Pujottelupostaus

Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että kun Pitsin pujottelu on siinä mallissa, että sen pystyy radalla suorittamaan virheittä, kirjoitan koko 2x2-projektista päivityksen, jossa käyn läpi projektin eri vaiheita, ongelmia ja onnistumista.

Pujotteluopetus aloitettiin yhdellä "portilla" tammikuussa, ja homma eteni alkuun hitaasti. Olohuoneessa ei mahtunut, pihalla oli lunta ja hallille ei vauvan kanssa kovin usein päässyt. Pitsi hoksasi alun helposti, ja siirryttiin kahden "portin" vaiheeseen.

(Video on ikävän pitkä, mutta ekalla 10 sekunnilla pääsee kyllä käsitykseen hommasta.)

Myös neljän kepin vaihe eteni hitaasti, koska palkkauksessa oli ongelmia; lelu ei kiinnostanut hallilla, ja namin kanssa koira jäi kyttäämään kättäni. Sehän näkyy tässä ekassa videossakin, Pitsi ei katso, mihin on menossa, vaan ryntäilee eteenpäin. Läpimurto tapahtui siinä kohtaa, kun lumet sulivat maaliskuussa, ja hommaa päästiin harjoittelemaan kotipihassa frisbeen kanssa;

 Tässä koiran draivi on tuhannesti parempi, ja sen fokus on oikea, siis meininki kohti pujottelun loppua ja lelua. Lelu on sille niin mieluisa palkka, että se menee vaikka puuhun saadakseen sen! Näin kun olisi alusta asti päässyt tekemään, olisi alku ollut ehkä helpompi, mutta eipä tällä projektilla onneksi kovin kiireellistä aikataulua ollutkaan.

Kuuden kepin vaiheessa takapihan muoto aiheutti rajoituksia (marjapuskat vielä paikoillaan), ja vahingossa harjoittelu lipsahti vähän toispuoleiseksi; aloitin aina koira vasemman käden puolella, ja sitten se toinen puoli jäi vähemmälle huomiolle. Intoa kuitenkin koiralla piisaa, oli leluna sitten pallo tai frisbee. Sen huomio kääntyy edelleen välillä käsiini, mutta meininki on pääasiassa hyvä.

Kuutta keppiä lähdettiin pikkuhiljaa kääntämään jonoon, ja kaikenlaisia ongelmia ilmeni; oikean käden puolella sisäänmenot menivät pitkiksi, vasemman käden puolella viimeinen "portti" tuppasi jäämään välistä:

Suurin osa ongelmista johtui siitä, että Pitsi alkoi liian aikaisin kääntyä kohti lelua, ja unohti, mitä oikeastaan oli tekemässä. En halunnut mennä mukaan tähän leikkiin alkamalla itse köpöttää pujottelun vieressä, vaan yritin sitkeästi saada niitä oikeita toistoja. Alusta asti halusin pujottelusta mahdollisimman itsenäisen, enkä omiin liikkeisiini sidottua. Virheitä tuli, ja videoiden ansiosta huomasin, että virheen sattuessa reagoin siihen itse aika voimakkaasti kropallani; tarkoitus ei suinkaan ole opettaa koiraa siihen, että kun mamman asento muuttuu, niin pujotteleminen loppuu, joten otin käyttöön "virhemarkkerin," siis sanoin OHO joka kerta, kun koira teki virheen. Ei muuta, vain oho, merkiksi siitä, että vikaan meni, nyt ei tipu palkkaa. Fiksuna pinskuna Pitsi hoksasi tämän jujun nopeasti, ja homma nytkähti taas eteenpäin:

Tässä vaiheessa pääsen jo tekemään monenlaisia sisäänmenoja, avokulmaa, umpikulmaa ja takaaleikkauksia. Koira selvästi ymmärtää aiempaa paremmin, mitä siltä odotetaan, ja mikä taas ei ole toivotunlainen suoritus, uskon että "oho" auttoi tässä asiassa!

Kuusi keppiä alkoi sujua hyvällä varmuudella, ja oli aika siirtyä 12 keppiin. Garret antaa videossaan tälle vaiheelle kaksi vaihtoehtoa, joko 6 + 6 keppiä settien väliä lyhentäen, tai seuraavien keppiparien lisääminen ekan kuuden perään hieman avoimena. Päätin kokeilla jälkimmäistä, koska piha on niin pieni, etten ajatellut tuon 6 + 6 -vaihtoehdon mahtuvan pihaan. Lisäksi agihallilla ei ollut keppisettiä, jonka olisi saanut jaettua tasan kahtia. Tämä ratkaisu oli virhe, mutta piti sekin kokeilla.

Seuraavien keppiparien lisääminen ekan kuuden perään sai Pitsin ymmälleen; se meni välillä vahingossa oikeinkin, mutta pääasiassa skippasi viimeiset 6, tai viimeiset 4, tai sitten kepit 7 ja 8, pujotellakseen taas normaalisti loppuun. Jossain vaiheessa se pujotteli kepit 1-4, skippasi 5 ja 6, ja taas 7-12 pujotteli oikein. Ongelmia siis selvästi tuotti tuo ekan ja tokan puolikkaan väli, siirtyminen ekalta kuuden setiltä tokalle setille. Lisäksi ongelmia aiheutti se, että koira ei malttanut lainkaan odottaa keppien päässä odottavaa ruokapalkkaa, johon oli jouduttu siirtymään helteiden myötä, lelut kun eivät kuumalla ilmalla jaksa napata.

Otin pari askelta pakkia, ja totesin, että 6 kepin pujottelu koiralla oli suorastaan upea. Miksi siis ihmeessä yritin muokata sitä, kun helpompaa olisi opettaa koira tekemään sama asia kaksi kertaa peräkkäin? Survoin siis väkisin ne 6 + 6 keppiä takapihalle n. 1½ m välillä, ja voila, koira pujotteli! Lamppu syttyi Pitsin pään päällä, ja melko nopeasti päästiin lyhentämään settien väliä, se oli ensin 120 cm, sitten 90 cm ja lopuksi 60 cm.

Tällä viikolla sitten kokeilimme ekan kerran pujottelua radalla treeneissä, ja sehän sujui ongelmitta. Takaaleikkaus aiheutti ensin pienen pyörähdyksen ekaan keppiväliin, mutta sekin korjaantui parilla toistolla. Tänään kävin hallilla testaamassa pujottelua radalla, erityisesti "vaikeampaa" puolta, ja mikäs siinä, sehän pujottelee hienosti! Seuraava vaihe onkin sitten vaikeampien sisäänmenojen ottaminen mukaan ratatreeniin, tällä radalla kulmat olivat helpoimmat mahdolliset:

Nyt voisin siis sanoa projektin olevan sillä tavalla valmis, että koira pystyy suorittamaan pujottelun virheittä radalla. Toki sen pitää vielä saada paljon varmuutta, etenkin eri kulmien suhteen, ja pitää harjoitella enemmän sivuirtoamista ja vedätystä ja ja ja...! Oikeasti valmishan tämä ei ole koskaan!

Päällimmäisenä projektista jäivät mieleen seuraavat seikat:

• Garretin video on loistava, ja sen ohjeita kannattaa noudattaa! Palasin videoon monta kertaa, ja aina sain hakemani vastauksen. Plussaa siitä, että tällainenkin suht tuore harrastaja, joka ei ole mikään pro-kouluttaja, onnistuu videon avulla opettamaan ihan tavalliselle koiralle pujottelun yksin.
• On ihan mahdollista, että Trend-niminen rajalassie oppii tällä menetelmällä pujottelemaan 12 keppiä kahdessa viikossa, mutta Pitsi-niminen seurakoira tarvitsi kyllä hieman enemmän aikaa. Silti pidän menetelmää nopeana moneen muuhun verrattuna, meidän harjoittelussamme nyt sattui välillä olemaan kolmen, neljänkin viikon taukoja, ja aikaa tuhraantui virheliikkeisiin. Ehkä se kuuluisa seuraava koira sitten oppii nopeammin, nyt kun itse olen systeemin sisäistänyt?
• Harjoittelu olisi ollut huomattavasti helpompaa, kun sen olisi toteuttanut kokonaisuudessaan kesällä ja isolla piha-alueella! Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän pääsee harjoittelemaan eri kulmia ja eri tapoja liikkua koiran pujotellessa.
• Menetelmä on varmasti parhaimmillaan koiralla, jolla lelupalkka toimii aina ja kaikkialla. Garret puhuu paljon siitä, miten kepeille rakennetaan arvoa, ja helpoitenhan se onnistuu, kun koira himoitsee lelua hullunkiilto silmissä. Suurta etua on myös siitä, että koiran kanssa on jo aiemmin tehty sheippaamista, koska siitähän tässäkin on kyse.
• Koira täytyy palkata Garretin ohjeiden mukaan oikealle linjalle, oikea-aikaisesti. Tässä saattaa välillä tarvita avustajaa, ettei koiran katse käänny liikaa sivulle. Itse aion edelleen tehdä tämän asian kanssa töitä niin, että palkkaan koiran vasta 1-3 estettä pujottelun jälkeen tai käyttämällä avustajaa.
• Harjoituksia kannattaa videoida (etenkin suoraan edestä päin), koska videolta näkee esim. nekin omat liikkeensä, joita ei itse edes tiedosta. Koira kyllä tiedostaa kaiken!