Oli kiva huomata, että oma ohjaaja ja työnteko kiinnostivat Pitsiä enemmän kuin nurmen nuuhkiminen, meidän välinen suhde on siis kehittynyt hyvään suuntaan. Pujottelua se yritti kyllä sinnikkäästi virheistä huolimatta, mutta namikupin houkutus oli yksinkertaisesti liian suuri, se ei
malttanut keskittyä tekemisiinsä. Tätä malttia pitää kehittää pikkuhiljaa, ei Pennikään aikoinaan alkuunsa kestänyt keppien päässä odottavaa palkkaa.
Lepäilyä mummulassa, Penni sangen maltillisessa olotilassa |
Lauantaina suunnataan Seinäjoelle ryhmänäyttelyyn, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Pitsi on nimittäin salakavalasti päässyt taas lihomaan, vaikka saakin ruokaa vain puolet siitä mitä Penni. Nyt sillä on meneillään oikea missidieetti, aamuruoka mitataan tarkasti ruokalusikalla ja iltaruoka ihan oikeasti punnitaan. Makupalatkin on vaihdettu kevyempiin. Koira näyttää ällöttävän pulskalta ja löysältä, etenkin ylhäältä päin katsottuna. Liikuntaa se saa rutkasti, ja ruokaakin vain vähän, joten epäilen jonkinlaista yhteistyötä perheen taaperon kanssa. Taaperolla kun on tapana ripotella kaikenlaisia voileivänpalasia ja muita ruuanmurusia pitkin lattioita Pitsin imuroitavaksi. Toki Pennikin niitä kahmii itselleen, mutta se nyt ei muutenkaan liho kovin helposti. Jatkossa koirat siis odottavat lapsiportin takana sillä välin, kun taapero ruokailee. Mikäli näillä dieettitoimenpiteillä ei neitokaisen painoa saada kuriin, pitänee ottaa selvää, löytyisikö Belcandon valikoimista jonkin sortin dieettinappulaa tuon Finest crocin tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti