torstai 6. helmikuuta 2014

Epä-flow ja painovoima

Joskus tässäkin lajissa (siis agilityssä) pääsee sellaiseen flow-tilaan, että oksat pois. Koira kiitää, itse ehtii vaikka mihin, ajoitukset natsaa ja elämä on ihanaa. Tänään oltiin melkoisen kaukana tästä aksaajan Eldoradosta, mutta treenattiin kumminkin. Hehkutan niin usein onnistuneita treenejä täällä blogissa, että pakko se on joskus kirjoittaa näistä vähemmän hehkeistäkin hetkistä, ettei kukaan vaan pääse luulemaan, että me ollaan niitä ärsyttäviä, jotka onnistuu aina. News flash, kukaan ei muuten onnistu aina, toiset vaan salaavat tai sivuuttavat epäonnistumisensa muita tehokkaammin.

Painovoima liittyy asiaan siten, että kun vanhan  suomalaisen sananlaskun mukaan paska valuu alaspäin, niin näin tekee kyseisen substanssin lisäksi myös oppi. Oma koutsimme viettikin viikonlopun agitaivaassa, siis Next Level -koulutuksessa, ja toi sieltä mukanaan uusia ideoita meillekin. Itse en maanantaina ideoita päässyt Pitsin juoksun takia testaamaan, mutta olin kuunteluoppilaana ja kasasin kyseisen harjoituksen tänään tuonne toiselle hallille, jonne myös juoksupeput ovat tervetulleita pöksyihin pukeutuneina.

Ensin harjoitteli Penni, joka oli alkuun ihan pihalla. Se nuuski, haukkui seinän takana hitsaaville työmiehille ja eksyi suoraan putkeen löytämättä poistumistietä. Bravo! No, tokeentui se siitä sitten myöhemmin, ja teki harjoituksen ihan kelvollisesti pari kertaa. Videosta näkyy, että jos ei koira lähde kunnolla takaakiertoon, niin en kyllä minäkään sitä ihan tyylipuhtaasti ohjaa, olisi pitänyt katsoa video jo hallilla! Muuten meno on taattua Penni-laatua, ei niin säkenöivän nopeaa, mutta tasaista. Takaakierron lisäksi ihmettelen sitä, että miksi pitää ihmisen ängetä tuonne esteiden väliin harjoituksen loppuvaiheessa (välistävetokohta), miksei voi vain pysyä linjalla ja edetä ketterästi kuin gaselli?

Penni skarppasi hienosti loppua kohti, ja teki mm. puomin sivuirtoamisen ja pujotteluun törkkäykset kaikista suunnista tyylipuhtaasti, jee! Melkeinpä alkoi kisavarvasta kutittaa!

Pitsi puolestaan urheili pöksyt jalassa, eikä ollut asiasta lainkaan iloinen. Se oli hidas, vastentahtoinen ja keskittymiskyvytön. Yhden edes sinne päin suoritetun ohjausharjoituksen sain nauhalle, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa tähän, mutta ei, oli pakko kokeilla vielä pujotteluakin. Siitä nyt ei tietenkään tullut mitään, se meni väärin sisään ja jätti keppejä välistä ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi se kakkasi keskelle hallia (juoksupöksyjen häntäaukosta), joten päätin pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin. Tuli siis todettua, että Pitsin ei enää tarvitse treenata juoksuisena.

Videolla on samasta harjoituksesta ensin kaksi toistoa Pennin kanssa, ja sitten yksi Pitsin toisto. Muuta julkaisukelpoista matskua ei sitten tänään saatukaan, kuvasin vain tätä harjoitusta. Kuvaamisesta oli kyllä se hyöty, että huomasin miten surkeasti ohjaan koirat siihen ekaan takaakiertoon. Tekisi kyllä meikäläisellekin terää sellainen ilman käsiä ohjaaminen, mitä erään agikoulutusyrityksen treenivideoissa on lähipäivinä näkynyt.



Pitsin piti lähteä Jänesniemen treeniin 15.2., mutta päätin sattuneesta syystä myydä paikan. Ei kannata maksaa siitä, että koira töpöttää ja kuhnii pöksyt jalassa, eikä 1.2. alkanut juoksu ehdi loppua tuohon mennessä. Pennin kanssa taas en viitsi tähän koulutukseen lähteä, sille riittää tällä hetkellä pelkkä kotitreeni ja satunnainen kisaaminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti