Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Harjavallan ryhmiksessä

Tänään päästiin sinne Harjavallan ryhmikseen, johon ilmoittamista jo melkein kaduin jossain vaiheessa. Olen Pitsin kanssa vältellyt itä-eurooppalaisia tuomareita, ne kun eivät tunnu tuosta koirasta oikein välittävän, mutta tänään saatiin ihan kohtalainen tulos tsekkiläiseltä tuomarilta. 

Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.

Suuret, tasaiset kehät, ja kauheen kiva ilma!

Pitsin arvostelua en nyt löydä mistään, mutta kirjaan sen kyllä tänne, jahka se vastaan kävelee. Kaunista päätä ja kaulaa ainakin oli, rintakehään toivottiin lisää tilavuutta. Kulmaukset ja liikkeet olivat hyvät, muistaakseni myös eturinta. Tulos oli siis VAL ERI 2 SA.

Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.

Tääl me sit oltiin!

Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.

Penni. Kuva: Susanna Nieminen

P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!

Ne hullut kääpiöpinseri-ihmiset

Lauantaiaamuna koitti odotettu hetki, pakkasin pinsut autoon ja suuntasin kohti Sysmää jo kukonlaulun aikaan. Tarkoitus oli körötellä Porista Päijänteen rannalla sijaitsevaan Sysmä Campingiin n. neljässä tunnissa, mutta matka venähti viiteen tietöistä johtuen. No, tulipahan heti aamutuimaan järvi-Suomi tutuksi, kaunista oli, vaikka väsyttikin.

On the road again.

Perillä suunnattiin heti mustaruskeita pikkukoiria vilisevään ryhmäkuvaan, ja sieltä Kimmon verijälkikoulutukseen. Homma käytiin ensin teoriassa läpi, ja sitten suunnattiin metsään kokeilemaan käytäntöä. Otin matkaan Pennin, joka osoittautui ihan näppäräksi jälkikoiraksi; se pysyi jäljellä, keskittyi hommaan ja eteni välillä turhankin vauhdikkaasti kohti sorkkaa! Tätä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan uudestaankin, tämmöinen zen-olotilaa vaativa nenänkäyttöharrastus sopii varmasti vilkkaille koirille kuin nenä päähän! (Pyykkipojat, veri ja pesusienikin on jo hankittuina!)

Jäljestyksen jälkeen Pitsi pääsi näyttelytreeneihin, ja ruuan jälkeen käynnistyivät olympialaiset. Joukkueemme jäi viimeiseksi, mutta mitäs  tuosta, hauskaa oli ja kylkiluut rytkyivät sählyn tiimellyksessä! Ammunnassa sain täydet pisteet, pitääköhän tässä ruveta metsästystä harkitsemaan harrastukseksi? No  jaa, ne elukat kuulemma liikkuu siellä metsässä, ovat siis vähän vaikeampia saaliita kuin siideritölkit.

Pitsin uusi posekuva, ikää siis 2 v 8 kk (Kuva M-L Kurvinen)

Iltajuhlassa kerrattiin vuoden kohokohtia ja jaettiin palkintoja, mekin saatiin omamme. Ne kyllä lämmittivät mieltä, koska Pitsin valioitumista ei silloin tammikuussa oikein AD-porukalla päästy juhlimaan. Nyt iloittiin kuitenkin kaikkien tuloksista yhteisesti, ja kilvoiteltiin jos jonkinlaisissa lajeissa, joista ei sitten enempää ole mainittavaa. Eikä toivottavasti kovin paljoa valokuviakaan.

Päijänteen rannalla palkintojen kera

Pinsut poseeraa, tosin vähän huonosti.

Sunnuntaina oli kiihdytyskisat ja mätsäri, ja ruuan jälkeen köröttelin taas kotiin. Pitsi reissasi kuin vanha tekijä, Penni ei oikein 4½ tunnin ajomatkaa osannut arvostaa. Penni sai leirillä osallistua kaikkiin aktiviteetteihin siinä missä Pitsikin, vaikkei AD-koira olekaan, ja sekös oli Pennistä mukavaa.

Reissu oli rankka ja ajomatka pitkä, mutta todellakin kaiken sen arvoinen. Oli hauskaa nähdä muita tiimiläisiä pitkästä aikaa, ja ohjelma oli kyllä huolella koostettu ja suunniteltu. Paikkana Sysmä Camping oli vallan mainio, ruoka oli hyvää, yrittäjä erittäin  palveluhenkinen ja säätkin suosivat. Tänne tullaan ensi vuonna uudestaan!

Alkuillan grillailut järvimaisemassa.

Miljoonakoira, eli Tuuri KR 24.5.

Ihan alkuun on pakko heti riemuita: Pitsi oli ROP! Vihdoinkin! Meidän ikuinen kakkonen (tai välillä kolmonen) oli tämän päivän ansaittu voittaja.

Tuuriin ilmoitin Pitsin kahdesta syystä; ensinnäkin siksi, että tuomarin ollessa FinnSieger-listalla, oli mahdollisuus napata luokkavoiton osuessa kohdalle ns. FinnSieger-kiinnitys. Toisekseen ilmoittauduimme siksi, että armas aviomieheni innostui reissusta Tuurin legendaariseen kyläkauppaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin koko perheen kesäretki.

Näyttelypaikkana toimi kyläkaupan viereinen hiekkakenttä, joka oli paikoin valitettavan epätasainen. Siis suomeksi sanottuna, meidän kehässä oli kaamea monttu. Muuta valittamista en järjestelyistä keksi mitenkään, henkilökunta oli ystävällistä, kehäsihteerit tehokkaita ja kovaäänisiä, vessat aivan taivaallisen siistit ja vesipisteitä löytyi. Kahvi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta jäätelö oli hyvää.

On se vähän epätodellisen näköinen tuolla taustalla.

Kääpinnejä oli ilmoitettu 20 kpl, joista suurin osa oli narttuja. Pitsi oli ainoa valionarttu, ja FinnSieger-kiinnitys napsahti siis meille melko vaivattomasti (tarvitaan luokkavoitto + ERI + SA). Yksilöarvostelussa koira oli innokas kuin kuraan kuollut kuttu, lämmintä oli 28 varjossa, eikä etenkään liikkuminen huvittanut kovinkaan paljoa. Nostettuani koiran pöydälle tarttui tuulenpuuska tuomaritelttaan (pöytä oli aivan teltan vieressä varjossa), joka alkoi uhkaavasti pyrkiä pöydällä pönöttävää Pitsiä kohti! Tapaturmilta onneksi vältyttiin, ja tuomari totesi että tässähän tulee luonnetesti tehtyä samalla, reippaana pysynyt Pitsi onneksi läpäisi sen. Muutenkin tuomari kehui Pitsin esiintymistä, siitä kuulemma näkee, että harjoiteltu on, ja joskus käyty näytilläkin. No joskus kyllä joo...

Arvostelu:

Hyvä koko & sukupuolileima. Tyylikkäät ääriviivat. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi, muuten hyvä pää. Vahva, kuiva kaula. Hyvä, laskeva ylälinja. Hyvin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella & kiinteällä ylälinjalla.
VAL ERI 1 SA PN 1 ROP

Vasemmalla VSP "Simo" eli A'dreams Black Dynamite, oikealla ROP-Pitsi.

Arvostelu on mielestäni aivan Pitsin näköinen, askelpituutta taisi tänään rajoittaa se kuumuus. PN-kehässä koira vasta syttyi ravaamaan, ja kun sieltä jatkettiin ROP-kehään, oli meininki parhaimmillaan.

Ryhmäkehään jäätiin tietysti, siellä tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Pitsistä sen verran, että nosti sen jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut enää neljän parhaan joukkoon. Tämä oli jo paljon enemmän kuin olin odottanut, kääpinnit kun eivät ole se kakkosryhmän näyttävin rotu, ainakaan koon tai turkin osalta.

Oli todella hienoa ja jännittävää saada viedä oma koira ryhmäkehään muiden voittajien joukkoon, vaikkei sieltä menestystä tullutkaan. Hieman kiire sinne kyllä tuli, aikaa valmistautumiseen oli alle minuutti, ja olin tietenkin riisunut puolet vaatteistani ja lykännyt koiran häkkiin viilennysloimeen puettuna. Mukaan kuitenkin ehdittiin, eipähän ehtinyt koira läkähtyä auringossa.

ISO kehä, pieni koira.

Jatkossa ollaan, ja vieruskaveri röhkii.

Retki oli siis sangen onnistunut, mies ja lapsikin viihtyivät sekä näyttelyalueella että kyläkaupan puolella. Itse en sinne kauppaan asti ehtinyt tietenkään, pitihän jonkun aina vahtia koiria, mutta kaipa sitä krääsää saa täältä Poristakin ostettua.



P.s. En sitten millään muotoa voi ymmärtää, miksi tuollakin näyttelyssä jouduttiin kuuluttamaan ihmisten perään, kun olivat jättäneet koiran autoon! 28 asteen helteessä! Vieläpä koiraharrastajat, joiden pitäisi jotain ymmärtääkin, saisivat hävetä!

Keväisiä puuhia

Niin on kevättä ilmassa, että melkein liian vähissä vaatteissa tekee mieli lenkille, mutta vielä täytyy malttaa pitää kaulahuivia. Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla ei ole minkäänsortin siitepöly- tms. allergioita, ja nautin kyllä aurinkoisista päivistä täysillä. Välillä jopa poikkeuksellisesti paikallaan istuen kahvin merkeissä ulkoilmassa:

Kahvia ei koskaan tarvitse nauttia yksin.

Lauantaina oli varsinainen koirienhuoltopäivä, tai oikeastaan pääasiassa  Pennin, Pitsin vuoro tulee myöhemmin. Molemmilta leikkasin kynnet, ja Penniltä rapsuttelin hammaskiveä pois uudella hienolla raaputtimellani. Penni suhtautui hommaan hyvin, ensin vähän epäilevästi mutta sitten se melkein jo torkahtikin.

Paketissa luki "hammasskraba."

Kylpyynkin se reppana joutui!

Unikäärylekoira kuivatteluvaiheessa.

 Syy kaikkeen tähän puunaamiseen oli tietenkin se, että sunnuntaina Penni täytti viisi vuotta! Aika on mennyt kyllä ihan siivillä, ja muita kliseitä tähän, kiitos. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä ajasta, minkä tuo koira on kanssani kulkenut, ja toivon että yhteistä taivalta on vielä pitkälti edessäpäin.

Ihan hyvä posekuva Pennistä 5-vuotiaana.

Sunnuntaina käytiin Porin Saksanpaimenkoirakerhon mätsärissä Hyvelässä, tapahtuma oli hyvin järjestetty ja hinnaltaan huokea. Ja sisävessasta saavat plussaa, sehän on melkein luksusta! Pitsi esiintyi oikein hyvin ja sai punaisen, ei sijoitusta tälläkään kertaa. Tunnelma oli mukavan leppoisa, sää aurinkoinen ja seura erinomaista. Tuomisina kumminkin oli hienoinen rusketus, ja varsin kivoja kuvia, joita eräs J. Lehtikangas ystävällisesti kehänlaidalla napsi.

Ei enää mikään plösö! Kuva Jenni Lehtikangas

Kuva Jenni Lehtikangas

Käy se toki näinkin! Kuva N. Mäki-Kihniä

Maanantaina puolestaan treenattiin agia, ja kyllä oli taas niin tehokasta touhua. Pitsin kanssa ovat kaikenlaiset serpentiiniharjoitteet jääneet aivan liian vähälle, ja nyt päästiin sellaistakin kokeilemaan eri ohjauksilla, mm. päällejuoksuilla ja välistävedoilla. Homma sujui yllättävän hyvin, samoin kuin se A-este, joka oli radalla suoritettava kahteen kertaan. Jos se tuolla tyylillä sen repäisee kisatilanteessa, niin ei siinä kyllä hirveästi yli sekuntia kestä, näin karkeasti arvioiden. Parasta tässä suoritustavassa on se, että minähän voin juosta eteen minkä kintuistani pääsen, ei tarvitse himmailla tai käskyttää tai mitään muutakaan, koira tulee itse alas oikein. Odotan mielenkiinnolla projektin edistymistä.

Lisäharjoitusta tämän treenin perusteella tarvitaan putki-kontakti-erotteluun, mutta se nyt ei ollut yllätys. Pitsi on kiltti ja haluaa yleensä tehdä oikein, uskoisin että tästä asiasta ei muodostu ongelmaa, kun siihen vaan vähän panostaa.

Seinäjoki INT

Tämä näyttelypäivä alkoikin sitten melkein sydänpysähdyksellä, nukuin nimittäin oikein kunnolla pommiin. Lähtö oli matkaseuran kanssa sovittu tapahtuvaksi klo 05:30 tuosta meidän parkkikselta, ja minähän siis heräsin klo 05:39, kun matkaseura alkoi kysellä kuljettajan perään puhelimitse. 05:54 oltiin kuitenkin jo liikkeellä, suuntana Seinäjoki Areena, yksi näistä epägrammaattisista nimihirviöistä. Eipä se muutenkaan näyttelypaikkojen joukossa loistanut, ahtaampaa asettelua saa hakea. Miten olisi seuraavalla kerralla muutama kehä vähemmän, ja samalla vähemmän niitä klo 13 päättyviä kehiä? Edes messarissa ei ole noin ahdasta.

No, paikalle päästiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja aamulla tulessa oli lainakoira, petit brabancon Friidu. Sille tällä kertaa EH1 junnuluokasta, tuomari oli aikas tiukalla tuulella ihan jokaisessa rodussa, mitä arvosteli. Oispa muuten hauskaa (vai olisiko sittenkään?) harrastaa näyttelyitä niin harvalukuisen rodun kanssa, että välillä melkein riittää, kun vaivautuu paikalle. SERT ja CACIB tippuu jotta heilahtaa, jos tuomari sattuu vähänkään tykkäämään.

Kääpiöpinsseereitä oli sitten vähän enemmän, siis 37 kpl. Pitsin kohdalla jännitin tietysti sitä pöytäkäytöstä, se kun viimeksi heitti hepuliksi siellä erkkarissa. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan hepuloinnista, eihän se siitä kopeloinnista tykkää, muttei kyllä vastustellutkaan. Hienoa! Tämä oli suuri helpotus meikäläiselle, ja jo tämä riitti meikäläiselle tämän reissun The Saavutukseksi. ERI:n se sai, ja oli luokassaan kolmas. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola.

Rotutyypiltään erinomainen, hyvä nartun pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvänmallinen runko. Hyvinkulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet, joskin edestä hieman leveät. NUO ERI 3

Pitsi ei siis PN-kehään päässyt, mutta minä pääsin, ja PU-kehäänkin sattumalta. Pitsin kaunis sisko Fiona (ADB Keelia) oli onneksi PN 2 VASERT VACACIB, joten K-pentueen mainetta pidettiin yllä!

Seuraava näyttely onkin Jyväskylä INT sitten marraskuun puolessa välissä, nyt on taukoa niistä hommista melkein kuukausi. Ihan hyvä oikeastaan, kisaväsymystä alkaa olla ilmassa itse kullakin, vaikka hauskaahan noissa geimeissä tietysti aina on, kun tuttuja tapaa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kannustamaan kavereita.

Handleröintikurssilla

Äitienpäivänä heti aamumuodollisuuksien ja uusien reino-tohveleiden jälkeen suunnattiin Pitsin kanssa Saloon Chic Choix -tiimin handlerikurssille. Kurssi kesti neljä tuntia ja harjoituspaikkana oli mukavan valoisa ja avara Salon koirahalli. (Mahtaisikohan niillä olla agikisoja siellä joskus?) Halli oli kuin tehty hommaa varten, tilaa piisasi, ja seiniltä löytyi jopa pari peiliä, joista oli helppo tsekata koiran asentoa ja liikehdintää.

Kurssilaisia oli nelisenkymmentä, eikä siis kovin henkilökohtaista ohjausta ollut tarjolla, mutta muita katselemallakin oppii paljon. Rotukirjoa piisasi aina unkarinvizslasta ja tiibetinmastiffista podengoon ja tipsuun, kakkosryhmä tosin oli hyvin vähäisesti edustettuna. Pieniä valkoisia koiria oli vaikka minkälaisia, valehtelisin, jos väittäisin tunnistaneeni niistä yhtään rotua! (Biisoneita ei  ollut, ne sentään erotan!)

Osaavien kouluttajien opastuksella harjoiteltiin vapaaseisotusta, sekä niitä tavallisia kehätouhujen osa-alueita, juoksemista edestakaisin ja ympäri, sekä pöydällä pönöttämistä. Jonkilainen teoriaosuuskin piti kai olla, mutta se jäi kokonaisuudesta uupumaan.

Pitsi ei paljoa palautetta saanut, lähinnä kehuja sekä maassa että pöydällä seisomisesta. Jotenkin odotin murskakritiikkiä omasta esittämisestä ja sen yksityiskohdista, vuosikymmenien kokemusta hommasta kun ei allekirjoittaneella ole, mutta ehkäpä tarkoitus oli keskittyä koiraan. Tärkeänä kouluttajat pitivät sitä, että koira pyrkii seistessään eteenpäin eikä näytä pystyynkuolleelta, ja no, Pitsihän on varsinainen pyrkyri perusluonteeltaankin. Etujalkojen tuli olla tukevasti "tukilinjalla," siis rungon alla eikä sen edessä, hyvärakenteisella koiralla muu seuraa sitten itsestään. Kovasti siellä ihmiset koiriaan asettelivat, jotenkin tuntuisi, että vähemmälläkin pääsisi.

Edestakaisin liikkeessä sain ohjeeksi kävellä hieman hitaammin, ja sivuliikkeiden näyttämisessäkin oikea vauhti löytyi. Nyt pitää vain harjoitella itsekseenkin, että sopiva tahti pysyy mielessä. Käytännön kehätilanteeseen päästään sunnuntaina Mynämäellä, toivottavasti sää suosii!

Tänään illemmalla vuorossa ovat viikoittaiset agitreenit, koitankin tässä arpoa kumman koiran ottaisin mukaan, vai yrittäisinkö päästä treenaamaan molemmilla...

Tampere INT 5.5. 2013

Tänään näyteltiin tihkusateisella Tampereella, avarassa ja mukavassa Tampereen  messu- ja urheilukeskuksessa, eli tuttavallisemmin "siäl vanhas Pirkka-hallis." Synkästä ja sateisesta säästä huolimatta näyttelyväki oli sangen aurinkoisella tuulella, ja tunnelma oikein lämminhenkinen koko pitkän päivän.

Kääpiöitä oli ilmoitettu siis mukavat 82 kpl, junnunarttuja 15 kpl. Tämän rivistön nähtyään tuomari Francisco Salvador Janeiro istui alas, laittoi kädet poskilleen ja totesi: "Oh my God!" Jep jep, valinnanvaraa piisasi, ja Pitsi oli tulessa ensimmäisenä. Tuomari oli napakkaotteinen, esiintyminen sujui melko mukavasti ja ERI napsahti. Kilpailuluokassa sijoituttiin hienosti toisiksi, ei valitettavasti saatu SA:ta tällä kertaa. Tässä arvostelu käännettynä:

Erinomainen tyyppi. Pitkä pää. Hieno ilme. Elegantti kaula. Erittäin hyvä ylälinja. Liike voisi olla parempi. JUK2 ERI

Pitsi oli kehässä reipas ja näppärä, mutta jostain syystä edestakaisin juoksussa se halusi poukkoilla mihin sattuu. Tämä ongelma on onneksi helposti korjattu, ja onhan meillä viikon päästä luvassa neljä tuntia oikein handlerikoulutusta Juha Kareksen opissa. Toivottavasti kurssi vastaa odotuksia ja on sen arvoinen, että äitienpäivän ratoksi körötellään Saloon ja takaisin...

Näyttelyn jälkeen käytiin vähän shoppailemassa ja kurvattiin kotiin, onneksi matka oli lyhyt! Illemmalla aurinkokin ilmestyi piilostaan, ja säätilasta otettiin tietenkin kaikki irti painelemalla oikein Isomäen metsään lenkille. Siellä Pennille kävi pieni pissaonnettomuus, lenkkiseura nosti koipeaan sen päähän, ja Penni-parka joutui shampoopesuun kotona. Ei lainkaan huono ajoitus, keskiviikkona meillä on nimittäin valokuvaus, otetaan siis kerralla vaunuihmisen 1-vuotiskuvat, koirien potretit ja yhteiskuva kaikista kolmesta. Jälkimmäinen ehkä eri kuvia yhdistelemällä, ihan vaan kaikkien hermoja säästääksemme.

Mätsejä ja bokseja

Pitsillä on kyllä ollut sangen tehokas pääsiäinen! Pitkäperjantai oli todellakin pitkä, kun aamulla kurvattiin ensin hallille boksiharjoituksiin, ja sieltä jatkettiin vielä Ulvilaan megamätsäriin.

Boksia tehtiin hyppyjen (tai siis jos nyt oikein hienostellaan, niin se on sitten vissiin "hyppymatriisi," omg!) kera, eli Pitsu hyppäsi suoralla linjalla hypyn (20 cm), hypyn (30 cm), boksiin ja ulos boksista, etäisyyksien ollessa 1,5 m ja 1,5 m. Hyppyjen on siis tarkoitus simuloida loikkia, jotka koira ottaa ylittäessään A-esteen. Tämä oli Pitsille vallan helppoa, toistoja tehtiin reilusti kahdessa erässä niin, että yritin vaihdella omaa sijaintiani mahdollisimman paljon; kaukana edessä, taaempana, kävellen, juosten, sivulle irroten jne. Avustaja palkkasi namikuppiin, itse käytin naksutinta. Kintut osuivat kivasti boksiin joka kerta, pientä hämmennystä tosin aiheutti se, kun jäin itse ekan hypyn viereen seisomaan, enkä edennytkään koiran mukana. Nopeastihan se ongelman sitten ratkaisi, ja muutamalla toistolla päästiin eteenpäin. Kameran muistin toki ottaa mukaan, mutten muistanut virittää sitä kuvaamaan! Ensi kerralla sitten!

Ulvilan mätsärissä, BIS-kehässä. Pitsi melkein 15 kk.

Hallilta suunnattiin Ulvilaan rottweileryhdistyksen mätsäriin, ja sinne oli sitten lähtenyt joku muukin. Aurinkoinen keli oli houkutellut osallistujia yhteensä yli 120 kpl, ja näistä Pitsi pieni pinseri oli BIS2! Pelkästään pieniä aikuisiakin oli yli 25 kpl, jo niistä punaisten ykkössija oli meille iloinen yllätys. Pitsi esiintyi mukavasti, pitkästä päivästä johtuen se ehkä vähän väsähti BIS-kehässä, eikä sitten enää ravannut niin lennokkaasti kuin yleensä, mutta se nyt sallitaan  nuorelle koiralle, joka on joutunut aamulla tekemään vähän aivojumppaakin. Palkinnot olivat lähestulkoon päiväysvanhoja ruokasäkkejä, mm. 15 kg kana-riisinappulaa by ProPac. Se menee vanhaksi kolmen viikon päästä, samoin kuin punaisten voitosta saatu vanhuskoirien RC-nappulapussi. No, ei niitä kai voi enää sponsorina olleessa liikkeessä myydä, vaikka varmaan ihan käyttökelpoisia vielä ovatkin. Arvon vielä vähän kahden vaiheilla, yritänkö syöttää tuota ProPacia koirille Belcandon sekaan miksaten, vai lahjoitanko tilanpuutteen takia säkin suoraan eläinsuojeluyhdistykselle. Vanhusten RC-nappulat ainakin näyttivät maistuvat aamuruuan seassa.

Penni oli aika mairea, kun päivän touhuista väsynyt Pitsi jäi kotiin huilimaan, ja hän pääsikin iltalenkille naapurin boksuttimen kanssa. Oli kyllä todella onhon oloista taluttaa vain yhtä koiraa, kun on tottunut tuohon hilpeään parivaljakkoon!

Lauantaina mätsäiltiin Harjavallassa, ei oikein olisi edes huvittanut, mutta harjoitus tekee mestarin, ja kyläreissun ohella päätettiin poiketa Hosiossaaressa. Koiria oli jälleen enemmän kuin tarpeeksi, pieniä aikuisia 26 kpl. Pitsi sai sinisen ja oli sinisten toinen, olin salaa tyytyväinen, kun ei tarvinnut jäädä BIS-kehää odottelemaan! Sai se taas jotain leluja ja puruluita, jeejee. Lisäksi se sai hienon, turkoosin timangeilla koristellun kaulapannan, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei kummallekaan meidän koirista mahdu. Ehkäpä sen voi joskus laittaa jollekin vaunuihmisen lelukoirista, sitten kun vaunuihminen alkaa olla siinä iässä, ettei enää syö kaikkia löytämiään timangeja. Hänkin oli tänään mätsärissä käymässä, mutta pelastautui sitten aika nopeasti muutaman kilometrin päähän mummulaan, kun nälkä yllätti pienen retkeilijän.

Eilen saapui myös vahvistus handler-kurssista, päästiin siis Pitsun kanssa Juha Kareksen kurssille Saloon 12.5. Luvassa on neljä tuntia tiukkaa teoriaa ja käytäntöä Chic Choix -kasvattajan opastuksessa!

Kuvia mätsäristä

Tämmöisiä kuvia löytyi netin syövereistä, luvan kun kerran sain, niin ajattelin ne nyt tännekin ladata. Kyseessä siis otokset sunnuntain mätsäristä, jossa Pitsu oli BIS1.

Pienten aikuisten punaisten kehän palkintojenjako, Pitsu laitimmaisena vasemmalla lyyhistyneen handlerinsa kanssa.

BIS-kehän palkintojenjako, taustalla tuomarit. Vähän jaksaa vielä posettaa! Oikeisiin geimeihin pitää varmaan valita kehävaatteet vähän fiksummin...

Mahtava pikku pakkaus

Sellainen on kuulemma tuo meidän Pitsi, siis mätsärituomareiden mielestä! Tänään käytiin Paneliassa RKS:n järkkäämässä mätsärissä, siis oikein sopivan ahtaissa halliolosuhteissa. Lähdin reissuun sillä mielellä, että tiivis tunnelma on hyvää harjoitusta Pitsulle Tallinnan-reissua varten, ja palasin yllättäen muutamaa tuntia myöhemmin kauhean palkintokasan kanssa.

Koiria osallistui skabaan ehkä kuutisenkymmentä, pienissä aikuisissa niitä oli 18 kpl. Pitsi oli sangen iloinen ja pirtsakka, esiintyi mainiosti sekä pöydällä että muualla, ja sai punaisen. Yllätyksekseni se vieläpä sijoittui punaisten ekaksi, ja pääsi siis BIS-kehään. Siellä se poimittiin neljän parhaan joukkoon, ja kas kummaa, tuomareiden mielestä päivän pätevin oli meidän Pitsi! Nehän kehuivat sitä niin vuolaasti, että alkoi melkein nolottaa, ei se nyt ihan niin hyväkäytöksinen kyllä oikeasti ole. Erityisen viehättävää oli kuulemma ollut Pitsin vilkas ja pomppuisa olemus, kun se sitten siitä huolimatta malttoi kuitenkin seistä ja juosta asiallisesti, kun sitä siltä pyydettiin. Asiallisesti se kyllä esiintyikin, ja ennen kaikkea iloisesti.

  

Palkintoja tuli tosiaan ovista ja ikkunoista, oli pokaalia, lasilautasta, ruusuketta, herkkuja, leluja, Iittalan viinilaseja ja jopa hierontalahjakortti handlerille. Raumalaiset laittoivat kyllä parastaan palkintojen suhteen! Eikä kyllä muutenkaan ollut tapahtumassa valittamista, järjestelyt pelasivat ja homma toimi kuten pitikin. Ja kahvikin oli aika hyvää.

Agipuolella Pitsi on keskittynyt pujotteluun, ja on edennyt rivakasti vaiheeseen 6. Siis nyt sillä on 4 keppiä, mutta ne ovat vielä hyvin loivasti vinottain. Penni kävi viime sunnuntaina kotihallilla kilpailuharjoituksessa tekemässä nollan kakkosluokan tasoisella agiradalla. Se kulki kyllä hyvin, juuri kuten ohjasinkin, ja pujotteli hyvin. Itsellekin teki hyvää pieni kisatilanteen simulointi, seuraavan viralliset skabat ovat Pemulla luvassa viikon päästä Lempäälässä.

 Koko kevättalven odoteltuun Tallinnan-reissuun on enää kaksi viikkoa, vähän alkaa jo jännittääkin! Kyseessä on siis kaikkien rotujen näyttely Saku Suurhallissa, luvassa on pari laivamatkaa ja kaksi yötä hotellissa. Tuomareista ei ole mitään hajua, että mistä tykkäävät, sinänsä siis riskaabeli reissu, mutta eipä tuo porukalla reissattuna tule valtavan tyyriiksi. Eikä niitä palkintoja etukäteen jaeta, vaikka tuomarit tuttuja olisivatkin. Matkan hankalin osuus ei suinkaan ole Tallinnaan kampeaminen, vaan matkustaminen täältä Porista Helsingin satamaan. Linja-auto on vahva ehdokas, matka kestääkin vain reilut neljä tuntia...

Pieniä edistysaskeleita

Pennikin on päässyt nyt vähän aksaamaan, onneksi, se alkoi nimittäin olla jo melkoisen rasittava tekemisenpuutteessaan. Keskiviikon kankeuden jälkeen normivauhtia kiitävä pinsuri oli melkoisen hauska ohjattava perjantaina, yllättäen ehdin tekemään yhteen kohtaan jopa flipin, vaikka tiukkaa teki. Sellaista me ei olla ennen oikein osattukaan. Pujottelu sujui kivasti, sisäänmenot ihan super, loppupäässä pujottelua saa kyllä edelleen olla kieli keskellä suuta. Onneksi Pennin juoksutauko loppuu pian, päästään jopa kisaamaan! Kisatauko onkin nyt venähtänyt kohta kahden kuukauden mittaiseksi, mutta onko sillä niin väliä, pysyypähän homma hauskana.

Taistelupari! Kuvasta muuten huomaa, miten paljon tiheämpi turkki Pitsillä (oik.) on kauttaaltaan. Salamavalolla on tapana heijastua koiran ihosta näiden mustuaisten kanssa, ja se saa vähänkin ohutkarvaisemman elukan näyttämään nakulta.

Pitsille tauko pujotteluprojektissa ei ollut tehnyt hyvää, se oli reppana melkein unohtanut kaiken oppimansa. Pitänee aloittaa alusta ja edetä sitten siihen tahtiin kuin lapsosen kuuppa kestää. Uutena juttuna se sai nyt mennä puomin ekaa kertaa ilman hihnaa, ja suoriutui hommasta aika hienosti! Vauhtia piisasi, ja lopussa hän pysähtyi, tosin seuraavilla kerroilla pitää sitten vaikka hihnan kanssa varmistaa, että se pysähdys tulee oikeaan kohtaan. Tai sitten vaan tehdä vielä enemmän toistoja niin, että koiran päästää sylistä alasvievälle lappeelle ja antaa kontaktikäskyn. Keinukaan ei ollut lainkaan pelottava, enää kuusi miljoonaa toistoa, ja uskallan päästää koiran siihen ilman hihnaa. Nyt pitäisi sitten aloittaa A-este, mutta siihen hommaan taidan kysyä kokeneemmalta ensin neuvoa.

Näyttelytreeneissä Pitsu oli hiukan jännittynyt, mutta tämän päivän hallimätsärissä se oli suorastaan mainio; oma, pirteä itsensä! Kehässä oli kivaa, pari pomppuakin tuli, mutta mitäs siitä, kunhan koira on iloinen. Pikkuinen pompotus kuuluu rotuominaisuuksiin. Pöydällä se pönötti kuin patsas, kerran yritti vähän kiemurtaa (kun tuomari seisoi suoraan sen edessä ja otti sen pään kämmentensä väliin), mutta jähmettyi taas seisomaan kun komensin sitä. En ollut sijoituksista niinkään kiinnostunut, vaan harjoittelemisesta, mutta saihan se punaisen ja oli neljän parhaan joukossa (kolme palkittiin).

Kerran me vielä ehditään Pitsun kanssa mätsäriin ennen seuraavaa näyttelyä, pitää sekin tilaisuus käyttää hyväksi!

Pääosassa Pitsi

Penni on lähiaikoina taukoillut harrastuksista juoksun vuoksi, Noormarkun hallille ei juoksuisena ole asiaa, ja WeCAn treeneihin ei viime viikolla päästy, kun lusmu ohjaaja lähtikin elokuviin Hobittia katsomaan. No, kai sitä kerran voi treenit jättää välistä ilman hyvää syytä. Ei sitä aina vaan muista, mitkä treenit on millekin päivälle itselleen organisoinut, ja joskus tulee luvattua päällekkäisyyksiä.

Pitsi onkin sitten puuhaillut monenmoista, myös Pennin edestä: näyttelytreenit ovat sujuneet hyvin, ja sunnuntaina päästiin tositoimiin Turku KV:ssa. Tuomari oli norjalainen Petter Fodstad, joka vaikutti oikein mukavalta, selitti ja perusteli valintojaan ja oli muutenkin ystävällisen oloinen. Pitsi seisoi pöydällä kiltisti, ja esiintyi periaatteessa kuten pitikin, mutta oli kovin jännittynyt oikeastaan koko reissun ajan. Toivotaan, että kyseessä oli jokin ohimenevä, yli kuukauden reissutauosta johtuva teinijuttu, ainakin se onneksi ilostui kun sille vähän höpötteli ja hassutteli. Tuomari totesi siinä arvostelun lomassa että lisää harjoitusta vaan, hän on hieman hermostunut, mutta liikkuu todella hyvin.

Kahdestatoista (vai 11?) junnunartusta Pitsi oli neljäs, ja sai onneksi ERIn. Arvostelu suoraan sanoen lämmitti omistajan mieltä, on se kiva kun joku muukin mun lisäksi tykkää tuon koira ulkomuodosta:

1 year old. Feminine. Nice head and expression. Well developed forechest. Stands well on her feet. Correct length of body. Good tailset. Well angulated behind. Moves very well.


Agilityn saralla Pitsi on suorastaan kunnostautunut, sehän on siis ollut kahdesti Pennin tilalla maanantaitreeneissä itselleen vieraalla hallilla, ja on kyllä suoriutunut hommasta yllättävänkin hienosti! Se on kestänyt hienosti häiriötä (väliseinän takana tokoilevat ryhmät, vieraat koirat radan varrella, ihmisiä kulkee ovesta ulos ja sisään) ja on malttanut olla nuuskimatta tekonurmea melko hyvin. Yhtään kertaa se ei ole rallatellut hullun lailla hallia ympäri. Lähtötilanteista olen tosi ylpeä, se ei varasta, joskus harvoin kyllä vähän hiippailee.

Pitsin kanssa on harjoiteltu ihan vaan perusohjauksia, ekalla kerralla peruskäännöstä ja valssia, tänään tokalla kerralla valssia, takaakiertoa ja päällejuoksua. Se on kyllä melkoinen tättähäärä, ja kovasti innoissaan tekemisestä, eli huumorintajua vaaditaan sekä ohjaajalta että kouluttajalta. Sitä on onneksi kummallakin, onhan kouluttajamme oikeasti russelisti. Pätkät täytyy pitää lyhyinä, jotta vauhti säilyy, ja ennen kaikkea mielenkiinto.

Ovat ne kyllä vaan tässäkin asiassa erilaiset, siis kaksi pikkupinseriä; Penni tykkää pysyä lähellä ohjaajaa, eikä koskaan hulluttele radalla vaan puurtaa ja puskee otsa kurtussa. Joskus se yrittää lintsata, jos huomaa tilaisuuden tulleen, mutta palautuu kyllä ruotuun kun sille vähän karjaisee. Kompasteluista ja muista kömmähdyksistä se ei ole moksiskaan. Pitsi puolestaan irtoaa vähän joka suuntaan välillä liikaakin, on ohjaajan näpeissä liukas kuin märkä saippua, ja joskus vähän herkkis komentamiselle. Se oppii nopeammin kuin Penni, ja on tavallaan kiltimpi luonteeltaan. Vaikka Pitsu välillä (aina) tuntuu treeneissä vähän kohvelilta, täytyy muistaa, ettei Penni olisi ikimaailmassa tuon ikäisenä pystynyt 1) treenaamaan vapaana agia & istumaan lähdössä samassa häiriössä kuin Pitsi, ja 2) pystynyt tekemään noin pitkiä ratapätkiä ja samoja ohjauksia kuin Pitsi nyt tekee. Vuoden vanhana Penni oli vasta aloittamassa agin alkeiskurssia!

Toivottavasti pääsen tällä viikolla myös omatoimitreenaamaan, Pitsin pujotteluprojekti on ollut tauolla jo kaksi viikkoa, ja Pennillä hajoaa kohta kuuppa, kun ei pääse tekemään mitään (muuta kuin peltolenkkiä vapaana ihanassa pikkupakkasessa, onpas hänellä vaativa maku!).

Agi, agi ja sipsuttelu

Maanantaina treenasi Penni, mitäpäs muutakaan kuin agia. Rata oli hauska ja kisaratamainen, olin aika tyytyväinen meidän suorituksiin; koira teki kuten käskettiin, enkä itse ollut ihan koko aikaa myöhässä vaan sain ohjattua hankalampiakin kohtia ihan asiallisesti. Pujottelussa takkusi taas, mutta kun muistin itse pitää ohjauksen päällä loppuun asti, homma toimi paremmin. Verkkoja voisi taas käyttää muutaman kerran, jotta koira muistaisi, että tämäkin homma pitää tehdä loppuun asti.

Kotiläksyksi saatiin harjoitella pimeän putkikulman hakemista poispäinkäännöllä, sitä kuulemma tarvitaan sitten kolmosissa. No, siellä me ei vielä olla, ja vaikeaa on tottua ajatukseen, että sinne oikeasti voidaan vielä päästä. Yksi LUVA siihen vielä tarvitaan, mutta sen hankkimisessa nyt voi tunnetusti mennä vaikkapa puoli vuotta. Vieläkin se kahden LUVAN saaminen samalla kisareissulla silloin Seinäjoella tuntuu hiukan uskomattomalta, mutta siellä ne vaan kisakirjassa komeilevat.

Keskiviikkona oli Pitsin agitreenipäivä, oman seuran viikkotreenit alkoivat taas joulutauon jälkeen. Rata oli Pitsille aika vaikea, se ei vielä oikein ymmärrä, miksi sen pitäisi yksin juosta esteen taakse tekemään takaakiertoa, ja muutenkin kaikki, mitkä katkaisee sen "flown" on sille vielä hirveän hankalaa ja ilmeisesti turhauttavaa. Helppoja suoria pätkiä se meni nytkin kuin rasvattu salama, ja toimi lähtötilanteissa oikein mallikkaasti, mutta heti kun piti tehdä vähänkin monimutkaisempia ohjauskuvioita, se hyytyi ja alkoi muutaman yrityksen jälkeen juosta omille teilleen.

Järkevämmältä tuntuisi treenata sen kanssa nyt vähän yksinkertaisempia harjoituksia, joissa sitä sujuvuutta ja vauhtia saisi aina kasvattaa hankalien kohtien välillä, mutta systeemi on mikä on, ihan hyvästä syystäkin. Haluaisin pitää homman koiralle hauskana ja kasvattaa sen itseluottamusta pikkuhiljaa, ilman että sen into ja vauhti kuolevat heti alkuunsa. Pitää vaan itse malttaa tehdä sen kanssa superlyhyitä pätkiä nyt, ja palkata tiheästi.

Torstaina Pitsu kävi näyttelytreeneissä Noormarkussa, ja osasi kaikki sipsutukset ja seisomiset tietenkin hienosti. Pöytäkäytöstä on harjoiteltu kotona kovasti sen hieman epäonnistuneen Helsingin-reissun jälkeen, ja onhan se parantunut. Kotona on kuitenkin aina eri asia tehdä juttuja kuin muualla, ja siksi suuntasimmekin ohjattuihin treeneihin hallille. Pitsiä kopeloitiin pöydällä, katsottiin hampaita, ja mitattiin, kaikki sujui ja kaiken se antoi tietenkin tehdä (ei ollut vaihtoehtoja), mutta kyllä se niin jännittyneeltä näyttää siinä pöydällä, että huhhuh. Mihinkään se ei pääse, eikä yritäkään oikeastaan kiemurrella, mutta ei se kyllä kovin kauniistikaan seiso. Ote kaulaimesta on niin napakka, että se pitää koiran paikoillaan, mutta ilmeisesti sen verran ahdistava, ettei voi ryhdikkäänä seistä.

No, toivotaan että neiti teini-ikäinen nyt  unohtaa moiset hömpötykset, ja alkaa taas esiintyä kunnolla. Se vaan harmittaa, että pöytäkäytös on jo kertaalleen opeteltu, ja aika hyväksi saatu, ja nyt tuli takapakkia. Tätä se on nuoren nartun kanssa, periksi ei saa antaa. Jospa se muutaman näyttelyreissun jälkeen ymmärtäisi, että muita vaihtoehtoja ei ole, ja että ei siihen nyt kuole jos tuomari vähän lääppii. Koiran perusluonne on kuitenkin todella ihmisrakas, ja se tutustuu uusiin ihmisiin hyvin nopeasti, vaikka ensin olisikin hiukan rodunomaisella tavalla pidättyväinen.

Sydämentykytyksiä mätsärissä

Eihän nyt viikonloppua voi viettää ilman koiramaista tapahtumaa, joten vuorossa oli mahdollisesti syksyn viimeinen match show, tällä kertaa Kokemäellä. Siellä voitiin siis poiketa kätevästi mummulareissun ohella.

Isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä, mutta eipä tuo haitannut, vaikka niitä likemmäs 30 kpl olikin. Kehä oli riittävän tilava, ja pöytä ihanan iso ja tukeva, plussaa siitä! Hintakin oli mukavan edullinen, vain 5 e/kirsu.

Otsikon sydämentykytykset saatiin ennen omaa vuoroa, kun hengailtiin pinskujen ja vaunuihmisen kanssa kehän laidalla. Pinskut nyt päivystivät siinä vieressä toppatakeissaan (oli vain 3 astetta lämmintä), vauva tuhisi vaunuissa ja molempien pitelijä tuijotteli mietteliäänä lapsi-koirakehän tapahtumia. Hetken päästä satuin vilkaisemaan omia koiria (olivat olleet hiljaa paikallaan epäilyttävän kauan), ja mitä näenkään; Pitsi seisoo kahden metrin päässä minusta melkein keskellä autotietä ILMAN KAULAPANTAA. En käsitä miten se sen oli riisunut! Pitsin hieman hataran luoksetulon tuntien kylän keskusta ei ehkä ole paras paikka karkailla, onneksi se kuitenkin tuli syliin heti ekasta kutsusta.

Oma kehäsuoritus sujui onneksi vähemmillä shokeilla: maassa Pitsu seisoi täydellisesti, juoksi energisesti kera parin pompun, ja pöydällä se oli ihan super. Seisoi vain ryhdikkäänä häntä ylhäällä ja antoi tuomarin kosketella ja katsoa hampaat ilman mitään kiemurteluja tai muita kommervenkkejä. Tämän pöytätreenin takia nimenomaan mätsäriin lähdin, hyvä pöytäkäytös ei riitä, haluan että se on lähestulkoon täydellistä. Tuomarilla taisi olla ennakkoluuloja, kommentit olivat sen mukaisia ("ai tääkö ei oo yhtään arka?"), mutta laittoihan se sentään Pitsin punaisten kakkoseksi. Hyvä näin, ykkösenä emme olisi voineet BIS-kehään edes jäädä, vaunuihmisen ruoka-aika lähestyi. Palkintoina oli herkkuja, leluja ja rusetti, oujee.

Torstaina hallilla touhu oli suunnitelmallisempaa kuin viimeksi, Penni teki nopeimmat kontaktit ikinä namialustojen avulla ja Pitska harjoitti melko onnistunutta itsehillintää, keinun alkeita ja hauskaa hömpöttelyä. Penni saa kyllä jatkossakin tehdä etenkin A:ta välillä namialustan kanssa, aikaa lähti nimittäin suorituksesta pois varmaan kolme sekuntia...

Agilityliitto on tänään tiedottanut alustavasti sääntömuutoksista, joita olisivat mm. juoksuisten narttujen päästäminen kolmosluokan kisoihin (hyvä!) ja koirakon siirto kolmosista takaisin kakkosiin, mikäli ohjaaja niin haluaa ja liitto siirron hyväksyy. Enpä tiedä, mahtaako käydä niin että kakkosista nousu kolmosiin muuttuu entistä paljon vaikeammaksi, kun kakkosissa alkaa parveilla kokeneita kolmosluokkalaisia? Täytyy ensin lukea jostain ne kriteerit siirrolle, muuten kuulostaa vähän tylsältä etenkin Pennin kannalta.

P.s. Pitsi onnittelee isäänsä, josta on tänä viikonloppuna tullut sekä Liettuan, Latvian että Baltian muotovalio, sekä siskoaan Fionaa (ADB Keelia), joka on tänään saanut ekan junnusertinsä Liettuassa! Kauniit ja rohkeat K-pennut valloittavat maailman! ;)

Onnistunut mätsärireissu!

Nyt loksahti Pitsin kehäkäytös kertaheitolla kohdalleen! En tiedä johtuiko se hyvistä seuralaiskoirista (Penni, Chico ja Bella) vai makupaloina syötetystä makaronilaatikosta, mutta Pitsi esiintyi tänään mätsärissä kuin unelma. Se ei jännittänyt kehässä yhtään, vaan kaikki hommat sujuivat kuin vettä vaan, myös ringin juokseminen ahtaassa kehässä 12 muun koirakon kanssa.

Hauskaa tässä oli se, että tuomarikin huomasi Pitsin suoriutumisen, Pitsi sai punaisen, oli pentujen punaisten ykkönen, ja vieläpä Best In Show 2! Tuosta pentujen ykkössijasta olen tosi iloinen, joku valopää kun oli keksinyt laittaa kaikki pennut kisaamaan keskenään, siis sekä isot että pienet samassa porukassa, ja niitähän oli sitten käsittääkseni 53 kpl. Kaikenkaikkiaan koiria osallistui tapahtumaan likemmäs sata. Pitsi sai palkintoja vaikka kuinka, kaiken maailman Belcando-tuotteita ja jonkin lahjakortinkin, sekä valtavan kuivaruuansäilytystynnyrin ja sellaisen nystyräkintaan jolla koirasta voi hangata irtokarvoja pois.

BIS-kehässä Pitsi ei meinannut enää jaksaa seistä nätisti, etenkin kun makaronilaatikkokin oli jo loppu, mutta siellä se puolestaan väläytteli niin upeita raviliikkeitä etten ole moisia ennen nähnytkään. Eikä ilmeisesti olleet kaikki muutkaan, eräs kanssakilpailija kun tuli skaban jälkeen kehumaan että jopa oli kauniisti liikkuva kääpiöpinseri.

Mätsärissä oli siis varsin mukavaa, törmättiin moneen tuttuunkin, mm. pitkästä aikaa Pennin kasvattajaan! Nyt vaan pitää saada Pitsuli esiintymään yhtä kauniisti oikeissa näytelmissä, sillä niitä riittää lähiaikoina: viikon päästä Tampereen pentunäyttely, kahden viikon päästä Tuuloksen ryhmis. Sinne olikin sattunut näemmä tuomarimuutos, tuntematon hollantilainen naistuomari oli vaihtunut tuntemattomaan ruotsalaiseen naistuomariin. Ruotsalaiset ovat yleensä yhtä jämptejä kuin suomalaisetkin tuomarit, ja tämä sattui vielä olemaan jotenkin tekemisissä Ruotsin snautseri-pinserikeskusjärjestön kanssa, joten menossa ollaan muutoksesta huolimatta.

Pitsin puuhia

Pitsi on juoksuajastaan huolimatta puuhaillut kaikenlaista lähipäivinä. Kotona on harjoiteltu perusjuttuja, vähän agiohjauksiakin lelun kanssa, ja hauskaa on ollut. Maanantaina Pitsi pääsi Satakunnan seura- ja kääpiökoirayhdistyksen näyttelytreeneihin, jotka valitettavasti järjestettiin viimeistä kertaa tänä syksynä. Treenit olivat hyvät ja osallistujamäärä juurikin sopiva, alkujännityksen hälvettyä Pitsku esiintyi oikein mallikkaasti.

Tänään kolahti postilaatikkoon Snautseri-Pinserilehti, jossa oli Pitsin haastattelu. Siinä Pitsi kertoili mm. intohimostaan sukkien syömiseen, sekä siitä, miten hirveän hauskaa on juosta vapaana Yyterin sannoilla. Ehkä useammatkin Porissa käyvät kääpiöpinserit (ja kaikenmaailman snautserit) nyt uskaltautuvat Yyteriin, kun sitä on enemmän mainostettu?

Pitsi kukkapenkissä kesällä

Ekasta juoksustaan Pitsi on selvinnyt esimerkillisen hienosti, se pitää itsensä melko puhtaana eikä ole ollut mitenkään masentunut. Toivottavasti se ei nyt keksi itselleen mitään valeraskautta, se ei ole koiralle lainkaan mukavaa, eikä myöskään näytä kovin nätiltä näyttelyissä. Muistissa on vielä hyvin Pennin parit valeraskaudet, jolloin sen nimeksi olisi voitu vaihtaa Pamela. Alalinja kärsii.

Pitskan seuraava näyttely onkin sitten Tampereella 29. syyskuuta, eli parin viikon päästä. Tänään ilmestyivät aikataulut nettiin, kääpiöpinsereitä on ilmoitettu sinne peräti 11 kappaletta! Saa nähdä miten Pitsi menestyy tuossa joukossa! Aiemminhan osanottajamäärät ovat olleet hieman pienempiä. Toki tuossa luvussa on sekä nartut että urokset samassa, ja vieläpä kaksi eri ikäluokkaa, pikkupennut ja pennut. Tavoitteena meillä on jälleen KP, kuten aiemminkin, ja tietenkin mahdollisimman hyvä arvostelu. Kehäkäytöstä päästään harjoittelemaan vielä yhteen mätsäriin ennen koitosta, mikäli sää ei mene ihan kauhean huonoksi.

Treeniä, treeniä ja sämpylöitä

Pitsi treenaili missikävelyä ja muita esiintymistaitoja mätsärissä Harjavallassa. Tilanne jännitti taasen kovasti, liekö juoksutkin tehneet oman osansa jännitykseen. Yksinään Pitsi esiintyi varsin kauniisti, porukassa sitä taas hiukan jänskätti, mutta porukalla juokseminen sujui paremmin kuin koskaan aiemmin. Luulen, että sen täytyy vaan käydä vastaavissa tilanteissa mahdollisimman usein, niin se rentoutuu kerta kerralta nopeammin. Saimme sinisen nauhan ja kolmannen sijan, siis sekä kokemusta että palkintokaapin täytettä. Kivasti olivat järjestäjät kierrättäneet (ilmeisesti) omia vanhoja palkintopyttyjään, joka luokan 4 parasta saivat ihan oikeat pokaalit. Muutenkin tapahtuma oli hienosti järjestetty ja sujui sutjakkaasti, juuri niin kuin arki-iltamätsärin kuuluukin.

Penni treenaili torstaina taas agia, ja alun pienten kankeuksien (Pennin mielestä alkeiskurssilaisten namit piti ensin siivota tunnelista) jälkeen se kyllä teki niin hyvää työtä ettei itse tarvinnut kuin nauttia. Kaikki sujui. Pujottelu täysin virheettä monta kertaa erilaisilla lähestymisillä, kontaktit, kaikki. Nyt tehtiin aiempaan sellainen muutos, että namialustaa & namia siirreltiin joka kerta eri paikkaan, mutta koskaan se ei ollut heti pujottelun jälkeen. Koiran ei siis auta muu kuin mennä vaan, kyllä se nami sieltä joskus tulee. Kun treenit siirtyvät sisätiloihin, on meillä käytössä myös verkot pujotteluun, niillä saadaan sitten lisää varmuutta siihen että sisäänmeno sujuu aina oikein, ja kepit pujotellaan aina loppuun asti. Ohjurit eivät Pemulle valitettavasti sovi, se menee niistä yli ja ali ja läpi.

Ja sitten ne sämpylät. Leivoin tänään reippauksissani sadepäivän sämpylöitä, ja jätin ne huolettomasti työtasolle, kun lähdin käymään kaupungilla. Työnsinpä vielä pellin maahdollisimman taakse, etteivät koirat edes pomppimalla ylettäisi sämpylöihin. No, sanomattakin on selvää, että yhdeksästä sämpylästä oli jäljellä kuusi, kun pääsin kotiin. Onni onnettomuudessa, vain Pennin vatsa näyttäisi pullottavan! Pitsillä on siis huomenna se pentunäyttely, eikä sen nyt tarvitsisi mielellään syödä vatsaansa täyteen vehnäsämpylöitä!

Kaupunkien välisestä taistelusta

Kaupunkitaistelu ei etukäteisarvioista huolimatta ollutkaan täysi katastrofi. Ei se mikään mallisuorituskaan ollut, kurvit venyivät ja paukkuivat, ja puomillakin tapahtui jotain omituista, mutta sainpahan koiran survottua pujottelustakin läpi ekalla yrityksellä. Onneksi kyseinen suoritus ei tallentunut yhdellekään kameralle, ohjasin Pennin nimittäin kädellä vetämällä pujottelusta läpi. Ajattelin lähinnä joukkueen etua, en viitsisi ottaa 25 virhepistettä siitä hyvästä että saan harjoitella pujottelua. 10 pointsia saimme kuitenkin U:n malliselta putkelta, siinä olin vähän huolimaton ja koiraa edellä, joten se vilahti innostuksissaa selän takaa putken väärään päähän. (Kaupunkitaistelussa suoritusta ei hylätä, vaan hylyn sijasta koirakko saa aina 10 ratavirhettä lisää.)

Kokonaistuloksissa joukkueemme oli onneksi peräti kolmas, Äetsä voitti ja Rauma taisi olla toinen.

Hiukan ehkä kävi Harjavaltalaisia kateeksi, on niillä aika hieno ja suuri koirakenttä siellä Hosiosaaressa, puhumattakaan niistä kenttää ympäröivistä lenkkimaastoista... Tosin kyseisten maastojen muistot eivät ole pelkästään hyvät, sieltä on nimittäin erästä karannutta tiibetinspanielia haettu yötä myöden joskus 90-luvun alussa, onneksi löytyi vuorokauden karkureissun jälkeen.

Pitsille kävi perjantaina niin, että sen ekat juoksut alkoivat nyt 8 kuukauden iässä. Tästä johtuen se ei nyt sitten pääsekään agiryhmäänsä, ja viimeinen näyttelytreenikin jää välistä. Koira ei onneksi ole tilanteesta moksiskaan, se on ihan oma iloinen itsensä.

Pitsin puuhailuja

Pitsin on puuhaillut lähinnä näyttelytreenejä ja kotona arkitottista, eli enimmäkseen perusasentoa ja paikallaoloa. Se on hoksannut jutun jujun hienosti, ja harjoittelemaan on päästy paitsi kotona, myös esim. agikisoissa ihmis- ja koiravilinässä. Se keskittyy yllättävän hyvin kun vain sille päälle sattuu.

Olen pitänyt näyttely- ja muut asiat tyystin erillään, ettei siten tule mitään istumisia näyttelykehässä. Näyttelytreeneissä on nyt käyty neljä kertaa, ja pentu on kyllä kehittynyt roimasti; se malttaa hienosti juosta myös toisten kanssa samaan aikaan, sekä rinnakkain toisen kanssa edestakaisin. Pöydällä se seisoskelee edelleen kauniisti, tänään mittaaminenkin sujui jo aika hyvin. Jostain syystä mitta oli toisella puolella kroppaa paljon jännempi kuin toisella, vaikkei sitä nyt ole kummallakaan puolella kauheasti harjoiteltu. Mittaustulokseksi saatiin 29 - 30 cm, eli juurikin passelisti.

Tositoimiin Pitsku pääsee ensi viikolla sekä mätsärissä että pentunäyttelyssä, toivottavasti esiintyminen sujuu edes puoliksi niin hyvin kuin treeneissä. 15. päivän pentunäyttely onkin Pitsin eka hallinäyttely, mutten silti usko, että se on koiralle mikään ongelma. Näyttely on Turun messukeskuksessa, ihan kiva että Pitsi pääsee katsastamaan paikan kertaalleen ennen Turku KV:tä, jossa hälinää on sitten vaikka muille jakaa.

Missikisojen lisäksi hän harrastaa agilityä, ja onkin päässyt oikein WeCAn treeniryhmään. Ryhmä on alkeisjatkoryhmä, varmaan Pitsille ihan sopivan tasoinen. Tänään tosin Penni vei Pitsin paikan ja kävi kipaisemassa kaupunkitaisteluradan läpi ihan hyvällä menestyksellä, pujottelukin sujui kuin vettä   vaan. Ota nyt tuosta sitten selvää?