Kevään tullessa agiharrastajat tunnetusti kuoriutuvat hämyisistä halleistaan, ja suuntaavat sankoin joukoin ulkokenttiä kohti. Ulkokisojakin on jo ollut, vaikka keli on vielä vähän epävakaista, mutta mikäs siinä, sokerista ei tunnetusti olla.
Ostin täksi päiväksi treenin Harjavallasta "oman" koutsin eli Mäkelän Reetan ryhmään, ja pitihän sitä varten viime viikolla käväistä vähän ulkokenttämoodia testaamassa. Rakensin siis nurmelle sen saman valssi- ja ehtimisharjoituksen, jota jokin aika sitten tehtiin, mutta tällä kertaa peilikuvana. Kyllä se pientä jalkanäppäryyttä vaati, ja kahdella koiralla treenatessa meni jo pääkin pyörälle moisesta kieputuksesta, mutta kyllä ne kumpikin siitä kunnialla selvisivät. Penni oli vähän hidas ja tiputteli rimoja, mutta oli kovasti innoissaan, Pitsillä oli paljon vauhtia ja vähän hallintaa, mutta hirmuisen hauskaa siis silläkin. Harjoituksena tuo oli kyllä hyvä näin käännettynä, tiesin vaikeat paikat ja oikeat suoritustavat jo etukäteen, mutta tehtävä oli siinä mielessä uusi, että ulkomuistista en sitä voinut kipitellä.
Tänään suunnattiin sitten Hosiossaareen, ja mietin kyllä moneen kertaan, kumman koiran treeniin otan. Pitsi ei ole koskaan treenannut muulla kuin Harmikoiran ulkokentällä, ja viimevuotisen karkaamisen jälkeen olen sen kanssa tässä asiassa hieman neuroottinen. En usko, että se muuten vaan lähtee hanskasta, vaan pelkään sen reaktioita toisiin koiriin. Silloin karkuretkelle lähtiessään se siis pelästyi päälle käynyttä irtokoiraa, ja niitä irtokoiria/radan laidoilla haahuilijoita jännitän myös tuolla agipuolella. Nyt kentällä kuitenkin oli mukavan rauhallista ja tilanne oli otollinen harjoitukselle, jossa ohjaaja yrittää hillitä stressiään, joten kauhukuvista huolimatta päätin viedä Pitsin radalle.
Homma sujui juuri kuten olin ounastellutkin, koira oli ammattimaisen pätevä, ja ohjaaja jäykkä kuin tönkkösuolattu muikku talvipakkasella. Rata oli helppo, ja Pitsi suoritti kaiken iloisesti ja taivasti, keskittyen sataprosenttisesti ohjauksiin ja esteisiin, ei se edes huomannut mitään muita koiria. Itse olin siis aavistuksen kipsissä, mutta hillitsin hermoni yllättävän hyvin. Vauhti oli koiralla tänään hiukan verkkainen, mutta uskon sen johtuvan vähän upottavasta ja epätasaisesta kivituhkapohjasta. Ja Pitsin verkkainen on siis kyllä ihan kelpo vauhti sekin!
A-esteelle sain neuvoksi käyttää välillä bumperia ja välillä olla ilman, kuulostaa hyvältä. Sunnuntaina mahdollisesti kurvaamme oman seuran epiksiin testailemaan A-estettämme kisatilanteessa.
Kyllä se vaan agilitykin tuntuu enemmän urheilulta ulkona, ja täytyy sanoa, että hienot ovat puitteet harjavaltalaisilla! Lääniä piisaa, niin kivituhkaa kuin nurmeakin, ja voi mitkä lenkkimaastot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti