Se surullisenkuuluisa SERT

Kuten aika moni Facebookista ehtikin lukea, viime päivät ovat menneet melkoisen hässäkän vallassa. Olen saanut monia kyselyjä koskien sunnuntaisen Turku kv:n tapahtumia, tai oikeastaan kyse on siitä yhdestä SERTistä, joka näyttelyssä eräälle kääpiöpinserinartulle jaettiin. Arvostan suuresti sitä, että ihmiset ovat kysyneet asiasta suoraan minulta, eivätkä vain kuiskineet selän takana, kiitos siitä!

Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.

Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.

Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.

Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.


Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.



Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).

Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.




P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)