Sapuskaa ja treeniä

Raumalaisten sanomalehti tuli, kuten oli luvattukin, ja siellähän se Pitsi komeili keskellä etusivua. Haastattelun osuus lehden sisäsivulla oli onneksi aivan minimaalinen, mitään kovin järkevää en siinä kesken kilpailuluokan ehtinyt lehtimiehille sepustaakaan. Koira olisi toki ollut enemmän edukseen vähän toisenlaisella poseerauksella, mutta iloinen pomppu nyt ilmaisee ainakin sen, että koirilla on näyttelyissä oikeasti ihan hauskaakin, ei se ole vain sitä otsa kurtussa pyörimistä.

Tänään aamulla kävin treenaamassa ulkokentällä, ja orastavasta helteestä, kiukkuisista mäkäräisistä ja liukkaasta nurmesta huolimatta meillä oli kyllä taas niin mukavaa! Kyllä ulkoilmassa vaan pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin hallissa, ja koiratkin kulkevat nurmella mukavan sutjakkaasti.

Suuruudenhulluudessani rakensin tietysti oikein täysmittaisen radan, joka oli lyhennetty mukaelma pari vuotta vanhasta, Heini Stenbergin suunnittelemasta treeniradasta pienin muutoksin:

Esteistä 1 - 4 selvittiin pakkovalssein, kumpikin koira teki ne mukavasti. Pitsin kanssa ongelmia tuotti hyppy 2, se hyppäsi sen helposti todella pitkäksi ja kävi pyörähtämässä puomin edustalla ennen kolmoselle kurvaamista. Pelkkä kutsuminen ei riittänyt, se vaati pienen vekin ennen kakkosta kääntyäkseen kunnolla. Kyllä se vaan pitäisi meikäläisenkin jo uskoa, että  sen koiran kanssa on tehtävä asiat jo paljon ennen estettä, eikä sitten kun maito on jo maassa ja koira jossain 8 metrin päässä!

Hypyllä 7 kierrätin koirat ulkokautta, ja siitä alkoikin radan juokse-tai-kuole -osuus. Tässä nimittäin on tarkoitus tehdä kaksi persjättöä, eka hypylle 8 ja toka hypylle 9, ja kympillekin pitäisi vielä ehtiä valssiin, että koiran saa sulavasti oikealla kintaalla hypylle 11 ja putkeen. Kumpikin teki oikein hyvin, ja ehdin itse yllättävän hyvin myös vikkelämmän Pitsin kanssa. Hiki tuli kumminkin.

Radan opetettava asia oli hypyllä 14, koiran tullessa putkesta juoksin ko. hypyn takaa vetämään koiran pakkovalssiin (punainen nuoli). Linja on suorin mahdollinen ja sangen sujuva, kokeilkaa vaikka! Molemmat hoksasivat homman hyvin, kokeilin itse edetä sekä 14:ta etu- että takapuolelta, ja takaa kulkeminen taisi olla koirille selkein vaihtoehto. Pitsi ainakin luki heti puomin, kun näki minun  pinkovan sitä kohti. Tätä jippoa pitää vielä harjoitella lisää!

Loppuosaan tehtiin vielä persjättö esteelle 15, ja nro 17 kierrätettiin taas ulkokautta. Mukavan vauhdikkaita ja sujuvia linjoja siis! Olen aina tykännyt Heinin radoista kovasti, jo silloin kun olimme Pennin kanssa ihan agiharrastuksen alkutaipaleella.


Iltapäivällä käväistiin Pet Porissa säästämässä niin maan perusteellisesti, siellä oli osta 3 maksa 2 -tarjous, ja me ostettiin tietenkin sapuskaa. Naudanmahan lisäksi mukaan tarttui kolme pientä säkkiä Taste of the Wildia.

Olen markkinoinnin uhri.

 Olen aina pitänyt tätä ruokamerkkiä todellisena markkinoinnin riemuvoittona, nyt nähdään miten se lunastaa lupaukset käytännössä! Koiran rinnastaminen villeihin sukulaisiinsa, luonnollisuuden korostaminen (onkohan sitä sisällössä?) ja massasta voimakkaasti poikkeava tuotepakkaus kertovat, että nyt on käytetty ihan oikeaa mainostoimistoa brändäämiseen. Myös ainesosaluettelo kuulostaa niin hyvältä, että on vaikea uskoa sen olevan totta:

 "Duck, duck meal, chicken meal, sweet potatoes, peas, potatoes, chicken fat (preserved with mixed tocopherols), egg product, natural flavor, ocean fish meal, potato protein, roasted quail, roasted duck, smoked turkey, tomato pomace, salt, choline chloride, dried chicory root, tomatoes, blueberries, raspberries, yucca schidigera extract, etc."

Paahdettua ankkaa, bataattia, viiriäistä, tomaattia ja marjoja.  Kelpaisi kyllä meille ihmisillekin! Kotona vasta äkkäsin, että tämähän on kokonaan viljatonta tavaraa, toivottavasti ei ole liian väkevää koirien mahoille. Maistuvaakin sen pitäisi kuulemma olla, mutta ihmekös tuo, tähän on nimittäin lisätty suolaa. Ostopäätökseen taisi tällä kertaa vaikuttaa kaikkein eniten ympäri kauppaa juokseva, kiljuva 2-vuotias, jonka takia päätös oli tehtävä nopeasti. Se siitä bärndäyksestä!



Lauantaina suunnataan sitten koko perheen voimin Tuurin kyläkaupalle Miljoonakoiraan, markkinoinnin riemuvoitto kai sekin. Kääpiöitä on ilmoitettu parisenkymmentä, ja jaossa on FinnSieger-kiinnityksiä. Säätiedotus lupaa poutaa ja 27 astetta, saas nähdä miten Pöystien käy...