Kesäkuu, minne menit?

Kesäkuu vilahti ohi jotta kohahti, ja mitään en ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Ei silti, en ota asiasta paineita, mutta Polkan kasvua ja kehitystä olisi kyllä kiva tallentaa tännekin. Kesän isoin juttu meidän perheessä on ollut muutto maalle, siihen ja tänne kotiutumiseen on kyllä mennyt tovi jos toinenkin.

Kesäkuun touhut koirittain lajiteltuina, olkaa hyvät:

Pitsi ei ole tehnyt kyllä paljon mitään. Tai kävi se toukokuun lopussa treenaamassa Turussa, ja sitten se on yrittänyt sopeutua maalaiselämään täällä keskellä susien ja karhujen kotiseutuja. Koko perhe, sekä ihmiset että koirat, on kyllä viihtynyt valtavan hyvin täällä! Pitsi pääsee viikon päästä Sanni Kariniemen treeniin Turkuun, ja alkavalla viikolla pitäisi käydä vähän hallilla treenimässä. Kotipihassa on tehty keppikulmia ja muuta pientä.

Penni on ollut kisoissa hirveän huono koko kevään, ja olenkin roudannut sitä fyssarille jatkuvalla syötöllä. Aina se on jumissa, eli ilmeisesti se sitten törmäilee Polkan kanssa jonkin verran. Lihaskunto sillä on parantunut huomattavasti, se on ihan herkullisen lihaksikas tällä hetkellä!

Pemu kävi SM-kisoissakin Lappeenrannassa, ja oli kyllä mukava reissu. Lauantaina joukkueradalta otettiin 5, kun typerä eka rima putosi, mutta kahden muun joukkuelaisen onnistuessa meidän lopullinen sijoitus oli 8/66, jee! Yksilökisan karsintaradalla olin ihan todella väärässä mielentilassa itse, enkä oikein edes yrittänyt, mutta rata oli tosi onnistunut yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta.

Viime viikolla startattiin epiksissä ihan kokeeksi, ja siellä Penni meni aika mukavasti jo, aion siis ilmoittaa sen agipitsiin Raumalle. Kotona Pemu on ihan elementissään, se rakastaa auringossa köllöttelyä ja on käynyt uimassakin pari kertaa. Ruokintaan olen Pennille lisännyt fyssarin ohjeesta B-vitamiinia, jonka pitäisi edistää lihasaineenvaihduntaa.

Polkka on kasvanut ja kehittynyt, korkeutta sillä on nyt 40 - 41 cm ja turkki on muuttunut aika karheaksi. Se on edelleen harjoitellut perustottelevaisuutta, ja etenkin paikallaolo on edistynyt huimasti. Agipuolella Pokke on tehnyt samoja tuttuja wrappeja ja muita, sekä ekoja pieniä valssiharjoituksia. Lisäksi on tehty harvakseltaan hyppytekniikka ja tietenkin lenkkeilty ja uitu ja muuta mukavaa. Polkka on todellinen ulkokoira, se nauttii maalla olosta ja pihamaan partioinnista ihan koko sydämestään. Näyttelyynkin sen ilmoitin, siis Pori KV:hen tämän kuun lopulla. Saa nähdä mitä siitä tulee, pitäisi päästä johonkin mätsäriin ensin!

P.s. Yritän muistaa laittaa SM-kisojen kuvat ja videot joku päivä, että ne pysyvät tallessa täällä! Lisäksi yritän ehtiä kirjoittaa kenttä- ja esteprojektista mahdollisimman pian.

Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:

Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti

Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.

No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira

Kevät tulee sittenkin

Pitkän talven jälkeen alkaa vihdoin tuntua keväältä, ja ihanista keleistä huolimatta se tietää meikäläisen työmaalla kiirettä. No, perheen ja koirien kanssa puuhasteluun on kyllä aikaa riittänyt, mutta en sitten ole ehtinyt kirjoittaa niistä puuhista tänne. Nyt ehdin, joten pikakertauksena mennään melkeinpä kolmen viikon asiat, valokuvia ym. yritän ehtiä laittaa myöhemmin.

Penni on ottannut agin suhteen rennosti, käynyt parit kisat ja tehnyt yliaikanollia. Olen aloittanut sille kunnonkohotuskuurin nyt kun tanner on taas sula, ja eilisissä Maalahden kisoissa sen vauhti olikin jo vähän parempi. Epäilin hitauden syyksi jumeja ja käytin koiraa hierojalla ja fyssarilla, mutta treeneissä se kyllä kulkee vikkelästi. No, painamme leuan rintaan ja jatkamme kohti uusia pettymyksiä, mikäli vauhti ei tästä enää nouse takaisin siihen mitä se oli, saa pian veteraaniksi kääntyvä Pennonen harkita eläköitymistä kesän SM-kisojen tai PiirM-kisojen jälkeen. Agilomaa se saa nyt viettää hetken, jospa vauhti sieltä tulisi takaisin.

Kunnonkohotuksen lisäksi Penni on nyt nauttinut ihan purkista MSM:ää kolmisen viikkoa, se ei ole antanut mitään epäilystä nivelkipuihin, mutta kyllähän 8-vuotias harrastuskoira saattaa jo pientä nivelravinnetta kaivata.

Pitsi oli Jänesniemen yksärillä, ja osoitti, että sille ei tuo käskyllä ohjaajan puolelle hyppyä tuleminen passaa ollenkaan, koska se haluaa pitää pienen etäisyyden ohjaajaan. Ajatuksesta siis luovuttiin ja treenattiin normaalisti. Toisella yksärillä harjoiteltiin mm. putki-kontaktierottelua ja vaikeita kepeille menoja, Pitsi oli oikein taitava! Kisoissa Pitsi on mennyt nyt paremmin, varsinkin Maalahdella se kulki todella upeasti, mutta nollia ei oikein saada sähläävän ohjaajan vuoksi. Tai taisi se Seinäjoella tehdä yhden hyppynollan:

Liedon pääsiäiskisoissa se teki neljä rataa, yhden vähän vaisumman, kaksi ihan hyvää rataa ja sitten vielä yhden, jossa fiilis oli aivan huikea ja flow-tila jatkui kakkosesteeltä melkein radan viime metreille asti. Hyllyksi meni, muttei harmittanut yhtään, kun koira oli pistänyt parastaan, eikä omaakaan ohjausta tarvinnut hävetä:

No, ohjeeksi saatiin yksärillä se, että kisata pitäisi joka viikonloppu, ja yritän nyt aika tiiviisti tätä noudattaa. Ihan joka viikonloppuun ei perheellisen ja työssäkäyvän aika riitä, mutta katsotaan, mihin pystytään.

Polkka oli myös kahdella yksärillä leikkimässä & opettelemassa perustaitoja, ja sai läksyksi mm. tolpan kiertoa ja erinäisiä lelun kanssa tehtäviä harjoitteita. Tolpan kierto sujuu jo hyvin varsinkin vastapäivään, ja nyt aloitettiin myös peruuttamisen alkeet. Se kyllä hoksaa hienosti ja nopeasti, varsinkin kun mukana on naksutin. Läksyksi saatiin myös kottikärryissä istuskelua ja luoksetuloja häiriön tai houkutusten ohi. Nyt olisi paljon mätsäreitä tarjolla, mutta enpä ole ehtinyt Polkalle seisomista ja ravaamista opettaa, kylmiltäänkin se varmaan tekisi, mutta häiriön takia en uskalla vielä kokeilla.

Polkka on ollut mukana kisareissuilla ja selvinnyt retkistä loistavasti. Häkissä se välillä vähän huutelee, mutta rauhoittuu kuitenkin varsinkin saadessaan luun häkkiin. Pieniä treenejäkin on kisapaikoilla tehty, leikkimistä, perustaitoja, luopumista jne. Se keskittyy kyllä hienosti tekemiseen, vaikka nyt ei missään häiriöllisellä treenipaikalla käydäkään pentukurssin päätyttyä 2 viikkoa sitten. Uusi kurssi alkaakin sitten toukokuussa, ja kesällä saamme toivottavasti jatkaa Jänesniemen yksäreillä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kisojen lisäksi kaikkea jännää, mm. erikoisestetreeniä, hyppytekniikkakoulutusta ja mentaalivalmennusluentoa. Kyllä on kiva olla jäsenenä seurassa, joka on aktiivinen ja ajan hermolla koulutusten suhteen!

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...

Seinäjoen kisat 12.2.2017

Eilen käytiin Seinäjoella kisaamassa, valitettavasti laihoin tuloksin. Pitsi tehtaili vain hylkyjä, Penni taas on selvästi lihaksistaan jumissa. Se hyppäsi huonosti ja liikkui kankeasti, eikä meinannut millään taittua oikein pujotteluun sisään. Onneksi sille on huomiseksi varattu hieroja.

Radat olivat mukavat, ei siinä mitään, mutta nyt vaan ei oikein mikään onnistunut. Viimeinen rata oli aivan kelpo veto Penniltä, joskin hieman kankea, ja yliaikaa sitten saatiinkin 0,2 sekuntia.

Pitsin päivän paras veto oli hyppäri, jolla se tuntui jotenkin huonolta, ja meni ihan helpossa kohdassa hypyn ohi, vaikka linja edelliseltä esteeltä olisi sinne hypylle kyllä vienyt. Muutenkaan Pitsi ei ollut ihan parhaimmillaan.

No, tulipahan käytyä! Polkkakin oli mukana ja sosiaalistui niin maan perusteellisesti. On se kyllä reipas tyttö, mitään ei pelännyt, pussaili ihmisiä, leikki lelulla ja söi ruokansa. Niin ja odotteli kiltisti häkissä pitkiä aikoja välillä nukkuen, välillä siankorvaa natustaen. Hieno pentu!

Jakkarankin se söi, kun en antanut syödä kumirouhetta.

Jo viikon olen haaveillut ulkoilusta talviauringossa lumihangen kimmeltäessä, mutta aina sopivan paisteen sattuessa olen katsellut aurinkoa työpaikan ikkunoiden läpi. Tänään toive toteutui osittain, päästiin merenrantaan ulkoilemaan auringonpaisteessa, mutta lumi loisti poissaolollaan. No, sujuu tämä näinkin, ei onneksi ollut kuitenkaan kuraista.

Ai tuonko kanssa pitäisi juosta?

Se tunne, kun poseeraat vuorella, ja toinen pilaa kuvan ravistelemalla.

Juostaan täysii!

Polkka 8 viikkoa - leikkiä ja ulkoilua

Polkka on solahtanut laumaan vallan hienosti. Ekana yönä se oli tosi rauhallinen, mutta sen jälkeen kiljui pari yötä kuin pieni hyeena. Säädimme vähän pentuaitausta, ja nyt saan käteni yöllä sen pedille, joten yöt ovat sujuneet paljon paremmin.

Rento eläin.

Ypöyksin pentu ei ole ollut, mutta pinsujen kanssa - tai niistä portilla erotettuna - se on ollut nyt 4 - 5 tuntia päivässä. Onneksi meidän perheessä työajat menevät lähes aina ristiin, ja pitkiä yksinoloja ei koirille tule.

Tiistaina käytiin Elinalla Turussa, päätin käyttää yksärin kokonaan yksin, ja se olikin tosi hyvä ratkaisu! Pitsi teki rataa, ja oli ihan huippuhyvä. Radassa oli paljon vaikeita juttuja, mm. ihan ihmeellinen kepeillemeno putkiansan kera, ja kaiken Pitsi osasi. Ja hurjaa vauhtia kiitäen! Saatiin kehuja hyvästä rytmistä ja rohkeasta etenemisestä. Kotiläksyksi kontaktitreeniä, ylläri ylläri. Tällä kertaa tuntui, että liikuin itsekin hyvin, onneksi ei ole videota todistamassa toisin...

Polkka oli mukana yksärillä, ja pääsi lopuksi halliin leikkimään. Teimme kahden lelun leikkiä ja yhden luoksetulon, molemmat sujuivat loistavasti. Kotiläksyiksi saatiin juuri näitä harjoiteltuja juttuja, katsekontakti ja istuminen.

Vielä en ole hirveästi Polkkaa erikseen koulutellut, se on niin hirmuisen pieni vielä! Naksuttimeen olen sen ehdollistanut, tänään aamulla nakstuin ekan kerran katsekontaktia. Luoksetuloa on tietenkin harjoiteltu joka päivä, siihenkin saatiin tiistaina hyvät neuvot. Olen yrittänyt panostaa leikkimiseen, siitä tämä otus tykkää kuin hullu puurosta.

Loppuun vielä äänekäs ulkoilukuva, ollaan käyty tepsuttelemassa pellolla, ja kivaa on ollut. Unna-parsoninkin kanssa on leikitty, mutta siitä ei ole kuvia, koska oli niin pimeää.

Niin ja se Penni, se sai tänään sähköpostia, että on päässyt 18.2. Vantaalla järjestettäviin halli-SM-kisoihin! Ovat ensimmäiset laatuaan, ja olemme iloisia mukaan pääsystä!

Tässä tulee Polkka!

Vihdoinkin! Nyt se on täällä! Minun mudi!

Kolme vuotta sitten päätin, että meidän seuraava koira on rodultaan mudi. Rodussa viehätti, ja viehättää edelleen, reipas, aktiivinen olemus, älykäs ja iloinen luonne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko ja rodun hyvä terveystilanne. Rodun valinta ei siis ollut vaikeaa, mutta sopivan pennun etsiminen harvalukuisessa ja heterogeenisessä rodussa osoittautuikin pitkäksi prosessiksi. Monen mutkan ja kahden vuoden aktiivisen etsimisen tuloksena eilen meille muutti Take One -kennelistä Lappeenrannasta ihana, ruskea mudityttönen, jolle nimeksi annoimme Polkka.

Treffasin kasvattajan Tampereella luovutusta varten, ja kotiin matkustimme Polkan kanssa junalla. Kotimatka sujui ensin vähän äänekkäästi mutta enimmäkseen torkahdellen. Pentu oli reipas ja ympäristöstään kiinnostunut sekä hotellissa, rautatieasemalla että junassa.

Väsynyt matkustaja

Kotona elämä on sujunut mallikkaasti, eilen olin pinsujen kanssa Tampereella EO-karsinnoissa ja sen aikaa Polkalla oli pari hoitotätiä täällä pitämässä siitä huolta, oikein kahdessa vuorossa. Kisat kestivät onneksi vain aamupäivän, joten ehdittiin iltapäivällä vielä mummulaankin retkeilemään ja ulkoilemaan. Polkka oli reissussa jälleen rohkea ja avoin uusille ihmisille, olen pentuun todella tyytyväinen! Ääntään se käyttää varsin vapautuneesti aina, kun asiat eivät mene sen toivomalla tavalla, mutta tässä talossa on onneksi totuttu meteliin ennenkin.

Metelistä puheen ollen, pinserit ovat suhtautuneet pentuun ihan kohtalaisen kivasti. Pitsi katselee kaukaa kauhistuneena, Penni partioi lähistöllä. Tunnelma on jännittynyt, mutta nyt sunnuntaina jo aavistuksen rennompi kuin yhteiselon ensimmäisinä tunteina.

Niin ja ne EO-karsinnat! Todellakin väsytti sinne aamulla lähteä, kun ilta ja yö oli mennyt Polkan kanssa, mutta lähdin kuitenkin. Kisat käytiin TAMSKin hallilla Niihamassa, kaksi agirataa ja hyppäri.

Eka agirata kilpistyi meikäläisen jännitykseen, rata meni muuten ok, mutta puskin Pennin väärälle puolelle keppien aloitusta. Lopussa sekosin omiin linjoihini, ja Penni otti yhden hypyn väärin päin.

Hyppäri oli päivän paras veto, vaikka rata oli haastava. Koira kulki lujaa, vaikka rimat olivat maksimikorkeudessa, ja ohjaukset ja ajoitukset napsahtelivat kohdalleen siististi. Auttaahan se, kun ohjaaja ei ole kauhusta kankea! Loppuradasta Pemu meinasi lähteä yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua kuitenkin. Tästä siis nolla.

Viimeisellä agiradalla Penni päätti ekaa kertaa elämässään käydä haukkumassa tuomarin pystyyn, hohhoijaa! No muuten se meni ihan kohtalaisesti, vaikka haastava oli tämäkin rata.

Tyytyväinen koirakko

Polkka 7 viikkoa ja 2 päivää

Videoita ei nyt ole, kun yksin olin liikkeellä, mutta jospa siitä livekamerasta niitä taas saisi tilattua. Kisapaikalta shoppasin pilkottavaa treeninamia ja uuden, pienemmän treenitaskun. Kisajärjestelyt olivat kyllä taas kaikin puolin ammattimaista tasoa, vaikka kisaformaatti olikin kokonaan uusi.

Pötkönami, vaihtoehto lihapullille?

Pitsille kello käyntiin!

Kylläpäs on ollut tapahtumarikas viikko harrastusrintamalla!

Tiistaina treenattiin Turussa Elina J:n yksärillä, aiheena oli takaakierrot/käännökset ja niistä liikkuminen ajoissa ja rohkeasti. Pohkeet vähän hapottivat treenin lopussa, mutta tuloksia saatiin aikaan. Pitsi lukitsi hienosti esteet ja kääntyi tosi näppärästi hyvä hyvä! Läksyksi saatiin erilaiset loppusuorat ja putkeen lähetyksen vahvistaminen.

Perjantaina käväistiin nopsasti hallilla, Penni teki kontaktit ja kepit, Pitsi kotiläksyt ja kontaktit. Penni oli hyvä ja räyhäkäs, Pitsi kovasti innoissaan ja vauhdikas. Kotiläksyt saatiin muuten tehtyä, mutta putkeen lähetystä pitää vielä pohtia ja aloittaa ehkä vieläkin lähempää.

Lauantaina oli vuorossa Maalahden kisat, 3 x agi, tuomarina Timo Teileri. Halliin oli vaihdettu kivituhkan tilalle Saltexin keinonurmi, ja sehän oli tosi hyvän tuntuinen juosta! Järjestelyt olivat taas muutenkin mukavat, puffettikin monipuolinen ja edullinen. Kahvista plussaa.

Ekasta radasta en reunalta käsin oikein saanut mitään kokonaiskuvaa, ja tutustumisessakin huomio kiinnittyi lähinnä A-esteen ympäristöön. Esteeltä poistuttiin ekalla suorituskerralla lähes suoraan sivulle ja siitä tosi pitkän etäisyyden välistävetoon, tokalla suorituskerralla pitkälle eteen vedättäen kohti paikkaa, johon oli pakko ehtiä. Siis pientä testausta juoksarikoiria kohtaan?

Penni suoritti radan tasaisen varmasti, vaikka itse jouduin välillä vähän reittiä muistelemaan:

Pitsi puolestaan yllätti osumalla A-esteen kontaktille molemmilla kerroilla, ja se hankala välistävetokohtakin sujui täydellisesti!

En ollut lainkaan ehtinyt seurata muita minikoirakkoja, mutta sen tiesin, että Pitsin reippaalla radalla saattaisi päästä palkinnoille. Yllätys oli iso ja iloinen, kun tulosten mukaan Pitsi oli voittanut radan ja saanut AGISERTIN! Eikä siinä vielä kaikki, Pennin nolla oli riittänyt kolmanteen sijaan!

Pitsi siis käynnisti valiokellonsa, eikä lainkaan hullummalla tuloksella, kaulaa toiseksi sijoittuneeseen koirakkoon oli peräti kaksi sekuntia.

Kuinka kuuliaisilta koirani näyttävätkään!

No nyt on normihärdelli päällä

Tokalla radalla tein itse vähän typeriä virheitä, Penni puikahti yhden hypyn väärinpäin, Pitsi yritti aloittaa pujottelun tokasta välistä.

Viimeisellä radalla Penni teki nollan, mutta juoksi vähän nokka maassa haistellen, ja sai harmilliset 0,48 sek yliaikaa. Tällä se kuitenkin sijoittui toiseksi, ja Pitsi kolmanneksi, vaikka sillä oli virhepisteitä peräti 10. Palkintoja siis saatiin kahmalokaupalla, kolme lelua, remmi, neljä pussia makupaloja ja neljä pussia jotain luontaistuotteita. Ja tietenkin se sertiruusuke.

Punamusta matchy matchy!

Pitsin tie kisauran alusta tähän pisteeseen, ekaan kolmosluokan sertiin, on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja suoraviivainen. Vieläkin tekemistä on valtavasti, etenkin sen A-esteen kanssa (tänään muuten onnistui 3/4!), mutta nyt tuntuu, että tämä koira on vihdoin päässyt näyttämään kyntensä! Olen siitä niin valtavan ylpeä, ja sen ohjaamisen aiheuttamasta wau-fiiliksestä todella onnellinen.

Loppiaiskisat

Loppiaisena kisattiin 2 rataa per koira kotikisoissa, eli vuosien varrella tutuiksi tulleissa loppiaiskisoissa. Kisapäivä (1, 2 ja 3lka) oli kokonaisuudessaan valtavan pitkä, ja pakkastakin vähän oli, mutta sekä talkooväki, koirat että kisaajat selvisivät tosi hyvin hallissa, jossa taisi kylmimmillään olla -7 astetta sisällä. Ulkona pakkasta oli aamulla -17, ja muutamat peruivatkin starttejaan. Hassua, miten se joillekin tulee yllärinä, että Suomessa voi tammikuussa olla kylmä. Pakkanen yllätti suomalaisen?

Meille ei tällä kertaa nollia herunut, koirat kyllä kulkivat hienosti ja olen niihin tosi tyytyväinen.

Ensin oli hyppäri, jolla oli vähän tiukka etenemävaatimus, ei siihen meinannut oikein kukaan ehtiä. Penni teki nollan, mutta sai valitettavasti 1,5 sekuntia yliaikaa. Harmitti vähän, mutta rata oli kuitenkin ollut hyvä.

Pitsin hyppäri oli hieno ja sujuva, mutta takakulmassa tapahtui jotain outoa. Olin tekemässä takaaleikkausta, ja mielestäni olin ihan ajoissa, vastakäsi näkyvissä, ja silti se kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan. Ja hyppäsi sen sitten takaisin, joten HYL. Muuten olin tyytyväinen menoon, varsinkin suoran putken jälkeinen päällejuoksu ja persjättö olivat oikein mallikkaat! Melkein liikuin siinä kohdassa.

Agiradalla Penni olisi ansainnut nollan, mutta hosuin itse A:lla ja hupsis, kontaktivirhe. En tiedä sanoinko edes kontaktikäskyä?! Voi tuska. Muuten taas hyvä rata, ei siinä mitään.

Pitsin agirataa ei valitettavasti tullut videolle, mutta se oli upea. Harmi vaan, että ohjasin kolmosesteen väärinpäin! En käsitä miten tämäkään on mahdollista. Jopa A-este olisi toiminut tällä radalla, eli nolla olisi ollut tyrkyllä, pöh.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2017 on: OLE NYT HYVÄ IHMINEN HUOLELLISEMPI! ;)

P.s. Huomaa uusi edustusasu!

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin pitkästä aikaa TAMSKilla. Taas muistan, miksi tykkään ja en tykkää siitä kisapaikasta: homma toimii kuin junan vessa, meileihin vastataan muutamassa tunnissa & videotkin saa omista suorituksista alle vuorokaudessa, mutta kisapaikalla korvia huumaava meteli meinaa halkoa ihmisen pään. Lisäksi nuo 40-60 koirakon kisat nyt vaan ovat vähän pitkäveteisiä olla ja odotella. No, ehkä sitten ensi vuoden itsenäisyyspäivänä uudelleen?

Pitsi veti lonkkaa ja Penni kisasi, kolmen radan verran.

Eka rata oli hyppäri, joka tehtiin varsinaisessa flow-tilassa, kunnes kävin liian ahneeksi (tai oikeastaan huolimattomaksi) ja yritin saksalaisen tilalle pakkovalssia ilman, että olisin ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan. Sehän hyppäsi selän takaa tietenkin, eli HYL. Oma vika, pikku sika. Harmoninen ja hieno kokonaisuus muuten.

Keskimmäisellä agiradalla Pemu teki nollan, siitä on huonolaatuinen videokin:

Tämä rata sujui suunnitelmien mukaan, erityisen iloinen olen takareunan hypyistä, joilla en jäänyt nysväämään enkä varmistelemaan, vaan etenin koko ajan koiraa samalla linjaten.

Viimeisellä radalla sujui kaikki paitsi esteet 2 ja 3, Penni taisi olla jo väsy, nenä meni maahan ja tekeminen oli vähän puolivillaista. Sieltä siis HYL.

Olen retkeen hirveän tyytyväinen, saatiin oikein hienoja fiiliksiä radalla, yksi hyvä opetus/muistutus ja yksi kokonaisuutena nappiin mennyt rata, jolta nolla. Ja kisakirjan aukeama täyteen. Hyvä me! :)

SM-nollia on siis tehty kesän jälkeen 13 kappaletta, olen tästä onnellinen ja koirastani todella ylpeä. Tähän loppuu meidän kisavuosi, tammikuussa palaillaan kentille kotikisojen merkeissä.

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.

Aurinko? Mitä ihmettä!

Sekalaisia videoita

Tämmöisiä videoita sain tänään lykittyä youtubeen, siellä on mm. WeCA:n kisoista ratoja, TSAU:n kisoista ratoja sekä Pitsin yksäriltä jokin lyhyt pätkä. Enjoy!

Pitsi harjoittelee pujottelun sivuirtoamista ja ennakoivaa valssia putkelle:

Pennin hyppärinolla wecan kisoissa lokakuussa:

Pitsin aginolla

Pennin aginolla

Harvaa kirjoittelua

Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.

En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.

Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.

Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.

Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.

Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!

Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...

E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.

F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.

Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.

Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)

Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.

Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.

En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!