Sama teema jatkuu, siis teinipissiksen seikkailut. Tällä kertaa seikkailtiin kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyssä Klaukkalassa, koiria oli kisaan ilmoitettu peräti 120 kappaletta, ja meininki oli melkoinen! Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja pyöri iloisesti aikataulun mukaan kahdessa kehässä. Urokset arvosteli Anneli Alfthan ja nartut Marianne Holm.
Nuoria narttuja oli 14 kappaletta, näistä kaksi Pitsin omia siskoja. Ajattelin, että sijoitus neljän joukkoon olisi hieno saavutus, mutta haaveeksi jäi, neiti teini-ikäinen nimittäin päätti saada pöytähepulit. Ongelmia pöytäkäytöksen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan, päin vastoin, elokuussa olin jo oikein ylpeä koiran käytöksestä. Liekö sitten lähestyvä juoksu pannut pienen koiran pään sekaisin, en tiedä, mutta harmittaa joka tapauksessa. Erkkarit eivät selvästikään ole meidän juttu, viimeksikään ei muistaakseni mennyt häävisti. Hepuloinnista huolimatta tuomari tykkäsi Pitsin ulkomuodosta, ja antoi sille onneksi ERIn. Hänhän siis jakoi lähes kaikenvärisiä nauhoja lähes kaikenlaisille koirille, joten olin tästä oikein tyytyväinen.
Tyypiltään erinomainen. Oikeat mittasuhteet ja luusto. Erinomainen pään pituus. Kuono-osa saa täyttyä. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen tilava runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tehokkaasti. Tarvitsee hieman itseluottamusta pöytäkäyttäytymiseensä. ERI
Varsin hieno arvostelu ulkomuodon osalta! Aivan tyhjin käsin emme silti joutuneet kotiin, koska Pitsi pääsi esiintymään isänsä Maximin (/insert tittelit/ Semper Ante Kind of Magic) jälkeläisryhmään siskojensa Caran ja Fionan sekä velipuolensa Rambon kanssa. Jälkeläisryhmiä esitettiin kolme, ja suureksi iloksemme Maximin ryhmä voitti tiukan kisan! Parhaan jälkeläisryhmän valitsi Anneli Alfthan, palkintona oli jokaiselle ryhmän jäsenelle ruokasäkki.
Todellakin toivon, että Pitsin juoksu alkaa pian, se käyttäytyy kyllä tällä hetkellä hieman oudosti. No, kukapa ei PMS-oireiden kourissa niin tekisi, täytyy ottaa selvää, onko vaivoihin olemassa jotain helpotusta, jonka kuitenkin Kennelliiton antidoping-sääntö sallii. Tai olisihan siihen kohdunpoisto, mutta ihan vielä ainakaan en halua moiseen lähteä.
Penni oli täällä kotolaisena ollut oikein kiltisti, ja tulikin torstaina ilmoitetuksi agikisoihin. Kisat ovat sittenkin jo lokakuussa, siis 12.10. ATT:llä. Kiva päästä kokeilemaan miten se kulkee! Treenasin hallilla sen kanssa perjantaina puomia, keinua ja pujottelua, ja hyvinhän se teki kaiken. Taitava se on, siitä ei ole kyse, nyt kun vaan saataisiin oma ja koiran huippufiilis natsamaan samalle radalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti