Nollia putkahti yllättäen kisakirjaan tänään oikein kaksin kappalein, jippiaijee! Olympialaisten hengessä voisin todeta, että parhaamme teimme, ja tähän se riitti.
Kisat kisailtiin siis SDP:llä Lempäälässä, tuomarina toimi Salme Mujunen. Kisaseuraa ei tältä suunnalta mukana ollut, mutta toiselta syrjältä Suomea ajeli paikalle Pitsin sisko Cara (ADB Karma) omistajansa Lindan kanssa. Siskokset starttasivat radalle peräkkäin, eli mitään ei saatu videolle, valitettavasti.
Eka agirata oli juurikin Mujusen tyyliä, lähestulkoon W-kirjain, jossa oli kuitenkin pari hämäävää kohtaa, joissa piti vähän linjoja pohtia. Pujottelu oli heti alkusuoralla, ja Pitsi meni oikein sisään, mutta liukastui lattaraudalla ja tupsahti ulos esteeltä, siitä 5. Rata oli muuten vauhdikas ja sujuva, koiraa ei kyllä pätkääkään haitannut kisapaikka, ratahenkilöstö, yleisö tai mikään muukaan. Kuskilla reidet oikein polttelivat maalissa, koko kentän mittainen loppuspurtti sujui kuin sprintissä konsanaan. Tai niin ainakin haluan kuvitella, onneksi ei ole videota todisteena murskaamassa tätä mielikuvaa.
Toka agirata oli aikalailla sama kuin ensimmäinen, mutta takaperin, ja sieltä se nolla sitten tupsahti! Juosta sai kyllä henkensä kaupalla tälläkin radalla, esim. viiden hypyn suora on ihan jänskä, kun toisessa päässä häämöttää liian aikaisin houkutteleva putki. Koiran oli myös pakko irrota, jos sen aikoi saada niihin mutkaputkiin, ja ehtiä itse edes auttavasti seuraavaa teknistä estettä kohti. Opimme siis tänään, että suoraviivaisuus ei aina tarkoita automaattisesti helppoutta. Tässä kisassa Pitsi sijoittui toiseksi, etenemä oli näppärät 4,63 m/s!
Hyppärille lähdettiin löysin rantein, olihan yksi LUVA jo taskussa, eikä paineita ollut mihinkään. Rata oli kiemuraisempi kuin edelliset, ja olihan siinä vähän putkiansaakin tarjolla. Pujottelu oli laitettu metkasti suoraan kentän laitaa = yleisöä päin, se hämäsi aika monia koiria ihan selvästi. Pitsi vältti ansan ja pujotteli hienosti, loppusuoralla meinasi jo paukut loppua ohjaajalta, mutta maaliin päästiin, Pitsi edellä ja ohjaaja perässä, jälleen nollilla. Tässäkin sijoituttiin toiseksi, etenemä tällä kertaa kiemuroista huolimatta 4,65 m/s! En kyllä tiennyt, että se menee noin lujaa! Voittajalle (kääpin sekin) hävittiin vain muutama sadasosa, eikä makseissa ja medeissä kukaan tehnyt yhtä nopeaa nollaa. Kyllä sai olla knääpiöistä ylpeä!
Meininki radalla oli tänään sanalla sanoen hauskaa. Koira keskittyi, irtosi, ja totteli ohjausta kuuliaisesti. Se kulki upeaa vauhtia ja oli hommasta todella innoissaan, mutta silti malttoi istua kauniisti lähdössä ja pujotella loppuun asti oikein joka kerta. A-esteen kontakti otettiin molemmilla kerroilla, mutta aavistuksen ylhäältä, pitää pohtia palkkausta ja olla itse huolellisempi myös kisatilanteessa. Keinu oli oikein hyvä!
Nyt on vuorossa kisapäivän väsynein ja rentouttavin osuus, siis onnistumisilla hekumointi, sauna (myös koira) ja olut. Meidän tiimi suosii tummaa, alkoholitonta Nikolaita, mutta muukin sortti käy. Seuraavia kisoja en nyt juuri edes kykene ajattelemaan, ei ainakaan vielä ensi viikonloppuna, vaikka niin olinkin alun perin vähän suunnitellut. Palaamme asiaan, kun aivomme jälleen toimivat!
P.s. Aikataulu olikin aiemmasta marmatuksestani poiketen aivan järkevä, kakkosluokka alkoikin vasta ykkösten jälkeen, hallissa oli mukavan väljää ja rauhallista! Palkinnoiksi kisajärjestäjä antoi lahjakortteja ja suklaata, eli palkintokuva jää nyt tästä kisaraportista uupumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti