Tänään oltiin oman seuran nollaratatreeneissä, kisanomaisissa treeneissä, harjoituskisoissa, tai miksi niitä nyt ikinä haluaa sanoa. Idea oli se, että kaikki tehtiin kuten oikeissa kisoissa, rataantutustumiset ja kaikki, ja kukin vuorollaan suoritti radan muiden leikkiessä ratahenkilöitä tai tuomaria. Nimet merkattiin itse "lähtölistaan", kukaan ei ottanut aikaa tai pitänyt kirjaa tuloksista, eikä tietenkään palkintojakaan jaettu. Hyvä, kisatilannetta muistuttava boogie saatiin kuitenkin päälle, uskon että tästä hyötyivät sekä koirat että ohjaajat!
Tempaisin kummallakin koiralla radan läpi kahdesti.
Penni oli ekalla kiekalla niin täpinöissään, että hairahtui ihan hukkaankin tuossa pujottelun kohdalla. Ehkä tilanne oli sille liian outo, ei nyt treenihallissa voi kisata? Puomi oli miljoonasti parempi kuin viime kisoissa, ekalla suorituksella se napsahti just eikä melkein, tokalla otti kontaktin, muttei pysännyt. Jälkimmäisellä radalla tehtiin muuten nolla, mutta puomille palautin, koska taaskaan ei tokalla suorituksella pysännyt, tosin nyt tein kiusallani persjätön siihen ihan häiriön vuoksi. Tokaan rataan olin muuten oikein tyytyväinen, kaarrokset olivat pienet ja koira keskittyi. Hyppytekniikka hidastaa Penniä kovasti, se tekee valtavia loikkia ja haaskaa aikaa, mutta eipä mielestäni kannata 6½-vuotiaan koiran kohdalla ruveta asiaa osiin purkamaan. Hyppää miten hyppää, kunhan on hauskaa.
Pitsi hyötyi tästä treenistä todella paljon, videolta vasta huomasin, miten meluisaa hallissa oli. Ja se oli siis hyvä asia! Ekalla kerralla se jätti menemättä yhteen takaakiertoon, koska yleisö ahdisti, ja puomilla se himmaili molemmilla radoilla. Tein nyt tietoisesti sen ratkaisun, että annoin kontaktikäskyn vain kerran, enkä ruvennut toistamaan sitä, vaan odotin hiljaa, että koira tulee etujalat maahan asti. Kauhukseni huomasin vasta videolta, että eihän tuo ota A:n kontaktia ainakaan ekalla radalla, tokasta en näe videolta, mutta heikolta näyttää sekin! Täytyy palata taas tämän asian kanssa vähän taaksepäin, ja toivoa parasta! Pujottelu oli Pitsillä molemmilla kerroilla juuri niin hieno kuin treeneissäkin, siitä olen tosi iloinen. Ja kyllä meikäläisenkin tossu vähän liikahtaa jo tokalla radalla, olen joskus varmaan ollut kömpelömpikin (tämä oli satakuntalainen omakehu, mikäli lukija ei sattunut huomaamaan). Poispäinkääntöä oli pakko kokeilla Pitsin tokalla kiekalla, kun siihen tarjoutui oiva tilaisuus, ja se toimi moitteettomasti.
Tässä kummankin koiran radat nimikoituina:
Samanlaista treeniä erilaisella radalla on luvassa viikon päästä, toivottavasti päästään taas osallistumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti