Sitä saa mitä tilaa

Joku tangoprinssi tai muu vastaava tuommoistakin on veisannut, ja kyllä siinä totuuden siemen piilee. Sunnuntain kisat olivat meikäläiselle oppimiskokemus, siitä ei pääse mihinkään. No, nyt on ainakin meininki oikea, ja suunta toivottavasti ylöspäin.

Eka rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka rimat olivat tapissa. Penni ei oikein ole tottunut hyppäämään 35-senttisiä, mutta hyvin se niistä pötki yli. Homma kosahti A-esteelle, sieltä Pemu loikkasi ihan älyttömän korkealta alas käymättä edes lähellä kontaktia. Otin esteen uusiksi, ja karautin kohti maalia. Eka rata siis HYL.

Toka rata oli vähän haastavampi, heti alun kuvio putkiansoineen ja saksalaisineen erotteli jyvät akanoista. Tai teki siihen moni muutakin kuin saksalaisen, mutta se oli meidän valinta, ja toimi hyvin. Kaikki muukin toimi hyvin, ja etenkin kepeille meno oli hieno ja yllättävänkin itsenäinen, mutta radan loppuvaiheessa kosahti puomi. Penni lensi kuin liito-orava kontaktialueen yli, ja minä tyhmä hosuin niin, etten edes ehtinyt tätä nähdä. Olin rataantutustumisessa opetellut radan lopun väärin, ja jouduin siis muuttamaan ohjaussuunnitelmaa pari minuuttia ennen radalle menoa. Siihen nähden radan loppu oli kyllä hyvin onnistunut, vaikkei oma keskittyminen sitten puomille asti riittänytkään.

Tässä video radasta, tältä siis 5 virhepistettä.

Tästä omasta huolimattomuudestani ja hosumisestani sisuuntuneena päätin, että viimeisellä radalla se koira ottaa sen kontaktin ja pysähtyy siihen, vaikka mikään muu ei onnistuisi. Päätöstä tuki vielä se, että tällä videon radalla Penni olisi ollut 20 koirakon kisassa toinen, jos vaan se kontakti olisi tullut otettua. Ei pitäisi jossitella, enkä sitä yleensä tee, mutta nyt oli pakko.

Viimeisellä radalla puomi oli vasta hiukan radan puolivälin jälkeen, ja yllätyin itsekin siitä, miten helpolta ja vaivattomalta meno tuntui, kun ei tarvinnut miettiä tulosta, eikä mitään muuta kuin sitä puomia. Uskalsin ohjata rohkeammin ja olla varmistelematta yhtään mitään, voi että kun tuntui hyvältä! Puomilla otin Penniin katsekontaktin ja sanoin sen nimen, ja siihen päälle kontaktikäskyn. Se hidasti, otti kyllä kontaktin, mutta tupsahti alas kontaktipinnalta omin lupineen esteen sivuun. Alla olevasta nollasta huolimatta käskytin sen takaisin puomille ja 2on2off-asentoon, ja jatkoin radan loppuun. Se meni yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein hyvin, eli nolla olisi voinut tulla, mutta tämä oli nyt mielestäni parempi vaihtoehto.

Nollia ei saatu, eikä puomiongelmaa tällä yhdellä kerralla korjattu, mutta nyt tuntuu, että sisu riittää asiaan puuttumiseen myös kisatilanteessa. Harjoituksia jatketaan sunnuntaina epiksissä. Ja tuokin videon rata, ei siihen voi kuin olla tyytyväinen, jos yhtä pientä virhettä ei oteta lukuun!