Valioeläin Pitsi

Tänään näyteltiin Raumalla, siis jo perinteeksi muodostuneessa kaikkien rotujen näyttelyssä. Homma on raumalaisilla yleensä hyvin hanskassa, ja niinhän se oli tänäkin vuonna, kelikin sangen kohdallaan. Kahvikin oli oikein kelvollista.

Aurinkoa, aurinkoa!

 Kääpiöpinsereitä oli ilmoitettu 22 kpl, Pitsin luokassa eli valionartuissa koiria oli yhteensä neljä. Pitsi siis korkkasi tänään valioluokan, taukoa kehistä on pidetty nyt paria päivää vaille neljä kuukautta! Tauko on tehnyt hyvää, näyttelyyn lähteminen oli kivaa vaihtelua, eikä yhtään pakkopullaa. Ja kyllä se taas päivän aikana muistui mieleen, miksi sitä taukoa oli ihan kiva vähän pitääkin.

Tuomarina toiminut Leni Finne oli todella tarkka, mutta hirveän ystävällisen ja miellyttävän oloinen. Hän aivan selvästi teki kaikkensa, jotta koirilla olisi kehässä ollut mukavaa, ja esim. pyysi yleisöltä pariin otteeseen ylimääräiset aplodit, kun kehässä oli poikkeuksellisen iäkäs veteraanikoira.

Pitsistä tuomari oli tätä mieltä:

Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanmittainen ja -linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Aavistuksen pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio, hyvät kulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman pehmeä karva.
VAL ERI 1 SA PN 2

Erinomainen askelpituus?

Pitsi siis voitti valioluokan, mutta jäi PN-kisassa toiseksi. No, eipähän huonolle hävitty, ja tältä tuomarilta näytti pelkkä SA:kin olevan jo ihan mukava saavutus. Urosten SERT jäi kokonaan jakamatta, vaikka ihan kelpo ottajia olisi ollut.

Siinä kesken meidän luokan jouduin kaiken lisäksi toimittajan haastattelemaksi, juttu tulee Länsi-Suomeen, eli Rauman ja lähialueen paikallislehteen. Toimittaja ja kuvaaja siis varmaan kävelivät näyttelyalueen portista sisään ja ottivat tähtäimeensä ensimmäisen eteen sattuneen koiran, sillä hetkellä se oli esiintymisvuorossa oleva Pitsi. Kuva ei nyt ole oikein mairitteleva, Pitsihän esiintyi vallan hienosti tänään kaikin puolin, mutta käy siitä ainakin koiran ominaisin luonne ilmi. Mielenkiinnolla odotan varsinaista artikkelia, niin kiireessä nimittäin vastailin toimittajan kysymyksiin, etten ole ihan varma mitä edes sanoin. Se ainakin jäi mieleen, että (raumalainen) toimittaja oli sangen pettynyt, kun kuuli meidän olevan Porista! Tämä siis juontaa juurensa Porin ja Rauman välisestä ikuisesta sotatilasta, jossa joillakin on suipot korvat, ja joillakin ei. Itsehän en edelleenkään ole porilainen, joten en ota mitään kantaa toisten korvalehtiin tai niiden muotoon. ;)

Tukka hyvin, kaikki erinomaisesti!

Joka tapauksessa reissu oli oikein onnistunut ja leppoisa, rusketustakin saatiin, ja matkaseurana ollut Usva-parson sai toisen sertinsä, jee! Viikon päästä kelpaa jatkaa Tuurissa Miljoonakoirassa!