Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!
Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.
Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein
Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.
Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti