Agiratoja pisteltiin menemään kolme kappaletta, tuloksilla 5 (keppi), 10 (keppi, kielto) ja HYL. Odotukset eivät olleet korkealla, koska torstain kenraaliharjoituksessa Pitsi päätti pompata A-esteen kontaktikehikon yli viisi kertaa. Ärsytti, harmitti ja ihmetytti, sehän on ollut yksi niistä varmimmista jutuista, jotka tuo koira osaa, onhan sitä nyt vuosi jo harjoiteltu! Luulisin, että yhtäkkinen "osaamattomuus" ei ole oikeasti osaamattomuutta, vaan koordinaation puutetta, koiran vauhti on viime aikoina kasvanut, eikä rytmi esteellä ole enää sama kuin silloin, kun kehikkoon osumista alun perin harjoiteltiin. Siis back to the drawing board, eli kehikkoa ja naksutinta kehiin, eiköhän se siitä. Jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta, pysäytyskontaktia en sille aio nyt ruveta vaihtamaan!
Ekalla radalla tapahtui jotain niin omituista, etten vielä startin jälkeenkään meinannut uskoa sitä todeksi; Pitsi otti varaslähdön! Miten ihmeessä!? Olin niin järkyttynyt, että lähdin ohjaamaan rataa varaslähdöstä huolimatta, ja kepeille tietenkin rynnistettiin niin hallitsemattomassa kaaoksessa, että toka keppiväli meni pitkäksi siitä 5. Korjasin, ja nollilla päästiin rata loppuun, A-este oli kamalaa katsottavaa, mutta ilmeisesti jokin varvas sinne kontaktille kuitenkin osui. Keinu sujui hyvin, puomi oli aivan täydellinen ja todella nopea, kuten muillakin radoilla. Vitosella pääsi kuitenkin vielä kolmannelle sijalle, osallistujia taisi olla 9 kappaletta.
Tokalla radalla alku ja loppu sujuivat hyvin, puoliväli olikin sitten jotain muuta. Lähdössä Pitsi istui kuin syntinen kirkossa, paikallaan, mutta kiemurrellen. Sen ekan startin varastus taisi vaan johtua jännän tilanteen aiheuttamista paineista, ja olin kuitenkin silloin kävelemässä aika kauas ja vieläpä muurin taakse, jolloin tietenkin katosin koiran näkökentästä hetkeksi. Jos se olisi varastanut uudelleen, olisin vienyt sen kylmästi pois radalta. Vaikka se on kiltti ja lempeä otus, se on samalla kuitenkin niin tyypillinen rotunsa edustaja, että pieni periksi antaminen olisi todennäköisesti kostautunut vielä pitkään.
Tokalla radalla siis pieleen meni A-este, ja omituisesti pujottelu. Vauhti ja into olivat niin kovat, ettei koira malttanut ajatella tekemisiään, ja töpeksi pujottelun kahdesti. Lisäksi hiukan riskaabeliin paikkaan laitettu rengas sujui täydellisesti, ja siitä innostuneena kehuin koiraa, joka sitten luuli saavansa namia, ja teki kiellon renkaan jälkeiselle esteelle. Eli koirakko, joka ei yleensä koskaan tee virhettä kepeillä, kontakteilla eikä ainakaan lähdössä, onnistui sössimään nämä kaikki kolme samoissa kisoissa. Pitäisi varmaan olla ihan kauhistunut ja masentunut, mutten jotenkin jaksa, koira on nuori ja kisatilanne vielä uusi asia, ja oli radoissa paljon hyvääkin. Virhepisteitä tuli tältä toiselta radalta 10 + yliaikaa, mutta jollain ihmeen konstilla sekin oikeutti kolmanteen sijaan. Palkintoina saatiin kummastakin startista Oriflamen shampoita yms. tuotteita, ihan kiva palkinto kun tarpeeseen tulee (kyllä, myös me peseydymme aika ajoin), mutta ehkä jokin rusetti olisi kuitenkin ollut kivampi muisto pinsurin ekoista starteista.
Kolmannellakin radalla lähtötilanne meni kuten piti, mutta mokasin itse pitkän etäisyyden kolmoshypyn ja nelosputken välillä, koira meni juuri sinne minne ohjattiinkin, eli putken väärään päähän. Toisaalta ihan hyvä, koska päästiin harjoittelemaan asioita loppuradan ajan ilman suorituspaineita. A-este oli inasen parempi, koira sentään jarrutti harjalla ja yritti tehdä kontaktin oikein. Nyt pujottelukin sujui, ja siitä riemastuneena (sekä myöhästyneestä valssista hämääntyneenä) Pitsi sai rakettikohtauksen ja suoritti parit omavalintaiset esteet vielä radan puolivälin jälkeen. No, ehkäpä olen tästä viisastuneena ajoissa sen valssini kanssa sitten ensi kerralla.
Ongelmia siis tuottivat tänään se A, sekä maltin säilyttäminen kisavireessä. Pujotella tuo koira osaa, sen voi todistaa kuka vain meidän kanssa treenannut, eikä se varastelukaan ole oikein koiralle tyypillistä toimintaa. Kisatilanne on vähän jännä, ehkä sekin teki osansa, että kotihallissa nyt vaan on aina vähän tavallista hauskempaa. Positiivisesti olen yllättynyt sekä koiran vauhdista, että siitä puomista, enpä muista koska se olisi niin lujaa juossut puomilla, että itsekin joutuu pistämään vipinää kinttuun ehtiäkseen kontaktille ajoissa! Pitsillä oli kivaa, se oli iloinen ja reipas ja nopea, eli ihan oikeassa fiiliksessä sen puolesta. Lisäksi se jaksoi kaikki kolme starttia odotteluineen yllättävän hyvin. Tekniset asiat kun saadaan kuntoon, niin päästään pitämään radalla hauskaa!
Iltapäiväksi koirat pääsivät kotiin lepäilemään, ja jatkoin itse kisatalkoissa kuuluttajan hommissa. 2-luokassa omat treenikaverit pärjäsivätkin niin hienosti, että kuuluttajan oli välillä vaikea hillitä riemunkiljahduksiaan, ne kun eivät mikkiin huudeltuina taida kuulostaa kovin hyviltä. Hienoja tuloksia tekivät ainakin Jonna ja Hertta, Inka ja Piske sekä Reija ja Rico, onnittelut niistä heille!
P.s. Hiukan täytyy kyllä omaa seuraa kehaista, kaikki kisajärjestelyt sujuivat hienosti, aikataulu piti, ja kisat päättyivät puolisen tuntia etuajassa! Radanrakennus oli ripeää ja tulospalvelu pelasi salamannopeasti uusista säännöistä (vkt vahvistaa tulokset) huolimatta! Kyllä me vaan ollaan hyviä järjestämään kisoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti