Kisailua ja metsäilyä

Tänään käytiin epiksissä Ylöjärvellä agi.fi-hallilla. Halli oli meille täysin uusi tuttavuus, ja tykkäsin kovasti; hyvä, joustava pohja, hyvät esteet ja valoisa yleisolemus. Porukkaa oli paikalle tosin ilmaantunut hiukan liikaakin, tänään kun ei tuomaripäivien vuoksi ollut lainkaan virallisia kisoja missään. Kisat sujuivat muuten mukavasti, mutta kahvia ei ollut.

Mölliradalle lähdettiin kauhusta kankeina, Pitsi stressasi väenpaljoutta ja koiratungosta, ja oli ihan surkeana. Olin jo vähällä perua koko jutun, mutta onneksi startattiin kuitenkin. Rata sujui muuten ihan ok, mutta puomilla pitsi hätkähti tuomaria ja pussin se jätti tekemättä kokonaan. Olisin toki voinut kävellä takaisin pussille ja laittaa koiran menemään siitä, mutta pääasiallinen tavoite oli siinä kohtaa kytkeä koira, ennen kuin se ehtii hilpaista koirientäyteisestä hallista suoraan Astran takakonttiin ihan itsenäisesti.

Kilpailevien rataan mennessä koira relasi huomattavasti, mutta rata olikin yllättävän vaikea. Se oli ihan puhdas kolmosluokan rata, ja kun jouduin vielä (omaa tyhmyyttäni) odottelemaan vuoroani vähän liian kauan ekana lähtijänä, kehittelin jostain oudon jännityksen. Sähläsin siis muutaman ihan helponkin kohdan, ja tyrkin koiraa pujotteluun omituisesti. Radalle oli suunniteltu monta vähän hassua kohtaa, mm. puomille meno ja puomin jälkeinen hyppy suoraan yleisöä kohti, mutta ainakin radan puolivälistä selvittiin ihan kunnialla.

Fiilis kisojen jälkeen oli kahdesta hyllystä huolimatta positiivinen. Tyystin vieraasta paikasta ja räpeltävästä ohjaajasta huolimatta Pitsi ei jäänyt jumiin jännitykseensä, vaan paransi menoaan tokalle radalle. Paljon virheitä sattui, osa koiran, osa minun, mutta esim. lähtötilanteet, pujottelu ja keinu sujuivat hyvin.

Ja sitten jotain aivan muuta:
Meillähän on tapana ulkoilla metsämaisemissa säännöllisesti, mutta harvemmin muistan täällä blogissa siitä mainita. Se nyt kuuluu asiaan koirien kanssa. Olisi upeaa päästä vaikka Lappiin patikoimaan, mutta yksin on paha lähteä, ja tosiaan menoa (ja menoja) on muutenkin. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin ihanan rentouttavaa sekä koirille että itselle, ja uudella kännyllä kelpaa kuviakin napsia.

Alla olevat kuvat ovat alkuviikon lenkiltä Porin Enäjärveltä, siis luontopoluntapaiselta, joka kiertää järven ympäri. Pituutta reitillä on reilut neljä kilometriä, kiertämiseen menee suunnilleen tunti. Mistään erämaisemasta ei kuitenkaan ole kyse, osan matkaa kävellään pyörätietä, ja taloja on jokapuolella.

flexikoirat

vastavaloon kuvauksen testausta

pitkospuilla

iso juurakko, pieni koira