Mulla on siitä mukavat koirat, että ne harvemmin sairastavat, ja siitä olen kovasti kiitollinen. Nyt kuitenkin Penni onnistui hankkiutumaan siinä määrin kipeäksi, että huomiset ATT:n agikisat jäävät meidän kohdalla väliin.
Pennin mahaongelmat alkoivat jo viime viikon torstaina, ja se kävi läpi kaikki mahdolliset suolisto-ongelmien oireet. Vuoroin se ripuloi, oksensi, piereskeli ja röyhtäili, sekä päästeli vatsastaan möyrintä- ja kurlutusääniä, joista tuli etäisesti mieleen kauhun klassikko Manaaja. Ruoka sille ei kelvannut, raejuuston hajukin sai sen vääntelehtimään pahoinvoivana. Tätä jatkui päivätolkulla oireiden vaihdellessa, mutta väliin mahtui myös päiviä, jolloin koira oli aivan reipas itsensä ja olisi syönyt vaikka mitä. Sunnuntaina käytiin jo lenkilläkin.
Maanantaina Pemu näytti jo toipuneen, mutta kun tiistaina vointi huononi jälleen, kiikutin koiran eläinlääkäriin. Itsehoitolääkkeistä ei ollut ollut mitään apua, päin vastoin, koira vaikutti voivan aina lääkkeen antamisen jälkeen entistä huonommin. Lääkäri ehdotti vaivaksi akuuttia suolistotulehdusta ja määräsi siihen suolistoantibioottia sekä nesteytystä. Nesteytys päätettiin hoitaa tiputuksen sijaan kotona, kun potilas kerran oli virkeä. Tervehtyvä koira ei kyllä hoitoaan osannut arvostaa, siihen nimittäin sisältyi 2 vrk paasto.
Lääkitys vaikutti vikkelästi, ja nyt perjantaina Penni on jo oikein virkeä, ehkä jopa virkeämpi kuin ennen sairastumista. Sitä on kyllä ollut hyvin helppo lääkitä, ja lekurillakin se käyttäytyi mallikelpoisesti. Tylosinia Pemu saa siis 10 päivää, ja lääkkeen doping-varoaika on 7 vuorokautta, joten kisailut saa nyt hetkeksi unohtaa.
Yhtään en tiedä, mistä moinen tauti on koiraan tullut, mutta kovin tarttuvaa se taida olla, kun Pitsi kuitenkin on koko ajan ollut täysin terveenä. No, ainakin Pemu on saanut vähän ylimääräistä huomiota, mikäs sen mukavampaa kuin lipittää kanalientä ja Nutrisalia tai herkutella päivästä toiseen raejuustolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti