sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesäkuu, minne menit?

Kesäkuu vilahti ohi jotta kohahti, ja mitään en ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Ei silti, en ota asiasta paineita, mutta Polkan kasvua ja kehitystä olisi kyllä kiva tallentaa tännekin. Kesän isoin juttu meidän perheessä on ollut muutto maalle, siihen ja tänne kotiutumiseen on kyllä mennyt tovi jos toinenkin.

Kesäkuun touhut koirittain lajiteltuina, olkaa hyvät:

Pitsi ei ole tehnyt kyllä paljon mitään. Tai kävi se toukokuun lopussa treenaamassa Turussa, ja sitten se on yrittänyt sopeutua maalaiselämään täällä keskellä susien ja karhujen kotiseutuja. Koko perhe, sekä ihmiset että koirat, on kyllä viihtynyt valtavan hyvin täällä! Pitsi pääsee viikon päästä Sanni Kariniemen treeniin Turkuun, ja alkavalla viikolla pitäisi käydä vähän hallilla treenimässä. Kotipihassa on tehty keppikulmia ja muuta pientä.

Penni on ollut kisoissa hirveän huono koko kevään, ja olenkin roudannut sitä fyssarille jatkuvalla syötöllä. Aina se on jumissa, eli ilmeisesti se sitten törmäilee Polkan kanssa jonkin verran. Lihaskunto sillä on parantunut huomattavasti, se on ihan herkullisen lihaksikas tällä hetkellä!

Pemu kävi SM-kisoissakin Lappeenrannassa, ja oli kyllä mukava reissu. Lauantaina joukkueradalta otettiin 5, kun typerä eka rima putosi, mutta kahden muun joukkuelaisen onnistuessa meidän lopullinen sijoitus oli 8/66, jee! Yksilökisan karsintaradalla olin ihan todella väärässä mielentilassa itse, enkä oikein edes yrittänyt, mutta rata oli tosi onnistunut yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta.

Viime viikolla startattiin epiksissä ihan kokeeksi, ja siellä Penni meni aika mukavasti jo, aion siis ilmoittaa sen agipitsiin Raumalle. Kotona Pemu on ihan elementissään, se rakastaa auringossa köllöttelyä ja on käynyt uimassakin pari kertaa. Ruokintaan olen Pennille lisännyt fyssarin ohjeesta B-vitamiinia, jonka pitäisi edistää lihasaineenvaihduntaa.

Polkka on kasvanut ja kehittynyt, korkeutta sillä on nyt 40 - 41 cm ja turkki on muuttunut aika karheaksi. Se on edelleen harjoitellut perustottelevaisuutta, ja etenkin paikallaolo on edistynyt huimasti. Agipuolella Pokke on tehnyt samoja tuttuja wrappeja ja muita, sekä ekoja pieniä valssiharjoituksia. Lisäksi on tehty harvakseltaan hyppytekniikka ja tietenkin lenkkeilty ja uitu ja muuta mukavaa. Polkka on todellinen ulkokoira, se nauttii maalla olosta ja pihamaan partioinnista ihan koko sydämestään. Näyttelyynkin sen ilmoitin, siis Pori KV:hen tämän kuun lopulla. Saa nähdä mitä siitä tulee, pitäisi päästä johonkin mätsäriin ensin!

P.s. Yritän muistaa laittaa SM-kisojen kuvat ja videot joku päivä, että ne pysyvät tallessa täällä! Lisäksi yritän ehtiä kirjoittaa kenttä- ja esteprojektista mahdollisimman pian.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:



Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.


No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Penni 8 v ja hyppytekniikkatouhuja

Penni sitten meni ja täytti kahdeksan torstaina, melkoinen suoritus! Pentuaikoina muistan usein miettineeni, että ei tämä kyllä veteraaniksi asti elä, kun on niin vilkas ja ehtiväinen ipana, mutta tuossa se vaan porskuttaa menemään, elämänsä kunnossa.

Penni juhlisti syntymäpäiväänsä mitenkäs muutenkaan, kuin agitreenien merkeissä. Kyllä se oli onnessaan, kun pääsi oikein ohjattuun treeniin! Ja kulkikin muuten upeasti, ei ollut vauhdissa valittamista! No, viikon päästä taas nähdään kisoissa, missä mennään vauhdin suhteen kisatilanteessa.

Pitsi ja Polkka pääsivät tällä viikolla yhdessä Reetan treeneihin, ja kumpikin oli hirmuisen pätevä. Pitsi ohjautui kuin unelma! Polkka puolestaan teki ekan kerran ohjaukseen tulemisia, ja suoriutui aivan loistavasti. On se vaan kiva kakara!

Tänään olin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, ja paljon hyvää jäi kyllä käteen. Olin siis ihan vaan kuuntelupaikalla, Polkka on mielestäni liian nuori vielä noihin hommiin. Parin kuukauden päästä se voi aloittaa kevyimmät harjoitukset, joita tehdään ihan vaan 5 cm korkeilla bumpereilla. Paljon jäi myös kädestä puuttumaan, joten pitänee etsiä lisätietoa harjoitteista muualta käsin.

Polkka on pääasiassa lenkkeillyt vapaana, myös remmissä ohituksia harjoitellen, ja tiputellut hampaitaan. Tänään siltä on tipahtanut yksi kulmuri ja yksi poskihammas, ihme kyllä vetoleikki maistuu silti! Sisäsiisteyshommatkin ovat hyvällä mallilla, työpäivien ja öiden ajan se on pissaamatta, ja kakkakin saattaa vilahtaa vain työpäivän aikana. Yöaitaukseen se ei ole tainnut kakkia ikinä.


Tein muuten jotain aivan tapojeni vastaista, ja ilmoitin Polkan TOKO-kurssille! Tein sen lähinnä siksi, että pääsisimme lähemmäs tavoitettamme = BH-koetta, ja siksi, että halusin päästä mahdollisimman pian tekemään sen kanssa ihan mitä vaan koirahäiriössä säännöllisesti. PK-tottiskurssikin olisi ollut tarjolla, mutta päivä ei meille sopinut. TOKO sinänsä ei voisi vähempää kiinnostaa, sitä lajia kokeiltiin jo aikoinaan vuoden Pennin kanssa, ja se ei ole minua varten. On kivaa opettaa koiralle temppuja, ja on kivaa opettaa koira tottelevaiseksi & toteuttamaan arkielämää helpottavia asioita, mutta se, että asioita viilataan pisteenkiilto silmissä äärimmäisyyksiin ei palvele minun kannaltani mitään tarkoitusta. Eikä kyllä varmaan koirankaan kannalta. Ja tätä on kyllä ollut ko. lajin harrastajien välillä vähän vaikeaa ymmärtää, siksi olemmekin pysyneet poissa lajin treeneistä.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen estehankinta!

Ostinpa muuten viime viikolla sopivan tilaisuuden tarjoutuessa itselleni pujottelun. Este on ihan sääntöjen mukainen, ja mallia vinokepit. Todella näppärä vehje siinä vaiheessa, kun Polkkis aloittaa keppitreenit vuoden päästä!


Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!


Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...


Koiranpäivän terveiskuva


Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kevät tulee sittenkin

Pitkän talven jälkeen alkaa vihdoin tuntua keväältä, ja ihanista keleistä huolimatta se tietää meikäläisen työmaalla kiirettä. No, perheen ja koirien kanssa puuhasteluun on kyllä aikaa riittänyt, mutta en sitten ole ehtinyt kirjoittaa niistä puuhista tänne. Nyt ehdin, joten pikakertauksena mennään melkeinpä kolmen viikon asiat, valokuvia ym. yritän ehtiä laittaa myöhemmin.

Penni on ottannut agin suhteen rennosti, käynyt parit kisat ja tehnyt yliaikanollia. Olen aloittanut sille kunnonkohotuskuurin nyt kun tanner on taas sula, ja eilisissä Maalahden kisoissa sen vauhti olikin jo vähän parempi. Epäilin hitauden syyksi jumeja ja käytin koiraa hierojalla ja fyssarilla, mutta treeneissä se kyllä kulkee vikkelästi. No, painamme leuan rintaan ja jatkamme kohti uusia pettymyksiä, mikäli vauhti ei tästä enää nouse takaisin siihen mitä se oli, saa pian veteraaniksi kääntyvä Pennonen harkita eläköitymistä kesän SM-kisojen tai PiirM-kisojen jälkeen. Agilomaa se saa nyt viettää hetken, jospa vauhti sieltä tulisi takaisin.

Kunnonkohotuksen lisäksi Penni on nyt nauttinut ihan purkista MSM:ää kolmisen viikkoa, se ei ole antanut mitään epäilystä nivelkipuihin, mutta kyllähän 8-vuotias harrastuskoira saattaa jo pientä nivelravinnetta kaivata.

Pitsi oli Jänesniemen yksärillä, ja osoitti, että sille ei tuo käskyllä ohjaajan puolelle hyppyä tuleminen passaa ollenkaan, koska se haluaa pitää pienen etäisyyden ohjaajaan. Ajatuksesta siis luovuttiin ja treenattiin normaalisti. Toisella yksärillä harjoiteltiin mm. putki-kontaktierottelua ja vaikeita kepeille menoja, Pitsi oli oikein taitava! Kisoissa Pitsi on mennyt nyt paremmin, varsinkin Maalahdella se kulki todella upeasti, mutta nollia ei oikein saada sähläävän ohjaajan vuoksi. Tai taisi se Seinäjoella tehdä yhden hyppynollan:



Liedon pääsiäiskisoissa se teki neljä rataa, yhden vähän vaisumman, kaksi ihan hyvää rataa ja sitten vielä yhden, jossa fiilis oli aivan huikea ja flow-tila jatkui kakkosesteeltä melkein radan viime metreille asti. Hyllyksi meni, muttei harmittanut yhtään, kun koira oli pistänyt parastaan, eikä omaakaan ohjausta tarvinnut hävetä:



No, ohjeeksi saatiin yksärillä se, että kisata pitäisi joka viikonloppu, ja yritän nyt aika tiiviisti tätä noudattaa. Ihan joka viikonloppuun ei perheellisen ja työssäkäyvän aika riitä, mutta katsotaan, mihin pystytään.

Polkka oli myös kahdella yksärillä leikkimässä & opettelemassa perustaitoja, ja sai läksyksi mm. tolpan kiertoa ja erinäisiä lelun kanssa tehtäviä harjoitteita. Tolpan kierto sujuu jo hyvin varsinkin vastapäivään, ja nyt aloitettiin myös peruuttamisen alkeet. Se kyllä hoksaa hienosti ja nopeasti, varsinkin kun mukana on naksutin. Läksyksi saatiin myös kottikärryissä istuskelua ja luoksetuloja häiriön tai houkutusten ohi. Nyt olisi paljon mätsäreitä tarjolla, mutta enpä ole ehtinyt Polkalle seisomista ja ravaamista opettaa, kylmiltäänkin se varmaan tekisi, mutta häiriön takia en uskalla vielä kokeilla.

Polkka on ollut mukana kisareissuilla ja selvinnyt retkistä loistavasti. Häkissä se välillä vähän huutelee, mutta rauhoittuu kuitenkin varsinkin saadessaan luun häkkiin. Pieniä treenejäkin on kisapaikoilla tehty, leikkimistä, perustaitoja, luopumista jne. Se keskittyy kyllä hienosti tekemiseen, vaikka nyt ei missään häiriöllisellä treenipaikalla käydäkään pentukurssin päätyttyä 2 viikkoa sitten. Uusi kurssi alkaakin sitten toukokuussa, ja kesällä saamme toivottavasti jatkaa Jänesniemen yksäreillä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kisojen lisäksi kaikkea jännää, mm. erikoisestetreeniä, hyppytekniikkakoulutusta ja mentaalivalmennusluentoa. Kyllä on kiva olla jäsenenä seurassa, joka on aktiivinen ja ajan hermolla koulutusten suhteen!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?



Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.



Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pinserit lomailee & Polkka 12 viikkoa

Pinsut ovat huilineet kisatohinoista ja nauttineet lähinnä lenkkeilystä. Kotona olen aktivoinut niitä tuolla hankkimallani Train & Treat -namiautomaatilla, joka oli kyllä mainio ostos! Uskon, että siitä on vielä paljon iloa monessakin koulutustilanteessa ja aion tehdä siitä myöhemmin erillisen postauksen/tuotearvion.

Tiistaina Pitsin piti mennä agitreeneihin treenaamaan ja Polkan turistiksi, mutta osat vaihtuivat yllättäen. Pitsi oli ihan puolivillaisen oloinen, ehkä johtuen maanantaisesta rokotuksesta, joten "treenaamaan" pääsikin Polkka. Se siis leikki kahden lelun leikkiä ja teki luoksetuloja lelupalkalla, jee. Ja hienosti leikkikin, keskittyi hommiin ja jaksoi tehdä hyvin sen mitä vaadittiin.
Tulin, näin, treenasin.


Myös Pennin kanssa on leikitty kaikenlaista:



Maanantaina tosiaan rokotettiin sekä Polkka että Pitsi, Polkalla oli painoa 5,4 kg. Korkeudeltaan se on varmaankin n. 30 cm tai vähän päälle, hyvin kasvaa, siis. Eläinlääkäri ei rotua tunnistanut, mutta siitä en ole yllättynyt!


Muuten Polkan viikkoon on kuulunut perustaitoja koirahäiriössä, ulkoilua & painimista Lyyti-pennun kanssa sekä sosiaalistumisretki Ruosniemen laskettelurinteelle. Perustaitojen osalla ollaan opeteltu käsikosketus sekä aloiteltu perusasentoa. Kummatkin tuo tuntuu hoksaavan nopeasti, ja tekee nyt ruokapalkallakin mukavasti, kunhan ruoka on tarpeeksi hyvää (keitettyä porsaankieltä). Ulkokentällä käytiin leikkimässä muuten vaan, ja tehtiin parit onnistuneet toistot etupalkalle juoksussa.

Luoksetuloa vahvistetaan joka päivä, ja vapaana ulkoilu/lenkkeily on sujunut toistaiseksi hienosti. Pentu hakee kontaktia tosi hyvin, ja joutuessaan minusta "hukkaan" se juoksee kiljuen perään heti meikäläisen bongatessaan. Polulla se kokee olevansa hyvinkin älykäs ja kaahaa edelle, pysähtyen kuitenkin odottamaan vähän matkan päähän. Olen sitten välillä poikennut metsään ihan piruuttani, oppiipahan olemaan ennakoimatta.


Mettämudi


Muuten sitten elämäntaidoissa Pokkeli on oppinut sen tärkeimmän, nimittäin sohvalle hyppäämisen:

Sohvalla



En nyt ole ihan varma, onko polvenkorkuiseksi kasvavan koiran tarve oleilla sohvalla, mutta no, katsotaan miten käy. Sänkyynhän meillä ei ole asiaa yhdelläkään koiralla, Penni pääsi kerran pienenä, kun oli kuumeessa.

Sunnuntaina Pokkeli pääsi ekaa kertaa Raumalle, kun pinsut kävivät fyssarilla. Vanhassa Raumassa seikkailtiin ja sosiaalistuttiin, hienosti tuo osaa jo myöskin odottaa autossa. Pinskut olivat vuodenaikaan sopivasti jumissa sekä rinta- että lannerangastaan, mutta mitään kovin vakavaa ei kuulemma kummallakaan onneksi ollut. Pennin jumiutumista olen vähän pelännyt, se kun painii Polkan kanssa päivittäin aika antaumuksella.


P.s. Tällä viikolla saatiin muuten Polkan MyDog DNA -tuloksetkin, se on testin mukaan vapaa (testiin sisältyvistä) perinnöllisistä sairauksista, kantaa sekä pientä että suurta kokoa ja on väriltään ruskea, genotyypiltään musta. Se ei ole piilo-merle, eikä sillä ole töpögeeniä, hyvä hyvä!

torstai 23. helmikuuta 2017

Polkka 11 viikkoa - sosiaalistumista ja seikkailuja

Pieni karvaeläin on jo 11-viikkoinen! Päivä päivältä tykästyn siihen enemmän, nyt hiihtolomalla on ollut ihanasti aikaa puuhailla paljon sekä pinsujen että Polkan kanssa.

Läntinenkin Suomi on vihdoin saanut lunta, ja ollaankin otettu ilo irti ulkoilusta. Alkuviikolla käytiin pellolla, jäällä ja metsässä, sitten sosiaalistumislenkillä vieraiden aikuisten koirien kanssa, ja tänään torstaina poikettiin taas meren rannassa. Myös kotipihassa hepuloitiin ekan lumikerroksen laskeuduttua:









Tänään käytiin ihka oikealla sosiaalistumisretkellä, siis ostoskeskus Puuvillassa. Polkka töpsötti menemään häntä heiluen, tuli käytyä hississä ja rullaportaissa (sylissä), treffattua paljon ihmiä, kuunneltua kuulutuksia ja vaikka mitä. Todella hienosti pieni koiranen suoriutui seikkailustaan! Eikä edes ostanut mitään, vaikka kauppoja oli pilvin pimein.

Olen yrittänyt miettiä, mihin kaikkeen tuota vielä pitäisi sosiaalistaa? Ainakin pitää treeneissä käydä niin että on muitakin koiria, nyt ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen vasta kahdesti. Kovia ääniä ja erikoisia alustoja pitää tutkailla myös, ei tuo niitä ole tähänkään mennessä ihmetellyt, mutta silti.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.


Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...


maanantai 13. helmikuuta 2017

Seinäjoen kisat 12.2.2017

Eilen käytiin Seinäjoella kisaamassa, valitettavasti laihoin tuloksin. Pitsi tehtaili vain hylkyjä, Penni taas on selvästi lihaksistaan jumissa. Se hyppäsi huonosti ja liikkui kankeasti, eikä meinannut millään taittua oikein pujotteluun sisään. Onneksi sille on huomiseksi varattu hieroja.

Radat olivat mukavat, ei siinä mitään, mutta nyt vaan ei oikein mikään onnistunut. Viimeinen rata oli aivan kelpo veto Penniltä, joskin hieman kankea, ja yliaikaa sitten saatiinkin 0,2 sekuntia.




Pitsin päivän paras veto oli hyppäri, jolla se tuntui jotenkin huonolta, ja meni ihan helpossa kohdassa hypyn ohi, vaikka linja edelliseltä esteeltä olisi sinne hypylle kyllä vienyt. Muutenkaan Pitsi ei ollut ihan parhaimmillaan.



No, tulipahan käytyä! Polkkakin oli mukana ja sosiaalistui niin maan perusteellisesti. On se kyllä reipas tyttö, mitään ei pelännyt, pussaili ihmisiä, leikki lelulla ja söi ruokansa. Niin ja odotteli kiltisti häkissä pitkiä aikoja välillä nukkuen, välillä siankorvaa natustaen. Hieno pentu!

Jakkarankin se söi, kun en antanut syödä kumirouhetta.

Jo viikon olen haaveillut ulkoilusta talviauringossa lumihangen kimmeltäessä, mutta aina sopivan paisteen sattuessa olen katsellut aurinkoa työpaikan ikkunoiden läpi. Tänään toive toteutui osittain, päästiin merenrantaan ulkoilemaan auringonpaisteessa, mutta lumi loisti poissaolollaan. No, sujuu tämä näinkin, ei onneksi ollut kuitenkaan kuraista.

Ai tuonko kanssa pitäisi juosta?

Se tunne, kun poseeraat vuorella, ja toinen pilaa kuvan ravistelemalla.

Juostaan täysii!



lauantai 11. helmikuuta 2017

Polkka 9 viikkoa - retkiä ja perustaitoja

Kyllä se aika vaan rientää, Polkka on jo 9-viikkoinen! Tämä viikko ollaan panostettu perustaitojen oppimiseen ja ulkoiluun, myös sosiaalistumisretkillä ollaan käyty.

Tööt!
Tällä viikolla Polkka löysi uuden ihanan ystävän, nimittäin Lyyti-vesikoiran. Niillä leikit sujuivat heti alusta alkaen hienossa yhteisymmärryksessä. Myös Unna-parsonin kanssa leikittiin, ja alkoipa jopa Pennikin lämmetä Polkan leikkiinkutsuille!

Penni <3 Polkka



Tällä viikolla ollaan harjoiteltu naksuttimen avulla katsekontaktia, ja nyt tänään jo häkkiinmenoakin. Luoksetuloa ollaan treenattu ahkerasti kotona ja ulkona. Polkka tuntuu oppivan nopsasti, ja sen mielenkiinto ruokaa kohtaan paranee koko ajan, jes! Vielä sitä saadaan kyllä vahvistaa edelleen. Leluilla on leikitty myös, sekä yhdellä että kahdella lelulla.

Ulkoilua ollaan tehty erinäisillä pelloilla, omassa pihassa ja mummulan pihassa. Metsään pitäisi päästä alkavalla viikolla, tekisi pentukoiran ketteryydelle oikein hyvää.
Ja nytkö tässä sitten pitäisi lumessa istua?

Sosiaalistamista ollaan puuhailtu kotona ja muualla, vieraita on käynyt, ja ollaan käyty ihmisten ilmoilla. Kaikki vieraat Polkka ottaa vastaan ilolla, riehakkaasti pusutellen. Agitreeneissä vieraat koirat vähän jännittivät ensin, mutta niinhän niiden kuuluukin pientä pentua jännittää. Kiinnostuneena Polkka kyllä sylistä katseli, kun suuri idolinsa Raili suoritti rataa. Perjantaina vierailtiin Puuvillassa, oikein valvomossa asti, ja lauantaina vuorossa oli Itäkeskuksen Prisman Musti ja Mirri. Ollaan siis päästy tutustumaan hissiin, parkkihalliin, tuulikaappiin, liukuoviin ja vaikka mihin. Joka paikkaan pentu mennä viipottaa iloisesti häntä kippurassa! Autossa Polkka odottelee jo tosi rauhallisesti yksinkin, eikä enää metelöi ajon aikanakaan.

Polkka pienoinen, 9 viikkoa.
Kotiutumisen ja tutustumisen myötä Polkan luonne on alkanut hahmottua minulle, ja olen kyllä pentuuni enemmän kuin tyytyväinen! Se on iloinen, rohkea, leikkisä, älykäs, seurallinen ja sinnikäs. Siis juuri sellainen, kuin halusinkin, ja juuri sellainen, kuin mudin tulee rotumääritelmällisesti olla. Ulkonäön puolesta en vielä osaa paljoa sanoa, väriltään Polkka on tasaisen ruskea ilman valkeita merkkejä, ja se on mittasuhteiltaan neliömäinen. Häntä on tiukalla kippuralla, ja kulmaukset ovat sekä edessä että takana maltilliset. Korvat ovat vielä lupassa tai oikeastaan höröllään, mutta luulisin, että ne ovat keskikokoiset.

torstai 2. helmikuuta 2017

Polkka 8 viikkoa - leikkiä ja ulkoilua

Polkka on solahtanut laumaan vallan hienosti. Ekana yönä se oli tosi rauhallinen, mutta sen jälkeen kiljui pari yötä kuin pieni hyeena. Säädimme vähän pentuaitausta, ja nyt saan käteni yöllä sen pedille, joten yöt ovat sujuneet paljon paremmin.

Rento eläin.


Ypöyksin pentu ei ole ollut, mutta pinsujen kanssa - tai niistä portilla erotettuna - se on ollut nyt 4 - 5 tuntia päivässä. Onneksi meidän perheessä työajat menevät lähes aina ristiin, ja pitkiä yksinoloja ei koirille tule.

Tiistaina käytiin Elinalla Turussa, päätin käyttää yksärin kokonaan yksin, ja se olikin tosi hyvä ratkaisu! Pitsi teki rataa, ja oli ihan huippuhyvä. Radassa oli paljon vaikeita juttuja, mm. ihan ihmeellinen kepeillemeno putkiansan kera, ja kaiken Pitsi osasi. Ja hurjaa vauhtia kiitäen! Saatiin kehuja hyvästä rytmistä ja rohkeasta etenemisestä. Kotiläksyksi kontaktitreeniä, ylläri ylläri. Tällä kertaa tuntui, että liikuin itsekin hyvin, onneksi ei ole videota todistamassa toisin...

Polkka oli mukana yksärillä, ja pääsi lopuksi halliin leikkimään. Teimme kahden lelun leikkiä ja yhden luoksetulon, molemmat sujuivat loistavasti. Kotiläksyiksi saatiin juuri näitä harjoiteltuja juttuja, katsekontakti ja istuminen.

Vielä en ole hirveästi Polkkaa erikseen koulutellut, se on niin hirmuisen pieni vielä! Naksuttimeen olen sen ehdollistanut, tänään aamulla nakstuin ekan kerran katsekontaktia. Luoksetuloa on tietenkin harjoiteltu joka päivä, siihenkin saatiin tiistaina hyvät neuvot. Olen yrittänyt panostaa leikkimiseen, siitä tämä otus tykkää kuin hullu puurosta.

Loppuun vielä äänekäs ulkoilukuva, ollaan käyty tepsuttelemassa pellolla, ja kivaa on ollut. Unna-parsoninkin kanssa on leikitty, mutta siitä ei ole kuvia, koska oli niin pimeää.



Niin ja se Penni, se sai tänään sähköpostia, että on päässyt 18.2. Vantaalla järjestettäviin halli-SM-kisoihin! Ovat ensimmäiset laatuaan, ja olemme iloisia mukaan pääsystä!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tässä tulee Polkka!

Vihdoinkin! Nyt se on täällä! Minun mudi!

Kolme vuotta sitten päätin, että meidän seuraava koira on rodultaan mudi. Rodussa viehätti, ja viehättää edelleen, reipas, aktiivinen olemus, älykäs ja iloinen luonne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko ja rodun hyvä terveystilanne. Rodun valinta ei siis ollut vaikeaa, mutta sopivan pennun etsiminen harvalukuisessa ja heterogeenisessä rodussa osoittautuikin pitkäksi prosessiksi. Monen mutkan ja kahden vuoden aktiivisen etsimisen tuloksena eilen meille muutti Take One -kennelistä Lappeenrannasta ihana, ruskea mudityttönen, jolle nimeksi annoimme Polkka.

Treffasin kasvattajan Tampereella luovutusta varten, ja kotiin matkustimme Polkan kanssa junalla. Kotimatka sujui ensin vähän äänekkäästi mutta enimmäkseen torkahdellen. Pentu oli reipas ja ympäristöstään kiinnostunut sekä hotellissa, rautatieasemalla että junassa.

Väsynyt matkustaja
Kotona elämä on sujunut mallikkaasti, eilen olin pinsujen kanssa Tampereella EO-karsinnoissa ja sen aikaa Polkalla oli pari hoitotätiä täällä pitämässä siitä huolta, oikein kahdessa vuorossa. Kisat kestivät onneksi vain aamupäivän, joten ehdittiin iltapäivällä vielä mummulaankin retkeilemään ja ulkoilemaan. Polkka oli reissussa jälleen rohkea ja avoin uusille ihmisille, olen pentuun todella tyytyväinen! Ääntään se käyttää varsin vapautuneesti aina, kun asiat eivät mene sen toivomalla tavalla, mutta tässä talossa on onneksi totuttu meteliin ennenkin.

Metelistä puheen ollen, pinserit ovat suhtautuneet pentuun ihan kohtalaisen kivasti. Pitsi katselee kaukaa kauhistuneena, Penni partioi lähistöllä. Tunnelma on jännittynyt, mutta nyt sunnuntaina jo aavistuksen rennompi kuin yhteiselon ensimmäisinä tunteina.

Niin ja ne EO-karsinnat! Todellakin väsytti sinne aamulla lähteä, kun ilta ja yö oli mennyt Polkan kanssa, mutta lähdin kuitenkin. Kisat käytiin TAMSKin hallilla Niihamassa, kaksi agirataa ja hyppäri.

Eka agirata kilpistyi meikäläisen jännitykseen, rata meni muuten ok, mutta puskin Pennin väärälle puolelle keppien aloitusta. Lopussa sekosin omiin linjoihini, ja Penni otti yhden hypyn väärin päin.

Hyppäri oli päivän paras veto, vaikka rata oli haastava. Koira kulki lujaa, vaikka rimat olivat maksimikorkeudessa, ja ohjaukset ja ajoitukset napsahtelivat kohdalleen siististi. Auttaahan se, kun ohjaaja ei ole kauhusta kankea! Loppuradasta Pemu meinasi lähteä yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua kuitenkin. Tästä siis nolla.

Viimeisellä agiradalla Penni päätti ekaa kertaa elämässään käydä haukkumassa tuomarin pystyyn, hohhoijaa! No muuten se meni ihan kohtalaisesti, vaikka haastava oli tämäkin rata.

Tyytyväinen koirakko
Polkka 7 viikkoa ja 2 päivää
Videoita ei nyt ole, kun yksin olin liikkeellä, mutta jospa siitä livekamerasta niitä taas saisi tilattua. Kisapaikalta shoppasin pilkottavaa treeninamia ja uuden, pienemmän treenitaskun. Kisajärjestelyt olivat kyllä taas kaikin puolin ammattimaista tasoa, vaikka kisaformaatti olikin kokonaan uusi.



Pötkönami, vaihtoehto lihapullille?




lauantai 21. tammikuuta 2017

Pitsille kello käyntiin!

Kylläpäs on ollut tapahtumarikas viikko harrastusrintamalla!

Tiistaina treenattiin Turussa Elina J:n yksärillä, aiheena oli takaakierrot/käännökset ja niistä liikkuminen ajoissa ja rohkeasti. Pohkeet vähän hapottivat treenin lopussa, mutta tuloksia saatiin aikaan. Pitsi lukitsi hienosti esteet ja kääntyi tosi näppärästi hyvä hyvä! Läksyksi saatiin erilaiset loppusuorat ja putkeen lähetyksen vahvistaminen.


Perjantaina käväistiin nopsasti hallilla, Penni teki kontaktit ja kepit, Pitsi kotiläksyt ja kontaktit. Penni oli hyvä ja räyhäkäs, Pitsi kovasti innoissaan ja vauhdikas. Kotiläksyt saatiin muuten tehtyä, mutta putkeen lähetystä pitää vielä pohtia ja aloittaa ehkä vieläkin lähempää.

Lauantaina oli vuorossa Maalahden kisat, 3 x agi, tuomarina Timo Teileri. Halliin oli vaihdettu kivituhkan tilalle Saltexin keinonurmi, ja sehän oli tosi hyvän tuntuinen juosta! Järjestelyt olivat taas muutenkin mukavat, puffettikin monipuolinen ja edullinen. Kahvista plussaa.

Ekasta radasta en reunalta käsin oikein saanut mitään kokonaiskuvaa, ja tutustumisessakin huomio kiinnittyi lähinnä A-esteen ympäristöön. Esteeltä poistuttiin ekalla suorituskerralla lähes suoraan sivulle ja siitä tosi pitkän etäisyyden välistävetoon, tokalla suorituskerralla pitkälle eteen vedättäen kohti paikkaa, johon oli pakko ehtiä. Siis pientä testausta juoksarikoiria kohtaan?

Penni suoritti radan tasaisen varmasti, vaikka itse jouduin välillä vähän reittiä muistelemaan:


Pitsi puolestaan yllätti osumalla A-esteen kontaktille molemmilla kerroilla, ja se hankala välistävetokohtakin sujui täydellisesti!


En ollut lainkaan ehtinyt seurata muita minikoirakkoja, mutta sen tiesin, että Pitsin reippaalla radalla saattaisi päästä palkinnoille. Yllätys oli iso ja iloinen, kun tulosten mukaan Pitsi oli voittanut radan ja saanut AGISERTIN! Eikä siinä vielä kaikki, Pennin nolla oli riittänyt kolmanteen sijaan!

Pitsi siis käynnisti valiokellonsa, eikä lainkaan hullummalla tuloksella, kaulaa toiseksi sijoittuneeseen koirakkoon oli peräti kaksi sekuntia.


Kuinka kuuliaisilta koirani näyttävätkään!


No nyt on normihärdelli päällä


Tokalla radalla tein itse vähän typeriä virheitä, Penni puikahti yhden hypyn väärinpäin, Pitsi yritti aloittaa pujottelun tokasta välistä.

Viimeisellä radalla Penni teki nollan, mutta juoksi vähän nokka maassa haistellen, ja sai harmilliset 0,48 sek yliaikaa. Tällä se kuitenkin sijoittui toiseksi, ja Pitsi kolmanneksi, vaikka sillä oli virhepisteitä peräti 10. Palkintoja siis saatiin kahmalokaupalla, kolme lelua, remmi, neljä pussia makupaloja ja neljä pussia jotain luontaistuotteita. Ja tietenkin se sertiruusuke.

Punamusta matchy matchy!

Pitsin tie kisauran alusta tähän pisteeseen, ekaan kolmosluokan sertiin, on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja suoraviivainen. Vieläkin tekemistä on valtavasti, etenkin sen A-esteen kanssa (tänään muuten onnistui 3/4!), mutta nyt tuntuu, että tämä koira on vihdoin päässyt näyttämään kyntensä! Olen siitä niin valtavan ylpeä, ja sen ohjaamisen aiheuttamasta wau-fiiliksestä todella onnellinen.



lauantai 14. tammikuuta 2017

Juoksariseminaarissa juoksemassa

Tänään oltiin ihan koirakkopaikalla Pitsin kanssa Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa Mouhijärvellä. Koulutus oli todella antoisa ja sain kyllä rahalleni vastinetta, suosittelen!

Aamun luento-osuudessa käytiin läpi juoksariopetuksen edellytyksiä (suhde koiraan, oma motivaatio ja koirankoulutustyyli, resurssit, tarvikkeet ja välineet), sekä puomin ja A-esteen opetusta vaihe vaiheelta videoiden ja kuvien avulla. Käsiteltiin sekä aivan alkeista aloittamista, sekä pelkän juoksu-A:n opettamista tai pysäytys-A:n muuttamista juoksu-A:ksi.

Pitsin A-ongelmaan (viimeinen askel jää liian lyhyeksi, early take-off) saatiin tiivistettynä seuraavanlaisia ohjeita:

Voimme joko

- ottaa käyttöön maton, jolle koira opetetaan tökkäämään takatassunsa, ja sitten matto lätkäistään A-esteen alastulopinnalle (pysyyköhän se siinä vai liukuuko alta pois?)

tai

- lisätä A-esteen ylösmenopuolelle yhden bumperin tarkkaan valittuun kohtaan.

Taidan nyt sulatella ja pohtia tätä muutamien treenien yli, ja kysellä vielä viisaammiltani mielipiteitä. Juoksupuomikin kiinnostaisi, ihan siis lähinnä ihmiskokeena, osaanko minä kouluttaa sen koiralle? Pitsi on tosi älykäs ja nopea oppimaan, sillehän voi opettaa melkein mitä vain, mutta täytyy pohtia, mihin oma aika ja resurssit riittävät.

P.s. Olen superylpeä Pitsistä, joka kipitteli iloisesti siellä seminaarissa, vaikka radalla oli melkein nelisenkymmentä katsojaa retkituoleissaan A-esteen vieressä kyttäämässä!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaiskisat

Loppiaisena kisattiin 2 rataa per koira kotikisoissa, eli vuosien varrella tutuiksi tulleissa loppiaiskisoissa. Kisapäivä (1, 2 ja 3lka) oli kokonaisuudessaan valtavan pitkä, ja pakkastakin vähän oli, mutta sekä talkooväki, koirat että kisaajat selvisivät tosi hyvin hallissa, jossa taisi kylmimmillään olla -7 astetta sisällä. Ulkona pakkasta oli aamulla -17, ja muutamat peruivatkin starttejaan. Hassua, miten se joillekin tulee yllärinä, että Suomessa voi tammikuussa olla kylmä. Pakkanen yllätti suomalaisen?

Meille ei tällä kertaa nollia herunut, koirat kyllä kulkivat hienosti ja olen niihin tosi tyytyväinen.

Ensin oli hyppäri, jolla oli vähän tiukka etenemävaatimus, ei siihen meinannut oikein kukaan ehtiä. Penni teki nollan, mutta sai valitettavasti 1,5 sekuntia yliaikaa. Harmitti vähän, mutta rata oli kuitenkin ollut hyvä.



Pitsin hyppäri oli hieno ja sujuva, mutta takakulmassa tapahtui jotain outoa. Olin tekemässä takaaleikkausta, ja mielestäni olin ihan ajoissa, vastakäsi näkyvissä, ja silti se kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan. Ja hyppäsi sen sitten takaisin, joten HYL. Muuten olin tyytyväinen menoon, varsinkin suoran putken jälkeinen päällejuoksu ja persjättö olivat oikein mallikkaat! Melkein liikuin siinä kohdassa.



Agiradalla Penni olisi ansainnut nollan, mutta hosuin itse A:lla ja hupsis, kontaktivirhe. En tiedä sanoinko edes kontaktikäskyä?! Voi tuska. Muuten taas hyvä rata, ei siinä mitään.



Pitsin agirataa ei valitettavasti tullut videolle, mutta se oli upea. Harmi vaan, että ohjasin kolmosesteen väärinpäin! En käsitä miten tämäkään on mahdollista. Jopa A-este olisi toiminut tällä radalla, eli nolla olisi ollut tyrkyllä, pöh.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2017 on: OLE NYT HYVÄ IHMINEN HUOLELLISEMPI! ;)

P.s. Huomaa uusi edustusasu!

torstai 5. tammikuuta 2017

Pakkasta & Pitsin synttärit

Pakkanen on paukkunut jopa likellä kahtakymmentä, eikä se nyt oikein meidän pinsereille sovi. Ovat siis nauttineet vilttien lämmöstä, ja tehneet aika rivakoita lenkkejä. Alkuviikolla käytiin hallillakin tekemässä kotiläksyinä olleita valsseja ja muita kuvioita.

"Ulos? Mee keskenäs."

Pitsi pienoinen täytti keskiviikkona jo VIISI VUOTTA! Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt. Pitsi sai synttärilahjaksi peruutuspaikan Elina J:n treeniin Turkuun, sinne me köröteltiin torstaina.

Winter polka dot eleganza
Treenissä oli monenlaista kohtaa ja paljon tekemistä, parhaiten onnistuivat mielestäni juuri ne kohdat jotka yleensä ovat Pitsille vaikeita! Siis sellaiset, joissa koiran ollessa putkessa ohjaaja liikkuu jo hyvin pitkälle seuraavaan paikkaan, ja koiran tulee poimia esteet matkalta itsenäisesti. Pitsi yleensä hämmentyy, jos ei löydäkään minua läheltään, mutta nyt kun sain neuvoja oikean sijoittumisen suhteen, homma olikin paljon helpompaa. Pitsi poimi oikeat esteet epäröimättä, ja vieläpä rakettivauhdilla! Kehuja saatiin myös valsseista, joita ollaankin oikeasti treenattu loman aikana!

Parannettavaa oli huolellisuudessa ja siinä, että liikkeessä täytyy olla jatkuvuutta. Pitsi jarruttaa herkästi heti kun meikäläisen liike tai rytmi muuttuu tai katkeaa, joten pitää olla tarkkana oikeaan suuntaan tapahtuvan liikkeen jatkuvuudesta ja tasaisuudesta.


Jäähdyttelylenkki hyvin puettuna
Penni-parka joutui näissä treeneissä sivustaseuraajan osaan, mutta saipa se sentään tänään ihan sähköpostia. Meille nimittäin kilahti kutsu 28.1. järjestettävään European Open -joukkueen karsintakilpailuun Tampereelle. Huhhuh.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kelpaa edustaa!

Marraskuussa meidän seura päätti hankkia edustusasut agiin, ja kyllä niistä tuli kuulkaa komiat! Puvut tilattiin Noname Sportilta, itse otin vain takin, kun en edelleenkään noita juoksutrikoita harrasta, ja ne tuulihousutkin tuntuivat vähän lerppanoilta.



Takissa on kaikki mahdolliset tekniset ominaisuudet, taskut, heijastimet ja tuuletusaukot. Epäilen, että se täyttäisi ehkä veroilmoituksenkin, jos se vaan takin ulottuville unohtuisi. Hintaa tälle komeudelle tuli 70 euroa.



Takki pääseekin testiin jo kotikisoissa perjantaina, jippii!