Valkosuklaakääpiöpinseri

Pitsi järkkäsi tänään valiokahvit muutamille paikallisille koirakamuille. Aiempaa kokemusta meillä ei vastaavasta tilaisuudesta ollut, mutta todettiin, että hyvä kakku varmaan korvaa puuttuvan protokollan, ja pyöräytin siis sacherkakun Kinuskikissan ohjeella. Tarkoitus ei ole siirtyä leivontablogiksi, mutta sen verran täytyy mainostaa, että kyseisen sivuston ohjeet ovat juuri niin hyviä ja simppeleitä, että tämmöinen hieman tumpelompikin leipuri saa niillä oikein maukkaat sortit pöytään.

Kakun päälle taiteilin valkosuklaasta kääpiöpinserin, sekä tietty koiran nimen ja uuden tittelin. Homma sujui näppärästi leivipaperille mallin mukaan pursottaen, kuvion annettiin jäätyä pakastimesssa ja lopuksi se siirrettiin nopeasti mutta varovaisesti kakun päälle. Jälki ei ole maailman siisteintä, mutta haroitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.

Koirat eivät tietenkään kakkua saaneet (eihän siinä ollutkaan kuin n. 3/4 kg tummaa suklaata), vaan herkuttelivat eilen juustohampurilaisilla. Hirmuisen epäterveellistä, eikä lainkaan koirille soveltuvaa ravintoa, mutta so what. Pitää niillekin jotain spesiaalia joskus tarjota, ja hampparit näyttävät niille maistuvan suolakurkkuineen päivineen. Meidän koirat eivät näitä aniharvoin ahmittuja hampurilaisia lukuun ottamatta saa ihmisten ruokaa lainkaan, joten se kerran tai pari vuodessa kohdalle osuva mäkkisafka on niille varsinaista gourmeta. Ja ei, niillä ei edelleenkään mene maha sekaisin, sen verran hyvin ovat itsensä sammakonraadoilla ja lapsen kakkavaipoilla siedättäneet (meneeköhän mäkkärin ruoka näiden kanssa samaan kategoriaan?).

Oli hirveän hauskaa kokoontua koirakamujen kanssa kerrankin kiireettä jutustelemaan ja herkuttelemaan, lämmin kiitos kaikille kävijöille sekä meitä muuten onnitelleille tai muistaneille!


P.s. Huomisiin agitreeneihin Pitsi aikoo viedä mutakakun ja kaffetta, eli älkää peljätkö, kukaan ei jää ilman, eikä ainakaan pääse laihtumaan!