Messarin kirous

Viime vuonna messari meni meidän kohdalla melkoisen mönkään, Pitsillä oli jonkinlainen henkisen kehityksen vaihe meneillään, ja se päätti pelätä tuomaria kumpanakin päivänä saaden EH:n, vaikka ohut sauma junnutitteliinkin olisi ollut tarjolla. Messarin kirous valitettavasti toistui tänäkin vuonna, tosin eri muodossa.



Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.

Pitsin kuono torstaiaamuna

Soitin siitä heti silloin aamulla omalle eläinlääkärillemme, joka ei nähnyt tarpeelliseksi tuoda koiraa näytille, ehdotti jonkinlaista allergista reaktiota ja käski odotella, että turvotus laskee itsekseen. Niin se laskikin, parissa tunnissa ihan ennalleen, ja päätin tästä episodista huolimatta suunnata perjantaina Helsinkiin. Taloudessa, jossa yksi taapero tiputtelee puolet aikuisten tapaan maustetusta ruuastaan pitkin lattioita, saavat koiratkin vahingossa maistella kaikenlaista allergisoivaa, kuten cayennepippuria ja tulista paprikajauhetta.

Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.

Kennelliiton jakelupiste. Mahtaisko ne myydä tuon mulle kun kisat on ohi?

Tuomarina toimi perjantaina Hilkka Salohalla, kääpiöitä oli kehässä n. 60 kpl, mukaan lukien pennut. Tuomaria ei kyllä voinut lepsuilusta syyttää, sininen (ja keltainenkin) lätkä viuhuivat ahkerasti, myös valioluokissa. Pitsi käyttäytyi pöydällä hienosti ja sai siinä heti kehuja leveästä alaleuastaan sekä tiheästä ja kauttaaltaan tasaisesta karvapeitteestään. Onneksi se sai ERI:n, kilpailuluokassa jäimme kuulemma liikkeiden takia kolmanneksi. En kuitenkaan ollut kovinkaan pettynyt, koska pelkäsin sitä EH:ta jonkin verran, sitä kun nyt saivat sellaisetkin koirat, jotka kuuluvat mielestäni rodun tähtikaartiin. Arvostelu tulee tässä:

Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3

Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.

Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.

Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.

Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.