maanantai 26. elokuuta 2013

Tehoviikonloppu, siis kotikisat ja Tervakoski kv

Takana on varsinainen tehoviikonloppu, lauantaina agia ja sunnuntaina kauneuskilpailua. Näistä onneksi lauantain ohjelmisto tapahtui Porissa, joten pitempää ajomatkaa oli luvassa vain sunnuntaille.

Agissa päivä oli sangen onnistunut, vaikkei me sitä nollaa taaskaan tehty. Todella lähellä se kuitenkin kävi kaikella kolmella radalla, joten en ole asiasta valtavan huolissani. Koira oli mahtavassa vireessä (pujottelua lukuun ottamatta), ja fiilis parani startti startilta. Ehkä neljännestä startista se nolla olisi sitten tullut?

Ekan radan tulos oli yliaikanolla, yliaikaa n. 1,5 sekuntia. Rata oli muuten hyvä ja sujuva, selvisin rohkeaa liikkumista vaativista pätkistä mielestäni hyvin, mutta homma kalahti pujotteluun; tuomari seisoi pujottelun vieressä, ja jostain syystä vaikutti Pennin mielestä niin epäilyttävältä, että Penni tuijotti häntä melkein koko matkan pujotellessaan. Sehän tietenkin hidasti pujotteluvauhdin ihan olemattomaksi, mutta virheittä siitä onneksi selvittiin.

Penni vetää hullunkiilto silmissä! Kuva V. Vaistomaa
Toka rata oli hyppäri, tämäkin meni nollilla miltei loppuun asti, kunnes ajoitin takaakierto-persjätön väärin, ja koira kiersi koko esteen ympäri. Siis 5 virhepistettä. Jälleen vauhti oli hyvä, ja nyt pujottelu oli edes hiukan parempi.

Näiden kahden radan yhteistulos oikeutti rotumestaruuskisassa kahdeksanteen sijaan. Sinänsä ihan sama, mutta kiva oli saada kuitenkin tulos molemmilta radoilta ja siis tulos myös mestaruuskisassa.

Viimeinen rata oli agirata, ja sielläkin se nolla oli aivan hilkulla loppuun asti, kunnes menin hetkellisesti hukkaan radan loppupäässä, enkä hahmottanut, millä esteellä oikeastaan olen. Siitä seurasi se, että Penni kiersi kolmanneksi viimeisen esteen taakse, ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Tällä radalla Pennin kone vasta lähtikin käyntiin, se pujotteli ihan hyvin ja eteni koko ajan mukavaa vauhtia. Videolla näkyy vain agiradat, hyppärin kohdalla Lumia temppuili.



Sunnntaina pitikin sitten siirtyä sujuvasti sporttimeiningistä sipsutteluun, siis Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn. Agikisoissa sitä aina onnistuu loihtimaan harhakuvitelman siitä, että olisi itse jotenkin urheilullinen, eikä siirtymä näyttelytouhuihin jakkupukujen sekaan suju aina ihan kivuttomasti. Tällä kertaa olisin ansainnut siirtymästäni vähintään papukaijamerkin, vaihdoin nimittäin farkut sukkahousuihin ja puhtaanvalkoiseen kynähameeseen näyttelypaikan bajamajassa sotkematta itseäni tai vaatteitani!

Kääpiöitä oli ilmoitettu alun perin peräti 48 kpl, mutta tuomarimuutoksen myötä todella moni oli päättänyt jäädä kotiin. En vielä tiedä, paljonko koiria paikalla oli, mutta veikkaisin, että ainakin neljäsosa, ellei enemmänkin, puuttui.

Tuomarina toimi Maija Mäkinen, ja nopeasti kävi selväksi, että hän on kyllä ERI-maatista niin kaukana kuin mahdollista. Kehä sujui ripeästi ja hyvässä hengessä, sijoituksia hän monesti perusteli ääneen, ja juoksutti koiria aika paljon. Mittakeppi viuhui, ja liian korkeat saivat armotta H:n.

Suuresta ilmoitetusta koiramäärästä johtuen en todellakaan lähtenyt soitellen sotaan, vaan lähinnä arvostelua hakemaan. Meille olin ajatellut tavoitteeksi ERI ja SA, ja se täyttyi, kun Pitsi onneksi voitti nuorten luokan. Se esiintyi todella hienosti, ravasi hyvällä draivilla energisesti, ja jaksoi olla seistessäkin ryhdikäs, kun kovin kauaa ei tänään kerrallaan tarvinnut seistä paikoillaan. PN-kehässä oli oikeasti kauniita koiria ainakin 8 kpl, ja varovaisesti kyllä uskalsin toivoa sijoitusta, mutta yllätys oli todella suuri ja iloinen, kun tuomari viittilöi meidät jonoon Opalin taakse, ja siellä pysyimme palkintopallille saakka! Pitsi siis sijoittui PN-kisassa upeasti toiseksi kahden valion väliin. Arvostelusta kävi ilmi, että Pitsi oli tosiaan tuomarin mieleen:

19 kk ryhdikäs narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä, pitkä pää, hyvin kiinnittyneet, aavistuksen pehmeät korvat. Hyvät silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hieman iloinen häntä. Liikkuu hyvällä, tehokkaalla askeleella. Hyvä temperamentti.
NUO ERI 1 SA PN 2 SERT VARA-CACIB

Pitsille napsahti siis jo kolmas SERTi, eihän se sillä kuitenkaan vielä valioidu, kun 24 kk ikävaatimus ei vielä täyty. Jotenkin epäilyttävästi tuntuu siltä, että kyllähän näitä nyt tulee, mutta  miten mahtaa käydä sitten, kun 2 v ikäpyykki on saavutettu, ja valioitumiseen tarvitaan enää se yksi SERT? No, en tällä hetkellä jaksa asiaa murehtia, vaan olen kyllä aidosti yllättynyt ja iloinen päivän menestyksestä!

Kehäpönötystä. Kuva E. Korelin

Pitsille olen luvannut sertistä juustohampparin, se pitää sille kyllä hakea ensitilassa. Tuolla tavalla esiintyvän koiran kanssa on puhdas ilo olla kehässä, se todellakin tykkää siitä touhusta ja antaa kaikkensa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti