalla.

Laiskuus: +2 voimakas?


Tähän mennessä kääpiöpinsereitä on testattu melkein 280 kappaletta, ja oma luonnetestiprofiilikin niillä on. Siihen voi sitten Penniä verrata, ja katsoa miten sen luonneominaisuudet sijoittuvat kartalle suhteessa rodun keskiarvoon ja ihanteisiin. Yritän saada jonkun kuvaamaan Pennin testin videolle!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hyviä hyllyjä

Viime kisoissa tehtiin triplahylly, ja meno oli nihkeää, tällä kertaa tehtiin tuplahylly, mutta meininki oli varsin mainio. Eilen siis kisattiin Rauman iltakisoissa kaksi agistarttia Helinin Jarin radoilla.

Sää oli kotoa lähtiessä harmaa, tuulinen ja sateinen, mutta Raumalla paistoi aurinko. Valosta ja lämmöstä saatiin nauttia koko ilta, eikä vielä ollut itikoitakaan, ihanaa!

Kisoissa oli ns. eurooppalaistyyliset rataantutustumiset, eli rata oli vapaasti tutustuttavissa ties kuinka kauan. Ekalla radalla se olikin tarpeen, rata oli melkoisen ahdas ja haastavakin, osa esteväleistä oli todella lyhyitä (niukin naukin 4,5 m), osa maksimipituisia. Tätä rataa meidän osalta valitettavasti saatu videolle, mutta homma toimi kuin junan vessa. Pujotteluun meno oli vaikea, mutta onnistui, vaikkakin hiukan hitaasti. Fiilis suorituksen aikana oli tehokas ja jämpti, ja Penni jopa kertaalleen yllätti vauhdillaan! Se pinkaisi putkesta tosi lujaa, ja seuraavan putken jälkeen ennakoin  seuraavaa spurttia kiirehtimällä inan liikaa,  rengas jäi varmistamatta, ja räps, Penni hyppäsi ilmeisesti välistä ja ketjuun, niin että rengas hajosi. Muuten se oli ihan  puhdas suoritus, niitä tuli tältä radalta mineissä vain 4 kappaletta, eli hiukan se rengas jäi kaivelemaan.

Tuo rengas on nyt osoittautunut yllättävän epävarmaksi tänä keväänä, sen pitäisi sujua kuin vettä vaan ilman varmisteluakin. Sitä siis pitää treenata, mielestäni näin kokeneen koiran pitäisi  siitä selvitä itse, vaikka sen siihen vähän huonosti toisinkin.

Toka rata oli suoraviivaisempi ja helpompi, omat haasteensa oli kuitenkin siinäkin. Alkupätkä pujotteluun asti vaati tarkkuutta, ja mokasin sitten meidän suorituksen jo toisella esteellä; piti tehdä takaakiertovalssi, tein jostain syystä takaakierron ja päällejuoksun. En siitä sitten enää saanut koiraa kolmosesteen taakse, hyppy väärään suuntaan, ja hyl. Tämän jälkeen kaikki sujui kivasti, japanilainen ennen pujottelua, valssi pujottelun jälkeen, kontaktitkin. Puomista Pemu juoksi ohi ensin, enkä  edes itse huomannut (nolo!), pitää siis olla tarkempi etenkin silloin, kun puomia edeltää pitkä esteväli. Alla video tästä radasta.



Hoksasin tuolta kotiin ajellessani, että en enää inhoa ulkokisoja Pennin kanssa. Suunnittelen jopa ilmoittavani sen Agipitseille, jospa keli pysyisi viileänä vielä heinäkuussakin?

Nyt ennen SM-kisoja me käydään vielä treenaamassa kerran tai korkeintaan kahdesti, ainakin sitä rengasta vähän, ja nollatreeniä myös. SM-kisojen tavoitteeksi olen asettanut sen, että tehdään omantasoisemme suoritus, hyvällä vauhdilla, eikä jäädytä tavanomaisesta poikkeavan kisatilanteen vuoksi. Onnistumispaineita meillä ei ole, joten kaikki mitä saadaan, on pelkkää plussaa.

Pitsi on nyt ollut agilomallaan kolmisen viikkoa, huomenna ajattelin mennä sen kanssa hallille treenaamaan, jos vain kouluhommiltani ehdin. Virtaa sillä ainakin piisaa, lelut saavat kyytiä ja asiaa on kovasti koko ajan. Kiva päästä sen kanssa tekemään taas, Penninkin kanssa on tietty hauska puksutella perusaksaa, mutta Pitsin puikoissa pääsee vähän haastamaan itseään ja omia taitojaan enemmän.