Tänään olikin koutsi kyhännyt meille varsinaiset tekniikkatreenit; kaikki harjoittelivat pujottelua erilaisin sisäänmenoin, irtoamisin jne., ja sen lisäksi joko kontakteja tai jotain uutta ohjaustekniikkaa. Me valittiin tietenkin Pitsin kanssa se sylkkäri, koska perjantaina meno oli sen verran kömpelöä, että ilman kädestä pitäen tapahtuvaa opetusta on sujuva sylikäännös meidän kohdalla utopiaa.
Pujottelussa Pitsi loisti tapansa mukaan. Olen niin hirveän iloinen siitä, että yhden "pujotteluvammaisen" koiran jälkeen olen tälle seuraavalle osannut edes yhden asian opettaa oikein! Pujotteluun mentiin pitkän suoran jälkeen kovasta vauhdista, sekä jyrkemmistä kulmista, aina oikein. Ongelmia tuotti ainoastaan sivuirtoaminen, sitä pitää vielä harjoitella vähän täsmällisemmällä palkkauksella.
Sylkkärin kimppuun käytiin ensin ilman estettä; harjoiteltiin oikeaa käsiliikettä, ja varmistettiin, että koira seuraa kättä. Pitsi osasi jo hyvin kääntyä poispäin, eikä pyörähdellyt enää ympäri väärään suuntaan, jee! Sitten tehtiin sama pelkällä hypyllä, ja myöhemmin putken kautta hypyllä.
Punainen X ei ole aarre, vaan ohjaaja.
Ohjeiksi sain sijoittua niin, että minun ja hypyn väliin jää riittävästi tilaa. Lisäksi piti välttää liikkumista sivusuunnassa, ja yrittää ajatella ohjaavansa linjaa, ei estettä. Homma sujui yllättävän hyvin, ja Pitsi kurvasi hypylle juurikaan vauhtiaan hidastamatta.
Tätä pitää nyt harjoitella erilaisissa tilanteissa ja vauhdeissa, erilaisilla esteillä. Uskoisin, että kun homma saadaan selkärankaan sekä koiralle, että kuskille, sylkkäristä tulee oikein käyttökelpoinen ohjaus meidän työkalupakkiin!
P.s. Pitsi ja kotiväki pääsevät tänään onnittelemaan oikein urakalla; ensinnäkin omaa koutsia, siis Reetta Mäkelää, joka on hiljattain valmistunut agilityn ylituomariksi, onnea Reetta! Toiseksi onnittelemme Pitsin kasvattajaa Marja-Leena Kurvista siitä, että kennel A'dreams on sijoittunut tänä vuonna kennelliiton kasvattajakisassa kahdeksannelle sijalle! Vähintään yhtä hieno saavutus on se, että kennel on ollut mukana kisan kärkikahinoissa jo vuositolkulla. Tasaisen varmaa kasvatustyötä, siis! :)
Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että kun Pitsin pujottelu on siinä mallissa, että sen pystyy radalla suorittamaan virheittä, kirjoitan koko 2x2-projektista päivityksen, jossa käyn läpi projektin eri vaiheita, ongelmia ja onnistumista.
Pujotteluopetus aloitettiin yhdellä "portilla" tammikuussa, ja homma eteni alkuun hitaasti. Olohuoneessa ei mahtunut, pihalla oli lunta ja hallille ei vauvan kanssa kovin usein päässyt. Pitsi hoksasi alun helposti, ja siirryttiin kahden "portin" vaiheeseen.
(Video on ikävän pitkä, mutta ekalla 10 sekunnilla pääsee kyllä käsitykseen hommasta.)
Myös neljän kepin vaihe eteni hitaasti, koska palkkauksessa oli ongelmia; lelu ei kiinnostanut hallilla, ja namin kanssa koira jäi kyttäämään kättäni. Sehän näkyy tässä ekassa videossakin, Pitsi ei katso, mihin on menossa, vaan ryntäilee eteenpäin. Läpimurto tapahtui siinä kohtaa, kun lumet sulivat maaliskuussa, ja hommaa päästiin harjoittelemaan kotipihassa frisbeen kanssa;
Tässä koiran draivi on tuhannesti parempi, ja sen fokus on oikea, siis meininki kohti pujottelun loppua ja lelua. Lelu on sille niin mieluisa palkka, että se menee vaikka puuhun saadakseen sen! Näin kun olisi alusta asti päässyt tekemään, olisi alku ollut ehkä helpompi, mutta eipä tällä projektilla onneksi kovin kiireellistä aikataulua ollutkaan.
Kuuden kepin vaiheessa takapihan muoto aiheutti rajoituksia (marjapuskat vielä paikoillaan), ja vahingossa harjoittelu lipsahti vähän toispuoleiseksi; aloitin aina koira vasemman käden puolella, ja sitten se toinen puoli jäi vähemmälle huomiolle. Intoa kuitenkin koiralla piisaa, oli leluna sitten pallo tai frisbee. Sen huomio kääntyy edelleen välillä käsiini, mutta meininki on pääasiassa hyvä.
Kuutta keppiä lähdettiin pikkuhiljaa kääntämään jonoon, ja kaikenlaisia ongelmia ilmeni; oikean käden puolella sisäänmenot menivät pitkiksi, vasemman käden puolella viimeinen "portti" tuppasi jäämään välistä:
Suurin osa ongelmista johtui siitä, että Pitsi alkoi liian aikaisin kääntyä kohti lelua, ja unohti, mitä oikeastaan oli tekemässä. En halunnut mennä mukaan tähän leikkiin alkamalla itse köpöttää pujottelun vieressä, vaan yritin sitkeästi saada niitä oikeita toistoja. Alusta asti halusin pujottelusta mahdollisimman itsenäisen, enkä omiin liikkeisiini sidottua. Virheitä tuli, ja videoiden ansiosta huomasin, että virheen sattuessa reagoin siihen itse aika voimakkaasti kropallani; tarkoitus ei suinkaan ole opettaa koiraa siihen, että kun mamman asento muuttuu, niin pujotteleminen loppuu, joten otin käyttöön "virhemarkkerin," siis sanoin OHO joka kerta, kun koira teki virheen. Ei muuta, vain oho, merkiksi siitä, että vikaan meni, nyt ei tipu palkkaa. Fiksuna pinskuna Pitsi hoksasi tämän jujun nopeasti, ja homma nytkähti taas eteenpäin:
Tässä vaiheessa pääsen jo tekemään monenlaisia sisäänmenoja, avokulmaa, umpikulmaa ja takaaleikkauksia. Koira selvästi ymmärtää aiempaa paremmin, mitä siltä odotetaan, ja mikä taas ei ole toivotunlainen suoritus, uskon että "oho" auttoi tässä asiassa!
Kuusi keppiä alkoi sujua hyvällä varmuudella, ja oli aika siirtyä 12 keppiin. Garret antaa videossaan tälle vaiheelle kaksi vaihtoehtoa, joko 6 + 6 keppiä settien väliä lyhentäen, tai seuraavien keppiparien lisääminen ekan kuuden perään hieman avoimena. Päätin kokeilla jälkimmäistä, koska piha on niin pieni, etten ajatellut tuon 6 + 6 -vaihtoehdon mahtuvan pihaan. Lisäksi agihallilla ei ollut keppisettiä, jonka olisi saanut jaettua tasan kahtia. Tämä ratkaisu oli virhe, mutta piti sekin kokeilla.
Seuraavien keppiparien lisääminen ekan kuuden perään sai Pitsin ymmälleen; se meni välillä vahingossa oikeinkin, mutta pääasiassa skippasi viimeiset 6, tai viimeiset 4, tai sitten kepit 7 ja 8, pujotellakseen taas normaalisti loppuun. Jossain vaiheessa se pujotteli kepit 1-4, skippasi 5 ja 6, ja taas 7-12 pujotteli oikein. Ongelmia siis selvästi tuotti tuo ekan ja tokan puolikkaan väli, siirtyminen ekalta kuuden setiltä tokalle setille. Lisäksi ongelmia aiheutti se, että koira ei malttanut lainkaan odottaa keppien päässä odottavaa ruokapalkkaa, johon oli jouduttu siirtymään helteiden myötä, lelut kun eivät kuumalla ilmalla jaksa napata.
Otin pari askelta pakkia, ja totesin, että 6 kepin pujottelu koiralla oli suorastaan upea. Miksi siis ihmeessä yritin muokata sitä, kun helpompaa olisi opettaa koira tekemään sama asia kaksi kertaa peräkkäin? Survoin siis väkisin ne 6 + 6 keppiä takapihalle n. 1½ m välillä, ja voila, koira pujotteli! Lamppu syttyi Pitsin pään päällä, ja melko nopeasti päästiin lyhentämään settien väliä, se oli ensin 120 cm, sitten 90 cm ja lopuksi 60 cm.
Tällä viikolla sitten kokeilimme ekan kerran pujottelua radalla treeneissä, ja sehän sujui ongelmitta. Takaaleikkaus aiheutti ensin pienen pyörähdyksen ekaan keppiväliin, mutta sekin korjaantui parilla toistolla. Tänään kävin hallilla testaamassa pujottelua radalla, erityisesti "vaikeampaa" puolta, ja mikäs siinä, sehän pujottelee hienosti! Seuraava vaihe onkin sitten vaikeampien sisäänmenojen ottaminen mukaan ratatreeniin, tällä radalla kulmat olivat helpoimmat mahdolliset:
Nyt voisin siis sanoa projektin olevan sillä tavalla valmis, että koira pystyy suorittamaan pujottelun virheittä radalla. Toki sen pitää vielä saada paljon varmuutta, etenkin eri kulmien suhteen, ja pitää harjoitella enemmän sivuirtoamista ja vedätystä ja ja ja...! Oikeasti valmishan tämä ei ole koskaan!
Päällimmäisenä projektista jäivät mieleen seuraavat seikat:
Garretin video on loistava, ja sen ohjeita kannattaa noudattaa! Palasin videoon monta kertaa, ja aina sain hakemani vastauksen. Plussaa siitä, että tällainenkin suht tuore harrastaja, joka ei ole mikään pro-kouluttaja, onnistuu videon avulla opettamaan ihan tavalliselle koiralle pujottelun yksin.
On ihan mahdollista, että Trend-niminen rajalassie oppii tällä menetelmällä pujottelemaan 12 keppiä kahdessa viikossa, mutta Pitsi-niminen seurakoira tarvitsi kyllä hieman enemmän aikaa. Silti pidän menetelmää nopeana moneen muuhun verrattuna, meidän harjoittelussamme nyt sattui välillä olemaan kolmen, neljänkin viikon taukoja, ja aikaa tuhraantui virheliikkeisiin. Ehkä se kuuluisa seuraava koira sitten oppii nopeammin, nyt kun itse olen systeemin sisäistänyt?
Harjoittelu olisi ollut huomattavasti helpompaa, kun sen olisi toteuttanut kokonaisuudessaan kesällä ja isolla piha-alueella! Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän pääsee harjoittelemaan eri kulmia ja eri tapoja liikkua koiran pujotellessa.
Menetelmä on varmasti parhaimmillaan koiralla, jolla lelupalkka toimii aina ja kaikkialla. Garret puhuu paljon siitä, miten kepeille rakennetaan arvoa, ja helpoitenhan se onnistuu, kun koira himoitsee lelua hullunkiilto silmissä. Suurta etua on myös siitä, että koiran kanssa on jo aiemmin tehty sheippaamista, koska siitähän tässäkin on kyse.
Koira täytyy palkata Garretin ohjeiden mukaan oikealle linjalle, oikea-aikaisesti. Tässä saattaa välillä tarvita avustajaa, ettei koiran katse käänny liikaa sivulle. Itse aion edelleen tehdä tämän asian kanssa töitä niin, että palkkaan koiran vasta 1-3 estettä pujottelun jälkeen tai käyttämällä avustajaa.
Harjoituksia kannattaa videoida (etenkin suoraan edestä päin), koska videolta näkee esim. nekin omat liikkeensä, joita ei itse edes tiedosta. Koira kyllä tiedostaa kaiken!
Viimeksi kun olen Pitsin pujottelusta tänne kirjoitellut, olen näköjään maininnut, että pujottelua pitää purkaa osiin ja miettiä hiukan uudelleen. Näin on nyt tehty, toivottavasti positiivisin seurauksin!
Aikaisemmin Pitsi siis pujotteli jotenkuten 12 keppiä, kun se sai palkan minulta. Tästä kuitenkin seurasi se, että se alkoi liiaksi tuijottaa minua pujotellessaan, eivätkä sivuirtoamiset onnistuneet enää läheskään niin hyvin, kuin aiemmin. Siirryttiin siis etupalkkaan, avustajan vahtimaan namikuppiin. Pujottelua harjoiteltiin täyspitkänä enimmäkseen omalla takapihalla iltaruuan kera, ja viimeiset kepit (kaksi viimeistä paria) tuottivat ajoittain ongelmia; koira ei malttanut pujotella loppuun, koska palkka kiehtoi liikaa. Onnistumisiakin tietysti tuli, mutta harvakseltaan. Yritin helpottaa hommaa avaamalla viimeisiä keppipareja.
Ennen pitkää haparointi alkoi siirtyä keppejä "ylöspäin," ja ongelmat alkoivat jo kolmanneksi viimeisellä parilla. Tänään Pitsi alkoi möhliä jo alustapäin laskien kolmatta paria, ja niinpä vihelsin pelin poikki.
Kuusi keppiä on Pitsille se kaikkein vahvin suoritus, sisäänmenot ovat häikäisevän hienoja, ja tekniikkakin aika hyvä kääpiöpinserille. DVD:llään Garret kehottaa siirtymään kuudesta kepistä kahteentoista niin, että kaksi kuuden kepin sarjaa laitetaan peräkkäin, väliin jätetään n. 3 metriä tyhjää. Näin en ole tehnyt, koska takapihamme on pieni, ja treenihallillakin olevissa keppiseteissä jakamismahdollisuudet ovat vähän epäkäytännölliset: joko 4 + 4 + 4 tai 5 + 7. Olen yrittänyt käyttää Garretin tarjoamaa kakkosvaihtoehtoa, jossa kuuden kepin perään lisätään uusia keppipareja avoimina portteina samaan tapaan, kuin tähänkin asti.
Tänään päätin änkeä ne 6 + 6 ja edes reilun metrin väliä pihaamme vaikka väkisin, ja kyllähän ne nippanappa mahtuivat, toisen puolen sisäänmenon vain joutuu suorittamaan leijeröimällä hiekkalaatikon. No, ei se varmaan haittaa, onhan sitä hiekkalaatikon omistajaakin leijeröity moneen kertaan ja monella esteellä.
Ensin tsekattiin, että koira tajuaa molemmat keppisetit keppiseteiksi, ja pujottelee kummatkin erikseen ok. Ei ongelmaa. Sitten pyydettiin koiraa leijeröimään se hiekkalaatikko, ja vielä hiekkalaatikon omistajakin, ja palkattiin ekan setin jälkeen. Ei ongelmaa. Sitten kokeiltiin molempia settejä peräkkäin; koira hoksasi heti hakeutua ekalta setiltä tokalle, mutta aloitti jälkimmäisen setin virheellisesti toiseen väliin. Tätä se teki pari kertaa, mutta sitten lamppu syttyi, ja oikea aloituskohta löytyi helposti molemmin puolin. Tähän päätimme tämän päivän treenin, toistoja oli tehty jo aiemmin runsaasti.
Nyt siis tunnelin, tai pujottelun, päässä näkyy valoa. Vauhti ja tekniikka pysyvät hyvinä paremmin, ja koira haluaa jatkaa pujottelemista vielä ensimmäisten kuuden kepin jälkeenkin. Jatkossa pienennän tuota settien väliä pikkuhiljaa, ja toivon mukaan suoritusvarmuus säilyy silti.
P.s. Posti toi pari päivää sitten mielenkiintoisia lappusia, päästään siis pian Pitsin kanssa taas ulkomaanreissuun! Penni ei pääse kuin Tampereelle, nimittäin TAMSKin iltakisoihin ensi keskiviikkona.
Pitsi edistyi tänään agilityssä pienenpienen askeleen, se nimittäin treenasi täysin onnistuneesti ryhmässä ulkokentällä. Kenttä oli sille entuudestaan tuttu hengailun puolesta, agia se on siellä mennyt vain kerran aiemmin. Ratatreenissä koutsin namikippo houkutti hetkittäin enemmän kuin ohjaaja, mutta jostain on hommat aloitettava. Pujottelussa loppupään kepit vähän unohtuivat taas, mutta harjoittelua jatketaan ankarasti heti huomenna, nyt on pakko vähän huilia treenin ja yölenkin jäljiltä.
Oli kiva huomata, että oma ohjaaja ja työnteko kiinnostivat Pitsiä enemmän kuin nurmen nuuhkiminen, meidän välinen suhde on siis kehittynyt hyvään suuntaan. Pujottelua se yritti kyllä sinnikkäästi virheistä huolimatta, mutta namikupin houkutus oli yksinkertaisesti liian suuri, se ei
malttanut keskittyä tekemisiinsä. Tätä malttia pitää kehittää pikkuhiljaa, ei Pennikään aikoinaan alkuunsa kestänyt keppien päässä odottavaa palkkaa.
Pennikin otti pätkän rataa, ja oli niin hieno ja nopea, kuin vain olla ja voi. Ohjaajakin jopa hengästyi yrittäessään pysytellä sen vauhdissa! Nyt sen kanssa pitäisi ehdottomasti päästä kisoihin, ennen kuin juoksut alkavat taas. Harkinnassa ovat 17.7. TAMSKin iltakisat, sekä kuun viimeisen viikonlopun Agipitsit Raumalla.
Lauantaina suunnataan Seinäjoelle ryhmänäyttelyyn, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Pitsi on nimittäin salakavalasti päässyt taas lihomaan, vaikka saakin ruokaa vain puolet siitä mitä Penni. Nyt sillä on meneillään oikea missidieetti, aamuruoka mitataan tarkasti ruokalusikalla ja iltaruoka ihan oikeasti punnitaan. Makupalatkin on vaihdettu kevyempiin. Koira näyttää ällöttävän pulskalta ja löysältä, etenkin ylhäältä päin katsottuna. Liikuntaa se saa rutkasti, ja ruokaakin vain vähän, joten epäilen jonkinlaista yhteistyötä perheen taaperon kanssa. Taaperolla kun on tapana ripotella kaikenlaisia voileivänpalasia ja muita ruuanmurusia pitkin lattioita Pitsin imuroitavaksi. Toki Pennikin niitä kahmii itselleen, mutta se nyt ei muutenkaan liho kovin helposti. Jatkossa koirat siis odottavat lapsiportin takana sillä välin, kun taapero ruokailee. Mikäli näillä dieettitoimenpiteillä ei neitokaisen painoa saada kuriin, pitänee ottaa selvää, löytyisikö Belcandon valikoimista jonkin sortin dieettinappulaa tuon Finest crocin tilalle.
Team P on tänä viikonloppuna keskittynyt kisailun sijasta juhannuksen juhlintaan, ja hauskaa on ollut. Koirat ovat nauttineet lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä takapihalla loikoillen, ja on tässä aika hyvin lenkillekin ehditty. Tänään käytiin jopa hallilla vähän aksaamassa, Penni oli vähän turhankin innokas, ja Pitsin pujotteluhommat (toivottavasti) liikahtivat millin eteenpäin.
Uimamaisteri Pitsi ja kahluualtaan arvoitus
12 keppiä on Pitsille ollut vielä vähän liikaa, ja nyt se alkoi oudosti skipata kepin nro 6. Laitoin sille 6 keppiä peräkkäin, ja sitten inasen "auki" kolme 2x2-porttia, ja aina kun vaan keppi nro 6 suoritettiin oikein, ongelmia ei ollut. Koiralle tuottaa selvästi vaikeuksia se, että palkka on odottamassa keppisuoran päässä, sinne tekisi kovasti mieli, eikä ehtisi keskittyä. No, siihen vaivaan ei auta muu kuin kärsivällisyys, ja sitähän meillä on aikaa harjoittaa. Sisään se menee oikein molemmilta puolilta, siitä olen iloinen!
Itseä hieman ärsyttää se, että niin upeasti edistynyt pujotteluprojekti tuntuu taas junnaavan paikoillaan, mutta nyt pitää vaan ohjaajankin löytää itsestään se kärsivällisyys. Höh. Toisaalta, olen jo nähnyt, miten upeasi se osaa tarvittaessa pujotella sen 6, joten eiköhän siltä jonain päivänä onnistu se 12 samalla tavalla. Ja kovaa hoppua ei ole, onhan Pitsillä tavoitteena virallisten korkkaaminen vasta tammikuussa. Epiksiä tosin olisi kiva päästä kokeilemaan ennen sitä.
Penni on treenaillut takaakiertoja ja välistävetoja ja muita sensellaisia, ja on tehnyt hommansa asiallisesti ja täsmällisesti, kuten kuuluukin. Se on joissakin asioissa hirveän hyvä, ja joissakin niin huono, että hävettää, joten päätin kohdata karmean totuuden, ja laittaa koirieni osaamiset ja ei-osaamiset oikein paperille ylös. Voisihan niitä toki ihan vaan mielessäänkin miettiä, mutta ehkä se on motivaation kannalta tehokkaampaa nähdä omin silmin ne asiat, jotka koiralta/koirakolta eivät onnistu. Tietenkin tein listauksen erikseen kummastakin koirasta, Pitsillä on vielä paljon opittavaa.
Viikottaisessa treenissä Penni sai tehdä tällä viikolla neliöharjoituksella takaakiertoja, välistävetoja ja loppusuoraa, kaikki nämä sujuivat hyvin. Loppusuoria pitää reenailla vielä lisää, ettei tule putken tai pussin jälkeen pyörähdystä. Samaa neliöharjoitusta tein siis hallilla, Pitsikin vähän kokeili, mutta aika loppui kesken. Pitsi ei ehtinyt loppusuoria tehdä, mutta ehtinee myöhemmin. Niin paljon treenattavaa, niin vähän aikaa!
Viikon päästä sunnuntaina suunnataan Tampereelle kisoihin, koiramäärät olivat sangen maltilliset (32 ja 32), ja luokkajärkkäkin kivasti medi-maksi-mini. Pitsin seuraavaan näyttelyynkin saatiin aikataulut, siis Seinäjoen ryhmikseen, siellä kääpijöitä esiintyy yhteensä 23 kpl.
Lauantaina koitti vihdoin se etukäteen jos jonkinlaista polemiikkia aiheuttanut päivä, nimittäin kääpiöpinsereiden erikoisnäyttely Porvoossa. Kohinan kohteena oli tarkemmin sanottuna kääpiöitä tuomaroimaan kutsuttu Karel Horak, aavistuksen persoonallinen tsekkiläistuomari. Etukäteishypetykseen verrattuna päivän show oli melko lattea, mielenkiintoisia kommentteja ja muita kömmähdyksiä (kuten tuomari lueskelemassa luetteloa ennen PU- ja PN-kehää) kyllä sattui, mutta päivästä selvittiin ilman ahdistelusyytteitä tai muita katastrofeja. Koiriin hän ainakin keskittyi täysillä, etenkin niiden hampaisiin, ja mm. tiiraili liikkeitä kontallaan maassa. Koirille ja esittäjille setä oli ystävällinen, ja muutenkin vaikutti sangen sympaattiselta. Tämä ei kuitenkaan hänestä tee snapi-rotujen asiantuntijaa, jollaista nyt tavallaan erkkariin olisi tuomariksi toivonut. No, ehkäpä sellainen saadaan ensi kerralla, varmaankin tämä tuomarivalinta palvelee jotain sellaista ylempää tarkoitusta, mitä tämmöinen aloitteleva riviharrastaja ei laisinkaan ymmärrä.
Valtaisan koiramäärän (112 kpl) ansiosta pennut ja junnut oli siirretty toiselle tuomarille, siis ruotsalaiselle Göran Åkessonille. Hän kasvattaa kääpiöpinsereitä, ja oli arvioissaan tarkka, tiukka ja huolellinen. Pitsistä hän sanoi näin:
Feminiininen
narttu, jolla hyvä pää. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvät silmät ja kaula. Hyvät, harmoniset kulmaukset edessä ja takana.
Erittäin hyvinmuodostunut rintakehä, joka hieman lyhyt. Liikkuu takaa
hieman ahtaasti, edestä epävakaasti. Hyvä askelpituus sivusta. Pitäisi
kantaa korvat paremmin. ERI3
Aivan Åkessonin makuun Pitsi ei siis ollut, mutta ei se kyllä huonoille koirille hävinnyt! Liikehdintä nurmella on aina hieman epätasaisempaa kuin vaikkapa soralla, ja Pitsi vaikutti pitkän automatkan jälkeen muutenkin hieman kankealta. Pitkästä matkasta puheen ollen, täytyy kyllä antaa pari ekstrapistettä tuolle pikkukoiralle; se oli eilen todella helppo matkakumppani! Autossa nukkui, samoin kehän laidalla boksissa. Vuoroaan odotteli ruohikolla makoillen, ja kehässä esiintyi kuin unelma. Yhteensä 7 tuntia autossa päivän aikana on melko ankea kohtalo koiralle, hyvin se sen kuitenkin kesti! Eilisen autoankeuden vastapainoksi tänään käväistiin hallilla vähän treenimässä. Rata keksittiin itse, ja sitä sovellettiin koirien taitotason mukaiseksi. Penni oli aivan liekeissä, pujotteli nopeasti, ohjautui hyvin ja oli muutenkin oikein mainio itsensä. Voi kun se olisi tuollainen kisoissakin!
Kontakteille voisi toivoa hiukan lisää nopeutta, pujottelussa ainoa virhe johtui lähes kompastuvasta ohjaajasta, ei suinkaan koirasta. Saksalaisetkin sujuvat siihen malliin, että niitä varmaan uskaltaa joskus kisoissakin käyttää. Pitsi harjoitteli pujottelua vaihtelevalla menestyksellä, ja pientä, helpotettua ratapätkää.
Pujottelussa 6 ekaa keppiä sujuu hyvin, mutta sitten alkavat ongelmat. Täytyy purkaa pujottelua vähän osiin, videolla näkyvät vain onnistuneet suoritukset. Rataharjoituksessa Pitsi toimi yllättävänkin hienosti, ja oli sangen vauhdikas! Varmuutta vielä ja estehakuisuutta, tässähän saa alkaa treenata ihan oikeita ratoja jo! A-esteen treenaus ei videolle enää osunut, mutta se sujui pitkästä tauosta huolimatta virheettömästi kera kehikon. 30.6. suunnataan Tampereelle kisailemaan, jospas se SM-nollatili aukeaisi tällekin vuodelle. Täytyy pitää peukkuja, että Pennille osuu se vauhdikas päivä!
Luvassa lyhyt hehkutuspäivitys: Pitsi pujotteli tänään ekan kerran ikinä 12 keppiä yhteen putkeen molemmilta puolilta! Keksin aivan ex tempore lähteä hallille treenaamaan, se kun nykyään onnistuu näinkin aiempaa tekstarisysteemiä puolet viisaamman, uuden ovikoodin jakelusysteemin ansiosta.
Pitsi siis suoritti ensin 4 + 4 keppiä, sitten 8, ja loppujen lopuksi pakko oli kokeilla, täysi setti sujui kummaltakin puolelta! Tekniikka nyt meni vähän räpiköinniksi, mutta se korjaantunee nopeasti. Kuudella kepilllä Pitsin tekniikka on jo parhaimmillaan ollut tosi sujuva ja nopea.
Olen niin iloinen siitä, että olen ihan itse osannut tuolle koiralle opettaa pujottelun näin hyvin! On se vaan viisas likka. Nyt sitten vain miljoona toistoa miljoonasta kulmasta, ja mukaan muitakin esteitä! :)
Tänään on kyllä ollut niin makea, aurinkoinen hellepäivä että huh! Koko päivä ollaan vietetty ulkosalla pihahommia tehden, koiratkin ovat nauttineet takapihan auringonpaisteesta ja varjopaikoista täysin siemauksin. Lenkilläkin käytiin, ja viivyttiin 1½ tuntia, sydämentykytyksiä aiheutti valjaistaan karkuun luikerrellut Pitsi, sekä seurueeseen hieman tunkeilevasti tuppautunut westie-herra, joka palautettiin kyllä kotiinsa. Pitsi aloitti juoksun tänään, joten ihmekös tuo, että seuraan oli tunkua. Löydettiin muuten kiva uimapaikkakin Pormestarinluodosta, pitänee testata joku kerta!
Pitsi 16½ kk, masu täynnä.
Löytyi varpunen.
Penni ei kestä lukea omaa blogiaan, myötähäpeä on liian suuri.
Pitsi on taasen harjoitellut pujottelua, ja edelleen edistynyt hienosti. Kohta saadaan jo laittaa 6 + 6 keppiä n. kolmen metrin välillä, sen verran mukavasti homma nyt sujuu.
Olen yrittänyt parhaani mukaan vaihdella omaa sijaintiani ja liikettäni silloin, kun koira pujottelee; olen seissyt paikoillani, kävellyt, juossut, irronnut sivulle, tehnyt takaaleikkauksen jne. Aika hyvin tuo kaiken kestää, ja jos ei heti ekalla yrityksellä kestä, niin seuraavalla viimeistään. Nyt pitäisi päästä harjoittelemaan isommassa tilassa ja vähän eri paikoissa, mutta se jäänee sitten juoksun jälkeiseen aikaan, en tiedä mitä tuo pöksyistä sanoo. Mummulassa nyt ainakin on iso piha, sinne mahtuu 12 keppiä leikiten. Maanantaina Pitsi oli treeneissä (Pennillä vatsa löysällä), ja teki pieniä ratapätkiä sujuvasti, A-estettä oikein hienosti! Nyt Pitsin ollessa juoksuinen pääsee Penni taas tekemään enemmän, ja toivottavasti vähän kisaamaankin, jeejee!
Koirankakka on yleensä sellainen asia, että eipä se ketään kiinnosta, ellei siitä löydy jotain ihan omituista. Nyt löytyi, nimittäin sekä Pennin, Pitsin, että kaverikoira Chicon kakasta pieniä valkoisia pipanoita, ihan kuin ryynejä, ja vaikka millä mitalla. Erinäisten tutkimusten jälkeen pipanat tunnistettiin kasvisoluiksi, ja arveltiin, että kyseessä on NEU-koiranruuasta tulleet, sulamattomat riisinjyvät. NEU-porukka olikin asiasta niin kiinnostunutta, että tulivat oikein hakemaan yhden Chicon ruokapötköistä tutkittavaksi, ja veivätpä samalla pussillisen Pennin kakkaa mennessään. Olivat kuulemma olleet oikein iloisia, kun saivat "tutkimusmateriaalia!" Hyvä, että me voitiin osaltamme vaikuttaa siihen, että edes jonkun päivä oli pikkuisen parempi! Anytime! Joka tapauksessa P & P siirtyivät toistaiseksi nappula-riisi-dieetille, eikä moisia ryyniongelmia ole enää ollut.
Sunnuntaina suunnataan juoksuisen Pitsin kanssa Mynämäelle, jippiaijee. Juuri pääsin ajattelemasta, että on se kiva, kun juoksu ei ole vielä alkanut, voisi alkaakin vasta kesäkuussa. Onneksi koira vaikuttaa fiiliksiltään ihan normaalilta, vaikka perä vuotaakin. Erkkariinkin sen ilmoitin, viimeistä kertaa junnuihin, nyyh! Villinä veikkauksena voisin esittää, että koiria erkkariin tulee likemmäs sata, sanotaan nyt vaikka... 94 kpl. Katsotaan sitten, miten hyvin veikkaus osui oikeaan!
Maanantaina Penni pääsi agitreeneihin, ja oli jälleen aika terävällä tuulella. Ihmisnuolta on päästy harjoittelemaan lähiaikoina useasti, ja nyt se on pikkuhiljaa seljennyt sekä koiralle, että ohjaajalle. "Takakäden" ojentaminen ja "jättäminen" laskeutumispuolelle oli ahaa-elämys, nyt tässäkin ohjauksessa on jotain järkeä! Taas oli radalla hyvä paikka persjätölle, ja hyvinhän se sujui, kohta ehkä uskallan jo kisoissakin käyttää niitä enemmän.
Kontaktit sujuivat hyvin, puomilla pitää vähän tsekkailla pysähtymisen paikkaa vaikkapa naksuttimen kera. Pujottelussa Pennillä oli verkot, ja niitä pääsikin päivän radalla hyödyntämään kivasti, kun rata vaati ohjaajan jäämistä taakse ja sivulle. Hyvin se veti, toivottavasti verkkokuurista on ollut hyötyä!
Pennille suunnittelin salaa kisoja kesäkuulle, Raumalla ainakin taitaa olla jotkut iltakisat kuun alussa. Katsotaan, mitä keksitään, näihin agikinkereihin ei ainakaan tarvitse yksin ajella ja se on mukavaa!
Pitsi on edelleen panostanut pujotteluun, ja olenkin tosi iloinen sen edistymisestä! Kuusi keppiä menee suorassa jonossa jo hienosti, ja vaikeamman puolen sisäänmenotkin sujuvat jo paremmin. Eilen kuvasin oikein videotakin, jätin siihen kaikki toistot ja editoin välit pois. (Blogger ei nyt valitettavasti löydä ko. videota youtubesta, joten laitan tähän vain linkin videoon.)
Innokkuuttaan se välillä sohlaa, ja pyrkii loppupään väleihin aloituksen sijasta, mutta heti kun järki on päässä ja se malttaa luopua frisbeestä, se tekee kyllä hienosti oikein. Oma heittokäsi toivottavasti harjaantuu tässä kesän myötä nopeammaksi ja tarkemmaksi! Konsultoin itseäni viisaampaa, ja päätin alkaa jatkossa merkkaamaan myös väärät suoritukset sanomalla "oho!" melko neutraalilla äänellä silloin, kun Pitsu tekee väärin. Videolta nimittäin huomasin, että aina kun se tekee väärin, oma liikkeeni loppuu kuin seinään, ja sen huomatessaan koira tulee takaisin aloitukseen. Tarkoitus olisi opettaa koira pujottelemaan riippumatta meikäläisen liikehdinnästä, joten tämä ei tietenkään ollut toivottavaa, ja siksi "oho!" otettiinkin käyttöön jo tänään. En tiedä tajusiko se siitä mitään vielä, mutta luulisi sen aika nopeasti oppivan, että oho = ei frisbeetä. Leluina olen tosiaan käyttänyt frisbeetä, palloa ja köysilelua.
7. ja 8. keppi eivät sitten mahdukaan kotipihaan ainakaan helposti, joten niitä on harjoiteltava hallilla, mummulassa ja missä nyt milloinkin mahdutaan. DVD:n mukaan tässä vaiheessa otetaan mukaan hyppyeste, ja tätäkin ollaan kertaalleen hallilla kokeiltu, hyvin sujui. Kotona meillä on pieni tunneli, kai sitäkin voi vähän käyttää apuna.
Tänään käytiin siellä valokuvaamossa, ja sekä vauva että koirat käyttäytyivät esimerkillisesti. Koirat istuivat tai makasivat käskystä paikoillaan kauniisti vauvan kanssa tai ilman sitä, ja katsoivat sievästi kameraan. Kuvaus siis sujui huomattavasti vähemmän kaoottisesti, kuin odotin! Ihanaa saada koiristakin oikein studiokuvat, maaliskuun karkureissu opetti meille sen, että jokainen päivä näiden pöppiäisten kanssa voi todellakin olla viimeinen, ja haluan niistä kauniit muistot seinälleni joka tapauksessa.
Tänään laitoin aika mielenkiintoisia näyttelyilmoja menemään, niistä lisää sitten myöhemmin. Aikataulujakin on ilmestynyt meidän seuraaviin näytelmiin, kääpijöitä [sic] on ilmoitettu Mynämäelle 21 kpl, Raumalle 29 kpl ja Harjavaltaan muikeat 46 kpl. Aika erikoista, että kaikkien rotujen näyttelyihin on tulossa alle 30 koiraa, mutta pieneen ja kuppaiseen (aina sataa) Harjavallan ryhmikseen reilusti yli 40. Mahtaisikohan tuomareilla olla osansa asiaan, Mynämäen Maritha Östlund-Holmsten (SWE) ja Rauman Gunnel Holm (FIN) ovat käsittääkseni jämptissä maineessa, kun taas Harjavallan eksoottinen Anca Giura Romaniasta on, no, Romaniasta. Kenestäkään näistä kolmesta ei meillä aiempaa kokemusta ole, mutta mielenkiinnolla odotan heidän mielipiteitään.
Pitsin pujotteluopetus on jäänyt auttamattomasti retuperälle, pelkkä hallilla treenailu ei riitä tässä hommassa mihinkään, etenkään kun sinne hallille ei sattumoisin ihan joka päivä pääse. Ongelmia on ollut myös palkkauksessa, namit eivät loputtomiin asti tähän hommaan sovi, eikä Pitsi jaksa kauaa innostua leluista hallilla. Nyt kun lumet ovat sulaneet takapihalta, ollaan päästy leikkimään 2x2-keppien kanssa kotioloissa lelupalkalla, ja pientä edistystä onkin jo tapahtunut!
Aiemmin Pitsi on päässyt keppiensä kanssa sellaiseen vaiheeseen, että neljä keppiä on hiukan auki, siis n. klo 7 ja 1 (jos siis 6 ja 12 on tavallinen pujotteluasento), muttei oikein tästä eteenpäin. Nyt kun lelupalkka kiinnostaa kympillä, etenkin kotona, tämä onnistuu leikiten, ja hommassa on mukavaa draivia:
Tästä lähdin kääntämään keppejä asentoon 6 ja 12, ja ilmeni ongelma; koiraa ei kiinnostanutkaan enää eka keppiväli, vaan pelkästään viimeinen, koska sieltähän se palkka aina tuli. No, otin lusikan kauniiseen käteen ja tein kuten Guru Garret videossaan opetti, siis palkkasin aina välillä ekan keppivälin jälkeen, jotta myös sille rakentuisi "arvoa." Tämä paransi tilannetta hiukan, mutta homma kaipaa edelleen vahvistamista, ja ajattelinkin ehkä kokeilla paria namia tähän väliin. Garret varoittaa videossa helpottamasta hommaa liikaa (etenkin sisäänmenokulmien suhteen), joten nyt siis pitää saada lisää varmuutta siihen aloituksen etsintään, vaikka virheitä tulisikin. Sehän tässä käsittääkseni on ideakin, että koira oppii myös vaikeat sisäänmenot alusta asti.
Tänään 4 keppiä 6/12 asennossa sujui enimmäkseen ok, ja päätin kokeilla kuutta keppiä hiukan avoimena. Tässä positiivisesti yllättänyt lopputulos:
Tuohan näyttää jo hiukan pujottelemiselta! Uskoisin, että koira tosiaan oppii kesän aikana pujottelemaan, kunhan vaan pääsen päivittäin harjoittelemaan. Vinkupallo, frisbee ja patukka ovat Pitsin lempileluja, ja sehän on onnesta soikea, kun pääsee leikkimään. Harmillisesti into lopahtaa aika nopeasti, jos se tekee useamman kerran väärin, enkä pääse palkkaamaan. Oman ongelmansa muodostaa takapihan koko, eihän tuossa oikein mitään mahdu, etenkään kun keskikohta pihasta on routinut ihan kuprulle! Kaipa se siitä sulaa, ja päästäänhän me tosiaan edelleen kesällä hallille ja ulkokentälle harjoittelemaan. Lisäksi olen lahjoittanut nuo takareunan marjapensaat naapurillemme, saadaanpahan edes hiukan lisätilaa kun se ne sieltä hakee, ja naapurinrouva saa kaipaamansa marjapuskat, joita sen mies ei ilmeisesti ole antanut ostaa! That's what I call a win-win situation!
P.s. Pitsin ihmisineen on ihan pakko onnitella AD-tiimiä & -kasvattajaa upeista tuloksista eilisessä Lahden KV-näyttelyssä: AD-koirat (ja yksi kennelin omistuksessa oleva tuontiuros) veivät kääpiöissä kaikki palkintosijat, siis PU1-4 ja PN1-4. Mahtavaa! :)
