Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.
Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava
Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle
Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.
Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.
Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!
Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.
Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein
Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.
Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.
Aloitimme tänään kisavuoden 2016 kirmaamalla Pennin kanssa neljä starttia TSAU:n hallikisoissa Liedossa. Näissä on aina sen verran häiriötä, kun kerran kahdella radalla yhtä aikaa mennään, etten ilmoittanut Pitsiä ollenkaan. Muutenkin tavoitteena on ollut saada ensisijaisesti Pennille SM-nollat mahdollisimman hyvin plakkariin, ja sitten vasta keskittyä Pitsin kisailuihin.
Edelliset kisat olivat itsenäisyyspäivänä, siis n. 1½ kk sitten. Aamulla mietin, että jos yhden nollan saisi, mutta Pennipä tekaisi kaksi, vieläpä peräkkäin, eli nyt meillä on tämän kauden tupla taskussa, jee! :)
Radat menivät suunnilleen näin:
A-rata agi: HYL
Penni oli todella innoissaan, mutta sillä taisi mennä jokin roska, ehkä kumirouheenpala sieraimeen tai kurkkuun, koska se yski ja räki koko radan. Meinasin jo keskeyttää, mutta kun nollaa pukkasi, niin ajattelin että jatketaan nyt, kyllä se sitten pysähtyy jos huono olo tulee. Yli puolen välin päästiin, kunnes Penni ei yskimiseltä ehtinyt seurata ohjausta, vaan hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, muuten ihan virheetön rata. Huono tuuri tietenkin ärsytti, mutta minkäs teet.
B-rata agi: HYL
Tämä olisi ollut helppo rata, mutta sähläsin itse vähän radan vaikeimmassa kohdassa, eikä Penni sietänyt sitä, joten jälleen hyppy väärin päin. Myöhemmin tuli erimielisyyttä puomin kontaktista, sinne ei nyt vaan olisi voinut pysähtyä. Keskeytin radan tietenkin kontaktitreenailun jälkeen. Tällä radalla oli Pemulla paras vauhti ja meininki.
C-rata agi: nolla, aika -4,3 s
Nyt saatiin nolllatili auki, jee! Rata ei ollut kovin kaunis eikä sujuva, Pemu taisi ottaa vähän itseensä siitä kontaktitaistelusta B-radalla. Jännäsin etukäteen puomia, mutta jollain tuurilla se sen kontaktin otti. Keinukin sujui ongelmitta, ja maaliin päästiin nollilla suunnilleen 3,9 m/s etenemällä.
D-rata agi: nolla, aika -2,9
Hyppäri ei ollut aivan helppo, etenkin meidän lentävä lähtö tuotti päänvaivaa. Jouduin tekemään kaksi takaaleikkausta, joista kumpikaan ei ollut aivan onnistunut, ja jopa leijeröinnin, joka meni kyllä ylättäen ihan nappiin! En onneksi kerännyt hirveitä paineita radalle, ihanneaika kuulosti etukäteen aika tiukalta, mutta hyvinhän me siihen ehdittiin.
Videolla nollaradat, A-rata ei tullut videolle ja tuossa B-radan toheloinnissa nyt ei nähtävää ollut:
Olen monesti miettinyt, että pitäisikö Pennin kanssa unohtaa kisailut, kun sen kanssa on välillä niin kovin vaikeaa. Eikä se edes hyvin mennessään mene erityisen lujaa, ainakaan niin, että sen kanssa voisi päästä palkinnoille. Tänään se kuitenkin näytti, että kyllä sitä pitää kisoihin viedä, koska se yritti ekalle radalle kirjaimellisesti kiivetä väliaidan yli! Niin kova oli polte kisaradalle, ettei omaa vuoroa olisi malttanut odottaa lainkaan.
On se ihanaa, kun on sellainen harrastus, josta koirakin nauttii täysillä ja vielä vähän enemmänkin!
SM-nollia kasassa: 2A 4 H **
P.s. Kävin eilen pikaisesti hallillakin, Penni teki kontakteja ja Pitsi kotiläksyjä. Pakkanen on lauhtunut, niin uskalletaan taas treenailla.
