Sää oli kotoa lähtiessä harmaa, tuulinen ja sateinen, mutta Raumalla paistoi aurinko. Valosta ja lämmöstä saatiin nauttia koko ilta, eikä vielä ollut itikoitakaan, ihanaa!
Kisoissa oli ns. eurooppalaistyyliset rataantutustumiset, eli rata oli vapaasti tutustuttavissa ties kuinka kauan. Ekalla radalla se olikin tarpeen, rata oli melkoisen ahdas ja haastavakin, osa esteväleistä oli todella lyhyitä (niukin naukin 4,5 m), osa maksimipituisia. Tätä rataa meidän osalta valitettavasti saatu videolle, mutta homma toimi kuin junan vessa. Pujotteluun meno oli vaikea, mutta onnistui, vaikkakin hiukan hitaasti. Fiilis suorituksen aikana oli tehokas ja jämpti, ja Penni jopa kertaalleen yllätti vauhdillaan! Se pinkaisi putkesta tosi lujaa, ja seuraavan putken jälkeen ennakoin seuraavaa spurttia kiirehtimällä inan liikaa, rengas jäi varmistamatta, ja räps, Penni hyppäsi ilmeisesti välistä ja ketjuun, niin että rengas hajosi. Muuten se oli ihan puhdas suoritus, niitä tuli tältä radalta mineissä vain 4 kappaletta, eli hiukan se rengas jäi kaivelemaan.
Tuo rengas on nyt osoittautunut yllättävän epävarmaksi tänä keväänä, sen pitäisi sujua kuin vettä vaan ilman varmisteluakin. Sitä siis pitää treenata, mielestäni näin kokeneen koiran pitäisi siitä selvitä itse, vaikka sen siihen vähän huonosti toisinkin.
Toka rata oli suoraviivaisempi ja helpompi, omat haasteensa oli kuitenkin siinäkin. Alkupätkä pujotteluun asti vaati tarkkuutta, ja mokasin sitten meidän suorituksen jo toisella esteellä; piti tehdä takaakiertovalssi, tein jostain syystä takaakierron ja päällejuoksun. En siitä sitten enää saanut koiraa kolmosesteen taakse, hyppy väärään suuntaan, ja hyl. Tämän jälkeen kaikki sujui kivasti, japanilainen ennen pujottelua, valssi pujottelun jälkeen, kontaktitkin. Puomista Pemu juoksi ohi ensin, enkä edes itse huomannut (nolo!), pitää siis olla tarkempi etenkin silloin, kun puomia edeltää pitkä esteväli. Alla video tästä radasta.
Hoksasin tuolta kotiin ajellessani, että en enää inhoa ulkokisoja Pennin kanssa. Suunnittelen jopa ilmoittavani sen Agipitseille, jospa keli pysyisi viileänä vielä heinäkuussakin?
Nyt ennen SM-kisoja me käydään vielä treenaamassa kerran tai korkeintaan kahdesti, ainakin sitä rengasta vähän, ja nollatreeniä myös. SM-kisojen tavoitteeksi olen asettanut sen, että tehdään omantasoisemme suoritus, hyvällä vauhdilla, eikä jäädytä tavanomaisesta poikkeavan kisatilanteen vuoksi. Onnistumispaineita meillä ei ole, joten kaikki mitä saadaan, on pelkkää plussaa.
Pitsi on nyt ollut agilomallaan kolmisen viikkoa, huomenna ajattelin mennä sen kanssa hallille treenaamaan, jos vain kouluhommiltani ehdin. Virtaa sillä ainakin piisaa, lelut saavat kyytiä ja asiaa on kovasti koko ajan. Kiva päästä sen kanssa tekemään taas, Penninkin kanssa on tietty hauska puksutella perusaksaa, mutta Pitsin puikoissa pääsee vähän haastamaan itseään ja omia taitojaan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti