Iltakisailut Tampereella

Erinäisistä teknisistä vaikeuksista huolimatta eilen päästiin Pennin kassa iltakisoihin Tampereen Eteläpuistoon, ja kyllä meillä oli niin mukavaa. Meininki oli hyvä ja koirakin tuntui pääasiassa hyvältä, vaikkei tuloksilla tänään juhlittukaan.

Kisoissa oli tarjolla kaksi hyppäriä, ja näistä aloitimme A-radalla. Radan suurin päänvaiva oli sen alkuosa, joka oli ekaan putkeen asti sanalla sanoen mielenkiintoinen. Monenlaisia yrityksiä nähtiin, mutta täysin onnistuneet (siis myös kaarteiltaan pienet) suoritukset olivat harvassa. Kisakenttä oli valtava, ja esteiden välit kauttaaltaan todella pitkät.

A-radan alku

Oma ohjaussuunnitelmani ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, mutta eipä sillä kovasti ollut väliä, kun Penni lähinnä katseli maisemia ja juoksenteli ympäriinsä ekat 5 estettä. Jollain ihmeellä se kuitenkin osui oikeille esteille oikeassa järjestyksessä, ja sujahti pujotteluunkin oikein. Renkaalla kutsuin koiraa varovasti juuri ennen ponnistusta sillä seurauksella, että se hyppäsi renkaan sivusta, eli kuskin moka. Renkaalta oli muidenkin hieman vaikea päätyä putken oikeaan päähän, ja monenlaisia taktiikoita nähtiin, osa enemmän ja osa vähemmän onnistuneita.

Loppurata sujui erittäin onnistuneesti ja jopa ihan vauhdikkaasti, päätin rataantutustumisessa, että tänään ei nössöillä eikä varmistella valssien kanssa, eikä näin kyllä sitten tehtykään. Päällejuoksut sujuivat varmuudella, ja ehdin sinne minne pitikin.

B-kisan rata oli profiililtaan ihan erilainen kuin A-rata, pientä piperrystä ja vaaranpaikkoja. Hylkäännyimme heti kolmannella esteellä (takaakierto hypättiin väärästä suunntasta), eräs pieni pinseri nimittäin varasti lähdössä! Käännyin kutsumaan Penniä, ja sehän seisoi jo alaleuka melkein kiinni ykkösesteen rimassa, ja lähti tulemaan millisekuntia ennen kuin kutsuin! En tietenkään reagoinut tarpeeksi nopeasti, ja sähläsin kolmosesteen takaakierron, siitä sitten hylky. Taas rata lähti mokan jälkeen rullaamaan oikein hyvin, ja eteni loppuun asti vauhdilla ja suunnitelman mukaisesti lukuunottamatta pujottelua, johon otettiin ensin yksi väärä sisäänmeno. Ansakohdissa ei oltu edes lähellä päätyä väärille esteille, siis ohjaussuunnitelma toimi kivasti ja taas tuli tehtyä yksi rohkea ja onnistunut persjättö, jee! Olen päättänyt vaihtaa varmisteluvalssit persjättöihin aina kuin mahdollista, ehkä sillä saadaan joku kymmenys ajasta pois, kun ei tarvitse tehdä piruetteja kesken juoksun. Joskus riskinotto varmasti kostautuu, ja toisella kerralla sitten taas kannattaa.

Kummallakin radalla oli siis onnistumisia ja kömellyksiä, mutta päällimmäinen fiilis kisojen jälkeen oli tosi positiivinen. Vauhti oli Pennillä parempi kuin pitkään aikaan ulkokisoissa, ja fiilis radalla tosi sujuva, poiketen esim. Janakkalan reissusta viime kuussa. Silloin lähinnä vitutti, kun koiraa sai vetää perässään ja odotella, että tulisko se nyt sieltä vielä tänään. Kelikin oli tosin nyt viileämpi, ja Pennin nesteytys paremmalla tolalla.

Seuraavat kisailut suoritetaankin onneksi jo reilun viikon päästä jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneessa Agipitsissä Raumalla, siellä vetäistään kaksi agirataa ja yksi hyppäri.