Helteinen kisailuviikonloppu kallistuu onneksi loppua kohden, eilen siis kisailtiin agissa ja tänään kauneudessa. Kummassakaan ei tullut mainittavaa menestystä, mutta mitäs tuosta.
Agipitsissä keli oli perinteen mukaan helteinen, ja Penni kesti hellettä perinteen mukaan huonosti. Jos nollia aikoi tehdä, ne olisi tehtävä heti ekalta tai tokalta radalta, koska tiesin, että iltapäivää kohti vauhti hyytyy varmasti, jos sitä on alunperin ollutkaan.
Eka agirata oli tutun miehen, siis Kermisen Petterin, suunnittelema, ja olikin mielestäni kiva sekä vaikeusasteeltaan, että muuten. Alussa oli kolme hyppyä ja sitten pujottelu, ja aloin jo kakkoshypyn jälkeen käskyttää kepeille, jolloin saivarteleva pikkupinseri suksi suoraan pujotteluun jättäen väliin kolmoshypyn, vaikka osoitin sitä aivan selkeästi ja linjakin oli niin suora kuin olla ja voi. No, kun pujottelusta selvittiin, rata jatkui virheittä loppuun, tuloksena siis HYL. Vauhti oli koiralla kohtalainen.
Tokan agiradan keskivaiheilla oli pujottelun ympärillä niin vaikea kohta, että tiesin, ettemme selviä siitä edes tuurilla. Näin siinä kävikin, aloitus (avokulma pituuden kautta putkesta) ei mennyt edes pitkäksi vaan tyystin ohi, ja pujottelun jälkeinen kuvio oli jotain niin karmeaa, että ilmeisesti yksi este jäi hyppäämättä, ja HYL napsahti siitäkin. Muuten taas jatkettiin virheittä loppuun, kontaktit ja kaikki.
Melko nuutuneina vielä suunnistimme Sari Mikkilän hyppärille, joka oli ainakin meille kiva ja helpohko, ja sieltä sitten puserrettiin viimeisillä voimillamme yliaikanolla. Yliaikaa oli vain 1,30 sekuntia, ja se oli kyllä meiltä maksimisuoritus näin päivän päätteeksi.
Penni veti ihan siedettävät suoritukset helteestä huolimatta, vauhtia uupui, eikä sillä ollut oikein hinkua pujotella, mutta muuten se toimi ja totteli asiallisesti. Eikä edes yrittänyt varastaa lähdössä, vaan odotti lupaa kiltisti. Nyt se voisikin aloittaa heti juoksun, tai sitten vasta rotumestisten jälkeen! Pitsikin heilui mukana kisapaikalla, ja shoppaili itselleen kisakirjan, aika jännää.
Pitsi puolestaan kisaili sunnuntaina kauneudessa Pori KV:ssä, eikä silläkään mennyt ihan kuin Strömsössä. Tuomari oli irlantilainen John Bond, joka antoi lähes kaikille sanasta sanaan saman arvostelun, ja tykkäsi koirista, jotka juoksivat lujaa. Pitsi sai ERIn ja oli luokkansa kolmas eli viimeinen. No, selväksi kyllä kävi jo urosten arvostelun aikana, että Pitsin tyyppinen koira ei ollut tuomarin mieleen, mutta minkäs teet, makunsa kullakin. Arvostelu tulee tässä:
Bite is correct. Nice dark eye. Good skull. Nice earset. Good length of neck. Good shoulders. Nice, deep chest. Good, strong quarters, angles front and rear. Nice outline. In good condition. Movement is very good. NUO ERI 3
Tylsää, ettei kotinäyttelystä tullut menestystä, mutta onneksi sentään lainahandlattava petit brabancon Friidu tempaisi omassa kehässään tuloksen JUN ERI 1 SA PN 3 VA-SERT. Yhteistyö Friidun kanssa ei ollut aivan saumatonta, mutta olisihan sitä toki voinut harjoitellakin etukäteen. Kunnialla kuitenkin selvittiin, vaikka nurmikentälle melko eksoottinen lisä eli kauransänki ylettyi koiraparkaa polviin saakka.
Helteisen viikonlopun jälkeen vedetään henkeä pari päivää, ja sitten suunnataankin nokka kohti etelää, siis Helsingin ja Tallinnan kautta kohti Liettuan Druskininkaita. Mukaan pitää pakata paitsi vaatteita melkein viikoksi, myös koiralle ruuat ja kamppeet, palautusjuomat ja kaikki. Urakan voikin siis aloittaa huomenna, tänään aion lähinnä istua taaperon kanssa kahluualtaassa ja syödä jäätelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti