2x2, onnea ja oivalluksia

Viimeksi kun olen Pitsin pujottelusta tänne kirjoitellut, olen näköjään maininnut, että pujottelua pitää purkaa osiin ja miettiä hiukan uudelleen. Näin on nyt tehty, toivottavasti positiivisin seurauksin!

Aikaisemmin Pitsi siis pujotteli jotenkuten 12 keppiä, kun se sai palkan minulta. Tästä kuitenkin seurasi se, että se alkoi liiaksi tuijottaa minua pujotellessaan, eivätkä sivuirtoamiset onnistuneet enää läheskään niin hyvin, kuin aiemmin. Siirryttiin siis etupalkkaan, avustajan vahtimaan namikuppiin. Pujottelua harjoiteltiin täyspitkänä enimmäkseen omalla takapihalla iltaruuan kera, ja viimeiset kepit (kaksi viimeistä paria) tuottivat ajoittain ongelmia; koira ei malttanut pujotella loppuun, koska palkka kiehtoi liikaa. Onnistumisiakin tietysti tuli, mutta harvakseltaan. Yritin helpottaa hommaa avaamalla viimeisiä keppipareja.

Ennen pitkää haparointi alkoi siirtyä keppejä "ylöspäin," ja ongelmat alkoivat jo kolmanneksi viimeisellä parilla. Tänään Pitsi alkoi möhliä jo alustapäin laskien kolmatta paria, ja niinpä vihelsin pelin poikki.

Kuusi keppiä on Pitsille se kaikkein vahvin suoritus, sisäänmenot ovat häikäisevän hienoja, ja tekniikkakin aika hyvä kääpiöpinserille. DVD:llään Garret kehottaa siirtymään kuudesta kepistä kahteentoista niin, että kaksi kuuden kepin sarjaa laitetaan peräkkäin, väliin jätetään n. 3 metriä tyhjää. Näin en ole tehnyt, koska takapihamme on pieni, ja treenihallillakin olevissa keppiseteissä jakamismahdollisuudet ovat vähän epäkäytännölliset: joko 4 + 4 + 4 tai 5 + 7. Olen yrittänyt käyttää Garretin tarjoamaa kakkosvaihtoehtoa, jossa kuuden kepin perään lisätään uusia keppipareja avoimina portteina samaan tapaan, kuin tähänkin asti.

Tänään päätin änkeä ne 6 + 6 ja edes reilun metrin väliä pihaamme vaikka väkisin, ja kyllähän ne nippanappa mahtuivat, toisen puolen sisäänmenon vain joutuu suorittamaan leijeröimällä hiekkalaatikon. No, ei se varmaan haittaa, onhan sitä hiekkalaatikon omistajaakin leijeröity moneen kertaan ja monella esteellä.

Ensin tsekattiin, että koira tajuaa molemmat keppisetit keppiseteiksi, ja pujottelee kummatkin erikseen ok. Ei ongelmaa. Sitten pyydettiin koiraa leijeröimään se hiekkalaatikko, ja vielä hiekkalaatikon omistajakin, ja palkattiin ekan setin jälkeen. Ei ongelmaa. Sitten kokeiltiin molempia settejä peräkkäin; koira hoksasi heti hakeutua ekalta setiltä tokalle, mutta aloitti jälkimmäisen setin virheellisesti toiseen väliin. Tätä se teki pari kertaa, mutta sitten lamppu syttyi, ja oikea aloituskohta löytyi helposti molemmin puolin. Tähän päätimme tämän päivän treenin, toistoja oli tehty jo aiemmin runsaasti.

Nyt siis tunnelin, tai pujottelun, päässä näkyy valoa. Vauhti ja tekniikka pysyvät hyvinä paremmin, ja koira haluaa jatkaa pujottelemista vielä ensimmäisten kuuden kepin jälkeenkin. Jatkossa pienennän tuota settien väliä pikkuhiljaa, ja toivon mukaan suoritusvarmuus säilyy silti.

P.s. Posti toi pari päivää sitten mielenkiintoisia lappusia, päästään siis pian Pitsin kanssa taas ulkomaanreissuun! Penni ei pääse kuin Tampereelle, nimittäin TAMSKin iltakisoihin ensi keskiviikkona.