tiistai 31. joulukuuta 2013

Tilastot ja tavoitteet

Näin vuoden viimeisenä päivänä onkin sopivaa pohtia kulunutta vuotta, täyttyneitä tavoitteita ja ah' niin kliseisesti luoda katse kohti tulevaa.

Penni on kisannut koko vuonna 30 starttia, joista 6 kpl kakkosluokassa ja loput kolmosissa.

Startteja koko vuonna: 30 kpl
Nollia: 5 kpl
(Lisäksi yliaikanollia: 4 kpl)
Startteja/kk: 2,5 kpl
Paras etenemä: 4,13 m/s Lempäälässä 24.11. hyppyradalla

Nollaprosentti oli siis melko köyhä, vain 17%. Tässä ei tietenkään ole yliaikanollia laskettuna mukaan, koska nehän eivät ole oikeita nollia. SM-nollia meillä on nyt kolmosista kerättynä 2 kpl, hyppynollia kumpainenkin.

Tuloksilla ei edelleenkään juhlita, mutta ovat ne silti viime vuodesta parantuneet. Silloin nollaprosentti oli nimittäin 13%, ja nopein etenemä 3,95 m/s. Tänä vuonna starttejakin oli tuplaten viime vuoteen verrattuna, silloinhan olin osan vuodesta äitiyslomalla.

Treenitavoitteiksi olen Pennille asettanut vuosi sitten pujottelun parantamisen, kisasuoritusten parantamisen, sekä kontaktien korjaamisen. Näissä on mielestäni onnistuttu, pujottelua en tuolle koiralle koskaan saa niin hienoksi kuin haluaisin, mutta nyt on kuitenkin menty jo ties kuinka monet kisat ilman ainoatakaan pujotteluvirhettä. Tilanne on siis parantunut huomattavasti viime vuotisesta, silloinhan keppivirhe tuli tehtyä lähes jokaisella radalla, ja nollat olivat kiinni nimenomaan pujottelusta.

Kisatavoitteita Pemulla oli kaksi, ja ne molemmat täyttyivät, siis kolmosiin nousu ja siellä edes yksi nolla. Eka kolmosten nollahan lasahti meille heti ekoista kolmosen kisoista muistaakseni maaliskuussa.

Pitsin agitavoitteet olivat vuosi sitten seuraavanlaiset:
- olla kisavalmis vuoden 2013 loppuun mennessä, eli:
-koira kuuntelee ohjausta
-kontaktit kunnossa
-pujottelu toimii ja on itsenäinen
-koira kestää kisatilanteen ja pystyy toimimaan siinä
-Tulostavoite: startata onnistuneesti virallisissa kisoissa.

Nämä on mielestäni kaikki saavutettu, viimeistä kohtaa lukuunottamatta. Virallisethan Pitsi olisi voinut aloittaa jo syksyllä, ei siinä mitään, mutta jäin odottelemaan loka-marraskuun juoksua, ja sitten toisaalta joulukuulta voi jo hyvin odottaa tammikuulle, saapahan kivasti pisteitä kaiken maailman vuoden tulokas -kisailuihin.

Etenkin toiseksi viimeinen kohta, siis kisatilanteessa toimiminen sujui Pitsiltä ainakin viime viikonlopun epiksissä upeasti. Se toimi ihan samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Kyseisen kisapäivän iltana sain vielä kuulla, että Pitsi oli ykkösluokassa sijoittunut kolmanneksi, kiva yllätys sekin.

Näyttelytavoitteita en vuosi sitten Pitsille asettanut, mutta sillä saralla menestys on ollut parempaa, kuin olisin uskaltanut toivoa: kolme SERTiä ja vara-CACIB Suomesta, sekä yksi CAC Liettuasta! PN-sijoituksia tuli koko vuonna muistaakseni kuusi kappaletta (joista yksi Virossa), eli saatiin sentään muutama piste vuoden kääpiöpinserikisaankin, vaikkei kärkikahinoihin asiaa olekaan.

Pitsin näyttelytavoite vuodelle 2014 on tulla Suomen ulkomuotovalioksi. Siihen tarvitaan enää yksi SERT, joka voi kokemukseni mukaan napsahtaa kohdalle koska vain. Sillä ei ole minulle merkitystä, valioituuko koira heti alkuvuodesta vai vasta myöhemmin, kunhan nyt valioituu. Seuraava looginen etappi olisi tietenkin ulkomaiden titteleiden metsästys, mutta vallitsevassa taloustilanteessa moinen retkeily saattaa jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Agipuolella Pitsin tavoite vuodelle 2014 on nousta kakkosluokan kautta kolmosiin. Se on mielestäni ihan realistinen koko vuoden tavoite koiralle, joka aloittaa kisaamisen heti tammikuussa, ja osaa asiansa, etenkin mikäli se saa olla terveenä koko vuoden. Treenimielessä haluaisin oppia itse ohjaamaan sitä "takaa" paremmin ja samalla saada sille vielä lisää varmuutta ja vauhtia. Lisäksi joku järki pitäisi saada myös Pitsin palkkaukseen, kananuggettipalasten heittely ei ole oikein ihanteellista, mutta jotenkin siihen on vain juututtu. Pitää vähän punoa juonia tässä joulutauon aikana. Tärkein tavoite agilityssä yleensä on tietenkin oman ohjaustaidon, ajoitusten ja ketteryyden/nopeuden kehittäminen, koirat kyllä tulevat perässä.

Entäs Penni? Sen kanssa on tehty kova työ, ja nythän se on kulkenut kisoissakin mukavasti, vaikka Pitsi ehkä onkin vienyt sen potentiaalisimman agikoiran paikan "isosiskoltaan." Aion kuitenkin edelleen kisata myös Pennillä mahdollisuuksien mukaan, koska sillä tavoin saan pidettyä itseni kolmosluokan mielentilassa ja radoissa kiinni, vaikka Pitsi puuhailisikin alemmissa luokissa pidempään. Sitä paitsi, vaikka Pitsi nousisi kolmosiin nopeastikin, ei se kuitenkaan ole valmis niihin ratoihin vielä hetkeen. Enkä minä ole, kun välillä tekee tiukkaa tuon hitaammankin version kanssa (esim. pysyä pystyssä, hehheh).

Mieli tekisi asettaa Pennille tavoitteeksi SM-nollien kerääminen täyteen (5 kpl sis. tupla puuttuu), mutta se ei taida onnistua, koska aikataulu ja budjetti eivät kestä kahden koiran kisaretkeilyä, etenkään nyt kun muodissa on pitää kolmosluokan ja 1-2 luokan kisat aina eri päivinä. Sääli, mutta ei voi mitään. No, eipä se Penni siellä SM:issä toisaalta mitään olisi tehnytkään, muuta kuin ollut hidas helteessä. Pennin tavoite on siis tehdä hyviä kisasuorituksia silloin, kun kisoihin ehtii, ja toimia meikäläisen harjoituskappaleena kisaradoilla. Tulostavoitteeksi voisin asettaa nykyisen etenemäennätyksen rikkomisen, siis pitäisi olla nopeampi kuin 4,13 m/s. Voi tehdä tiukkaa, mutta yrittänyttä ei laiteta!


Hieno vuosi niin harjoitus- kuin tulosmielessäkin on siis takana. Olen todella iloinen, jos seuraava vuosi on edes läheskään yhtä hyvä!

Tässä vielä vuoden kohokohtia kuvina ja videoina sekalaisessa järjestyksessä:


Pitsin ensimmäinen möllirata Äetsässä ÄSKK:n epiksissä:



Pitsi ylitti kaikki odotukset elämänsä ensimmäisellä avoimella agiradalla ATT:n epiksissä tekemällä nollan ja sijoittumalla toiseksi.

Pennin vuoden paras kisarata, siis hyppäri Lempäälässä.


Näyttelyretki Liettuan Druskininkaihin elokuussa ja siellä saatu CAC.

Pitsille SERT Raumalla toukokuussa!

Pitsille jälleen SERT Mynämäellä, niinikään toukokuussa! Sai se vielä elokuussa kolmannenkin Tervakoskella, mutta siitä ei jostain syystä ole kuvaa.

Pitsin eka PN-sijoitus ja VARA-SERT Kankaanpäässä huhtikuussa.


Pennin maaliskuinen nousu kolmosiin nollavoitolla, ko. kisoissa se teki tuplanollan ottaen sijoitukset 1. ja 2.

Pinsureiden karmea karkuretki maaliskuussa. Kohokohta oli oikeammin se, että kumpikaan niistä ei kuollut pakkaseen tai auton alle, vaan sain kummankin kultamuruni ehjänä ja hyvinvoivana takaisin kotiin!

Näyttelyretki Tallinnaan maaliskuussa, sekä BIS 3 -kasvarissa edustaminen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, pinsesterit omistajaperheineen toivottavat blogin lukijoille onnellista ja onnistunutta uutta vuotta 2014!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Sikaepikset

Pitsi käväisi tänään Panelian Sika-areenalla epiksissä, ja oli aivan mainio. Vauhtia piisasi, meininki oli iloinen, ja kontaktit pelittivät kuten pitikin. Meillä oli niin kivaa radalla!

Olisin halunnut ilmoittaa sen 1lkaan ja avoimeen, mutta iltamenoista johtuen menimme mölliradan ja 1lkan. Möllirata oli oikein kiva ja tasoltaan sopiva, parissa kohdassa piti vähän kääntää, mutta pääasiassa sai lasketella menemään ilman sen kummempia murheita. Tämä rata sujui viittä vaille täydellisesti, tokavikalla esteellä hukkasin koiran hetkeksi ja aikaa hieman tuhlaantui, mutta nollilla mentiin maaliin. Etenemä oli rapeat 5,33 m/s. Palkinnoille ei kuitenkaan päästy, sen verran kauan siinä loppusuoralla pyörittiin.

1lkan rata oli mukava sekin, alussa olin itse myöhässä ja siksi radan eka puolikas ei ollut ihan ihanteellinen. Muuten selvittiin tästäkin virheittä, mutta pujotteluun päästiin vasta tokalla yrityksellä. Sinne piti mennä lähes suorasta putkesta tosi kovasta vauhdista, eikä oma hätiköintini ainakaan auttanut koiraa löytämään oikeaa aloitusta. Vauhti oli taas mukava, kyllä siinä saa töppöstä laittaa toisen eteen, jos meinaa Pitsin vauhdissa pysyä!

Lähtölistatkin tulivat, siis loppiaiskisoihin, joissa Pitsu aloittaa virallisen kisauransa. Samana päivänä toisella puolen Suomea starttaa muuten virallisiin myös Pitsin siskolikka Cara (ADB Karma). Peukut on pystyssä ja sormet ristissä, nollat kotiin!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kuntoilua ja rentoilua

Unohdin ihan vallan kirjoittaa meidän viimeviikkoisesta lajivaltauksesta, siis dobon tutustumistunnista Koirakoulu Hirveen Harmikoiran tiloissa. Homman idea on siis tasapainoilu joko eräänlaisen soikean jumppapallon tai tasapainotyynyn päällä, välillä liikkeitä suorittaa koira, välillä ohjaaja, ja välillä molemmat yhteistyössä. Dobo on siis ihan suomalainen keksintö, ja sitä esiteltiin ekaa kertaa yleisölle viime vuoden messarissa (käsittääkseni).

Pematsu ja tasapainotyyny





Tunnille mukaan pääsi meidän koirista Penni, ja se tykkäsi hommasta kuin hullu puurosta. Kaikki oli sen mielestä hauskaa ja helppoa, kunhan sai nameja, ja se pärjäsikin omistajaansa paremmin tasapainoa vaativissa harjoitteissa. Se johtuu tietysti siitä, että sillä on neljä jalkaa ja minulla vain kaksi, eihän mun tasapainossa mitään vikaa voi olla...

Ryhmädobo!
Tasapainoilua
Koiralle tunti on sen verran rankka, että seuraavana päivänä sai ottaa kevyemmin, itselläkin pientä tuntumaa oli joissakin lihaksissa, mutta aika vähän tämmöisellä tutustumistunnilla itse rasittui. Kotiin ajattelin hankkia tavallisen jumppapallon, sillä voi sekä koirat että meikäläinen temppuilla ja jumpata, ehkä muksukin tykkää siitä.


Nyt on sitten vietetty jouluaattoa, ja koiratkin saivat tietty osansa lahjoista. Suosikiksi nousi ns. pinserinpönttö eli Ikean STUVA-säilytyspenkki, jota oli mukavasti tuunattu. Se vuorattiin pehmeillä vällyillä ja sijoitettiin eteisen nurkkaan, näin se toimii sekä istuimena että mukavana pesänä, jossa koirat voivat köllötellä, kun ovat yksin kotona. Näyttävät ne siellä viihtyvän kyllä muutenkin, Penni etenkin on melkein muuttanut sinne asumaan.


Pinsesterit pönttönsä katolla






Joulupöydän uhrit ry.
Näissä tunnelmissa Penni ja Pitsi toivottavat mukavaa ja herkkujentäyteistä joulua kaikille blogin lukijoille! Luvassa on vielä tänä vuonna se jokavuotinen tilastot & tavoitteet -päivitys, jossa pitäisi asettaa tavoitteita ensi vuodelle ja  miettiä, miten tämänvuotiset ovat toteutuneet....

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ilmoittautuminen agilitykilpailuihin vastaanotettu.

Sinne meni, nimittäin Pitsin ensimmäinen ilmo virallisiin agilitykisoihin!

Kisat ovat toisella meidän kahdesta kotihallista päivää ennen loppiaista, siis 5.1. 2014. Luvassa on yhteensä 3 starttia, kaikki agiratoja. Turvotusepisodista aiheutunut doping-varoaikakin ehtii mukavasti umpeutua ennen tuota.

Olo ei ole ihan niin valmis, kuin toivoisin, jotenkin se pussi on alkanut huolestuttaa enenevissä määrin lähipäivinä! Torstaina käytiin omatoimitreenailemassa, ja opeteltiin eteenlähetystä sekä etupalkan sietämistä kepeillä. Kumpikin sujui hienosti, tietenkin se eteenlähetys vaatii vielä toistoja paljon. Yllätyin kyllä, kun koira kesti sen palkan kepeillä virheittä, onkohan sille kasvanut järki päähän iän myötä? Ei kai...

Näiden lisäksi harjoiteltiin A-estettä ja takaaleikkauksia, sujuivat mukavasti.

Penni oli Pitsin tilalla treeneissä maanantaina, ja oli ihan liekeissä. Se teki kaiken näppärästi, alkukankeuksien jälkeen. Kyllä se vaan edelleen tuntuu käteen kotoisammalta kuin Pitsi, kaipa se johtuu enemmistä kilometreistä koirakkona. Lisäksi Pennin kanssa on aina menossa sellaista varmuutta, jonka avulla voi vaikka vähän improvisoida radalla, ja lopputulos on silti yleensä aina siedettävä.

Toivottavasti en nyt kauheasti ala jännittää niitä Pitsin ekoja kisoja, siitä nyt ei ainakaan apua ole! Koira kyllä osaa, kun vaan itse saisin itseni psyykattua sellaiseen "osaan kaiken" -mielentilaan, jossa suoritukseen on helppo saada itsevarmuutta. En siis tokikaan oikeasti osaa kaikkea, vaan ideana on saada itsensä uskomaan niin. Toimii ajoittain ihan mukavasti!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Messarin kirous

Viime vuonna messari meni meidän kohdalla melkoisen mönkään, Pitsillä oli jonkinlainen henkisen kehityksen vaihe meneillään, ja se päätti pelätä tuomaria kumpanakin päivänä saaden EH:n, vaikka ohut sauma junnutitteliinkin olisi ollut tarjolla. Messarin kirous valitettavasti toistui tänäkin vuonna, tosin eri muodossa.



Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.

Pitsin kuono torstaiaamuna
Soitin siitä heti silloin aamulla omalle eläinlääkärillemme, joka ei nähnyt tarpeelliseksi tuoda koiraa näytille, ehdotti jonkinlaista allergista reaktiota ja käski odotella, että turvotus laskee itsekseen. Niin se laskikin, parissa tunnissa ihan ennalleen, ja päätin tästä episodista huolimatta suunnata perjantaina Helsinkiin. Taloudessa, jossa yksi taapero tiputtelee puolet aikuisten tapaan maustetusta ruuastaan pitkin lattioita, saavat koiratkin vahingossa maistella kaikenlaista allergisoivaa, kuten cayennepippuria ja tulista paprikajauhetta.

Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.

Kennelliiton jakelupiste. Mahtaisko ne myydä tuon mulle kun kisat on ohi?
Tuomarina toimi perjantaina Hilkka Salohalla, kääpiöitä oli kehässä n. 60 kpl, mukaan lukien pennut. Tuomaria ei kyllä voinut lepsuilusta syyttää, sininen (ja keltainenkin) lätkä viuhuivat ahkerasti, myös valioluokissa. Pitsi käyttäytyi pöydällä hienosti ja sai siinä heti kehuja leveästä alaleuastaan sekä tiheästä ja kauttaaltaan tasaisesta karvapeitteestään. Onneksi se sai ERI:n, kilpailuluokassa jäimme kuulemma liikkeiden takia kolmanneksi. En kuitenkaan ollut kovinkaan pettynyt, koska pelkäsin sitä EH:ta jonkin verran, sitä kun nyt saivat sellaisetkin koirat, jotka kuuluvat mielestäni rodun tähtikaartiin. Arvostelu tulee tässä:

Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3

Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.

Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.

Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.

Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Treeni-iloa

Oli lajina sitten agi tai jokin muu, niinhän se menee, että vain murto-osa harrastamisesta tapahtuu kisatilanteessa. Sen takia kannattaakin opetella nauttimaan harjoitustilanteista ihan yhtä paljon, eikä murehtia liikaa kisatuloksia; oikeanlaisen harjoittelun seurauksena ne tuloksetkin ennen pitkää paranevat.

Pennin kohdalla tilanne on ollut syyskauden aikana hieman toisenlainen. Se ei ole treenannut oikeastaan lainkaan, käynyt vain kisoissa ja puuhaillut kaikkea muuta, lenkkeillyt ja sensellaista. Tuloksilla ei edelleenkään juhlita, mutta jos arvioidaan suoritusta, on ihan selvää kehitystä tapahtunut. Ehkä sille siis sopii vähempi treeni ja enempi paineiden kerääminen, joka tapauksessa parit kisat on nyt menty vallan mainiolla fiiliksellä, joka vielä loppukesällä oli täysin kateissa.

Suunnittelinkin Pennille nyt jouluksi ainakin kuukauden kisataukoa ja tekniikkatreeniä. Lisäksi se saa tuurata Pitsiä viikkotreeneissä Pitsin juoksujen ajan. Tiettyihin ohjauksiin tarvitaan lisää varmuutta ja luottoa, eikä se nyt niin vanha  koira ole, etteikö oppisi vielä uusiakin temppuja. En halua kummankaan koiran kanssa olla tilanteessa, jossa joutuu rataantutustumisessa harmittelemaan treenaamattomia tai opettelemattomia asioita. Penni nyt ei ehkä koskaan opi esim. täysin itsenäistä pujottelua, mutta ei se tarkoita, etteikö sille voisi mitään yrittää opettaa.

Pitsi puolestaan piristi tänään pimeää ja iik niin kylmää päivää (-12 illalla!) olemalla juuri niin päivänsäde, kuin vain Pitsi osaa. Sille osui oikein hyvä päivä, ja se oli treeneissä nopea, näppärä ja hirveän innoissaan kaikesta tekemisestä. Jos jonain päivänä onnistun tuon saman fiiliksen tavoittamaan sen kanssa kisatilanteessa, olen onnesta soikea.

Epiksiin olisi kiva päästä taas pitkästä aikaa, mutta mikään ei ole oikein sopinut aikatauluun, ja se edelleen hyvin hitaasti tuloaan tekevä juoksukin sekoittaa pakkaa. Välipäivinä olisi vissiin tarjolla kisailua Paneliassa, mutta siihen on vielä kolmisen viikkoa aikaa. Viikko viikolta Pitsi kuitenkin tuntuu aina vaan valmiimmalta kisakentille, vaikka tietenkin aina löydän jotain, mitä vielä pitäisi vähän harjoitella. Niin kyllä löydän Penninkin kanssa, ja se nyt on kisannut jo kaksi ja puoli vuotta.

Joka tapauksessa nyt pitäisi vaan ehtiä sinne treenihallille tekemään niitä Jänesniemen kotiläksyjä ja miljoonia muita asioita! Kenkiä olen sentään ehtinyt katsella, ja saattaa olla, että päädyn Salomonin Speedcrosseihin, jotka on siis tarkoitettu lähinnä maastojuoksuun, mutta joilla pitäisi kyllä pysyä pystyssä keinonurmellakin.


P.s. Sain tänään loistavan (?) idean; joulun pyhinä kun muuta tekemistä ei ole (?), voisin väsätä vanhoista treeni- ja kisavideopätkistä jonkinlaisen koosteen kummankin koiran agiurasta. Ekoista taltioiduista treeneistä ja epiksistä nykytilanteeseen. Satuin nimittäin vahingossa klikkaamaan auki läppäriltä videon, jossa Penni räpiköi tiensä ykkösluokasta kakkosluokkaan marraskuussa 2011, ja meinasin kuolla myötähäpeään! Tai itsehäpeää se kyllä taitaa olla, meikäläinenhän sen kanssa siellä kämeltää menemään. Jätän idean hautumaan ja odottelemaan niitä joutilaita joulun pyhiä.



lauantai 7. joulukuuta 2013

Maastoutumisia ja treenailua, sekä messari lähestyy

Eilen kisattiin Pennin kanssa agissa Seinäjoella, ja niilläpäs olikin hieno uusi halli siellä käytössään! Toimisto- ja sosiaalitilat olivat vielä rakentamatta, mutta homma toimi hienosti ilmankin, tilaa riitti ja pohja oli mainio. Lämpötilakin kelpasi meille vilukissoille, vaikka ulkona sää oli varsin talvinen. Kahvia en huomannut testata laisinkaan, vaikka siellä kisapaikalla muutama tunti vierähtikin.

Ekana vuorossa oli hyppäri, joka meni muuten vallan mainiosti, mutta satuin sitten kaatumaan radan puolivälissä. Tein edellisen esteen valssin vähän tarkoitettua tiukemmin (oli vaara ajautua väärälle esteelle), ja siitä sitten juoksin seuraavan esteen siivekettä päin, liukastuin ja päädyin kunnon mäjähdyksellä mahalleni tatamiin. Sattui niin maan perusteellisesti, ja ilmatkin taisi mennä osittain pihalle, mutta koira onneksi juoksi (väisti kaatuvaa mammaa?) oikeaan putkeen, ja sain jatkettua radan nollilla loppuun. Pisteet tästä Pennille, sillä kun ei ole tapana pelastella meikäläisen kämellyksiä! Kaatumista lukuun ottamatta olen rataan tosi tyytyväinen, jopa alkupuoliskon leijeröinti onnistui ihan suunnitelman mukaan, vaikkei sellaista olla koskaan ennen kisatilanteessa kokeiltukaan. Sitä en tiedä, voittiko sillä aikaa, mutta tulipahan tehtyä. Tuloksena yliaikanolla (yliaikaa 2 sekuntia), etenemä 3,7 m/s kaatumisesta huolimatta. Vaatimus ihanneaikaan olisi siis ollut aavistuksen kirpeä 3,9 m/s!

Seuraavaksi kurvattiin agiradalle, jonka alussa oli tiukahko putki-puomi-erottelu. Mielestäni  linjasin ja ohjasin ihan hyvin, ja käskytinkin ajoissa, mutta koira valitsi väärin. No, näitä sattuu, ja sattui kyllä monelle muullekin. Tältä radalta siis hyl, rata jatkui varsin sujuvasti loppuun, mitä nyt vihonviimeinen saksalainen meni pipariksi meikäläisen myöhästelyn takia. Pujottelun sijoittelu lisäsi haastetta melkoisesti, ja Penni kun ei sinne itse hae, niin pakko oli vähän töksähdellä joko ennen tai jälkeen, ja valitsin jälkimmäisen.

Viimeinenkin rata oli agirata, tällä kertaa varsin suoraviivainen ja juostava, paljon putkia ja putkijarruja. Alussa olisi pitänyt irrota pimeään putkikulmaan, ja Pennipä yllätti, eikä irronnut. Tai siis juoksi se sinne putken suulle asti ja kurkkasi sisään, mutta kääntyi takaisin. Mikä lie aivopieru, en tiedä, videosta katsottuna ohjaus näyttää ihan kelvolliselta. Taas tämän jälkeen rata muuten sujuvasti nollilla loppuun, mutta puomilla aivopierentä jatkui, ja Penni tuli esteestä ohi. Siis hyl, kun en jaksanut ruveta korjaamaan.


Vauhti oli koiralla aika hyvä, ei aivan niin hyvä kuin viimeksi Lempäälässä, mutta ei paljon puuttunut. Siitä olen todella iloinen! Nollat jäi tällä kertaa saamatta, mutta onnistumisia tuli muuten roppakaupalla. Tajusin juuri, että Pennihän ei ole esimerkiksi tehnyt pujottelun sisäänmenoissa virheitä moneen kuukauteen, en edes muista koska viimeksi! Kontaktitkin toimivat, ja näistä videoista päätellen takaakierto-niisto-persjättö on yhtäkkiä alkanut sujua aika hienosti.

Penni jää nyt kisatauolle, ja jatkaa vasta ensi vuoden puolella, samoin kuin Pitsi, joka eilisissä kisoissa luuli koko ajan pääsevänsä radalle itsekin. Tauon aikana Penni saa treenailla, ainakin se saksalainen pitää saada kuntoon, sekä takakierto-persjättö. Näitä saa harjoitella kyllä kumpikin koira, sekä sitä eteenlähetystä ts. loppusuoraa! Lisäksi Pitsin pitää nyt uskoa, että pussi on maailman paras este, vaikka olisikin kylmä ja kova ja kamala hänen herkkiä pikku (?) korviaan vasten.

Messari lähestyy taas salakavalasti, ja tämän vuoden kolmipäiväisiin kembaloihin startataan alkavan viikon perjantaina. Suurempia tulostavoitteita ei ole, kun paikalla on kuitenkin rodun kerma, mutta tuleepahan ainakin treffattua koiratuttuja ja vähän muitakin vanhoja ystäviä, joita ei ole vuosiin nähty.



P.s. Jokohan se joulupukki nyt toisi mulle ne uudet nappikset/inovit/muut agikengät? Muistelin tässä, että viimeisen puolen vuoden aikana olen lähes joka ainoassa kisassa liukastunut jossain kohtaa, sillä vaan ei ole ollut näin typeriä seurauksia vielä kertaakaan aikaisemmin. Ehkäpä tämä tonttu ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja tilaa itselleen ne tossut jostain Saksan ebaystä...