Pieniä edistysaskeleita

Pennikin on päässyt nyt vähän aksaamaan, onneksi, se alkoi nimittäin olla jo melkoisen rasittava tekemisenpuutteessaan. Keskiviikon kankeuden jälkeen normivauhtia kiitävä pinsuri oli melkoisen hauska ohjattava perjantaina, yllättäen ehdin tekemään yhteen kohtaan jopa flipin, vaikka tiukkaa teki. Sellaista me ei olla ennen oikein osattukaan. Pujottelu sujui kivasti, sisäänmenot ihan super, loppupäässä pujottelua saa kyllä edelleen olla kieli keskellä suuta. Onneksi Pennin juoksutauko loppuu pian, päästään jopa kisaamaan! Kisatauko onkin nyt venähtänyt kohta kahden kuukauden mittaiseksi, mutta onko sillä niin väliä, pysyypähän homma hauskana.

Taistelupari! Kuvasta muuten huomaa, miten paljon tiheämpi turkki Pitsillä (oik.) on kauttaaltaan. Salamavalolla on tapana heijastua koiran ihosta näiden mustuaisten kanssa, ja se saa vähänkin ohutkarvaisemman elukan näyttämään nakulta.

Pitsille tauko pujotteluprojektissa ei ollut tehnyt hyvää, se oli reppana melkein unohtanut kaiken oppimansa. Pitänee aloittaa alusta ja edetä sitten siihen tahtiin kuin lapsosen kuuppa kestää. Uutena juttuna se sai nyt mennä puomin ekaa kertaa ilman hihnaa, ja suoriutui hommasta aika hienosti! Vauhtia piisasi, ja lopussa hän pysähtyi, tosin seuraavilla kerroilla pitää sitten vaikka hihnan kanssa varmistaa, että se pysähdys tulee oikeaan kohtaan. Tai sitten vaan tehdä vielä enemmän toistoja niin, että koiran päästää sylistä alasvievälle lappeelle ja antaa kontaktikäskyn. Keinukaan ei ollut lainkaan pelottava, enää kuusi miljoonaa toistoa, ja uskallan päästää koiran siihen ilman hihnaa. Nyt pitäisi sitten aloittaa A-este, mutta siihen hommaan taidan kysyä kokeneemmalta ensin neuvoa.

Näyttelytreeneissä Pitsu oli hiukan jännittynyt, mutta tämän päivän hallimätsärissä se oli suorastaan mainio; oma, pirteä itsensä! Kehässä oli kivaa, pari pomppuakin tuli, mutta mitäs siitä, kunhan koira on iloinen. Pikkuinen pompotus kuuluu rotuominaisuuksiin. Pöydällä se pönötti kuin patsas, kerran yritti vähän kiemurtaa (kun tuomari seisoi suoraan sen edessä ja otti sen pään kämmentensä väliin), mutta jähmettyi taas seisomaan kun komensin sitä. En ollut sijoituksista niinkään kiinnostunut, vaan harjoittelemisesta, mutta saihan se punaisen ja oli neljän parhaan joukossa (kolme palkittiin).

Kerran me vielä ehditään Pitsun kanssa mätsäriin ennen seuraavaa näyttelyä, pitää sekin tilaisuus käyttää hyväksi!