Rata oli taattua laatua, heti alkuunsa päästiin opettelemaan uutta ohjausta, siis sylivekkiä. Hiukan jännitti kyseinen homma, me ollaan aika paljon panostettu takaakiertoihin lähiaikoina, ja liika liike siivekettä kohti pyöräyttää Pitsin nopeasti taakse. Tässä siis piti saada koira asemoitua oikein jo lähestymisvaiheessa, jotta hyppy suuntautuisi optimaaliseen suuntaan. Onneksi koira teki jo alussa oikein, ja päästiin palkkaamaan heti oikeista suorituksista. Täytyy varmaan yrittää pienentää sekaannuksen riskiä keksimällä jokin jippo tähän ohjaukseen (käsi alemmas?), nyt ainakin koiran nimen sanominen toi sen lähelle kättä aika kivasti.
Toinen uutuus tällä treenikerralla oli pöytä. Eipä ole Pitsin kanssa ennen tullut vastaan, mutta onhan se hyvä opettaa jo kisauransakin aloittaneelle koiralle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pitsi ihmetteli ensin koko juttua vähän, mutta kun käytin samaa käskyä kuin puomilla (kiipee), se hoksasi esteen jujun. Paikallaan se kyllä pysyy kohtalaisesti, etenkin nyt kun sai siitä välillä palkkaakin. Pöytä on mielestäni vähän turha este, ja onneksi tuomarit tuntuvat olevat pääsääntöisesti samaa mieltä, virallisissa kisoissa se on tullut vastaan vain kerran (3lkan agirata Janakkalassa viime kesänä).
Muuten olikin sitten koiralla ilmeisesti missivaihde jäänyt vähän päälle, korvasta korvaan kävi välillä sen verran kova pohjoistuuli, ettei meinannut edes perusasento meidän muotovaliolta alkuun onnistua! Pieni kurinpalautus lienee siis paikallaan, tiedän ainakin, mitä iltaruokien kanssa puuhaillaan seuraavat viikot.
Ruuista puheen ollen, Pitsi sai niin eksoottisen ruokasäkin valioitumislahjaksi että huhhuh! Sapuskan merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta se sisälsi mm. riisiä, lammasta ja viherhuulisimpukkaa. Kyllä, luit oikein. Hieman epäillen lastasin kyseisiä nappuloita koirien kuppeihin eilen illalla tavanomaisen Belcandon kaveriksi, ja hupsis, simpukkanappulat hävisivät tuulenvarjoon heti ensimmäisinä. Erikoista porukkaa!
Tänään Pitsi sai myös postissa valiodiplomin ja suurensuuren ruusukkeen, jonka mies ystävällisesti tilasi sille Showlinkin verkkokaupasta. Diplomi on kyllä komea, hieno idea laittaa siihen kauniit maalaukset kotimaisista roduista. Eikä tuo ruusukekaan ainakaan vaatimaton ole!
Hallille pitäisi ehtiä treenailemaan, Pennikin kaipaisi muutakin tekemistä kuin lenkkiä ja doboa. Tai doboa se nyt tykkäisi tehdä vaikka joka päivä, siinä saa sapuskaa! Kisojakin pitäisi katsella. Seuraava varsinainen etappi on kuitenkin 15.2. Elina Jänesniemen treeni Kaarinassa, sitä odotan innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti