Porin kansainvälinen näyttely on siitä kiva, että sinne on lyhyt matka, ja siellä on aina paljon tuttuja ja kavereita. Kahvikin on aina ollut vähintään kelvollista, ja parkkimaksu edullinen. Jostain kumman syystä minkäänlaista menestystä ei Porista olla koskaan Pitsin kanssa saatu, ja sama linja jatkui tänään.
Tuomarina oli serbialainen Nemanja Jovanovic, joka jakoi ERIä avokätisesti. Pitsikin sellaisen sai, mutta jäi harmillisesti kilpailuluokassa kolmanneksi. Tulos oli siis VAL ERI 3 SA, arvostelu tulee tässä (käänsin itse):
Erinomainen tyyppi. Oikein hieno pää. Hieman suuret korvat. Korrekti kaula ja ylälinja. Voisi olla edestä voimakkaammin kulmautunut. Hyvin kulmautunut takaa, mutta lanne hieman jyrkkä. Hieman lyhyet etuaskeleet.
Pitsi esiintyi kauniisti siihen nähden, että näyttelyremmi on viimeksi ollut kaulassa toukokuussa Harjavallan ryhmiksessä. Se taisi jopa vähän tykätä tästä tuomarista, vaikka pitkä, tumma mies olikin tummassa päällystakissa, ainakin Pitsi hypähti iloisesti nuolemaan kättä, kun tuomari sitä tarjosi.
Valokuvia en näyttelyssä huomannut ottaa, joku siellä kehänlaidalla kuvasi järkkärillä, katsotaan, jos kuvia johonkin myöhemmin ilmestyisi.
Meikäläisen nilkka alkaa olla jo aika hyvän tuntuinen, varmaankin viikonmittaisen Burana-kuurin ansiosta. Hallilla olen käynyt kerran, ja silloin en kyllä juossut metriäkään, lähinnä lähettelin koiria esteille, että niillä olisi edes jotain ajankulua ja puuhaa. Tykkäsivät kyllä kovasti, Pitsin pimeät putkikulmat vahvistuivat, ja Penni pujotteli ekaa kertaa ikinä aivan yksin kepit päästä päähän, jäin siis itse paikalleni seisomaan.
Huomenna aion jo mennä ihan oikeaa aksaa, toivotaan, että nilkka kestää! Vammasta huolestuneena tilasin jo hiukan joustavampipohjaiset kengätkin agia ajatellen, kun ne edullisesti satuin verkkokaupasta löytämään. Tulossa on siis Salomon Speedcross 3 -maastojuoksukengät, värissä Light Onyx/Dark Cloud, eli siniharmaat ne taisivat ainakin meikäläisen silmään olla. Kengät tulevat Saksasta, ja ovat täällä todennäköisesti alkavan viikon aikana.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyt. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. elokuuta 2015
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Harjavallan ryhmiksessä
Tänään päästiin sinne Harjavallan ryhmikseen, johon ilmoittamista jo melkein kaduin jossain vaiheessa. Olen Pitsin kanssa vältellyt itä-eurooppalaisia tuomareita, ne kun eivät tunnu tuosta koirasta oikein välittävän, mutta tänään saatiin ihan kohtalainen tulos tsekkiläiseltä tuomarilta.
Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.
Pitsin arvostelua en nyt löydä mistään, mutta kirjaan sen kyllä tänne, jahka se vastaan kävelee. Kaunista päätä ja kaulaa ainakin oli, rintakehään toivottiin lisää tilavuutta. Kulmaukset ja liikkeet olivat hyvät, muistaakseni myös eturinta. Tulos oli siis VAL ERI 2 SA.
Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!
Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.
 |
| Suuret, tasaiset kehät, ja kauheen kiva ilma! |
Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
 |
| Tääl me sit oltiin! |
Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
 |
| Penni. Kuva: Susanna Nieminen |
P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Vara-CACIB Vaasasta
Tänään köröteltiin Porista suoraa tietä Pohjoiseen eli Vaasaan, kansainväliseen näyttelyyn Botniahalliin, joka osoittautui mukavan valoisaksi ja tyylikkääksi näyttelypaikaksi.
Koiria oli ilmoitettu 27 kpl, näistä valionarttuja neljä kappaletta. Kilpailuluokka oli loppujen lopuksi kahden kauppa, ja ilokseni Pitsi päihitti norjalaisen, sangen näpsäkän näköisen pikkunartun voittaen valiot, jee! PN-kehässä Pitsille kävikin tietysti Pitsit, eli nuortenluokan narttu (oma puolisisko) kiilasi ohi ykköspallille, ja sai sen CACIBin, jota me oltiin lähdetty tavoittelemaan. Pitsille lankesi oranssi rusetti eli VARA-CACIB, ja toinen sija narttukisassa. Ensin vähän ärsytti, mutta ei enää, on tuo kuitenkin hieno sijoitus, kun on ulkomailta asti kilpakumppaneita vastassa! Sitä paitsi, jos niistä vastustajista pitäisi jollekin se CACIB antaa, niin olisin kyllä valinnut saman nartun kuin tuomarikin. Hyvälle koiralle häviäminen ei harmita!
Maija Sylgrénin arvostelu Pitsitä oli seuraavanlainen:
3v. erinomaisen tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet, miellyttäväilmeinen pää, hieman pitkät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, toivoisin syvemmän ja aavistuksen pidemmän rintakehän. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kepeästi takaa, muuten hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri.
VAL ERI 1 SA PN 2 VA-CACIB
Tuomari oli tarkka ja kiinnitti mielestäni huomiota oleellisiin asioihin, kuten pitääkin. EH:ta tuli paljon, vain muutama SA. Taisi siellä jokin H:kin vilahtaa.
Meidän porukasta löytyi myös päivän ROP-uros, sekä ROP-veteraani, ja neljän koiran valikoimalla sitten tempaistiin myös ROP-kasvari ja KP. Isosta kehästä ei saatu menestystä, hurmaavaa virnuilua iäkkäältä miestuomarilta kylläkin. Kasvari esiintyi isossa kehässä oikein tyylikkäästi, eli ei tarvinnut sitäkään hävetä!
Odottelun käytin shoppailuun, ja hommasin sen Kennelliiton trikoopipon, jota hypistelin jo tammikuun Turku kv:ssa. Lisäksi ostin Pitsille EU-passiin violetit kannet.
Näyttely oli viihtyisä ja hyvin järjestetty, missään kohtaa ei ollut ahdistavan ahdasta. Yllättävän paljon oli kyllä pisua ja kakia matoissa iltapäivällä, oikein löyhkäsi! Ja tämä ei siis johtunut siivoustiimistä, vaan näytteilleasettajista, joilla oli vissiin koirien vessakäynnit unohtuneet... Ja kyllä se vähän niin on, että jos omalla koiralla se vahinko käy, niin se pitäisi osata siivota pois, eikä vaan jättää pökäleitä pitkin käytävää ja jatkaa matkaa!
P.s. Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Pitsin Harjavallan ryhmikseen, vaikka kaksi vuotta sitten vannoin, että ei enää ikinä (Pitsi oli saanut Raumalta sertin lauantaina, ja sunnuntaina tupsahti kehästä sileällä ERIllä ulos Harjavallassa). Näyttelyharrastajan "ei ikinä" on tunnetusti kaksi vuotta, paitsi jos kyseessä on Druskininkai, niin sitten se on kolme...
 |
| Halli oli hieno, ja järjestelyt ensiluokkaiset! Kahvikin oli hyvää! |
 |
| Miellyttävä ilme? |
Maija Sylgrénin arvostelu Pitsitä oli seuraavanlainen:
3v. erinomaisen tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet, miellyttäväilmeinen pää, hieman pitkät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, toivoisin syvemmän ja aavistuksen pidemmän rintakehän. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kepeästi takaa, muuten hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri.
VAL ERI 1 SA PN 2 VA-CACIB
Tuomari oli tarkka ja kiinnitti mielestäni huomiota oleellisiin asioihin, kuten pitääkin. EH:ta tuli paljon, vain muutama SA. Taisi siellä jokin H:kin vilahtaa.
Meidän porukasta löytyi myös päivän ROP-uros, sekä ROP-veteraani, ja neljän koiran valikoimalla sitten tempaistiin myös ROP-kasvari ja KP. Isosta kehästä ei saatu menestystä, hurmaavaa virnuilua iäkkäältä miestuomarilta kylläkin. Kasvari esiintyi isossa kehässä oikein tyylikkäästi, eli ei tarvinnut sitäkään hävetä!
Odottelun käytin shoppailuun, ja hommasin sen Kennelliiton trikoopipon, jota hypistelin jo tammikuun Turku kv:ssa. Lisäksi ostin Pitsille EU-passiin violetit kannet.
Näyttely oli viihtyisä ja hyvin järjestetty, missään kohtaa ei ollut ahdistavan ahdasta. Yllättävän paljon oli kyllä pisua ja kakia matoissa iltapäivällä, oikein löyhkäsi! Ja tämä ei siis johtunut siivoustiimistä, vaan näytteilleasettajista, joilla oli vissiin koirien vessakäynnit unohtuneet... Ja kyllä se vähän niin on, että jos omalla koiralla se vahinko käy, niin se pitäisi osata siivota pois, eikä vaan jättää pökäleitä pitkin käytävää ja jatkaa matkaa!
P.s. Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Pitsin Harjavallan ryhmikseen, vaikka kaksi vuotta sitten vannoin, että ei enää ikinä (Pitsi oli saanut Raumalta sertin lauantaina, ja sunnuntaina tupsahti kehästä sileällä ERIllä ulos Harjavallassa). Näyttelyharrastajan "ei ikinä" on tunnetusti kaksi vuotta, paitsi jos kyseessä on Druskininkai, niin sitten se on kolme...
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Ylösnousemus pääsiäisen kunniaksi
Ei, minä en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen, enkä muuten edes kuulu kirkkoon, mutta pääsiäisen kunniaksi ajattelin herättää blogin jälleen henkiin. Edellisestä postauksesta onkin kulunut puoli vuotta, eli on jo aikakin! Paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta opiskeluvuosi on meikäläisellä ollut niin hektinen, etten ole blogiin ehtinyt paneutua. Syyslukukaudella ei oikein paukut riittäneet edes kisaamiseen tai näyttelykäynteihinkään, treenattu ollaan kuitenkin. En nyt ala tähän kaikkea tapahtunutta edes listata, vaan yritän jatkaa suunnilleen siitä mihin viimeksi jäätiin.
Pitsi kävi tammikuussa Turku kv:ssä saamassa ekan CACIBinsa, jee! Koiria oli taas reippaasti yli 60 kpl, mutta tuloksella VAL ERI 1 PN 2 se valkoinen rusetti kuitenkin irtosi, huippua! Jännitin etukäteen irlantilaista tuomaria, mutta turhaan, oli ihan samoilla linjoilla meikäläisten kanssa ja antoi kyllä hyvin Pitsin näköisen arvostelunkin. Maaliskuussa näyteltiin uudelleen Turkkusessa, mutta ranskalainen tuomari ei ymmärtänyt hyvän päälle, joten sieltä vain sileä ERI. Seuraavat näytelmät ovat 12.4. Vaasassa, niistä luvassa raporttia sitten jälkeenpäin. CACIB-tili on nyt kuitenkin auki ja inttikello käynnissä, hyvä hyvä!
Penni on ollut tämän talven yllättäjä, se on nimittäin kerännyt agilityn SM-kisoihin tarvittavat kilpailutulokset täyteen, ja vielä ylikin! Rotumestiksissä silloin lokakuussa se teki hyppärinollan, ja sitten kisailin sen kanssa huvikseni vähän, ja se teki lokakuun lopulla yllättäen tuplanollan TAMSKin kisoissa. Siitä se idea sitten lähti, ja nyt on nollia jo yhteensä 8 kpl sisältäen peräti kaksi tuplaa! Näistä jälkimmäisen se teki eilen ATT:n pääsiäiskisoissa. Penni on edelleen Penni, välillä toimii, välillä ei, mutta on se kyllä hienojakin ratoja tehnyt etenkin tässä kevään mittaan. Eilen se ei ollut ihan parhaimmillaan (mm. ekalla radalla juoksi keinun alle tutkimusretkelle) eikä nopeimmillaan, mutta kaksi rataa se nollilla kiskoi maaliin, ja aikakin riitti kummassakin. Pemu on tehnyt myös uusia nopeusennätyksiä, Seinäjoella helmikuussa 3,98 m/s agiradalla. Hyppärin ennätyshän sillä on vanha 4,17 m/s vuodelta 2013(?). Videolla lokakuinen tuplanolla TAMSKin tallilla.
Ai että mitäs nyt sitten ruvetaan tekemään? No ainakin varailemaan majoitusta Ouluun SM-kisojen ajaksi, jos ei muuta. Pitsi saa treenailla, Penni lomailla, ulkokauden pyörähtäessä käyntiin Pemu pääsee taas radalle. Pitsi on käynyt vähän epiksissä, ja pääsee varmaan kisailemaan lähitulevaisuudessa sekin.
Viime syksynä innostuin kovasti jäljestämisestä, ja nyt pääsiäisenä päästiin taas senkin homman makuun, kun kelit ovat taas lajiin sopivat. Penni jäljesti tosi hyvin ja melko täsmällisesti, tiesi heti mitä tehdään ja oli selvästi innoissaan. Pitsillä meni homma vähän pyörimiseksi, pätkittäin sekin veti ihan hyvin, mutta alueella yön aikana liikkuneen riistan hajut taisivat vähän sekoittaa sitä. Meidän potkimien makauspaikkojen lisäksi kun jäljen varrelta löytyi niitä ihan oikeita, peurojen tekemiä makauksia.
Alla kuvia jäljestysretkeltä, huomatkaa uusi jälkiliina ekaa kertaa käytössä! ;)
Pitsi kävi tammikuussa Turku kv:ssä saamassa ekan CACIBinsa, jee! Koiria oli taas reippaasti yli 60 kpl, mutta tuloksella VAL ERI 1 PN 2 se valkoinen rusetti kuitenkin irtosi, huippua! Jännitin etukäteen irlantilaista tuomaria, mutta turhaan, oli ihan samoilla linjoilla meikäläisten kanssa ja antoi kyllä hyvin Pitsin näköisen arvostelunkin. Maaliskuussa näyteltiin uudelleen Turkkusessa, mutta ranskalainen tuomari ei ymmärtänyt hyvän päälle, joten sieltä vain sileä ERI. Seuraavat näytelmät ovat 12.4. Vaasassa, niistä luvassa raporttia sitten jälkeenpäin. CACIB-tili on nyt kuitenkin auki ja inttikello käynnissä, hyvä hyvä!
Penni on ollut tämän talven yllättäjä, se on nimittäin kerännyt agilityn SM-kisoihin tarvittavat kilpailutulokset täyteen, ja vielä ylikin! Rotumestiksissä silloin lokakuussa se teki hyppärinollan, ja sitten kisailin sen kanssa huvikseni vähän, ja se teki lokakuun lopulla yllättäen tuplanollan TAMSKin kisoissa. Siitä se idea sitten lähti, ja nyt on nollia jo yhteensä 8 kpl sisältäen peräti kaksi tuplaa! Näistä jälkimmäisen se teki eilen ATT:n pääsiäiskisoissa. Penni on edelleen Penni, välillä toimii, välillä ei, mutta on se kyllä hienojakin ratoja tehnyt etenkin tässä kevään mittaan. Eilen se ei ollut ihan parhaimmillaan (mm. ekalla radalla juoksi keinun alle tutkimusretkelle) eikä nopeimmillaan, mutta kaksi rataa se nollilla kiskoi maaliin, ja aikakin riitti kummassakin. Pemu on tehnyt myös uusia nopeusennätyksiä, Seinäjoella helmikuussa 3,98 m/s agiradalla. Hyppärin ennätyshän sillä on vanha 4,17 m/s vuodelta 2013(?). Videolla lokakuinen tuplanolla TAMSKin tallilla.
Ai että mitäs nyt sitten ruvetaan tekemään? No ainakin varailemaan majoitusta Ouluun SM-kisojen ajaksi, jos ei muuta. Pitsi saa treenailla, Penni lomailla, ulkokauden pyörähtäessä käyntiin Pemu pääsee taas radalle. Pitsi on käynyt vähän epiksissä, ja pääsee varmaan kisailemaan lähitulevaisuudessa sekin.
Viime syksynä innostuin kovasti jäljestämisestä, ja nyt pääsiäisenä päästiin taas senkin homman makuun, kun kelit ovat taas lajiin sopivat. Penni jäljesti tosi hyvin ja melko täsmällisesti, tiesi heti mitä tehdään ja oli selvästi innoissaan. Pitsillä meni homma vähän pyörimiseksi, pätkittäin sekin veti ihan hyvin, mutta alueella yön aikana liikkuneen riistan hajut taisivat vähän sekoittaa sitä. Meidän potkimien makauspaikkojen lisäksi kun jäljen varrelta löytyi niitä ihan oikeita, peurojen tekemiä makauksia.
Alla kuvia jäljestysretkeltä, huomatkaa uusi jälkiliina ekaa kertaa käytössä! ;)
 |
| Pitsi löytää jotain. |
 |
| Pitsi ei löydä mitään. |
 |
| Penni pääsee! |
 |
| Penni työn touhussa. |
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Nakkila KV 28.6.
Tänään päästiin testaamaan uutta näyttelypaikkaa tutussa näyttelyssä, kyseessä oli siis Pori KV, joka järjestettiin poikkeuksellisesti Nakkilan urheilukeskuksessa. Paikka oli tarkoitukseen oivallinen, lähistöllä oli ilmaista (!) pysäköintitilaa, ja alueen ympäristössä kiersi kivoja lenkkipolkuja. Kehien pohjat olivat tosin paikoin aika muhkuraiset, mutta se onkin sitten ainoa moite, jonka saatan keksiä. Kahvia ei muuten taaskaan testattu, meillä oli omaa mukana! Metrilakut sen sijaan maistuivat pitkästä aikaa oikein makoisalta.
Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.
Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:
Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI
Harmillista, kun ei tuon parempaa tulosta saatu, nyt olisi nimittäin ollut se CACIB tarjolla, jollaista Pitsi vähän itselleen havittelee. Itämaiset tuomarit voivat olla arvaamattomia, se on ennenkin kyllä huomattu! En kuitenkaan ole asiasta kovin pahoillani, koska niin kauan kuin koira häviää näillä itätuomareilla, mutta pärjää kotimaisilla ja pohjoismaisilla, eivät asiat voi olla ihan kauhean huonosti.
Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.
Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.
Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:
Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI
 |
| Häh, nämäkö isot? |
Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.
torstai 26. kesäkuuta 2014
Kakkaa ja käännöksiä
Koiraihmisillä ja pikkulasten vanhemmilla on yksi yhteinen piirre: kummallekin kakasta, sekä sen määrästä ja koostumuksesta keskusteleminen on aivan luontevaa sangen informatiivista ajanvietettä.
Luontevasti mutta lyhyesti toteankin siis, että n. kuukausi sitten testiin ottamamme Taste of the Wild -kuivaruoka on vähentänyt koirien kakkimäärää puolella! Aika uskomatonta, mutta niin se vaan on. Laadussakaan ei ole valittamista, ja muutenkin koirat näyttävät mielestäni hyvältä, pulskia ne eivät ainakaan ole, ja lihaksiakin näkyy siellä täällä olevan. Kaasunmuodostus on samalla tasolla kuin ennenkin, mutta sekin taitaa johtua enemmän hotkivasta syömistavasta kuin syödyn ruuan ainesosista, etenkin Pennin kohdalla. Se pistää aamuruualla suun suppilolle ja imaisee kupin tyhjäksi myötäpäivään suoritettavalla pyöräytyksellä, iltaisin joutuu vähän sentään pureskelemaan, kun kupissa on muutakin kuin nappulaa. Ja tämä nappulahan niille maistuu, vertoja sille vetää ainoastaan raaka naudanmaha (yöks), joka pistää nuo elukat ihan päästään sekaisin herkullisuudellaan.
Viime virallisten jälkeen Pitsin treenilistalle tulivat 90 asteen käännökset A-esteeltä, ja tänään niitä on sitten viimein harjoiteltu. Toteutin käännöksen poikkarilla, tuntui hassulta ja ajoitusta hieman hapuilin, mutta kääntämisen suhteen se toimi kuin junan vessa. Käännös oli pieni ja sievä, kontaktille osumistarkkuus 100%. Tämän lisäksi Pitsi treenasi eteenlähetystä hyppysuoralla (lähti kyllä) ja päällejuoksuja. Näitä jälkimmäisiä pitää vielä pohtia paljon lisää, ja mahdollisimman erilaisissa tilanteissa. Ne eivät varsinaisesti ole ykkösluokan murhe, mutta kannattaahan ne treenailla kuntoon kolmosluokkaan pääsyä odotellessa.
Pennikin teki eteenlähetystä, ja oli helpoista herkuista hyvin riemuissaan. Puomilla sen kanssa harjoiteltiin pysähtymistä kontaktille ja siitä vapautusta parin metrin päässä odottavalle namikupille. Kyllä oli pinserillä vaikeaa, ne etujalat kun ihan vaan väkisin veivät sinne pitkälle kohti kuppia, eikä vartalo yksinkertaisesti venynyt niin pitkulaiseksi, että takakintut olisivat samalla vielä yltäneet puomin kontaktille! Muutaman toiston jälkeen Penni hillitsi itsensä ja totteli kiltisti, pisteet sille siitä! Muutenkin se ohjautui kivasti ja yllättävän kaukaa, jopa vastakkaisella kädellä, mikä yleensä on sille vähän haastavaa. Se oli kyllä niin ärhäkällä tuulella taas, että nauratti oikein, kyllä sen täytyy kisoihin päästä elokuussa, kun starttimaksutkin melkein kuittaantuvat talkoopisteillä. Voisikohan sen kanssa saada aikaetua, jos ottaisi yhteislähdön, pitänee testata...
Aksailun lisäksi tällä viikolla on lenkkeilty aika ahkerasti ja nautittu kesäisestä luonnosta, lauantaina päästään vielä näyttelyhommiinkin. Erinäisistä syistä johtuen Pori KV järjestetään tänä vuonna Nakkilassa, ja sinne on ilmoitettu 36 kääpiöpinseriä. Tuomari on muistaakseni slovenialainen, eikä ole tainnut ainakaan lähivuosina kääkkiä Suomessa arvostella, joten astelemme kehään avoimin mielin ja vähäisin odotuksin. Pessimisti kun ei edelleenkään pety.
Luontevasti mutta lyhyesti toteankin siis, että n. kuukausi sitten testiin ottamamme Taste of the Wild -kuivaruoka on vähentänyt koirien kakkimäärää puolella! Aika uskomatonta, mutta niin se vaan on. Laadussakaan ei ole valittamista, ja muutenkin koirat näyttävät mielestäni hyvältä, pulskia ne eivät ainakaan ole, ja lihaksiakin näkyy siellä täällä olevan. Kaasunmuodostus on samalla tasolla kuin ennenkin, mutta sekin taitaa johtua enemmän hotkivasta syömistavasta kuin syödyn ruuan ainesosista, etenkin Pennin kohdalla. Se pistää aamuruualla suun suppilolle ja imaisee kupin tyhjäksi myötäpäivään suoritettavalla pyöräytyksellä, iltaisin joutuu vähän sentään pureskelemaan, kun kupissa on muutakin kuin nappulaa. Ja tämä nappulahan niille maistuu, vertoja sille vetää ainoastaan raaka naudanmaha (yöks), joka pistää nuo elukat ihan päästään sekaisin herkullisuudellaan.
Viime virallisten jälkeen Pitsin treenilistalle tulivat 90 asteen käännökset A-esteeltä, ja tänään niitä on sitten viimein harjoiteltu. Toteutin käännöksen poikkarilla, tuntui hassulta ja ajoitusta hieman hapuilin, mutta kääntämisen suhteen se toimi kuin junan vessa. Käännös oli pieni ja sievä, kontaktille osumistarkkuus 100%. Tämän lisäksi Pitsi treenasi eteenlähetystä hyppysuoralla (lähti kyllä) ja päällejuoksuja. Näitä jälkimmäisiä pitää vielä pohtia paljon lisää, ja mahdollisimman erilaisissa tilanteissa. Ne eivät varsinaisesti ole ykkösluokan murhe, mutta kannattaahan ne treenailla kuntoon kolmosluokkaan pääsyä odotellessa.
Pennikin teki eteenlähetystä, ja oli helpoista herkuista hyvin riemuissaan. Puomilla sen kanssa harjoiteltiin pysähtymistä kontaktille ja siitä vapautusta parin metrin päässä odottavalle namikupille. Kyllä oli pinserillä vaikeaa, ne etujalat kun ihan vaan väkisin veivät sinne pitkälle kohti kuppia, eikä vartalo yksinkertaisesti venynyt niin pitkulaiseksi, että takakintut olisivat samalla vielä yltäneet puomin kontaktille! Muutaman toiston jälkeen Penni hillitsi itsensä ja totteli kiltisti, pisteet sille siitä! Muutenkin se ohjautui kivasti ja yllättävän kaukaa, jopa vastakkaisella kädellä, mikä yleensä on sille vähän haastavaa. Se oli kyllä niin ärhäkällä tuulella taas, että nauratti oikein, kyllä sen täytyy kisoihin päästä elokuussa, kun starttimaksutkin melkein kuittaantuvat talkoopisteillä. Voisikohan sen kanssa saada aikaetua, jos ottaisi yhteislähdön, pitänee testata...
Aksailun lisäksi tällä viikolla on lenkkeilty aika ahkerasti ja nautittu kesäisestä luonnosta, lauantaina päästään vielä näyttelyhommiinkin. Erinäisistä syistä johtuen Pori KV järjestetään tänä vuonna Nakkilassa, ja sinne on ilmoitettu 36 kääpiöpinseriä. Tuomari on muistaakseni slovenialainen, eikä ole tainnut ainakaan lähivuosina kääkkiä Suomessa arvostella, joten astelemme kehään avoimin mielin ja vähäisin odotuksin. Pessimisti kun ei edelleenkään pety.
lauantai 24. toukokuuta 2014
Miljoonakoira, eli Tuuri KR 24.5.
Ihan alkuun on pakko heti riemuita: Pitsi oli ROP! Vihdoinkin! Meidän ikuinen kakkonen (tai välillä kolmonen) oli tämän päivän ansaittu voittaja.
Tuuriin ilmoitin Pitsin kahdesta syystä; ensinnäkin siksi, että tuomarin ollessa FinnSieger-listalla, oli mahdollisuus napata luokkavoiton osuessa kohdalle ns. FinnSieger-kiinnitys. Toisekseen ilmoittauduimme siksi, että armas aviomieheni innostui reissusta Tuurin legendaariseen kyläkauppaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin koko perheen kesäretki.
Näyttelypaikkana toimi kyläkaupan viereinen hiekkakenttä, joka oli paikoin valitettavan epätasainen. Siis suomeksi sanottuna, meidän kehässä oli kaamea monttu. Muuta valittamista en järjestelyistä keksi mitenkään, henkilökunta oli ystävällistä, kehäsihteerit tehokkaita ja kovaäänisiä, vessat aivan taivaallisen siistit ja vesipisteitä löytyi. Kahvi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta jäätelö oli hyvää.
Kääpinnejä oli ilmoitettu 20 kpl, joista suurin osa oli narttuja. Pitsi oli ainoa valionarttu, ja FinnSieger-kiinnitys napsahti siis meille melko vaivattomasti (tarvitaan luokkavoitto + ERI + SA). Yksilöarvostelussa koira oli innokas kuin kuraan kuollut kuttu, lämmintä oli 28 varjossa, eikä etenkään liikkuminen huvittanut kovinkaan paljoa. Nostettuani koiran pöydälle tarttui tuulenpuuska tuomaritelttaan (pöytä oli aivan teltan vieressä varjossa), joka alkoi uhkaavasti pyrkiä pöydällä pönöttävää Pitsiä kohti! Tapaturmilta onneksi vältyttiin, ja tuomari totesi että tässähän tulee luonnetesti tehtyä samalla, reippaana pysynyt Pitsi onneksi läpäisi sen. Muutenkin tuomari kehui Pitsin esiintymistä, siitä kuulemma näkee, että harjoiteltu on, ja joskus käyty näytilläkin. No joskus kyllä joo...
Arvostelu:
Hyvä koko & sukupuolileima. Tyylikkäät ääriviivat. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi, muuten hyvä pää. Vahva, kuiva kaula. Hyvä, laskeva ylälinja. Hyvin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella & kiinteällä ylälinjalla.
VAL ERI 1 SA PN 1 ROP
Arvostelu on mielestäni aivan Pitsin näköinen, askelpituutta taisi tänään rajoittaa se kuumuus. PN-kehässä koira vasta syttyi ravaamaan, ja kun sieltä jatkettiin ROP-kehään, oli meininki parhaimmillaan.
Ryhmäkehään jäätiin tietysti, siellä tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Pitsistä sen verran, että nosti sen jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut enää neljän parhaan joukkoon. Tämä oli jo paljon enemmän kuin olin odottanut, kääpinnit kun eivät ole se kakkosryhmän näyttävin rotu, ainakaan koon tai turkin osalta.
Oli todella hienoa ja jännittävää saada viedä oma koira ryhmäkehään muiden voittajien joukkoon, vaikkei sieltä menestystä tullutkaan. Hieman kiire sinne kyllä tuli, aikaa valmistautumiseen oli alle minuutti, ja olin tietenkin riisunut puolet vaatteistani ja lykännyt koiran häkkiin viilennysloimeen puettuna. Mukaan kuitenkin ehdittiin, eipähän ehtinyt koira läkähtyä auringossa.
Retki oli siis sangen onnistunut, mies ja lapsikin viihtyivät sekä näyttelyalueella että kyläkaupan puolella. Itse en sinne kauppaan asti ehtinyt tietenkään, pitihän jonkun aina vahtia koiria, mutta kaipa sitä krääsää saa täältä Poristakin ostettua.
P.s. En sitten millään muotoa voi ymmärtää, miksi tuollakin näyttelyssä jouduttiin kuuluttamaan ihmisten perään, kun olivat jättäneet koiran autoon! 28 asteen helteessä! Vieläpä koiraharrastajat, joiden pitäisi jotain ymmärtääkin, saisivat hävetä!
Tuuriin ilmoitin Pitsin kahdesta syystä; ensinnäkin siksi, että tuomarin ollessa FinnSieger-listalla, oli mahdollisuus napata luokkavoiton osuessa kohdalle ns. FinnSieger-kiinnitys. Toisekseen ilmoittauduimme siksi, että armas aviomieheni innostui reissusta Tuurin legendaariseen kyläkauppaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin koko perheen kesäretki.
Näyttelypaikkana toimi kyläkaupan viereinen hiekkakenttä, joka oli paikoin valitettavan epätasainen. Siis suomeksi sanottuna, meidän kehässä oli kaamea monttu. Muuta valittamista en järjestelyistä keksi mitenkään, henkilökunta oli ystävällistä, kehäsihteerit tehokkaita ja kovaäänisiä, vessat aivan taivaallisen siistit ja vesipisteitä löytyi. Kahvi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta jäätelö oli hyvää.
 |
| On se vähän epätodellisen näköinen tuolla taustalla. |
Arvostelu:
Hyvä koko & sukupuolileima. Tyylikkäät ääriviivat. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi, muuten hyvä pää. Vahva, kuiva kaula. Hyvä, laskeva ylälinja. Hyvin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella & kiinteällä ylälinjalla.
VAL ERI 1 SA PN 1 ROP
 |
| Vasemmalla VSP "Simo" eli A'dreams Black Dynamite, oikealla ROP-Pitsi. |
Ryhmäkehään jäätiin tietysti, siellä tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Pitsistä sen verran, että nosti sen jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut enää neljän parhaan joukkoon. Tämä oli jo paljon enemmän kuin olin odottanut, kääpinnit kun eivät ole se kakkosryhmän näyttävin rotu, ainakaan koon tai turkin osalta.
Oli todella hienoa ja jännittävää saada viedä oma koira ryhmäkehään muiden voittajien joukkoon, vaikkei sieltä menestystä tullutkaan. Hieman kiire sinne kyllä tuli, aikaa valmistautumiseen oli alle minuutti, ja olin tietenkin riisunut puolet vaatteistani ja lykännyt koiran häkkiin viilennysloimeen puettuna. Mukaan kuitenkin ehdittiin, eipähän ehtinyt koira läkähtyä auringossa.
 |
| ISO kehä, pieni koira. |
 |
| Jatkossa ollaan, ja vieruskaveri röhkii. |
Retki oli siis sangen onnistunut, mies ja lapsikin viihtyivät sekä näyttelyalueella että kyläkaupan puolella. Itse en sinne kauppaan asti ehtinyt tietenkään, pitihän jonkun aina vahtia koiria, mutta kaipa sitä krääsää saa täältä Poristakin ostettua.
P.s. En sitten millään muotoa voi ymmärtää, miksi tuollakin näyttelyssä jouduttiin kuuluttamaan ihmisten perään, kun olivat jättäneet koiran autoon! 28 asteen helteessä! Vieläpä koiraharrastajat, joiden pitäisi jotain ymmärtääkin, saisivat hävetä!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Sapuskaa ja treeniä
Raumalaisten sanomalehti tuli, kuten oli luvattukin, ja siellähän se Pitsi komeili keskellä etusivua. Haastattelun osuus lehden sisäsivulla oli onneksi aivan minimaalinen, mitään kovin järkevää en siinä kesken kilpailuluokan ehtinyt lehtimiehille sepustaakaan. Koira olisi toki ollut enemmän edukseen vähän toisenlaisella poseerauksella, mutta iloinen pomppu nyt ilmaisee ainakin sen, että koirilla on näyttelyissä oikeasti ihan hauskaakin, ei se ole vain sitä otsa kurtussa pyörimistä.
Tänään aamulla kävin treenaamassa ulkokentällä, ja orastavasta helteestä, kiukkuisista mäkäräisistä ja liukkaasta nurmesta huolimatta meillä oli kyllä taas niin mukavaa! Kyllä ulkoilmassa vaan pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin hallissa, ja koiratkin kulkevat nurmella mukavan sutjakkaasti.
Suuruudenhulluudessani rakensin tietysti oikein täysmittaisen radan, joka oli lyhennetty mukaelma pari vuotta vanhasta, Heini Stenbergin suunnittelemasta treeniradasta pienin muutoksin:
Esteistä 1 - 4 selvittiin pakkovalssein, kumpikin koira teki ne mukavasti. Pitsin kanssa ongelmia tuotti hyppy 2, se hyppäsi sen helposti todella pitkäksi ja kävi pyörähtämässä puomin edustalla ennen kolmoselle kurvaamista. Pelkkä kutsuminen ei riittänyt, se vaati pienen vekin ennen kakkosta kääntyäkseen kunnolla. Kyllä se vaan pitäisi meikäläisenkin jo uskoa, että sen koiran kanssa on tehtävä asiat jo paljon ennen estettä, eikä sitten kun maito on jo maassa ja koira jossain 8 metrin päässä!
Hypyllä 7 kierrätin koirat ulkokautta, ja siitä alkoikin radan juokse-tai-kuole -osuus. Tässä nimittäin on tarkoitus tehdä kaksi persjättöä, eka hypylle 8 ja toka hypylle 9, ja kympillekin pitäisi vielä ehtiä valssiin, että koiran saa sulavasti oikealla kintaalla hypylle 11 ja putkeen. Kumpikin teki oikein hyvin, ja ehdin itse yllättävän hyvin myös vikkelämmän Pitsin kanssa. Hiki tuli kumminkin.
Radan opetettava asia oli hypyllä 14, koiran tullessa putkesta juoksin ko. hypyn takaa vetämään koiran pakkovalssiin (punainen nuoli). Linja on suorin mahdollinen ja sangen sujuva, kokeilkaa vaikka! Molemmat hoksasivat homman hyvin, kokeilin itse edetä sekä 14:ta etu- että takapuolelta, ja takaa kulkeminen taisi olla koirille selkein vaihtoehto. Pitsi ainakin luki heti puomin, kun näki minun pinkovan sitä kohti. Tätä jippoa pitää vielä harjoitella lisää!
Loppuosaan tehtiin vielä persjättö esteelle 15, ja nro 17 kierrätettiin taas ulkokautta. Mukavan vauhdikkaita ja sujuvia linjoja siis! Olen aina tykännyt Heinin radoista kovasti, jo silloin kun olimme Pennin kanssa ihan agiharrastuksen alkutaipaleella.
Iltapäivällä käväistiin Pet Porissa säästämässä niin maan perusteellisesti, siellä oli osta 3 maksa 2 -tarjous, ja me ostettiin tietenkin sapuskaa. Naudanmahan lisäksi mukaan tarttui kolme pientä säkkiä Taste of the Wildia.
Olen aina pitänyt tätä ruokamerkkiä todellisena markkinoinnin riemuvoittona, nyt nähdään miten se lunastaa lupaukset käytännössä! Koiran rinnastaminen villeihin sukulaisiinsa, luonnollisuuden korostaminen (onkohan sitä sisällössä?) ja massasta voimakkaasti poikkeava tuotepakkaus kertovat, että nyt on käytetty ihan oikeaa mainostoimistoa brändäämiseen. Myös ainesosaluettelo kuulostaa niin hyvältä, että on vaikea uskoa sen olevan totta:
"Duck, duck meal, chicken meal, sweet potatoes, peas, potatoes, chicken fat (preserved with mixed tocopherols), egg product, natural flavor, ocean fish meal, potato protein, roasted quail, roasted duck, smoked turkey, tomato pomace, salt, choline chloride, dried chicory root, tomatoes, blueberries, raspberries, yucca schidigera extract, etc."
Paahdettua ankkaa, bataattia, viiriäistä, tomaattia ja marjoja. Kelpaisi kyllä meille ihmisillekin! Kotona vasta äkkäsin, että tämähän on kokonaan viljatonta tavaraa, toivottavasti ei ole liian väkevää koirien mahoille. Maistuvaakin sen pitäisi kuulemma olla, mutta ihmekös tuo, tähän on nimittäin lisätty suolaa. Ostopäätökseen taisi tällä kertaa vaikuttaa kaikkein eniten ympäri kauppaa juokseva, kiljuva 2-vuotias, jonka takia päätös oli tehtävä nopeasti. Se siitä bärndäyksestä!
Lauantaina suunnataan sitten koko perheen voimin Tuurin kyläkaupalle Miljoonakoiraan, markkinoinnin riemuvoitto kai sekin. Kääpiöitä on ilmoitettu parisenkymmentä, ja jaossa on FinnSieger-kiinnityksiä. Säätiedotus lupaa poutaa ja 27 astetta, saas nähdä miten Pöystien käy...
Tänään aamulla kävin treenaamassa ulkokentällä, ja orastavasta helteestä, kiukkuisista mäkäräisistä ja liukkaasta nurmesta huolimatta meillä oli kyllä taas niin mukavaa! Kyllä ulkoilmassa vaan pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin hallissa, ja koiratkin kulkevat nurmella mukavan sutjakkaasti.
Suuruudenhulluudessani rakensin tietysti oikein täysmittaisen radan, joka oli lyhennetty mukaelma pari vuotta vanhasta, Heini Stenbergin suunnittelemasta treeniradasta pienin muutoksin:
Esteistä 1 - 4 selvittiin pakkovalssein, kumpikin koira teki ne mukavasti. Pitsin kanssa ongelmia tuotti hyppy 2, se hyppäsi sen helposti todella pitkäksi ja kävi pyörähtämässä puomin edustalla ennen kolmoselle kurvaamista. Pelkkä kutsuminen ei riittänyt, se vaati pienen vekin ennen kakkosta kääntyäkseen kunnolla. Kyllä se vaan pitäisi meikäläisenkin jo uskoa, että sen koiran kanssa on tehtävä asiat jo paljon ennen estettä, eikä sitten kun maito on jo maassa ja koira jossain 8 metrin päässä!
Hypyllä 7 kierrätin koirat ulkokautta, ja siitä alkoikin radan juokse-tai-kuole -osuus. Tässä nimittäin on tarkoitus tehdä kaksi persjättöä, eka hypylle 8 ja toka hypylle 9, ja kympillekin pitäisi vielä ehtiä valssiin, että koiran saa sulavasti oikealla kintaalla hypylle 11 ja putkeen. Kumpikin teki oikein hyvin, ja ehdin itse yllättävän hyvin myös vikkelämmän Pitsin kanssa. Hiki tuli kumminkin.
Radan opetettava asia oli hypyllä 14, koiran tullessa putkesta juoksin ko. hypyn takaa vetämään koiran pakkovalssiin (punainen nuoli). Linja on suorin mahdollinen ja sangen sujuva, kokeilkaa vaikka! Molemmat hoksasivat homman hyvin, kokeilin itse edetä sekä 14:ta etu- että takapuolelta, ja takaa kulkeminen taisi olla koirille selkein vaihtoehto. Pitsi ainakin luki heti puomin, kun näki minun pinkovan sitä kohti. Tätä jippoa pitää vielä harjoitella lisää!
Loppuosaan tehtiin vielä persjättö esteelle 15, ja nro 17 kierrätettiin taas ulkokautta. Mukavan vauhdikkaita ja sujuvia linjoja siis! Olen aina tykännyt Heinin radoista kovasti, jo silloin kun olimme Pennin kanssa ihan agiharrastuksen alkutaipaleella.
Iltapäivällä käväistiin Pet Porissa säästämässä niin maan perusteellisesti, siellä oli osta 3 maksa 2 -tarjous, ja me ostettiin tietenkin sapuskaa. Naudanmahan lisäksi mukaan tarttui kolme pientä säkkiä Taste of the Wildia.
 |
| Olen markkinoinnin uhri. |
"Duck, duck meal, chicken meal, sweet potatoes, peas, potatoes, chicken fat (preserved with mixed tocopherols), egg product, natural flavor, ocean fish meal, potato protein, roasted quail, roasted duck, smoked turkey, tomato pomace, salt, choline chloride, dried chicory root, tomatoes, blueberries, raspberries, yucca schidigera extract, etc."
Paahdettua ankkaa, bataattia, viiriäistä, tomaattia ja marjoja. Kelpaisi kyllä meille ihmisillekin! Kotona vasta äkkäsin, että tämähän on kokonaan viljatonta tavaraa, toivottavasti ei ole liian väkevää koirien mahoille. Maistuvaakin sen pitäisi kuulemma olla, mutta ihmekös tuo, tähän on nimittäin lisätty suolaa. Ostopäätökseen taisi tällä kertaa vaikuttaa kaikkein eniten ympäri kauppaa juokseva, kiljuva 2-vuotias, jonka takia päätös oli tehtävä nopeasti. Se siitä bärndäyksestä!
Lauantaina suunnataan sitten koko perheen voimin Tuurin kyläkaupalle Miljoonakoiraan, markkinoinnin riemuvoitto kai sekin. Kääpiöitä on ilmoitettu parisenkymmentä, ja jaossa on FinnSieger-kiinnityksiä. Säätiedotus lupaa poutaa ja 27 astetta, saas nähdä miten Pöystien käy...
lauantai 17. toukokuuta 2014
Valioeläin Pitsi
Tänään näyteltiin Raumalla, siis jo perinteeksi muodostuneessa kaikkien rotujen näyttelyssä. Homma on raumalaisilla yleensä hyvin hanskassa, ja niinhän se oli tänäkin vuonna, kelikin sangen kohdallaan. Kahvikin oli oikein kelvollista.
Kääpiöpinsereitä oli ilmoitettu 22 kpl, Pitsin luokassa eli valionartuissa koiria oli yhteensä neljä. Pitsi siis korkkasi tänään valioluokan, taukoa kehistä on pidetty nyt paria päivää vaille neljä kuukautta! Tauko on tehnyt hyvää, näyttelyyn lähteminen oli kivaa vaihtelua, eikä yhtään pakkopullaa. Ja kyllä se taas päivän aikana muistui mieleen, miksi sitä taukoa oli ihan kiva vähän pitääkin.
Tuomarina toiminut Leni Finne oli todella tarkka, mutta hirveän ystävällisen ja miellyttävän oloinen. Hän aivan selvästi teki kaikkensa, jotta koirilla olisi kehässä ollut mukavaa, ja esim. pyysi yleisöltä pariin otteeseen ylimääräiset aplodit, kun kehässä oli poikkeuksellisen iäkäs veteraanikoira.
Pitsistä tuomari oli tätä mieltä:
Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanmittainen ja -linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Aavistuksen pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio, hyvät kulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman pehmeä karva.
VAL ERI 1 SA PN 2
Pitsi siis voitti valioluokan, mutta jäi PN-kisassa toiseksi. No, eipähän huonolle hävitty, ja tältä tuomarilta näytti pelkkä SA:kin olevan jo ihan mukava saavutus. Urosten SERT jäi kokonaan jakamatta, vaikka ihan kelpo ottajia olisi ollut.
Siinä kesken meidän luokan jouduin kaiken lisäksi toimittajan haastattelemaksi, juttu tulee Länsi-Suomeen, eli Rauman ja lähialueen paikallislehteen. Toimittaja ja kuvaaja siis varmaan kävelivät näyttelyalueen portista sisään ja ottivat tähtäimeensä ensimmäisen eteen sattuneen koiran, sillä hetkellä se oli esiintymisvuorossa oleva Pitsi. Kuva ei nyt ole oikein mairitteleva, Pitsihän esiintyi vallan hienosti tänään kaikin puolin, mutta käy siitä ainakin koiran ominaisin luonne ilmi. Mielenkiinnolla odotan varsinaista artikkelia, niin kiireessä nimittäin vastailin toimittajan kysymyksiin, etten ole ihan varma mitä edes sanoin. Se ainakin jäi mieleen, että (raumalainen) toimittaja oli sangen pettynyt, kun kuuli meidän olevan Porista! Tämä siis juontaa juurensa Porin ja Rauman välisestä ikuisesta sotatilasta, jossa joillakin on suipot korvat, ja joillakin ei. Itsehän en edelleenkään ole porilainen, joten en ota mitään kantaa toisten korvalehtiin tai niiden muotoon. ;)
Joka tapauksessa reissu oli oikein onnistunut ja leppoisa, rusketustakin saatiin, ja matkaseurana ollut Usva-parson sai toisen sertinsä, jee! Viikon päästä kelpaa jatkaa Tuurissa Miljoonakoirassa!
 |
| Aurinkoa, aurinkoa! |
Tuomarina toiminut Leni Finne oli todella tarkka, mutta hirveän ystävällisen ja miellyttävän oloinen. Hän aivan selvästi teki kaikkensa, jotta koirilla olisi kehässä ollut mukavaa, ja esim. pyysi yleisöltä pariin otteeseen ylimääräiset aplodit, kun kehässä oli poikkeuksellisen iäkäs veteraanikoira.
Pitsistä tuomari oli tätä mieltä:
Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanmittainen ja -linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Aavistuksen pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio, hyvät kulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman pehmeä karva.
VAL ERI 1 SA PN 2
 |
| Erinomainen askelpituus? |
Pitsi siis voitti valioluokan, mutta jäi PN-kisassa toiseksi. No, eipähän huonolle hävitty, ja tältä tuomarilta näytti pelkkä SA:kin olevan jo ihan mukava saavutus. Urosten SERT jäi kokonaan jakamatta, vaikka ihan kelpo ottajia olisi ollut.
Siinä kesken meidän luokan jouduin kaiken lisäksi toimittajan haastattelemaksi, juttu tulee Länsi-Suomeen, eli Rauman ja lähialueen paikallislehteen. Toimittaja ja kuvaaja siis varmaan kävelivät näyttelyalueen portista sisään ja ottivat tähtäimeensä ensimmäisen eteen sattuneen koiran, sillä hetkellä se oli esiintymisvuorossa oleva Pitsi. Kuva ei nyt ole oikein mairitteleva, Pitsihän esiintyi vallan hienosti tänään kaikin puolin, mutta käy siitä ainakin koiran ominaisin luonne ilmi. Mielenkiinnolla odotan varsinaista artikkelia, niin kiireessä nimittäin vastailin toimittajan kysymyksiin, etten ole ihan varma mitä edes sanoin. Se ainakin jäi mieleen, että (raumalainen) toimittaja oli sangen pettynyt, kun kuuli meidän olevan Porista! Tämä siis juontaa juurensa Porin ja Rauman välisestä ikuisesta sotatilasta, jossa joillakin on suipot korvat, ja joillakin ei. Itsehän en edelleenkään ole porilainen, joten en ota mitään kantaa toisten korvalehtiin tai niiden muotoon. ;)
 |
| Tukka hyvin, kaikki erinomaisesti! |
Joka tapauksessa reissu oli oikein onnistunut ja leppoisa, rusketustakin saatiin, ja matkaseurana ollut Usva-parson sai toisen sertinsä, jee! Viikon päästä kelpaa jatkaa Tuurissa Miljoonakoirassa!
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Aakotus?
Viikonloppuna mentiin pitkästä aikaa mätsäriin, kuten vähän tuossa aiemmin jo uhkailinkin. Kyseessä oli Harjavallan perinteinen pääsiäismätsäri, joka on aina hyvin järjestetty ja aurinkoinen, siis suhteet säiden haltiaan on harjavaltalaisilla kunnossa.
Pieniä aikuisia oli 28 kpl, Pitsi sai punaisen, muttei sijoittunut. Syytä moiseen en tiedä, kaiken se teki oikein kauniisti, mutta ehkä muut sitten tekivät vielä kauniimmin. Neidistä on kyllä sukeutunut oikea Nainen isolla ännällä, teini-iän kotkotukset olivat poissa ja esiintyminen oli iloista ja itsevarmaa. Tuollaista koiraa on kyllä ilo viedä, ei tarvitse kuin pitää narunpäästä kiinni. Näillä eväin, uskallamme suunnata virallisiin kehiin taas toukokuussa.
Mätsäröinnin jälkeen mentiin mummulaan siivoamaan leikkimökkiä, ja pienet naapurinatsit nauttivat ulkoilusta ja auringosta täysin rinnoin. Leikkimökistäkin nauttivat, kunnes näkivät painepesurin.
Aksapuolella on hinkattu mitäs muutakaan kuin A-estettä, ja fiilikset ovat vaihdelleet murheen alhosta onnistumisen riemuun. Nyt uskoisin, että ollaan oikeilla jäljillä, ja harjoitukset jatkuvat.
Uutena tuttavuutena meille tuli eilisissä treeneissä jaakotus A-esteellä, jonka ristin mielessäni aakotukseksi. Eipä ollut tullut moinen ratkaisu meikäläiselle edes mieleen, mutta näinhän sen koiran saa kyllä pidettyä pois häämöttävästä ansaputkesta, joka kutsuu virheellisesti A:n jälkeen. Nämä ovat siis niitä haasteita, joita juoksukontaktien kanssa kohtaa, eihän niistä pelkästään etua ole.
Ruokintakokeiluna se naudanmaha, josta jossain vaiheessa taisin mainita, on ollut sangen onnistunut. Kumpikin koira on mielestäni kerännyt lihasmassaa, hyvä hyvä! Ja maha näyttää myös maistuvan koirille. Se mystinen öljykin tuli postissa juuri ennen pääsiäistä, siis se testiryhmäjuttu, mihin puolivahingossa koirat ilmoitin. Mukana oli saatekirje, jossa ei edes kerrotu mitä öljyä puteli sisältää, eikä edes sitä, onko öljy eläin- vai kasviperäistä. Kirjeessä kuitenkin mainittiin, että öljy on valmistettu puristamalla, joten oletan sen olevan kasviöljyä. Hetken mietin, uskaltaako tuota edes syöttää, kun ei tiedä mitä se sisältää, mutta kun Penni ei ole millekään allerginen eikä herkkävatsainen, niin menkööt. Ohjeiden mukaan piti siis valita yksi talouden koirista, jolle öljyä annetaan, eikä sille saa antaa mitään muita öljyjä kokeilun aikana. Valitsin Pennin, koska sitä ei ole ilmoitettu mihinkään rahaa maksavaan toimintaan lähiviikkoina, olisihan se vähän tylsää, jos kaikki karvat vaikka tipahtaisivat parin viikon käytön jälkeen ja kehään pitäisi mennä. Sähköpostiin tulee kuulemma kysely tuotteen vaikutuksista. Vielä ei ole vaikutuksia havaittu, henki kulkee ja muutenkin on mukavaa.
 |
| Aurinkokylpy kehänlaidalla |
Pieniä aikuisia oli 28 kpl, Pitsi sai punaisen, muttei sijoittunut. Syytä moiseen en tiedä, kaiken se teki oikein kauniisti, mutta ehkä muut sitten tekivät vielä kauniimmin. Neidistä on kyllä sukeutunut oikea Nainen isolla ännällä, teini-iän kotkotukset olivat poissa ja esiintyminen oli iloista ja itsevarmaa. Tuollaista koiraa on kyllä ilo viedä, ei tarvitse kuin pitää narunpäästä kiinni. Näillä eväin, uskallamme suunnata virallisiin kehiin taas toukokuussa.
 |
| Puolikelvollinen pönötyskuva, Pitsi 2 v ja 3 kk |
Mätsäröinnin jälkeen mentiin mummulaan siivoamaan leikkimökkiä, ja pienet naapurinatsit nauttivat ulkoilusta ja auringosta täysin rinnoin. Leikkimökistäkin nauttivat, kunnes näkivät painepesurin.
Aksapuolella on hinkattu mitäs muutakaan kuin A-estettä, ja fiilikset ovat vaihdelleet murheen alhosta onnistumisen riemuun. Nyt uskoisin, että ollaan oikeilla jäljillä, ja harjoitukset jatkuvat.
Uutena tuttavuutena meille tuli eilisissä treeneissä jaakotus A-esteellä, jonka ristin mielessäni aakotukseksi. Eipä ollut tullut moinen ratkaisu meikäläiselle edes mieleen, mutta näinhän sen koiran saa kyllä pidettyä pois häämöttävästä ansaputkesta, joka kutsuu virheellisesti A:n jälkeen. Nämä ovat siis niitä haasteita, joita juoksukontaktien kanssa kohtaa, eihän niistä pelkästään etua ole.
Ruokintakokeiluna se naudanmaha, josta jossain vaiheessa taisin mainita, on ollut sangen onnistunut. Kumpikin koira on mielestäni kerännyt lihasmassaa, hyvä hyvä! Ja maha näyttää myös maistuvan koirille. Se mystinen öljykin tuli postissa juuri ennen pääsiäistä, siis se testiryhmäjuttu, mihin puolivahingossa koirat ilmoitin. Mukana oli saatekirje, jossa ei edes kerrotu mitä öljyä puteli sisältää, eikä edes sitä, onko öljy eläin- vai kasviperäistä. Kirjeessä kuitenkin mainittiin, että öljy on valmistettu puristamalla, joten oletan sen olevan kasviöljyä. Hetken mietin, uskaltaako tuota edes syöttää, kun ei tiedä mitä se sisältää, mutta kun Penni ei ole millekään allerginen eikä herkkävatsainen, niin menkööt. Ohjeiden mukaan piti siis valita yksi talouden koirista, jolle öljyä annetaan, eikä sille saa antaa mitään muita öljyjä kokeilun aikana. Valitsin Pennin, koska sitä ei ole ilmoitettu mihinkään rahaa maksavaan toimintaan lähiviikkoina, olisihan se vähän tylsää, jos kaikki karvat vaikka tipahtaisivat parin viikon käytön jälkeen ja kehään pitäisi mennä. Sähköpostiin tulee kuulemma kysely tuotteen vaikutuksista. Vielä ei ole vaikutuksia havaittu, henki kulkee ja muutenkin on mukavaa.
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Itsekseen vaan ei yksikseen
Kyllä voi ihminen nauttia omatoimitreenaamisesta! Kerrankin pääsin ihan itsekseni kaikessa rauhassa hallille koirien kanssa, ja siellä vierähtikin lenkkeineen reilu 1½ tuntia. Reenailun jälkeen käytiin eläinlääkärillä ottamassa kennelyskärokotteet, ne ovat suojanneet taudilta tähänkin asti täydellisesti.
Pennillä on viikon päästä kisat (Pori 5.4.), joten se treenasi kisoja silmällä pitäen ratapätkää ja erityisesti keinua. Lentokeinuja se on välillä ottanut silloin, kun on poikkeuksellisen innoissaan, koitetaan nyt välttää se tällä kertaa. Homma toimi kuin junan vessa, mitäs sitä sitten hinkkaamaan! Kisatilanteesta ei kyllä sitten tiedä mitä siellä tapahtuu, kisat kun ovat ratsastuskoulun maneesissa, eli hajut ja outo pohja saattavat verottaa vauhtia. Mennään nyt kuitenkin, kun kerran kotikylällä kisat ovat ja talkoilemaan olen menossa joka tapauksessa.
Pitsi olisi halunnut tehdä sitä A-estettä, mutta kun sitä ei radalla ollut, niin en sitä yksin ruvennut radalle raahaamaan. Se teki siis myös ratapätkää ja keinua, varsin sujuvalla vauhdilla. Pujottelukin sujui aiempaa paremmin, vauhti oli hyvä, eikä se lopettanut kesken kertaakaan! Nyt kun vielä pääsisi sitä A:ta hinkkaamaan, kisakuume alkaa olla muuten näpsäkän ja toimivan koiran kanssa melkoinen...
Pitsi on muuten pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelyynkin, ja vieläpä valioluokkaan, huhhuh! Viimeksi on siis oltu kehässä tammikuun puolivälissä, kaipa se vielä osaa vastapäivään pyöriä ja seistä paikoillaan. Jos keksin jonkin sopivan mätsärin, niin voidaan käydä ottamassa testikierros.
Pennillä on viikon päästä kisat (Pori 5.4.), joten se treenasi kisoja silmällä pitäen ratapätkää ja erityisesti keinua. Lentokeinuja se on välillä ottanut silloin, kun on poikkeuksellisen innoissaan, koitetaan nyt välttää se tällä kertaa. Homma toimi kuin junan vessa, mitäs sitä sitten hinkkaamaan! Kisatilanteesta ei kyllä sitten tiedä mitä siellä tapahtuu, kisat kun ovat ratsastuskoulun maneesissa, eli hajut ja outo pohja saattavat verottaa vauhtia. Mennään nyt kuitenkin, kun kerran kotikylällä kisat ovat ja talkoilemaan olen menossa joka tapauksessa.
Pitsi olisi halunnut tehdä sitä A-estettä, mutta kun sitä ei radalla ollut, niin en sitä yksin ruvennut radalle raahaamaan. Se teki siis myös ratapätkää ja keinua, varsin sujuvalla vauhdilla. Pujottelukin sujui aiempaa paremmin, vauhti oli hyvä, eikä se lopettanut kesken kertaakaan! Nyt kun vielä pääsisi sitä A:ta hinkkaamaan, kisakuume alkaa olla muuten näpsäkän ja toimivan koiran kanssa melkoinen...
Pitsi on muuten pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelyynkin, ja vieläpä valioluokkaan, huhhuh! Viimeksi on siis oltu kehässä tammikuun puolivälissä, kaipa se vielä osaa vastapäivään pyöriä ja seistä paikoillaan. Jos keksin jonkin sopivan mätsärin, niin voidaan käydä ottamassa testikierros.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Se surullisenkuuluisa SERT
Kuten aika moni Facebookista ehtikin lukea, viime päivät ovat menneet melkoisen hässäkän vallassa. Olen saanut monia kyselyjä koskien sunnuntaisen Turku kv:n tapahtumia, tai oikeastaan kyse on siitä yhdestä SERTistä, joka näyttelyssä eräälle kääpiöpinserinartulle jaettiin. Arvostan suuresti sitä, että ihmiset ovat kysyneet asiasta suoraan minulta, eivätkä vain kuiskineet selän takana, kiitos siitä!
Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.
Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.
Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.
Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.
Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.
Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).
Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.
P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)
Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.
Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.
Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.
Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.
Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.
Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).
Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.
P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)
tiistai 31. joulukuuta 2013
Tilastot ja tavoitteet
Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin sopivaa pohtia kulunutta vuotta, täyttyneitä tavoitteita ja ah' niin kliseisesti luoda katse kohti tulevaa.
Penni on kisannut koko vuonna 30 starttia, joista 6 kpl kakkosluokassa ja loput kolmosissa.
Startteja koko vuonna: 30 kpl
Nollia: 5 kpl
(Lisäksi yliaikanollia: 4 kpl)
Startteja/kk: 2,5 kpl
Paras etenemä: 4,13 m/s Lempäälässä 24.11. hyppyradalla
Nollaprosentti oli siis melko köyhä, vain 17%. Tässä ei tietenkään ole yliaikanollia laskettuna mukaan, koska nehän eivät ole oikeita nollia. SM-nollia meillä on nyt kolmosista kerättynä 2 kpl, hyppynollia kumpainenkin.
Tuloksilla ei edelleenkään juhlita, mutta ovat ne silti viime vuodesta parantuneet. Silloin nollaprosentti oli nimittäin 13%, ja nopein etenemä 3,95 m/s. Tänä vuonna starttejakin oli tuplaten viime vuoteen verrattuna, silloinhan olin osan vuodesta äitiyslomalla.
Treenitavoitteiksi olen Pennille asettanut vuosi sitten pujottelun parantamisen, kisasuoritusten parantamisen, sekä kontaktien korjaamisen. Näissä on mielestäni onnistuttu, pujottelua en tuolle koiralle koskaan saa niin hienoksi kuin haluaisin, mutta nyt on kuitenkin menty jo ties kuinka monet kisat ilman ainoatakaan pujotteluvirhettä. Tilanne on siis parantunut huomattavasti viime vuotisesta, silloinhan keppivirhe tuli tehtyä lähes jokaisella radalla, ja nollat olivat kiinni nimenomaan pujottelusta.
Kisatavoitteita Pemulla oli kaksi, ja ne molemmat täyttyivät, siis kolmosiin nousu ja siellä edes yksi nolla. Eka kolmosten nollahan lasahti meille heti ekoista kolmosen kisoista muistaakseni maaliskuussa.
Pitsin agitavoitteet olivat vuosi sitten seuraavanlaiset:
- olla kisavalmis vuoden 2013 loppuun mennessä, eli:
-koira kuuntelee ohjausta
-kontaktit kunnossa
-pujottelu toimii ja on itsenäinen
-koira kestää kisatilanteen ja pystyy toimimaan siinä
-Tulostavoite: startata onnistuneesti virallisissa kisoissa.
Nämä on mielestäni kaikki saavutettu, viimeistä kohtaa lukuunottamatta. Virallisethan Pitsi olisi voinut aloittaa jo syksyllä, ei siinä mitään, mutta jäin odottelemaan loka-marraskuun juoksua, ja sitten toisaalta joulukuulta voi jo hyvin odottaa tammikuulle, saapahan kivasti pisteitä kaiken maailman vuoden tulokas -kisailuihin.
Etenkin toiseksi viimeinen kohta, siis kisatilanteessa toimiminen sujui Pitsiltä ainakin viime viikonlopun epiksissä upeasti. Se toimi ihan samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Kyseisen kisapäivän iltana sain vielä kuulla, että Pitsi oli ykkösluokassa sijoittunut kolmanneksi, kiva yllätys sekin.
Näyttelytavoitteita en vuosi sitten Pitsille asettanut, mutta sillä saralla menestys on ollut parempaa, kuin olisin uskaltanut toivoa: kolme SERTiä ja vara-CACIB Suomesta, sekä yksi CAC Liettuasta! PN-sijoituksia tuli koko vuonna muistaakseni kuusi kappaletta (joista yksi Virossa), eli saatiin sentään muutama piste vuoden kääpiöpinserikisaankin, vaikkei kärkikahinoihin asiaa olekaan.
Pitsin näyttelytavoite vuodelle 2014 on tulla Suomen ulkomuotovalioksi. Siihen tarvitaan enää yksi SERT, joka voi kokemukseni mukaan napsahtaa kohdalle koska vain. Sillä ei ole minulle merkitystä, valioituuko koira heti alkuvuodesta vai vasta myöhemmin, kunhan nyt valioituu. Seuraava looginen etappi olisi tietenkin ulkomaiden titteleiden metsästys, mutta vallitsevassa taloustilanteessa moinen retkeily saattaa jäädä hamaan tulevaisuuteen.
Agipuolella Pitsin tavoite vuodelle 2014 on nousta kakkosluokan kautta kolmosiin. Se on mielestäni ihan realistinen koko vuoden tavoite koiralle, joka aloittaa kisaamisen heti tammikuussa, ja osaa asiansa, etenkin mikäli se saa olla terveenä koko vuoden. Treenimielessä haluaisin oppia itse ohjaamaan sitä "takaa" paremmin ja samalla saada sille vielä lisää varmuutta ja vauhtia. Lisäksi joku järki pitäisi saada myös Pitsin palkkaukseen, kananuggettipalasten heittely ei ole oikein ihanteellista, mutta jotenkin siihen on vain juututtu. Pitää vähän punoa juonia tässä joulutauon aikana. Tärkein tavoite agilityssä yleensä on tietenkin oman ohjaustaidon, ajoitusten ja ketteryyden/nopeuden kehittäminen, koirat kyllä tulevat perässä.
Entäs Penni? Sen kanssa on tehty kova työ, ja nythän se on kulkenut kisoissakin mukavasti, vaikka Pitsi ehkä onkin vienyt sen potentiaalisimman agikoiran paikan "isosiskoltaan." Aion kuitenkin edelleen kisata myös Pennillä mahdollisuuksien mukaan, koska sillä tavoin saan pidettyä itseni kolmosluokan mielentilassa ja radoissa kiinni, vaikka Pitsi puuhailisikin alemmissa luokissa pidempään. Sitä paitsi, vaikka Pitsi nousisi kolmosiin nopeastikin, ei se kuitenkaan ole valmis niihin ratoihin vielä hetkeen. Enkä minä ole, kun välillä tekee tiukkaa tuon hitaammankin version kanssa (esim. pysyä pystyssä, hehheh).
Mieli tekisi asettaa Pennille tavoitteeksi SM-nollien kerääminen täyteen (5 kpl sis. tupla puuttuu), mutta se ei taida onnistua, koska aikataulu ja budjetti eivät kestä kahden koiran kisaretkeilyä, etenkään nyt kun muodissa on pitää kolmosluokan ja 1-2 luokan kisat aina eri päivinä. Sääli, mutta ei voi mitään. No, eipä se Penni siellä SM:issä toisaalta mitään olisi tehnytkään, muuta kuin ollut hidas helteessä. Pennin tavoite on siis tehdä hyviä kisasuorituksia silloin, kun kisoihin ehtii, ja toimia meikäläisen harjoituskappaleena kisaradoilla. Tulostavoitteeksi voisin asettaa nykyisen etenemäennätyksen rikkomisen, siis pitäisi olla nopeampi kuin 4,13 m/s. Voi tehdä tiukkaa, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Hieno vuosi niin harjoitus- kuin tulosmielessäkin on siis takana. Olen todella iloinen, jos seuraava vuosi on edes läheskään yhtä hyvä!
Tässä vielä vuoden kohokohtia kuvina ja videoina sekalaisessa järjestyksessä:
Pitsin ensimmäinen möllirata Äetsässä ÄSKK:n epiksissä:
Pitsi ylitti kaikki odotukset elämänsä ensimmäisellä avoimella agiradalla ATT:n epiksissä tekemällä nollan ja sijoittumalla toiseksi.
Pennin vuoden paras kisarata, siis hyppäri Lempäälässä.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, pinsesterit omistajaperheineen toivottavat blogin lukijoille onnellista ja onnistunutta uutta vuotta 2014!
Penni on kisannut koko vuonna 30 starttia, joista 6 kpl kakkosluokassa ja loput kolmosissa.
Startteja koko vuonna: 30 kpl
Nollia: 5 kpl
(Lisäksi yliaikanollia: 4 kpl)
Startteja/kk: 2,5 kpl
Paras etenemä: 4,13 m/s Lempäälässä 24.11. hyppyradalla
Nollaprosentti oli siis melko köyhä, vain 17%. Tässä ei tietenkään ole yliaikanollia laskettuna mukaan, koska nehän eivät ole oikeita nollia. SM-nollia meillä on nyt kolmosista kerättynä 2 kpl, hyppynollia kumpainenkin.
Tuloksilla ei edelleenkään juhlita, mutta ovat ne silti viime vuodesta parantuneet. Silloin nollaprosentti oli nimittäin 13%, ja nopein etenemä 3,95 m/s. Tänä vuonna starttejakin oli tuplaten viime vuoteen verrattuna, silloinhan olin osan vuodesta äitiyslomalla.
Treenitavoitteiksi olen Pennille asettanut vuosi sitten pujottelun parantamisen, kisasuoritusten parantamisen, sekä kontaktien korjaamisen. Näissä on mielestäni onnistuttu, pujottelua en tuolle koiralle koskaan saa niin hienoksi kuin haluaisin, mutta nyt on kuitenkin menty jo ties kuinka monet kisat ilman ainoatakaan pujotteluvirhettä. Tilanne on siis parantunut huomattavasti viime vuotisesta, silloinhan keppivirhe tuli tehtyä lähes jokaisella radalla, ja nollat olivat kiinni nimenomaan pujottelusta.
Kisatavoitteita Pemulla oli kaksi, ja ne molemmat täyttyivät, siis kolmosiin nousu ja siellä edes yksi nolla. Eka kolmosten nollahan lasahti meille heti ekoista kolmosen kisoista muistaakseni maaliskuussa.
Pitsin agitavoitteet olivat vuosi sitten seuraavanlaiset:
- olla kisavalmis vuoden 2013 loppuun mennessä, eli:
-koira kuuntelee ohjausta
-kontaktit kunnossa
-pujottelu toimii ja on itsenäinen
-koira kestää kisatilanteen ja pystyy toimimaan siinä
-Tulostavoite: startata onnistuneesti virallisissa kisoissa.
Nämä on mielestäni kaikki saavutettu, viimeistä kohtaa lukuunottamatta. Virallisethan Pitsi olisi voinut aloittaa jo syksyllä, ei siinä mitään, mutta jäin odottelemaan loka-marraskuun juoksua, ja sitten toisaalta joulukuulta voi jo hyvin odottaa tammikuulle, saapahan kivasti pisteitä kaiken maailman vuoden tulokas -kisailuihin.
Etenkin toiseksi viimeinen kohta, siis kisatilanteessa toimiminen sujui Pitsiltä ainakin viime viikonlopun epiksissä upeasti. Se toimi ihan samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Kyseisen kisapäivän iltana sain vielä kuulla, että Pitsi oli ykkösluokassa sijoittunut kolmanneksi, kiva yllätys sekin.
Näyttelytavoitteita en vuosi sitten Pitsille asettanut, mutta sillä saralla menestys on ollut parempaa, kuin olisin uskaltanut toivoa: kolme SERTiä ja vara-CACIB Suomesta, sekä yksi CAC Liettuasta! PN-sijoituksia tuli koko vuonna muistaakseni kuusi kappaletta (joista yksi Virossa), eli saatiin sentään muutama piste vuoden kääpiöpinserikisaankin, vaikkei kärkikahinoihin asiaa olekaan.
Pitsin näyttelytavoite vuodelle 2014 on tulla Suomen ulkomuotovalioksi. Siihen tarvitaan enää yksi SERT, joka voi kokemukseni mukaan napsahtaa kohdalle koska vain. Sillä ei ole minulle merkitystä, valioituuko koira heti alkuvuodesta vai vasta myöhemmin, kunhan nyt valioituu. Seuraava looginen etappi olisi tietenkin ulkomaiden titteleiden metsästys, mutta vallitsevassa taloustilanteessa moinen retkeily saattaa jäädä hamaan tulevaisuuteen.
Agipuolella Pitsin tavoite vuodelle 2014 on nousta kakkosluokan kautta kolmosiin. Se on mielestäni ihan realistinen koko vuoden tavoite koiralle, joka aloittaa kisaamisen heti tammikuussa, ja osaa asiansa, etenkin mikäli se saa olla terveenä koko vuoden. Treenimielessä haluaisin oppia itse ohjaamaan sitä "takaa" paremmin ja samalla saada sille vielä lisää varmuutta ja vauhtia. Lisäksi joku järki pitäisi saada myös Pitsin palkkaukseen, kananuggettipalasten heittely ei ole oikein ihanteellista, mutta jotenkin siihen on vain juututtu. Pitää vähän punoa juonia tässä joulutauon aikana. Tärkein tavoite agilityssä yleensä on tietenkin oman ohjaustaidon, ajoitusten ja ketteryyden/nopeuden kehittäminen, koirat kyllä tulevat perässä.
Entäs Penni? Sen kanssa on tehty kova työ, ja nythän se on kulkenut kisoissakin mukavasti, vaikka Pitsi ehkä onkin vienyt sen potentiaalisimman agikoiran paikan "isosiskoltaan." Aion kuitenkin edelleen kisata myös Pennillä mahdollisuuksien mukaan, koska sillä tavoin saan pidettyä itseni kolmosluokan mielentilassa ja radoissa kiinni, vaikka Pitsi puuhailisikin alemmissa luokissa pidempään. Sitä paitsi, vaikka Pitsi nousisi kolmosiin nopeastikin, ei se kuitenkaan ole valmis niihin ratoihin vielä hetkeen. Enkä minä ole, kun välillä tekee tiukkaa tuon hitaammankin version kanssa (esim. pysyä pystyssä, hehheh).
Mieli tekisi asettaa Pennille tavoitteeksi SM-nollien kerääminen täyteen (5 kpl sis. tupla puuttuu), mutta se ei taida onnistua, koska aikataulu ja budjetti eivät kestä kahden koiran kisaretkeilyä, etenkään nyt kun muodissa on pitää kolmosluokan ja 1-2 luokan kisat aina eri päivinä. Sääli, mutta ei voi mitään. No, eipä se Penni siellä SM:issä toisaalta mitään olisi tehnytkään, muuta kuin ollut hidas helteessä. Pennin tavoite on siis tehdä hyviä kisasuorituksia silloin, kun kisoihin ehtii, ja toimia meikäläisen harjoituskappaleena kisaradoilla. Tulostavoitteeksi voisin asettaa nykyisen etenemäennätyksen rikkomisen, siis pitäisi olla nopeampi kuin 4,13 m/s. Voi tehdä tiukkaa, mutta yrittänyttä ei laiteta!
Hieno vuosi niin harjoitus- kuin tulosmielessäkin on siis takana. Olen todella iloinen, jos seuraava vuosi on edes läheskään yhtä hyvä!
Tässä vielä vuoden kohokohtia kuvina ja videoina sekalaisessa järjestyksessä:
Pitsin ensimmäinen möllirata Äetsässä ÄSKK:n epiksissä:
Pitsi ylitti kaikki odotukset elämänsä ensimmäisellä avoimella agiradalla ATT:n epiksissä tekemällä nollan ja sijoittumalla toiseksi.
Pennin vuoden paras kisarata, siis hyppäri Lempäälässä.
 |
| Näyttelyretki Liettuan Druskininkaihin elokuussa ja siellä saatu CAC. |
 |
| Pitsille SERT Raumalla toukokuussa! |
 |
| Pitsille jälleen SERT Mynämäellä, niinikään toukokuussa! Sai se vielä elokuussa kolmannenkin Tervakoskella, mutta siitä ei jostain syystä ole kuvaa. |
 |
| Pitsin eka PN-sijoitus ja VARA-SERT Kankaanpäässä huhtikuussa. |
 |
| Pennin maaliskuinen nousu kolmosiin nollavoitolla, ko. kisoissa se teki tuplanollan ottaen sijoitukset 1. ja 2. |
 |
| Pinsureiden karmea karkuretki maaliskuussa. Kohokohta oli oikeammin se, että kumpikaan niistä ei kuollut pakkaseen tai auton alle, vaan sain kummankin kultamuruni ehjänä ja hyvinvoivana takaisin kotiin! |
 |
| Näyttelyretki Tallinnaan maaliskuussa, sekä BIS 3 -kasvarissa edustaminen. |
Näihin kuviin ja tunnelmiin, pinsesterit omistajaperheineen toivottavat blogin lukijoille onnellista ja onnistunutta uutta vuotta 2014!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Messarin kirous
Viime vuonna messari meni meidän kohdalla melkoisen mönkään, Pitsillä oli jonkinlainen henkisen kehityksen vaihe meneillään, ja se päätti pelätä tuomaria kumpanakin päivänä saaden EH:n, vaikka ohut sauma junnutitteliinkin olisi ollut tarjolla. Messarin kirous valitettavasti toistui tänäkin vuonna, tosin eri muodossa.
Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.
Soitin siitä heti silloin aamulla omalle eläinlääkärillemme, joka ei nähnyt tarpeelliseksi tuoda koiraa näytille, ehdotti jonkinlaista allergista reaktiota ja käski odotella, että turvotus laskee itsekseen. Niin se laskikin, parissa tunnissa ihan ennalleen, ja päätin tästä episodista huolimatta suunnata perjantaina Helsinkiin. Taloudessa, jossa yksi taapero tiputtelee puolet aikuisten tapaan maustetusta ruuastaan pitkin lattioita, saavat koiratkin vahingossa maistella kaikenlaista allergisoivaa, kuten cayennepippuria ja tulista paprikajauhetta.
Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.
Tuomarina toimi perjantaina Hilkka Salohalla, kääpiöitä oli kehässä n. 60 kpl, mukaan lukien pennut. Tuomaria ei kyllä voinut lepsuilusta syyttää, sininen (ja keltainenkin) lätkä viuhuivat ahkerasti, myös valioluokissa. Pitsi käyttäytyi pöydällä hienosti ja sai siinä heti kehuja leveästä alaleuastaan sekä tiheästä ja kauttaaltaan tasaisesta karvapeitteestään. Onneksi se sai ERI:n, kilpailuluokassa jäimme kuulemma liikkeiden takia kolmanneksi. En kuitenkaan ollut kovinkaan pettynyt, koska pelkäsin sitä EH:ta jonkin verran, sitä kun nyt saivat sellaisetkin koirat, jotka kuuluvat mielestäni rodun tähtikaartiin. Arvostelu tulee tässä:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3
Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.
Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.
Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.
Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.
Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.
 |
| Pitsin kuono torstaiaamuna |
Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.
 |
| Kennelliiton jakelupiste. Mahtaisko ne myydä tuon mulle kun kisat on ohi? |
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3
Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.
Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.
Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.
Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Maastoutumisia ja treenailua, sekä messari lähestyy
Eilen kisattiin Pennin kanssa agissa Seinäjoella, ja niilläpäs olikin hieno uusi halli siellä käytössään! Toimisto- ja sosiaalitilat olivat vielä rakentamatta, mutta homma toimi hienosti ilmankin, tilaa riitti ja pohja oli mainio. Lämpötilakin kelpasi meille vilukissoille, vaikka ulkona sää oli varsin talvinen. Kahvia en huomannut testata laisinkaan, vaikka siellä kisapaikalla muutama tunti vierähtikin.
Ekana vuorossa oli hyppäri, joka meni muuten vallan mainiosti, mutta satuin sitten kaatumaan radan puolivälissä. Tein edellisen esteen valssin vähän tarkoitettua tiukemmin (oli vaara ajautua väärälle esteelle), ja siitä sitten juoksin seuraavan esteen siivekettä päin, liukastuin ja päädyin kunnon mäjähdyksellä mahalleni tatamiin. Sattui niin maan perusteellisesti, ja ilmatkin taisi mennä osittain pihalle, mutta koira onneksi juoksi (väisti kaatuvaa mammaa?) oikeaan putkeen, ja sain jatkettua radan nollilla loppuun. Pisteet tästä Pennille, sillä kun ei ole tapana pelastella meikäläisen kämellyksiä! Kaatumista lukuun ottamatta olen rataan tosi tyytyväinen, jopa alkupuoliskon leijeröinti onnistui ihan suunnitelman mukaan, vaikkei sellaista olla koskaan ennen kisatilanteessa kokeiltukaan. Sitä en tiedä, voittiko sillä aikaa, mutta tulipahan tehtyä. Tuloksena yliaikanolla (yliaikaa 2 sekuntia), etenemä 3,7 m/s kaatumisesta huolimatta. Vaatimus ihanneaikaan olisi siis ollut aavistuksen kirpeä 3,9 m/s!
Seuraavaksi kurvattiin agiradalle, jonka alussa oli tiukahko putki-puomi-erottelu. Mielestäni linjasin ja ohjasin ihan hyvin, ja käskytinkin ajoissa, mutta koira valitsi väärin. No, näitä sattuu, ja sattui kyllä monelle muullekin. Tältä radalta siis hyl, rata jatkui varsin sujuvasti loppuun, mitä nyt vihonviimeinen saksalainen meni pipariksi meikäläisen myöhästelyn takia. Pujottelun sijoittelu lisäsi haastetta melkoisesti, ja Penni kun ei sinne itse hae, niin pakko oli vähän töksähdellä joko ennen tai jälkeen, ja valitsin jälkimmäisen.
Viimeinenkin rata oli agirata, tällä kertaa varsin suoraviivainen ja juostava, paljon putkia ja putkijarruja. Alussa olisi pitänyt irrota pimeään putkikulmaan, ja Pennipä yllätti, eikä irronnut. Tai siis juoksi se sinne putken suulle asti ja kurkkasi sisään, mutta kääntyi takaisin. Mikä lie aivopieru, en tiedä, videosta katsottuna ohjaus näyttää ihan kelvolliselta. Taas tämän jälkeen rata muuten sujuvasti nollilla loppuun, mutta puomilla aivopierentä jatkui, ja Penni tuli esteestä ohi. Siis hyl, kun en jaksanut ruveta korjaamaan.
Vauhti oli koiralla aika hyvä, ei aivan niin hyvä kuin viimeksi Lempäälässä, mutta ei paljon puuttunut. Siitä olen todella iloinen! Nollat jäi tällä kertaa saamatta, mutta onnistumisia tuli muuten roppakaupalla. Tajusin juuri, että Pennihän ei ole esimerkiksi tehnyt pujottelun sisäänmenoissa virheitä moneen kuukauteen, en edes muista koska viimeksi! Kontaktitkin toimivat, ja näistä videoista päätellen takaakierto-niisto-persjättö on yhtäkkiä alkanut sujua aika hienosti.
Penni jää nyt kisatauolle, ja jatkaa vasta ensi vuoden puolella, samoin kuin Pitsi, joka eilisissä kisoissa luuli koko ajan pääsevänsä radalle itsekin. Tauon aikana Penni saa treenailla, ainakin se saksalainen pitää saada kuntoon, sekä takakierto-persjättö. Näitä saa harjoitella kyllä kumpikin koira, sekä sitä eteenlähetystä ts. loppusuoraa! Lisäksi Pitsin pitää nyt uskoa, että pussi on maailman paras este, vaikka olisikin kylmä ja kova ja kamala hänen herkkiä pikku (?) korviaan vasten.
Messari lähestyy taas salakavalasti, ja tämän vuoden kolmipäiväisiin kembaloihin startataan alkavan viikon perjantaina. Suurempia tulostavoitteita ei ole, kun paikalla on kuitenkin rodun kerma, mutta tuleepahan ainakin treffattua koiratuttuja ja vähän muitakin vanhoja ystäviä, joita ei ole vuosiin nähty.
P.s. Jokohan se joulupukki nyt toisi mulle ne uudet nappikset/inovit/muut agikengät? Muistelin tässä, että viimeisen puolen vuoden aikana olen lähes joka ainoassa kisassa liukastunut jossain kohtaa, sillä vaan ei ole ollut näin typeriä seurauksia vielä kertaakaan aikaisemmin. Ehkäpä tämä tonttu ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja tilaa itselleen ne tossut jostain Saksan ebaystä...
Ekana vuorossa oli hyppäri, joka meni muuten vallan mainiosti, mutta satuin sitten kaatumaan radan puolivälissä. Tein edellisen esteen valssin vähän tarkoitettua tiukemmin (oli vaara ajautua väärälle esteelle), ja siitä sitten juoksin seuraavan esteen siivekettä päin, liukastuin ja päädyin kunnon mäjähdyksellä mahalleni tatamiin. Sattui niin maan perusteellisesti, ja ilmatkin taisi mennä osittain pihalle, mutta koira onneksi juoksi (väisti kaatuvaa mammaa?) oikeaan putkeen, ja sain jatkettua radan nollilla loppuun. Pisteet tästä Pennille, sillä kun ei ole tapana pelastella meikäläisen kämellyksiä! Kaatumista lukuun ottamatta olen rataan tosi tyytyväinen, jopa alkupuoliskon leijeröinti onnistui ihan suunnitelman mukaan, vaikkei sellaista olla koskaan ennen kisatilanteessa kokeiltukaan. Sitä en tiedä, voittiko sillä aikaa, mutta tulipahan tehtyä. Tuloksena yliaikanolla (yliaikaa 2 sekuntia), etenemä 3,7 m/s kaatumisesta huolimatta. Vaatimus ihanneaikaan olisi siis ollut aavistuksen kirpeä 3,9 m/s!
Seuraavaksi kurvattiin agiradalle, jonka alussa oli tiukahko putki-puomi-erottelu. Mielestäni linjasin ja ohjasin ihan hyvin, ja käskytinkin ajoissa, mutta koira valitsi väärin. No, näitä sattuu, ja sattui kyllä monelle muullekin. Tältä radalta siis hyl, rata jatkui varsin sujuvasti loppuun, mitä nyt vihonviimeinen saksalainen meni pipariksi meikäläisen myöhästelyn takia. Pujottelun sijoittelu lisäsi haastetta melkoisesti, ja Penni kun ei sinne itse hae, niin pakko oli vähän töksähdellä joko ennen tai jälkeen, ja valitsin jälkimmäisen.
Viimeinenkin rata oli agirata, tällä kertaa varsin suoraviivainen ja juostava, paljon putkia ja putkijarruja. Alussa olisi pitänyt irrota pimeään putkikulmaan, ja Pennipä yllätti, eikä irronnut. Tai siis juoksi se sinne putken suulle asti ja kurkkasi sisään, mutta kääntyi takaisin. Mikä lie aivopieru, en tiedä, videosta katsottuna ohjaus näyttää ihan kelvolliselta. Taas tämän jälkeen rata muuten sujuvasti nollilla loppuun, mutta puomilla aivopierentä jatkui, ja Penni tuli esteestä ohi. Siis hyl, kun en jaksanut ruveta korjaamaan.
Vauhti oli koiralla aika hyvä, ei aivan niin hyvä kuin viimeksi Lempäälässä, mutta ei paljon puuttunut. Siitä olen todella iloinen! Nollat jäi tällä kertaa saamatta, mutta onnistumisia tuli muuten roppakaupalla. Tajusin juuri, että Pennihän ei ole esimerkiksi tehnyt pujottelun sisäänmenoissa virheitä moneen kuukauteen, en edes muista koska viimeksi! Kontaktitkin toimivat, ja näistä videoista päätellen takaakierto-niisto-persjättö on yhtäkkiä alkanut sujua aika hienosti.
Penni jää nyt kisatauolle, ja jatkaa vasta ensi vuoden puolella, samoin kuin Pitsi, joka eilisissä kisoissa luuli koko ajan pääsevänsä radalle itsekin. Tauon aikana Penni saa treenailla, ainakin se saksalainen pitää saada kuntoon, sekä takakierto-persjättö. Näitä saa harjoitella kyllä kumpikin koira, sekä sitä eteenlähetystä ts. loppusuoraa! Lisäksi Pitsin pitää nyt uskoa, että pussi on maailman paras este, vaikka olisikin kylmä ja kova ja kamala hänen herkkiä pikku (?) korviaan vasten.
Messari lähestyy taas salakavalasti, ja tämän vuoden kolmipäiväisiin kembaloihin startataan alkavan viikon perjantaina. Suurempia tulostavoitteita ei ole, kun paikalla on kuitenkin rodun kerma, mutta tuleepahan ainakin treffattua koiratuttuja ja vähän muitakin vanhoja ystäviä, joita ei ole vuosiin nähty.
P.s. Jokohan se joulupukki nyt toisi mulle ne uudet nappikset/inovit/muut agikengät? Muistelin tässä, että viimeisen puolen vuoden aikana olen lähes joka ainoassa kisassa liukastunut jossain kohtaa, sillä vaan ei ole ollut näin typeriä seurauksia vielä kertaakaan aikaisemmin. Ehkäpä tämä tonttu ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja tilaa itselleen ne tossut jostain Saksan ebaystä...
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Jyväskylä KV
Eilen näyteltiin Jyväskylässä, joka ei sitten ollutkaan lainkaan niin kaukana, kuin ensin ajattelin. Hyvässä seurassa kolmen tunnin ajomatka suuntaansa vierähti mukavasti, ja reissun jälkeen fiilis oli hyvä, vaikkei tuloksia tänään tehtykään.
Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.
Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:
22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI
Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.
Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!
Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!
P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!
Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.
Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:
22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI
Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.
Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!
Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!
P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Seinäjoki INT
Tämä näyttelypäivä alkoikin sitten melkein sydänpysähdyksellä, nukuin nimittäin oikein kunnolla pommiin. Lähtö oli matkaseuran kanssa sovittu tapahtuvaksi klo 05:30 tuosta meidän parkkikselta, ja minähän siis heräsin klo 05:39, kun matkaseura alkoi kysellä kuljettajan perään puhelimitse. 05:54 oltiin kuitenkin jo liikkeellä, suuntana Seinäjoki Areena, yksi näistä epägrammaattisista nimihirviöistä. Eipä se muutenkaan näyttelypaikkojen joukossa loistanut, ahtaampaa asettelua saa hakea. Miten olisi seuraavalla kerralla muutama kehä vähemmän, ja samalla vähemmän niitä klo 13 päättyviä kehiä? Edes messarissa ei ole noin ahdasta.
No, paikalle päästiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja aamulla tulessa oli lainakoira, petit brabancon Friidu. Sille tällä kertaa EH1 junnuluokasta, tuomari oli aikas tiukalla tuulella ihan jokaisessa rodussa, mitä arvosteli. Oispa muuten hauskaa (vai olisiko sittenkään?) harrastaa näyttelyitä niin harvalukuisen rodun kanssa, että välillä melkein riittää, kun vaivautuu paikalle. SERT ja CACIB tippuu jotta heilahtaa, jos tuomari sattuu vähänkään tykkäämään.
Kääpiöpinsseereitä oli sitten vähän enemmän, siis 37 kpl. Pitsin kohdalla jännitin tietysti sitä pöytäkäytöstä, se kun viimeksi heitti hepuliksi siellä erkkarissa. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan hepuloinnista, eihän se siitä kopeloinnista tykkää, muttei kyllä vastustellutkaan. Hienoa! Tämä oli suuri helpotus meikäläiselle, ja jo tämä riitti meikäläiselle tämän reissun The Saavutukseksi. ERI:n se sai, ja oli luokassaan kolmas. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola.
Rotutyypiltään erinomainen, hyvä nartun pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvänmallinen runko. Hyvinkulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet, joskin edestä hieman leveät. NUO ERI 3
Pitsi ei siis PN-kehään päässyt, mutta minä pääsin, ja PU-kehäänkin sattumalta. Pitsin kaunis sisko Fiona (ADB Keelia) oli onneksi PN 2 VASERT VACACIB, joten K-pentueen mainetta pidettiin yllä!
Seuraava näyttely onkin Jyväskylä INT sitten marraskuun puolessa välissä, nyt on taukoa niistä hommista melkein kuukausi. Ihan hyvä oikeastaan, kisaväsymystä alkaa olla ilmassa itse kullakin, vaikka hauskaahan noissa geimeissä tietysti aina on, kun tuttuja tapaa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kannustamaan kavereita.
No, paikalle päästiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja aamulla tulessa oli lainakoira, petit brabancon Friidu. Sille tällä kertaa EH1 junnuluokasta, tuomari oli aikas tiukalla tuulella ihan jokaisessa rodussa, mitä arvosteli. Oispa muuten hauskaa (vai olisiko sittenkään?) harrastaa näyttelyitä niin harvalukuisen rodun kanssa, että välillä melkein riittää, kun vaivautuu paikalle. SERT ja CACIB tippuu jotta heilahtaa, jos tuomari sattuu vähänkään tykkäämään.
Kääpiöpinsseereitä oli sitten vähän enemmän, siis 37 kpl. Pitsin kohdalla jännitin tietysti sitä pöytäkäytöstä, se kun viimeksi heitti hepuliksi siellä erkkarissa. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan hepuloinnista, eihän se siitä kopeloinnista tykkää, muttei kyllä vastustellutkaan. Hienoa! Tämä oli suuri helpotus meikäläiselle, ja jo tämä riitti meikäläiselle tämän reissun The Saavutukseksi. ERI:n se sai, ja oli luokassaan kolmas. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola.
Rotutyypiltään erinomainen, hyvä nartun pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvänmallinen runko. Hyvinkulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet, joskin edestä hieman leveät. NUO ERI 3
Pitsi ei siis PN-kehään päässyt, mutta minä pääsin, ja PU-kehäänkin sattumalta. Pitsin kaunis sisko Fiona (ADB Keelia) oli onneksi PN 2 VASERT VACACIB, joten K-pentueen mainetta pidettiin yllä!
Seuraava näyttely onkin Jyväskylä INT sitten marraskuun puolessa välissä, nyt on taukoa niistä hommista melkein kuukausi. Ihan hyvä oikeastaan, kisaväsymystä alkaa olla ilmassa itse kullakin, vaikka hauskaahan noissa geimeissä tietysti aina on, kun tuttuja tapaa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kannustamaan kavereita.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Nollaa pukkaa, silti ketuttaa
No tällä kisareissulla niitä nollia sitten pukkasi, valitettavasti vain toinen niistä ihanneajan puitteissa. Viimeksi kotikisoissa Penni oli hyvin sähäkällä tuulella, ja vaikka tulokset jäivät laihoiksi, olin meininkiin erittäin tyytyväinen. Tällä kertaa tulospuoli oli ihan jees, mutta yhteenkään suoritukseen en ollut pätkääkään tyytyväinen. Hitaus nimittäin iski taas.
Ekalle radalle lähtiessä tiesin jo ensimmäisellä putkella, että vauhtia ei ole luvassa. Rata oli kivan sujuva ja monipuolinen, sitä olisi ollut kiva tehdä, jos koira olisi tullut mukana. Se nimittäin jäi pariin kertaan nuuskimaan, keinun jälkeen oikein kunnolla, ja sainkin kiukuspäissäni huudella sitä mukaan pariin otteeseen. Maaliin päästiin nollilla, mutta mitäs siitä, kun yliaikaa oli kertynyt viitisen sekuntia.
Ekan radan jälkeen lähinnä ärsytti, miksi ihmeessä se koira ei nyt kulje, kun on hierottu, ja pidetty kevyellä treenillä, ja tehty kaikki niinkuin pitää? Toiselle radalle läksin vähän hällä väliä fiiliksellä, ja vapautin Pennin puomilta aivan liian aikaisin. Siitä siis kontaktivitonen, eli pieni työtapaturma. Koira tuntui koko radan kummalliselta, eikä ohjautunut metriäkään itselleen tyypillisellä tavalla. Ei ole muuten hauska fiilis ohjata kuin ventovierasta koiraa kolmosluokan kisaradalla! Putki-kontakti-erottelukin meni persiilleen, kun kontaktihakuinen, ohjaajan kintuista kaukana viihtyvä Penni sujahti jalkojeni juuresta putkeen, siis väärälle esteelle. Tästä HYL.
Viimeisellä radalla eli hyppärillä ajattelin, että nyt hilaan sen porsaan nollilla maaliin, vaikka henki menisi. Etenemävaatimus oli tiukahko 3,8 m/s, joten en edes haaveillut nollasta, kun ratakin oli vielä paikoin melko mutkainen. Nollilla me maaliin asti selvittiin, ja kun seurakaverit huusivat radanvarressa kurkku suorana maalisuoran aikana, saatoin päätellä, että ollaan melko liki ihanneaikaa. Niin oltiinkin, onneksi sen paremmalla puolella, siis miinuksella! Penni siis teki kauden ekan SM-nollansa etenemällä 3,84 m/s. Ei sitä nyt turhan täpärälle kannata jättää. Tätä rataa ei sitten tietenkään ole videolla, ainakaan meikäläisellä, kun olin ihan liian lannistunut radalle mennessäni, enkä halunnut yhtään enempää ahdistavaa kuvamateriaalia.
Eka nolla on siis tilillä, mutta fiilis ei ole ihan katossa. Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että sama hyvä meininki olisi nyt jatkunut myös näissä kisoissa, ja vauhtiongelma olisi ratkennut. Viime kisojen jälkeen tuntui siltä, että touhussa on taas pitkästä aikaa jotain järkeä, mutta enää ei tunnu kovin järkevältä. Tuntuu lähinnä siltä, että kaikki vaivannäkö on mennyt hukkaan. Pitänee antaa Pennin laiskotella seuraaviin kisoihin asti, ne ovatkin sitten varmaan marraskuussa vasta. Pitsillä on ensi viikonloppuna näyttely, ja kuun viimeinen viikonvaihde vietetään kotosalla.
Ensi vuoden näyttelyitäkin vähän katselin, eipä siellä alkuvuodesta paljon mitään ole. Pitsihän täyttää kaksi tammikuun neljäntenä, ja saa sen jälkeen vastaanottaa viimeisen, valioivan SERTinsä. Hurjaa ajatella, että meidän Pitsi Pienoinen on pian jo niin aikuinen koira, että sillä on mahdollisuus tulla muotovalioksi. Tammikuussahan sen pitäisi aloitella myös agikisauransa, onpas meillä sitten jännää...
Ekalle radalle lähtiessä tiesin jo ensimmäisellä putkella, että vauhtia ei ole luvassa. Rata oli kivan sujuva ja monipuolinen, sitä olisi ollut kiva tehdä, jos koira olisi tullut mukana. Se nimittäin jäi pariin kertaan nuuskimaan, keinun jälkeen oikein kunnolla, ja sainkin kiukuspäissäni huudella sitä mukaan pariin otteeseen. Maaliin päästiin nollilla, mutta mitäs siitä, kun yliaikaa oli kertynyt viitisen sekuntia.
Ekan radan jälkeen lähinnä ärsytti, miksi ihmeessä se koira ei nyt kulje, kun on hierottu, ja pidetty kevyellä treenillä, ja tehty kaikki niinkuin pitää? Toiselle radalle läksin vähän hällä väliä fiiliksellä, ja vapautin Pennin puomilta aivan liian aikaisin. Siitä siis kontaktivitonen, eli pieni työtapaturma. Koira tuntui koko radan kummalliselta, eikä ohjautunut metriäkään itselleen tyypillisellä tavalla. Ei ole muuten hauska fiilis ohjata kuin ventovierasta koiraa kolmosluokan kisaradalla! Putki-kontakti-erottelukin meni persiilleen, kun kontaktihakuinen, ohjaajan kintuista kaukana viihtyvä Penni sujahti jalkojeni juuresta putkeen, siis väärälle esteelle. Tästä HYL.
Eka nolla on siis tilillä, mutta fiilis ei ole ihan katossa. Jotenkin harhaisesti kuvittelin, että sama hyvä meininki olisi nyt jatkunut myös näissä kisoissa, ja vauhtiongelma olisi ratkennut. Viime kisojen jälkeen tuntui siltä, että touhussa on taas pitkästä aikaa jotain järkeä, mutta enää ei tunnu kovin järkevältä. Tuntuu lähinnä siltä, että kaikki vaivannäkö on mennyt hukkaan. Pitänee antaa Pennin laiskotella seuraaviin kisoihin asti, ne ovatkin sitten varmaan marraskuussa vasta. Pitsillä on ensi viikonloppuna näyttely, ja kuun viimeinen viikonvaihde vietetään kotosalla.
Ensi vuoden näyttelyitäkin vähän katselin, eipä siellä alkuvuodesta paljon mitään ole. Pitsihän täyttää kaksi tammikuun neljäntenä, ja saa sen jälkeen vastaanottaa viimeisen, valioivan SERTinsä. Hurjaa ajatella, että meidän Pitsi Pienoinen on pian jo niin aikuinen koira, että sillä on mahdollisuus tulla muotovalioksi. Tammikuussahan sen pitäisi aloitella myös agikisauransa, onpas meillä sitten jännää...
 |
| Pitsi sisaruksineen erkkarissa BI1-jälkeläisryhmässä. Koirat vasemmalta oikealle: pentueen isukki Maxim eli Semper Ante Kind of Magic, Fiona eli ADB Keelia, Pitsi, Cara eli ADB Karma ja Rambo eli Didaktic's Supersonic. |
lauantai 5. lokakuuta 2013
Teinipissis erkkarissa
Sama teema jatkuu, siis teinipissiksen seikkailut. Tällä kertaa seikkailtiin kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyssä Klaukkalassa, koiria oli kisaan ilmoitettu peräti 120 kappaletta, ja meininki oli melkoinen! Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja pyöri iloisesti aikataulun mukaan kahdessa kehässä. Urokset arvosteli Anneli Alfthan ja nartut Marianne Holm.
Nuoria narttuja oli 14 kappaletta, näistä kaksi Pitsin omia siskoja. Ajattelin, että sijoitus neljän joukkoon olisi hieno saavutus, mutta haaveeksi jäi, neiti teini-ikäinen nimittäin päätti saada pöytähepulit. Ongelmia pöytäkäytöksen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan, päin vastoin, elokuussa olin jo oikein ylpeä koiran käytöksestä. Liekö sitten lähestyvä juoksu pannut pienen koiran pään sekaisin, en tiedä, mutta harmittaa joka tapauksessa. Erkkarit eivät selvästikään ole meidän juttu, viimeksikään ei muistaakseni mennyt häävisti. Hepuloinnista huolimatta tuomari tykkäsi Pitsin ulkomuodosta, ja antoi sille onneksi ERIn. Hänhän siis jakoi lähes kaikenvärisiä nauhoja lähes kaikenlaisille koirille, joten olin tästä oikein tyytyväinen.
Tyypiltään erinomainen. Oikeat mittasuhteet ja luusto. Erinomainen pään pituus. Kuono-osa saa täyttyä. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen tilava runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tehokkaasti. Tarvitsee hieman itseluottamusta pöytäkäyttäytymiseensä. ERI
Varsin hieno arvostelu ulkomuodon osalta! Aivan tyhjin käsin emme silti joutuneet kotiin, koska Pitsi pääsi esiintymään isänsä Maximin (/insert tittelit/ Semper Ante Kind of Magic) jälkeläisryhmään siskojensa Caran ja Fionan sekä velipuolensa Rambon kanssa. Jälkeläisryhmiä esitettiin kolme, ja suureksi iloksemme Maximin ryhmä voitti tiukan kisan! Parhaan jälkeläisryhmän valitsi Anneli Alfthan, palkintona oli jokaiselle ryhmän jäsenelle ruokasäkki.
Todellakin toivon, että Pitsin juoksu alkaa pian, se käyttäytyy kyllä tällä hetkellä hieman oudosti. No, kukapa ei PMS-oireiden kourissa niin tekisi, täytyy ottaa selvää, onko vaivoihin olemassa jotain helpotusta, jonka kuitenkin Kennelliiton antidoping-sääntö sallii. Tai olisihan siihen kohdunpoisto, mutta ihan vielä ainakaan en halua moiseen lähteä.
Penni oli täällä kotolaisena ollut oikein kiltisti, ja tulikin torstaina ilmoitetuksi agikisoihin. Kisat ovat sittenkin jo lokakuussa, siis 12.10. ATT:llä. Kiva päästä kokeilemaan miten se kulkee! Treenasin hallilla sen kanssa perjantaina puomia, keinua ja pujottelua, ja hyvinhän se teki kaiken. Taitava se on, siitä ei ole kyse, nyt kun vaan saataisiin oma ja koiran huippufiilis natsamaan samalle radalle!
Nuoria narttuja oli 14 kappaletta, näistä kaksi Pitsin omia siskoja. Ajattelin, että sijoitus neljän joukkoon olisi hieno saavutus, mutta haaveeksi jäi, neiti teini-ikäinen nimittäin päätti saada pöytähepulit. Ongelmia pöytäkäytöksen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan, päin vastoin, elokuussa olin jo oikein ylpeä koiran käytöksestä. Liekö sitten lähestyvä juoksu pannut pienen koiran pään sekaisin, en tiedä, mutta harmittaa joka tapauksessa. Erkkarit eivät selvästikään ole meidän juttu, viimeksikään ei muistaakseni mennyt häävisti. Hepuloinnista huolimatta tuomari tykkäsi Pitsin ulkomuodosta, ja antoi sille onneksi ERIn. Hänhän siis jakoi lähes kaikenvärisiä nauhoja lähes kaikenlaisille koirille, joten olin tästä oikein tyytyväinen.
Tyypiltään erinomainen. Oikeat mittasuhteet ja luusto. Erinomainen pään pituus. Kuono-osa saa täyttyä. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen tilava runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tehokkaasti. Tarvitsee hieman itseluottamusta pöytäkäyttäytymiseensä. ERI
Varsin hieno arvostelu ulkomuodon osalta! Aivan tyhjin käsin emme silti joutuneet kotiin, koska Pitsi pääsi esiintymään isänsä Maximin (/insert tittelit/ Semper Ante Kind of Magic) jälkeläisryhmään siskojensa Caran ja Fionan sekä velipuolensa Rambon kanssa. Jälkeläisryhmiä esitettiin kolme, ja suureksi iloksemme Maximin ryhmä voitti tiukan kisan! Parhaan jälkeläisryhmän valitsi Anneli Alfthan, palkintona oli jokaiselle ryhmän jäsenelle ruokasäkki.
Todellakin toivon, että Pitsin juoksu alkaa pian, se käyttäytyy kyllä tällä hetkellä hieman oudosti. No, kukapa ei PMS-oireiden kourissa niin tekisi, täytyy ottaa selvää, onko vaivoihin olemassa jotain helpotusta, jonka kuitenkin Kennelliiton antidoping-sääntö sallii. Tai olisihan siihen kohdunpoisto, mutta ihan vielä ainakaan en halua moiseen lähteä.
Penni oli täällä kotolaisena ollut oikein kiltisti, ja tulikin torstaina ilmoitetuksi agikisoihin. Kisat ovat sittenkin jo lokakuussa, siis 12.10. ATT:llä. Kiva päästä kokeilemaan miten se kulkee! Treenasin hallilla sen kanssa perjantaina puomia, keinua ja pujottelua, ja hyvinhän se teki kaiken. Taitava se on, siitä ei ole kyse, nyt kun vaan saataisiin oma ja koiran huippufiilis natsamaan samalle radalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)