ATT:n kisailut

Eilen kisailtiin ATT:llä, Penni kaksi agirataa ja Pitsi yhden hyppärin. Alun perin piti vain Pennin kisata, mutta joustavan vastaavan koetoimitsijan ansiosta sain vaihdettua Pitsin hyppärille. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata, miten Pitsi tuossa hallissa kulkee. ATT:llähän tilaa piisaa, mutta yleisö on aika lähellä koko pitkän sivun matkalta, eikä aita ole umpinaista nähnytkään.

Nukuin kisoja edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, unta taisin saada vain reilut kolme tuntia, ja lähtö kotoa oli aamulla klo 6:00. Olo oli väsynyt ja huono, maha oli sekaisin eikä hölkkä kulkenut edes rataantutustumisessa. Yritin kaikin voimin tsempata itseäni radalle, mutta jalat tuntuivat lyijypötköiltä.

Ekalta radalta Penni teki nollan, mutta yliaikaa napsahti 0,45 sekuntia. Kyllä ärsytti, rata oli ollut aika vaikea, ja kaikesta oli selvitty kunnialla, yritin olla ekstrahuolellinen kontakteilla. Hetken jo mietin, että pitäisikö luovuttaa Pennin kanssa, kun homma on niin hemmetin vaikeaa, mutta sitten ajattelin kahta harvinaisen huono-onnista tuttuani. Toisella on koira karussa jo kolmatta päivää, toisen koira kuoli tapaturmaisesti eilen vain 13 kk iässä. Eli ihan hyvin meidän tiimissä asiat kuitenkin on, kaksi tervettä koiraa, joilla voi harrastaa ja kisata.

Tokalle agiradalle keräsin kaiken sisun, minkä itsestäni löydin, ja lähdin viemään Penniä kauhealla tsempillä radan läpi. Vauhti oli hyvä, ja kaikki sujui hyvin, mutta puomilla kiire kostautui. Siitä 5. Muuten rata menikin ihan mukavasti.

Viimeiselle yritin nollata aivoni ja keskittyä Pitsiin. Se on ATT:llä kisannut kerran aiemmin epiksissä, mutta siitä on aikaa jo yli kaksi vuotta. Lähtöön se istui heti, ja jäi kiltisti odottamaan. Ohjaussuunnitelman olin tehnyt siltä pohjalta, että se tarvitsee tukea paljon, mutta höpö höpö, sieltä se tuli ykkösen takaa kuin tykinkuula, ja pisteli menemään oikein hyvää vauhtia! Hylkäsin tehostetun tuen mallin ja päästelin reippainta mahdollista vauhtia koko radan, suoritus oli muuten erinomainen, mutta yhden putken Pitsi jätti välistä, tuloksena siis HYL. En vahtinut lukitusta, en ohjannut loppuun asti, pieni työtapaturma meikäläiseltä, siis. Hylystä huolimatta olin tosi tyytyväinen Pitskaan, se oli reipas, iloinen, rohkea ja ihan saman tuntuinen kuin treeneissä. Fiilis oli mahtava, jopa niin mahtava että päätin ilmoittaa Pitsin TSAU:n seuraaviin kisoihin hyppärille.

Surkeasti alkanut kisareissu siis päättyi kuitenkin ihan positiivisesti, vaikka mitään nollajuhlia ei tällä kertaa saatukaan. Vielä on kahdeksan viikkoa aikaa tempoa ne Pennin nollat kasaan, en aio panikoida. Jos niitä ei saada, niin sitten niitä ei saada, ei siihen maa kaadu. Sitten kisaan lämmittelykisat ja joukkuekisan, jos joukkueeseen pääsen, ja olen yksilökisan päivänä turistina. Tekisi kauheasti mieli keskittyä nyt Pitsiin, kun se kerran on alkanut väläytellä hienoja pätkiä kisoissa, mutta toisaalta kyllä nuo Pemun kortit nyt kannattaa katsoa keruukauden loppuun asti.

Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna ei kisata, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin oman seuran epiksissä. Perheen toinen auto on vähän reistaillut, ja sen takia on vietetty paljon aikaa mummulassa, siis koirien lomakeskuksessa. Siellä niiden tosiaankin kelpaa, ikkunoista voi vahtia joka suuntaan, ja aidatulla pihalla saa juoksennella (ja vahtia) niin paljon kuin sielu sietää. Mummulapäivien jälkeen ovat koirat olleet melkoisen väsyneitä, ja hyvä niin.

Pitsi lentää

Vahdittavaa riittää

Tältä mä näyttäisin, jos mulla ois pystyt korvat!

Penni nautiskelee

Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, varovainen koirien ylirasittamisen ja liiallisen kisaamisen kanssa. Vaikka ne siitä tykkäävät, ja varmasti menisivät joka viikonloppu, pyrin pitämään kisamäärät kohtuullisina. Nyt tosin pitää paiskia hommia vähän tiiviimmin, että saadaan ne viimeiset nollat läjään. Jos ei saada, niin ei siihen maa kaadu, haluaisin vaan itselleni todistaa, että me pystytään siihen. Ilmoitinkin molemmat koirat 10.4. AK-6:en kisoihin Noormarkkuun (yksi agirata ja yksi hyppäri), ja harkitsen 16.4. ATT:n kisoja Pennille. Kuun viimeisenä viikonloppuna on taas TSAU:lla 4 rataa, joista meille sopisi siis 3 agirataa juuri kivasti. Täytyy pohtia ja seurata koiran jaksamista. Ja SM-nollia halajan siis tosiaan vain Pennille, Pitsi ei SM-kisoihin lähde, vaikka nollat saisikin kokoon. Sen suuruusluokan häiriö kisatilanteessa olisi varmasti Pitskalle vähän liikaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hallilla tekemässä omatoimitreeni ihan yksikseen, ja kyllä oli muuten kivaa. Lähti sunnuntai kivasti käyntiin, kun klo 11 mennessä oli jo molemmat koirat treenattu.

Penni teki keinua targetilla, ja puomia. Ei ongelmia näissä, intoa piisasi ja tarkkuus oli erinomainen, myös kisanomaisessa suorituksessa.

Pitsi teki keinua targetilla, A-estettä ja puomia. Ei ongelmia tässäkään, luulen, että ryhdyn pitämään sillä etupalkkaa puomilla nyt enemmänkin.

Pinteli + Kitekat + kertakäyttölautanen = erinomainen keinutargetti

Tämä keinuun kiinnitettävä targetti ei suinkaan ollut oma ideani, vaan koutsilta kuultu ja varmasti monen mutkan kautta kiertänyt idea. Kissanruoka sopii tähän hyvin, koska se on niin tahmeaa, että jää kiinni lautaseen eikä lentele ympäriinsä kun koira pamauttaa keinun alas. Maksamakkarakin olisi varmasti sopinut, mutta sitä ei Valintatalosta löytynyt siistissä tuubissa, ja pötkönäkin se maksoi kolme kertaa enemmän kuin Kitekat.

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.

Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.

Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?

Puomiremontti jatkuu

Kyllä sinne Kankaanpään epiksiin tuli sitten lähdettyä, kun kerran oli tilaisuus puomitreeniin tarjolla. Kisattiin Pematsun kanssa 2 x avoimen rata, Pitskan jätin kotiin huilimaan ja keräämään virtaa keskiviikon Reetan treenejä varten. Pennillä virtaa piisasi, ei yhtään huomannut, että tokaa päivää peräkkäin kisailtiin.

Avoimen rata oli ihan sellainen tavanomainen 3-luokan rata, jossa oli onneksi kaikki kontaktit tarjolla. Alkukoukero vaati tarkkuutta, mutta ei varsinaisesti ollut vaikea sekään. Keinulle piti kuljettaa putkesta täyspitkä 7,5 m väli puomin ja yhden hypyn ohi. Yritin taas keskittää ajatukset puomiin ja siihen, että sinne on pysähdyttävä, etujalat maassa, muuten ei mennä mihinkään.

Ekalla kierroksella alkukoukero sujui hyvin, ja puomilla koira pysähtyi kontaktille, ja puolen sekunnin paussin jälkeen tökkäsi etujalan maahan. Jes! Pujottelussa sitten tökkikin keppien loppuosa, en tiedä oliko siellä jokin haju, mutta muutkin koirat siinä tekivät outoja virheitä. Keinulle kuljetus sujui yllättävän hyvin! Tulos tästä HYL, kun ei niitä keppejä saatu tehtyä kokonaan, enkä kehdannut enää jäädä hinkuttamaan.

Tokalla kerralla alku meni vieläkin paremmin, ja puomikin sujui taas hyvin. Nyt Penni mietti inasen pitempään, mutta löi molemmat etutassut maahan oikein kauniisti. Tästä sitten jatkettiin pätevästi nollilla maaliin, tai niin ainakin luultiin, sekä minä että tuomari. Pennihän pokkasi nollavoiton tästä luokasta, tosin myöhemmin huomasin videolta, että eihän se pujotellut sitä viimistä keppiväliä ollenkaan! Eli HYL olisi kuulunut tulla, tuomari vain ei nähnyt tai huomannut. Vahinko kun on jo tapahtunut, ja palkintosuklaatkin syöty, ei sille oikein mitään voi, joten en aio asiasta stressata. Ei sieltä kyllä yhtään nollaa mineissä tullut, eli ehjimmästä päästä se meidän suoritus joka tapauksessa oli. Vähän nolottaa, mutta suklaat maistuivat kyllä.

Puomin kanssa tilanne on siis sikäli parempi, että koira ei enää liidä liito-oravan lailla kontaktialueen yli. Hidashan tuo suoritus on, mutta ainakin siinä on joku tolkku oikeasta tekemisestä. Nyt pitää käydä hallilla palkkaamassa nopeista suorituksista, ja järkätä vaikka nollatreenit, että saa kisatilanteen päälle ennen retkeä kohti mystistä orienttia, siis Lappeenrantaa. Suunta on kuitenkin parempaan, täytyy vaan pysyä lujana!

Vuosikokous & sikakisat

Eilen illalla vietettiin agiseuran vuosikokousta, ja löysin sitten itseni illan päätteeksi seuran hallituksesta. Ehdokkaita oli pitkälti toistakymmentä, hieno juttu, että niin monia kiinnostaa viedä seuraa eteenpäin!

Illalla vuosikokouksen jatkoilla katseltiin 2014 vuoden agin MM-kisoja, ja tänään pääsin itsekin tästä innoittuneena kisaradalle. Käytiin siis Paneliassa RKS:n epiksissä tutulla Sika-areenalla.

Penni juoksi avoimen radan kaksi kertaa, ja selvitti alun putki-kontakti-erottelut moitteettomasti. Linjasin puomille rohkeasti, mutta mielestäni ainoalla järkevällä ja turvallisella tavalla, ja koira luki sen aivan oikein. Ekalla radalla Penni kyllä pysähtyi kontaktille, mutta etujalat eivät olleet maassa (palautin) tokalla kerralla asento oli oikea, 2on2off, mutta etujalat olivat ihmeellisesti hiukan esteen sivussa. Olin tähän silti tosi tyytyväinen, eihän se tehnyt yhtään pomppua kontaktin yli! Muuten Pennin radat menivät hyvin, tokalla kerralla olisi tullut nolla, mutta ihan viime metreillä olin itse huolimaton, enkä katsonut koiraa, joten se tuli yhden hypyn ohi. Pennille siis HYL ja HYL.

Pitsi myös juoksi avoimen kahdesti, tyystin ilman suurempia ongelmia. Putki-kontakti-erottelukin toimi, vaikka sitä ei Pitsin kanssa edelleenkään ole harjoiteltu tarpeeksi (MIKSI EI?). Ekalla radalla virtaa oli vanttuussa sen verran, että A:n kontakti jäi otamatta kummallakin suorituskerralla, mutta jälkimmäisellä ongelma korjaantui, ja Pitsi teki nollan. Vauhti riitti toiseen sijaan. Pitsiin jotenkin vaikuttaa se hallin pienuus enemmän, se kyllä kulkee lujempaa isossa, avarassa hallissa, tuolla oli ehkä hiukan jarru päällä paikoitellen. Toisaalta estevälitkin olivat aika lyhyet, mielestäni. Pitsille siis 10 ja 0, sij. 2. Palkinnoksi herkkuja ja starttilahjakortti.

Nyt yritän pohtia jatkoa kisasuunnitelmille, mieli tekisi TAMSKille 28.2., mutta toisaalta maaliskuussa häämöttävään Lappeenrannan-ekskursioon pitäisi kyllä säästää rahaa. Huomenna olisi Kankaanpäässä epikset, ja kimppakyytikin tarjolla, mutta enpä tiedä kannattaako Pennin kisailla kahtena päivänä peräkkäin?

Sitä saa mitä tilaa

Joku tangoprinssi tai muu vastaava tuommoistakin on veisannut, ja kyllä siinä totuuden siemen piilee. Sunnuntain kisat olivat meikäläiselle oppimiskokemus, siitä ei pääse mihinkään. No, nyt on ainakin meininki oikea, ja suunta toivottavasti ylöspäin.

Eka rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka rimat olivat tapissa. Penni ei oikein ole tottunut hyppäämään 35-senttisiä, mutta hyvin se niistä pötki yli. Homma kosahti A-esteelle, sieltä Pemu loikkasi ihan älyttömän korkealta alas käymättä edes lähellä kontaktia. Otin esteen uusiksi, ja karautin kohti maalia. Eka rata siis HYL.

Toka rata oli vähän haastavampi, heti alun kuvio putkiansoineen ja saksalaisineen erotteli jyvät akanoista. Tai teki siihen moni muutakin kuin saksalaisen, mutta se oli meidän valinta, ja toimi hyvin. Kaikki muukin toimi hyvin, ja etenkin kepeille meno oli hieno ja yllättävänkin itsenäinen, mutta radan loppuvaiheessa kosahti puomi. Penni lensi kuin liito-orava kontaktialueen yli, ja minä tyhmä hosuin niin, etten edes ehtinyt tätä nähdä. Olin rataantutustumisessa opetellut radan lopun väärin, ja jouduin siis muuttamaan ohjaussuunnitelmaa pari minuuttia ennen radalle menoa. Siihen nähden radan loppu oli kyllä hyvin onnistunut, vaikkei oma keskittyminen sitten puomille asti riittänytkään.

Tässä video radasta, tältä siis 5 virhepistettä.

Tästä omasta huolimattomuudestani ja hosumisestani sisuuntuneena päätin, että viimeisellä radalla se koira ottaa sen kontaktin ja pysähtyy siihen, vaikka mikään muu ei onnistuisi. Päätöstä tuki vielä se, että tällä videon radalla Penni olisi ollut 20 koirakon kisassa toinen, jos vaan se kontakti olisi tullut otettua. Ei pitäisi jossitella, enkä sitä yleensä tee, mutta nyt oli pakko.

Viimeisellä radalla puomi oli vasta hiukan radan puolivälin jälkeen, ja yllätyin itsekin siitä, miten helpolta ja vaivattomalta meno tuntui, kun ei tarvinnut miettiä tulosta, eikä mitään muuta kuin sitä puomia. Uskalsin ohjata rohkeammin ja olla varmistelematta yhtään mitään, voi että kun tuntui hyvältä! Puomilla otin Penniin katsekontaktin ja sanoin sen nimen, ja siihen päälle kontaktikäskyn. Se hidasti, otti kyllä kontaktin, mutta tupsahti alas kontaktipinnalta omin lupineen esteen sivuun. Alla olevasta nollasta huolimatta käskytin sen takaisin puomille ja 2on2off-asentoon, ja jatkoin radan loppuun. Se meni yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein hyvin, eli nolla olisi voinut tulla, mutta tämä oli nyt mielestäni parempi vaihtoehto.

Nollia ei saatu, eikä puomiongelmaa tällä yhdellä kerralla korjattu, mutta nyt tuntuu, että sisu riittää asiaan puuttumiseen myös kisatilanteessa. Harjoituksia jatketaan sunnuntaina epiksissä. Ja tuokin videon rata, ei siihen voi kuin olla tyytyväinen, jos yhtä pientä virhettä ei oteta lukuun!

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.

Fiiliksellä?

Tässä vähän yli kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä on se etu, että sitä alkaa pikkuhiljaa tunnistaa omia tunnetilojaan. Se ei kuitenkaan valitettavasti aina tarkoita sitä, että niiden mukaan osaisi toimia.

Tänään oli seuran treenit, joissa on aina kyllä kivaa, mutta jostain syystä tänään ärsytti kaikki. Keli oli aivan mahdottoman liukas, liukuesteet rikki, pimeää, märkää, ja onnettomalla verkkalenkillä sain risusta silmääni. Kaiken lisäksi olin unohtanut speedcrossit kotiin, ei auttanut kuin juosta vaelluskengissä. Tällä fiiliksellä siis kuitenkin halusin välttämättä tehdä Pennin kanssa nollatreenin, vaikka paremmin olisi ehkä sopinut metsälenkki hyvässä juttuseurassa, tai vaikka kotisohva.

Rata oli kolmosluokan tasoa, ja se päästiin melkein nollilla loppuun saakka. Yhden kerran oma valssini valui liikaa, ja koira sujahti ahtaassa kohdassa putken väärään päähän. Hyödyllinen opetus meikäläiselle, älä valu, äläkä unohda katsoa koiraa silmiin tuollaisessa kohdassa, kun kurvi on tiukka ja ansoja tarjolla.

Puomiakin tehtiin sitten vielä yksittäisenä, siinä saatiin persjätöllä provosoitua Penni varastamaan kontaktilta. Yllättäen kun sanoin kontaktikäskyn yhden kerran vähän ärjymmällä äänellä, salaisesti herkkä Pemu pysähtyikin jo ennen kuin etutassut olivat maassa, siis 4 on. Se on kyllä juuri tuommoinen, päälle päin kovis, mutta oikeasti mamman mussu. Muutamalla korjauskerralla saatiin aika hyvin se kontakti toimimaan, mutta luulen, että se leviää taas kisatilanteessa. Seuraavat epiksetkin on vasta parin viikon päästä, harmi.

Lenkkeily on ollut vähän huonoa, kun on niin liukasta, mutta peltolenkkiä on päästy tekemään. Ilmoitin Pennin TSAU:lle kolmeen starttiin 14. päivä, siis agiratoja kaikki. Onneksi se tupla on jo plakkarissa, ei varmaan olisi edes meikäläisen kohtalaisen hyvät kisahermot kestäneet sitä, jos tuplan teko olisi jäänyt viime tinkaan!

Kisavuosi korkattu komeasti!

Aloitimme tänään kisavuoden 2016 kirmaamalla Pennin kanssa neljä starttia TSAU:n hallikisoissa Liedossa. Näissä on aina sen verran häiriötä, kun kerran kahdella radalla yhtä aikaa mennään, etten ilmoittanut Pitsiä ollenkaan. Muutenkin tavoitteena on ollut saada ensisijaisesti Pennille SM-nollat mahdollisimman hyvin plakkariin, ja sitten vasta keskittyä Pitsin kisailuihin.

Edelliset kisat olivat itsenäisyyspäivänä, siis n. 1½ kk sitten. Aamulla mietin, että jos yhden nollan saisi, mutta Pennipä tekaisi kaksi, vieläpä peräkkäin, eli nyt meillä on tämän kauden tupla taskussa, jee! :)

Radat menivät suunnilleen näin:

A-rata agi: HYL
Penni oli todella innoissaan, mutta sillä taisi mennä jokin roska, ehkä kumirouheenpala sieraimeen tai kurkkuun, koska se yski ja räki koko radan. Meinasin jo keskeyttää, mutta kun nollaa pukkasi, niin ajattelin että jatketaan nyt, kyllä se sitten pysähtyy jos huono olo tulee. Yli puolen välin päästiin, kunnes Penni ei yskimiseltä ehtinyt seurata ohjausta, vaan hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, muuten ihan virheetön rata. Huono tuuri tietenkin ärsytti, mutta minkäs teet.

B-rata agi: HYL
Tämä olisi ollut helppo rata, mutta sähläsin itse vähän radan vaikeimmassa kohdassa, eikä Penni sietänyt sitä, joten jälleen hyppy väärin päin. Myöhemmin tuli erimielisyyttä puomin kontaktista, sinne ei nyt vaan olisi voinut pysähtyä. Keskeytin radan tietenkin kontaktitreenailun jälkeen. Tällä radalla oli Pemulla paras vauhti ja meininki.

C-rata agi: nolla, aika -4,3 s
Nyt saatiin nolllatili auki, jee! Rata ei ollut kovin kaunis eikä sujuva, Pemu taisi ottaa vähän itseensä siitä kontaktitaistelusta B-radalla. Jännäsin etukäteen puomia, mutta jollain tuurilla se sen kontaktin otti. Keinukin sujui ongelmitta, ja maaliin päästiin nollilla suunnilleen 3,9 m/s etenemällä.

D-rata agi: nolla, aika -2,9
Hyppäri ei ollut aivan helppo, etenkin meidän lentävä lähtö tuotti päänvaivaa. Jouduin tekemään kaksi takaaleikkausta, joista kumpikaan ei ollut aivan onnistunut, ja jopa leijeröinnin, joka meni kyllä ylättäen ihan nappiin! En onneksi kerännyt hirveitä paineita radalle, ihanneaika kuulosti etukäteen aika tiukalta, mutta hyvinhän me siihen ehdittiin.


Videolla nollaradat, A-rata ei tullut videolle ja tuossa B-radan toheloinnissa nyt ei nähtävää ollut:

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö Pennin kanssa unohtaa kisailut, kun sen kanssa on välillä niin kovin vaikeaa. Eikä se edes hyvin mennessään mene erityisen lujaa, ainakaan niin, että sen kanssa voisi päästä palkinnoille. Tänään se kuitenkin näytti, että kyllä sitä pitää kisoihin viedä, koska se yritti ekalle radalle kirjaimellisesti kiivetä väliaidan yli! Niin kova oli polte kisaradalle, ettei omaa vuoroa olisi malttanut odottaa lainkaan.

On se ihanaa, kun on sellainen harrastus, josta koirakin nauttii täysillä ja vielä vähän enemmänkin!

SM-nollia kasassa: 2A 4 H **

P.s. Kävin eilen pikaisesti hallillakin, Penni teki kontakteja ja Pitsi kotiläksyjä. Pakkanen on lauhtunut, niin uskalletaan taas treenailla.

Treenejä vuonna 2016:
Penni 3
Pitsi 4

Lupaukset mielessä!

Uudenvuodenlupauksiini kuului mm. se, että tänä vuonna itsenäinen treenimme on aina suunniteltua. Tänään kävin lunastamassa lupauksia hallilla tekniikkatreenin merkeissä. Ajatuksena oli vahvistaa keinun nopeaa ja itsenäistä suorittamista, ja Pennin kohdalla vahvistaa puomin kontaktia, Pitsi puolestaan teki sitä iän ikuista A-estettään.

Suunnitelma piti, ja kaiken lisäksi toimi erinomaisesti! Penni teki ensin keinulle muutaman toiston, joista viimeiset aika huikealla sivuirtoamisella. Alla on näistä videokin, viimeisillä toistoilla juoksen kameran takaa eli n. neljän metrin päässä esteestä sivusuunnassa.

Lisäksi Penni teki puomin kontaktin liikehäiriöitä, sitä samaa vanhaa, mutta onpahan ainakin koiran mielestä mukavaa.

Pitsikin aloitti keinulla, mutta sen videon jouduin kuvaamaan tabletilla (kamerasta loppui tietenkin akku), ja videosta tuli niin tuhruinen, ettei siitä oikein näe mitään. Pitsinkin keinu oli hyvä, ja sekin kesti sivuirtoamisen hienosti. Tarkkana saa olla, jos toppuuttelee liikaa, se jää hiipimään ja haaskaamaan aikaa, toisaalta jos päästää liikaa menemään, se hyppää pois suoraan pompusta, ja siitä nyt on aika lyhyt matka lentokeinuun. Esteen suorittaminen on siis kummallakin koiralla hanskassa, itsenäisyyttä ja nopeutta yhdistettynä malttiin saadaan vielä treenata. Mutta valtavan hyviä toistoja kummaltakin, ei siinä mitään.

Pitsi jatkoi vielä A-esteellä, jolle kokeilin nyt yläponnarin siirtämistä hiukan aiempaa ylemmäs ja alaponnarin korvaamista ilmastointiteipillä. Luin tuon teippivinkin facebookin juoksukontaktiryhmästä, ja uumoilinkin, että herkällä Pitsillä kikka voisi toimia. Tällä varustuksella tehtiin nyt 6 vai 7 toistoa, kaikki täysin oikein ja omien havaintojeni mukaan kolmen tai neljän tassun osumilla, jee! Onnistumisprosentti 100! Tätä täytyy nyt jatkaa, että saadaan se A taas siihen kuosiin mitä se parhaimmillaan oli. En tiedä mihin se tässä välissä meni, mutta oli kyllä ihanaa huomata koirankin ilmeestä, että hei nyt tää sujuu, minä osaan! Ihana korvaeläin <3

Suunnitelmalliset treenit menivät siis aikalailla putkeen, eiliset ohjatut peruuntuivat pakkasen takia. Nyt työttömänä ja syrjäytyneenä reppanana (hah) voisin ryhtyä näitä aamupäivän tekniikkatreenejä tekemään useamminkin, aamuruoka koirille kyllä kelpaa.

P.s. Ylihuomenna alkavat Reetan treenit, jippii! Yritän muistaa virittää kameran sinnekin edes joskus.

Treenejä vuonna 2016

Penni 2

Pitsi 2

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!

Kolmosten korkkaus ja komeat hyllyt

No niin, nyt on kisattu ekaa kertaa Pitsillä kolmosissa, ja myös ekaa kertaa kahdella koiralla samassa virallisessa kisassa. Tuloksilla ei juhlittu, kun ei niitä edes saatu, mutta tuleville palkinnoille ainakin ihan hyvät hyllyt. Kisasin nyt siis ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla samassa kisassa, ja vähän täytyy vielä harjoitella tuota asiaan liittyvää mind gamea, niin sanotusti.

Penni oli tänään vähän pököpää, ihan suoraan sanoen.

A-radan alun sähläsin itse, olin taas lähdössä myöhässä ja muutenkin toikkaroin missä sattuu. Sain kuitenkin homman rullaamaan, mutta taas Penni hyppäsi puomin kontaktin! Lisäksi se lopetti pujottelun kesken, kun lähdin tekemään valssia sinne pujottelun loppuun. Tämä harmitti erityisesti, koska juuri tämmöinen kohta onnistui viimeksi kisatreeneissä hienosti, ja olen yrittänyt paukuttaa päähäni, että Penniin täytyy luottaa enemmän siinä pujottelussa. Pöh. Sama virhe toistui toisella radalla, tosin siinä ei ollut mitään valssia, ihan vaan olisi pitänyt pujotella. Nyt toimi sentään puomin kontakti, kun väkisin sen siihen pysäytin. Hyvin meni tokan radan alku ja siihen kuulunut saksalainen, vaikka etukäteen sitä vähän pohdin, kun siitä piti jatkaa pujotteluun.

Pennillä oli hyvä vauhti ja hyvä meininki, mutta hajoaako siltä nyt pakka sen takia, kun kierrokset nousevat? Täytyy varmaan laittaa se pujottelemaan verkkojen kanssa hallilla... Pennille siis 2 x HYL.

Pitsikin otti kaksi hyllyä,  mutta muuten se oli iloinen yllättäjä! Se ei ottanut mistään mitään häiriötä vaan keskittyi tekemiseen täysillä, lukuun ottamatta ekan radan lähtöä, johon se ei olisi halunnut istua. Kärsivällisesti vaadin siltä istumista, ja se näköjään istuikin, mutta nousi heti ylös kun lähdin liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan. Tokalla radalla jätinkin sen jo rohkeasti kolmen esteen päähän, vautsi vau!

Pitsin pujottelut olivat aivan taivaallisen hienot, ja puomikin oli varsin kelvollinen siihen nähden, mitä se olisi voinut olla. A ei toiminut, mutta se nyt ei ollut yllätys, onneksi tiedän, mitä sille pitää tehdä. Renkaasta Pitska halusi mennä ohi molemmilla radoilla, mutta ei sitä voi siitä ruveta ärjymään, pääasia että koira kulkee ja kivaa on.

Pitsin vauhti oli mahtava, itsellä oli paikoin vaikeaa pysyä mukana, mutta ihan onnistuneitakin ohjauksia tehtiin. Oon ihan hirmuisen tyytyväinen Pitsiin ja iloinen siitä, miten iloinen se oli radalla! Ei puhettakaan ahdistuksesta tai mistään kyttäilystä, ei kytännyt koiria eikä ihmisiä. Ihanaa!

Tässä video, jossa kummankin koiran radat:

Viikon päästä jatketaan kisailua Seinäjoella, 3 rataa per koira. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin tämä reissu, mutta tänä vuonna on enää kaksi Pitsille soveltuvaa kisaa, en voinut vastustaa kiusausta!

Nollan teon harjoittelua

Tänään oltiin oman seuran nollaratatreeneissä, kisanomaisissa treeneissä, harjoituskisoissa, tai miksi niitä nyt ikinä haluaa sanoa. Idea oli se, että kaikki tehtiin kuten oikeissa kisoissa, rataantutustumiset ja kaikki, ja kukin vuorollaan suoritti radan muiden leikkiessä ratahenkilöitä tai tuomaria. Nimet merkattiin itse "lähtölistaan", kukaan ei ottanut aikaa tai pitänyt kirjaa tuloksista, eikä tietenkään palkintojakaan jaettu. Hyvä, kisatilannetta muistuttava boogie saatiin kuitenkin päälle, uskon että tästä hyötyivät sekä koirat että ohjaajat!

Tempaisin kummallakin koiralla radan läpi kahdesti.

Penni oli ekalla kiekalla niin täpinöissään, että hairahtui ihan hukkaankin tuossa pujottelun kohdalla. Ehkä tilanne oli sille liian outo, ei nyt treenihallissa voi kisata? Puomi oli miljoonasti parempi kuin viime kisoissa, ekalla suorituksella se napsahti just eikä melkein, tokalla otti kontaktin, muttei pysännyt. Jälkimmäisellä radalla tehtiin muuten nolla, mutta puomille palautin, koska taaskaan ei tokalla suorituksella pysännyt, tosin nyt tein kiusallani persjätön siihen ihan häiriön vuoksi. Tokaan rataan olin muuten oikein tyytyväinen, kaarrokset olivat pienet ja koira keskittyi. Hyppytekniikka hidastaa Penniä kovasti, se tekee valtavia loikkia ja haaskaa aikaa, mutta eipä mielestäni kannata 6½-vuotiaan koiran kohdalla ruveta asiaa osiin purkamaan. Hyppää miten hyppää, kunhan on hauskaa.

Pitsi hyötyi tästä treenistä todella paljon, videolta vasta huomasin, miten meluisaa hallissa oli. Ja se oli siis hyvä asia! Ekalla kerralla se jätti menemättä yhteen takaakiertoon, koska yleisö ahdisti, ja puomilla se himmaili molemmilla radoilla. Tein nyt tietoisesti sen ratkaisun, että annoin kontaktikäskyn vain kerran, enkä ruvennut toistamaan sitä, vaan odotin hiljaa, että koira tulee etujalat maahan asti. Kauhukseni huomasin vasta videolta, että eihän tuo ota A:n kontaktia ainakaan ekalla radalla, tokasta en näe videolta, mutta heikolta näyttää sekin! Täytyy palata taas tämän asian kanssa vähän taaksepäin, ja toivoa parasta! Pujottelu oli Pitsillä molemmilla kerroilla juuri niin hieno kuin treeneissäkin, siitä olen tosi iloinen. Ja kyllä meikäläisenkin tossu vähän liikahtaa jo tokalla radalla, olen joskus varmaan ollut kömpelömpikin (tämä oli satakuntalainen omakehu, mikäli lukija ei sattunut huomaamaan). Poispäinkääntöä oli pakko kokeilla Pitsin tokalla kiekalla, kun siihen tarjoutui oiva tilaisuus, ja se toimi moitteettomasti.

Tässä kummankin koiran radat nimikoituina:

Samanlaista treeniä erilaisella radalla on luvassa viikon päästä, toivottavasti päästään taas osallistumaan!

There is no spoon

Ongelmaa ei ole, vaikka sunnuntaina kisoissa siltä vaikuttikin. Penni teki tänään 8 täydellistä puomin kontaktia. Se siis osaa, ongelma taitaa olla kisavireessä, ja sen aiheuttamassa sähläämisessä, siis sekä ohjaajan että koiran osalta. Onneksi seuramme järjestää parit kisaharjoitukset vielä tässä kuussa, päästään "kisatilanteeseen" tekemään näitä puomisuorituksia.

Pitsin puomia, tai siis nopeutta siihen, treenattiin tänään hetsaamalla, ja saatiin oikein hyviä tuloksia! Vauhti oli melkoinen myös alasmenolappeella, ja se meni suoraan 2on2off-asentoon epäröimättä. Tätäkään oivallusta ei olisi saatu aikaan ilman erinomaista treeniseuraa, kiitos siitä!

Perjantain kisaharjoituksia odotellessa ollaan lähinnä nautittu lenkkeilystä, käytiin pitkästä aikaa Enäjärvelläkin ottamassa vähän aamuaurinkoa. Kauniimpaa lenkkipaikkaa saa hakea!