Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.

No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira

Penni 8 v ja hyppytekniikkatouhuja

Penni sitten meni ja täytti kahdeksan torstaina, melkoinen suoritus! Pentuaikoina muistan usein miettineeni, että ei tämä kyllä veteraaniksi asti elä, kun on niin vilkas ja ehtiväinen ipana, mutta tuossa se vaan porskuttaa menemään, elämänsä kunnossa.

Penni juhlisti syntymäpäiväänsä mitenkäs muutenkaan, kuin agitreenien merkeissä. Kyllä se oli onnessaan, kun pääsi oikein ohjattuun treeniin! Ja kulkikin muuten upeasti, ei ollut vauhdissa valittamista! No, viikon päästä taas nähdään kisoissa, missä mennään vauhdin suhteen kisatilanteessa.

Pitsi ja Polkka pääsivät tällä viikolla yhdessä Reetan treeneihin, ja kumpikin oli hirmuisen pätevä. Pitsi ohjautui kuin unelma! Polkka puolestaan teki ekan kerran ohjaukseen tulemisia, ja suoriutui aivan loistavasti. On se vaan kiva kakara!

Tänään olin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, ja paljon hyvää jäi kyllä käteen. Olin siis ihan vaan kuuntelupaikalla, Polkka on mielestäni liian nuori vielä noihin hommiin. Parin kuukauden päästä se voi aloittaa kevyimmät harjoitukset, joita tehdään ihan vaan 5 cm korkeilla bumpereilla. Paljon jäi myös kädestä puuttumaan, joten pitänee etsiä lisätietoa harjoitteista muualta käsin.

Polkka on pääasiassa lenkkeillyt vapaana, myös remmissä ohituksia harjoitellen, ja tiputellut hampaitaan. Tänään siltä on tipahtanut yksi kulmuri ja yksi poskihammas, ihme kyllä vetoleikki maistuu silti! Sisäsiisteyshommatkin ovat hyvällä mallilla, työpäivien ja öiden ajan se on pissaamatta, ja kakkakin saattaa vilahtaa vain työpäivän aikana. Yöaitaukseen se ei ole tainnut kakkia ikinä.

Tein muuten jotain aivan tapojeni vastaista, ja ilmoitin Polkan TOKO-kurssille! Tein sen lähinnä siksi, että pääsisimme lähemmäs tavoitettamme = BH-koetta, ja siksi, että halusin päästä mahdollisimman pian tekemään sen kanssa ihan mitä vaan koirahäiriössä säännöllisesti. PK-tottiskurssikin olisi ollut tarjolla, mutta päivä ei meille sopinut. TOKO sinänsä ei voisi vähempää kiinnostaa, sitä lajia kokeiltiin jo aikoinaan vuoden Pennin kanssa, ja se ei ole minua varten. On kivaa opettaa koiralle temppuja, ja on kivaa opettaa koira tottelevaiseksi & toteuttamaan arkielämää helpottavia asioita, mutta se, että asioita viilataan pisteenkiilto silmissä äärimmäisyyksiin ei palvele minun kannaltani mitään tarkoitusta. Eikä kyllä varmaan koirankaan kannalta. Ja tätä on kyllä ollut ko. lajin harrastajien välillä vähän vaikeaa ymmärtää, siksi olemmekin pysyneet poissa lajin treeneistä.