Fiilispohjalta

Tänään sain pitkästä aikaa kokea sen upean fiiliksen, kun Penni pistää parastaan kisatilanteessa! Se on viime kisojen jälkeen treenannut vain kerran, silloinkin vain n. kahden minuutin ajan (siis kertaalleen kaikki kontaktit ja pujottelu). Viimeksi vauhti oli kateissa ja hajut kiinnostivat, tänään meininki oli tyystin toinen.

Kisat olivat siis Lempäälässä, ja ensin päästeltiin menemään hyppäri. Rata oli hauska, siinä oli paljon juoksemista ja muutama enemmän hallintaa ja kääntämistä vaativat kohta. Penni lähti liikkeelle iloisesti ja teki tehokkaan radan, nollilla maaliin. Muuten olen kokonaisuuteen tyytyväinen, mutta ekasta putkesta se valui kauhean pitkälle, putkijarru oli näet myöhässä. Olin edellisellä esteellä taas kerran liukastellut, mahtaisiko se joulupukki nyt jo tuoda mulle ne uudet nappikset? Joka tapauksessa nolla tuli, ja samalla meidän uusi nopeusennätys, 4,13 m/s. Eka neljän metrin ylitys, jeejee!

Toka rata oli aavistuksen kiemurainen hyppäri, jolla vain harva ehti ihanneaikaan. Penni teki taas tasaisen varmaa työtä, kunnes ajoitin itse takaakierron ohjauksen väärin, ja Pensseli innostuksissaan hyppäsi esteen väärästä suunnasta. Nollilla loppuun, ilman lentokeinua. Hyvä rata tämäkin oli, yksi kohtalokas kämellys vain sattui matkalle. Rauhallisen alun takia meillä tuskin olisi aikakaan riittänyt, joten olin tähän oikein tyytyväinen näinkin.

Tänä vuonna Penni kisailee vielä kerran, siis itsenäisyyspäivänä Seinäjoen uudessa, lämpimässä hallissa. Saa nähdä onko tuulen suunta oikea ja maistuuko kanaliemi koiralle, ehkä se kulkee, ehkä ei...