Keväisiä puuhia

Niin on kevättä ilmassa, että melkein liian vähissä vaatteissa tekee mieli lenkille, mutta vielä täytyy malttaa pitää kaulahuivia. Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla ei ole minkäänsortin siitepöly- tms. allergioita, ja nautin kyllä aurinkoisista päivistä täysillä. Välillä jopa poikkeuksellisesti paikallaan istuen kahvin merkeissä ulkoilmassa:

Kahvia ei koskaan tarvitse nauttia yksin.

Lauantaina oli varsinainen koirienhuoltopäivä, tai oikeastaan pääasiassa  Pennin, Pitsin vuoro tulee myöhemmin. Molemmilta leikkasin kynnet, ja Penniltä rapsuttelin hammaskiveä pois uudella hienolla raaputtimellani. Penni suhtautui hommaan hyvin, ensin vähän epäilevästi mutta sitten se melkein jo torkahtikin.

Paketissa luki "hammasskraba."

Kylpyynkin se reppana joutui!

Unikäärylekoira kuivatteluvaiheessa.

 Syy kaikkeen tähän puunaamiseen oli tietenkin se, että sunnuntaina Penni täytti viisi vuotta! Aika on mennyt kyllä ihan siivillä, ja muita kliseitä tähän, kiitos. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä ajasta, minkä tuo koira on kanssani kulkenut, ja toivon että yhteistä taivalta on vielä pitkälti edessäpäin.

Ihan hyvä posekuva Pennistä 5-vuotiaana.

Sunnuntaina käytiin Porin Saksanpaimenkoirakerhon mätsärissä Hyvelässä, tapahtuma oli hyvin järjestetty ja hinnaltaan huokea. Ja sisävessasta saavat plussaa, sehän on melkein luksusta! Pitsi esiintyi oikein hyvin ja sai punaisen, ei sijoitusta tälläkään kertaa. Tunnelma oli mukavan leppoisa, sää aurinkoinen ja seura erinomaista. Tuomisina kumminkin oli hienoinen rusketus, ja varsin kivoja kuvia, joita eräs J. Lehtikangas ystävällisesti kehänlaidalla napsi.

Ei enää mikään plösö! Kuva Jenni Lehtikangas

Kuva Jenni Lehtikangas

Käy se toki näinkin! Kuva N. Mäki-Kihniä

Maanantaina puolestaan treenattiin agia, ja kyllä oli taas niin tehokasta touhua. Pitsin kanssa ovat kaikenlaiset serpentiiniharjoitteet jääneet aivan liian vähälle, ja nyt päästiin sellaistakin kokeilemaan eri ohjauksilla, mm. päällejuoksuilla ja välistävedoilla. Homma sujui yllättävän hyvin, samoin kuin se A-este, joka oli radalla suoritettava kahteen kertaan. Jos se tuolla tyylillä sen repäisee kisatilanteessa, niin ei siinä kyllä hirveästi yli sekuntia kestä, näin karkeasti arvioiden. Parasta tässä suoritustavassa on se, että minähän voin juosta eteen minkä kintuistani pääsen, ei tarvitse himmailla tai käskyttää tai mitään muutakaan, koira tulee itse alas oikein. Odotan mielenkiinnolla projektin edistymistä.

Lisäharjoitusta tämän treenin perusteella tarvitaan putki-kontakti-erotteluun, mutta se nyt ei ollut yllätys. Pitsi on kiltti ja haluaa yleensä tehdä oikein, uskoisin että tästä asiasta ei muodostu ongelmaa, kun siihen vaan vähän panostaa.