Ekana vuorossa oli hyppäri, joka meni muuten vallan mainiosti, mutta satuin sitten kaatumaan radan puolivälissä. Tein edellisen esteen valssin vähän tarkoitettua tiukemmin (oli vaara ajautua väärälle esteelle), ja siitä sitten juoksin seuraavan esteen siivekettä päin, liukastuin ja päädyin kunnon mäjähdyksellä mahalleni tatamiin. Sattui niin maan perusteellisesti, ja ilmatkin taisi mennä osittain pihalle, mutta koira onneksi juoksi (väisti kaatuvaa mammaa?) oikeaan putkeen, ja sain jatkettua radan nollilla loppuun. Pisteet tästä Pennille, sillä kun ei ole tapana pelastella meikäläisen kämellyksiä! Kaatumista lukuun ottamatta olen rataan tosi tyytyväinen, jopa alkupuoliskon leijeröinti onnistui ihan suunnitelman mukaan, vaikkei sellaista olla koskaan ennen kisatilanteessa kokeiltukaan. Sitä en tiedä, voittiko sillä aikaa, mutta tulipahan tehtyä. Tuloksena yliaikanolla (yliaikaa 2 sekuntia), etenemä 3,7 m/s kaatumisesta huolimatta. Vaatimus ihanneaikaan olisi siis ollut aavistuksen kirpeä 3,9 m/s!
Seuraavaksi kurvattiin agiradalle, jonka alussa oli tiukahko putki-puomi-erottelu. Mielestäni linjasin ja ohjasin ihan hyvin, ja käskytinkin ajoissa, mutta koira valitsi väärin. No, näitä sattuu, ja sattui kyllä monelle muullekin. Tältä radalta siis hyl, rata jatkui varsin sujuvasti loppuun, mitä nyt vihonviimeinen saksalainen meni pipariksi meikäläisen myöhästelyn takia. Pujottelun sijoittelu lisäsi haastetta melkoisesti, ja Penni kun ei sinne itse hae, niin pakko oli vähän töksähdellä joko ennen tai jälkeen, ja valitsin jälkimmäisen.
Viimeinenkin rata oli agirata, tällä kertaa varsin suoraviivainen ja juostava, paljon putkia ja putkijarruja. Alussa olisi pitänyt irrota pimeään putkikulmaan, ja Pennipä yllätti, eikä irronnut. Tai siis juoksi se sinne putken suulle asti ja kurkkasi sisään, mutta kääntyi takaisin. Mikä lie aivopieru, en tiedä, videosta katsottuna ohjaus näyttää ihan kelvolliselta. Taas tämän jälkeen rata muuten sujuvasti nollilla loppuun, mutta puomilla aivopierentä jatkui, ja Penni tuli esteestä ohi. Siis hyl, kun en jaksanut ruveta korjaamaan.
Vauhti oli koiralla aika hyvä, ei aivan niin hyvä kuin viimeksi Lempäälässä, mutta ei paljon puuttunut. Siitä olen todella iloinen! Nollat jäi tällä kertaa saamatta, mutta onnistumisia tuli muuten roppakaupalla. Tajusin juuri, että Pennihän ei ole esimerkiksi tehnyt pujottelun sisäänmenoissa virheitä moneen kuukauteen, en edes muista koska viimeksi! Kontaktitkin toimivat, ja näistä videoista päätellen takaakierto-niisto-persjättö on yhtäkkiä alkanut sujua aika hienosti.
Penni jää nyt kisatauolle, ja jatkaa vasta ensi vuoden puolella, samoin kuin Pitsi, joka eilisissä kisoissa luuli koko ajan pääsevänsä radalle itsekin. Tauon aikana Penni saa treenailla, ainakin se saksalainen pitää saada kuntoon, sekä takakierto-persjättö. Näitä saa harjoitella kyllä kumpikin koira, sekä sitä eteenlähetystä ts. loppusuoraa! Lisäksi Pitsin pitää nyt uskoa, että pussi on maailman paras este, vaikka olisikin kylmä ja kova ja kamala hänen herkkiä pikku (?) korviaan vasten.
Messari lähestyy taas salakavalasti, ja tämän vuoden kolmipäiväisiin kembaloihin startataan alkavan viikon perjantaina. Suurempia tulostavoitteita ei ole, kun paikalla on kuitenkin rodun kerma, mutta tuleepahan ainakin treffattua koiratuttuja ja vähän muitakin vanhoja ystäviä, joita ei ole vuosiin nähty.
P.s. Jokohan se joulupukki nyt toisi mulle ne uudet nappikset/inovit/muut agikengät? Muistelin tässä, että viimeisen puolen vuoden aikana olen lähes joka ainoassa kisassa liukastunut jossain kohtaa, sillä vaan ei ole ollut näin typeriä seurauksia vielä kertaakaan aikaisemmin. Ehkäpä tämä tonttu ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja tilaa itselleen ne tossut jostain Saksan ebaystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti